tiistai 10. maaliskuuta 2009

Huumeet on pahasta.

Hippilehti "The Economist" kirjoittaa pääkirjoituksessaan huumesodasta ja siitä kuinka se on epäonnistunut tavoitteissaan.

Maaliskuun 5. päivän numerossa on useampi juttu huumeista, Esimerkkinä tämä, jossa toistellaan samaa linjaa todistusaineiston kera.

Economist on linjassaan melko johdonmukainen ja ollut tätä mieltä jo käsittääkseni vuosikymmeniä. Kyseinen lehti on jonkinlainen liberaalin käsikirja, mitä tulee mielipiteisiin ja myönnän jo muutama vuosi sitten laskeneeni rimaa omaksua suoraan sen kummemmin miettimättä mielipiteitä suoraan ko. lehdestä. Tässä asiassakin olen lehden kanssa teoriassa samaa mieltä. Käytäntö voi olla toinen.

Huumeet ovat kategoriana erinomainen esimerkki yksityisestä hyödykkeestä (private good) jolla on laajasti käytettynä kiistatta merkittäviä ulkoisvaikutuksia. Addiktoivimmilla huumeilla on lisäksi sellainen ominaisuus, että ihmisten preferenssit niiden suhteen ovat hieman oudot. Esimerkiksi opiaattien käyttäjällä ruoka, asuminen jne. muuttuvat hyödykkeinä lähes epärelevanteiksi jos niukkuus yllättää.

Osaksi tämän mekanismin vuoksi huumausaineet nähdään pääsääntöisesti moraalisena ongelmana, so. ongelmana, johon puuttuminen vaatii yksilön toiminnan kategorisoimista pahaksi tai huonoksi. Ja koska emme ihmisinä tyypillisesti, ainakaan pitkällä aikavälillä, kykene erottamaan toisitaan yksilön toiminnan ja yksilön itsensä ominaisuuksia, tämä johtaa viimekädessä siihen, että huumeiden käyttäjät ovat tämän moraalisen ongelman ilmentymiä.

Tämä ei eroa käsitteellisesti millään tavalla siitä, mistä vihreitä syytetään, eli moralisoinnista jätteidenlajittelun tai autolla ajamisen suhteen. Erona on lähinnä se, että autolla ajaminen ja lajittelun laiminlyönti kumpuaa puhtaasti yksityisen ihmisen laiskuudesta ja piittaamattomuudesta, kun taas huumeidenkäyttäjä pääsääntöisesti pyrkii tietyn vaiheen jälkeen eroon tavastaan. (Tämän on tarkoitus korostaa, kuinka kehnoja moraaliset arvostelmat ovat yhteiskunnallisten ongelmien kohdalla, ei väittää että autoilijat tai jätteenlajittelun laiminlyövät ihmiset olisivat pahempia kuin narkomaanit.)

Huumeiden psykofarmakologisten ominaisuuksien vuoksi niiden kysyntää on vaikea painaa merkittävästi alemmas kuin mitä se on nykyisin. Ja kun kysyntä onnistutaan painamaan tietyn rajan alapuolelle, syntyy mielenkiintoinen (ja valitettava) ilmiö. Kysyntä joustaa nimittäin kieltojen suhteen vain tiettyyn rajaan asti. Kun huumeiden käytöstä rangaistaan, ensimmäisenä käytön lopettavat ja sitä vähentävät ne, jotka aiheuttivat alunperinkin vähemmän ulkoisvaikutuksia. Mekanismi saattaa olla vielä vahvempi; lukujen perusteella on jonkin verran näyttöä siitä, että negatiiviset vaikutukset lisääntyvät kun kysyntää painetaan alas.

Tarjontapuoli on vielä ongelmallisempi. Kysynnän luonteesta johtuen useiden huumeiden hinta voi nousta hyvinkin ylös jos tarjontaan puututaan. Korkea hinta on signaali niukkuudesta ja kielloista huolimatta se houkuttelee tarjontaa. Kovemmat rangaistukset nostavat tarjonnan riskipreemiota ja lisäävät hintaa entisestään. Koska kysyntä ei kuitenkaan juurikaan jousta, hinta nousee entisestään.

Ritva Santavuori epäili aikanaan, että huumausaineden laillistamista kannattavat ovat huumekauppiaiden asialla. Tämä käsitys on tietysti älytön, koska nykyiset huumekauppiaat hyötyvät laittomuudesta. Jo edellä mainittu ylimalkainen analyysi antaa osviittaa siitä, millaiset tahot huumeita myyvät, eli sellaiset, joilla on halua kantaa korkeita riskejä ja rikkoa lakia. Huumeiden välittäminen ei vaadi sinänsä suuria pääomia, koska kauppaa voi käydä lyhyeksi (siis välittäjä ottaa ensin rahat ja sitten käy hakemassa huumeet "tukusta"), mutta maahantuonti ja tukkukauppa vaatii jo jonkin verran, koska en oikein usko, että tuottajamaista saa isoja eriä ostettua velkasi. Näinollen huumeiden salakuljetuksen ja tukkukaupan voisi olettaakin kieltolain vallitessa ajautuvan nopeasti järjestäytyneen rikollisuuden haltuun.

Tavallaan ymmärrän kieltolaki-intoilijoiden fanaattisuuden. Ei kukaan halua analysoida negatiivista ilmiötä, joka aiheuttaa niin paljon harmia. Paljon parempi on vain rangaista ja kurittaa. Tällainen näkemys on täynnä vihaa, ja viha on inhimillinen tunne. Olen itsekin ollut asian suhteen vihainen, koska olen nähnyt vierestä, mitä näistä asioista seuraa. Jotenkin on helpompaa olla vihainen linja-autoaseman kulmilla pyöriville pillerinvälittäjille kuin poliitikoille ja poliiseille. Huumeet ovat yhteiskunnallinen ongelma. Mutta yhteiskunta koostuu ihmisistä, ja ihmiset reagoivat kannustinvaikutuksiin eri tavoin. Putka, sakot ja vankila, menetetty työura jne. eivät vain yksinkertaisesti kiinnosta rangaistuksina enää siinä vaiheessa. Ja koska ne eivät ole enää kannustinvaikutus, ne ovat vain kosto.

Me siis yhteiskuntana - ihmisten muodostamana - haluamme kostaa ihmisille sen, että nämä pilaavat oman elämänsä. Minkälaisia hirviöitä me oikein olemme?

40 kommenttia:

Tuplis kirjoitti...

Hirviöitä, joita ottaa päähän se, että me kustannamme pilatun elämän (ylläpidon).

Noin muuten minulle on ihan sama ovatko huumeet kiellettyjä aikuisilta ihmisiltä vai eivät.

Tiedemies kirjoitti...

Niin, kuten sanoin, viha on ihan luonteva tunne kun ihminen arvioi jotain ihmisiin liittyvää, koska viha on signaali siitä, että joku toinen tekee jotain mistä on itselle haittaa, so. kokee toisen viholliseksi.

Vihollisuudet ovat vain loppujenlopuksi aika huono tapa hahmottaa yhteiskunnallisia asioita, koska vihollisuudet ovat laumojen ja yksilöiden välisiä jännitteitä, joilla on vain melko vähän relevanssia vihollisuuksien ulkopuolelle jääville. (Tottakai vihollisuuksien selvittelyssä pahimmillaan sivulliset kärsivät, mutta tämä ei ole olennaista)

Huumeidenkäyttäjä on muun yhteiskunnan "vihollinen", koska hänen toimintansa aiheuttaa muulle yhteiskunnalle haittaa, mutta tämä perustelu on typerä, koska haitasta merkittävä osa aiheutuu siitä, että muu yhteiskunta kohtelee huumeenkäyttäjää vihollisena.

Minusta yhteiskuntaa ei kannata järjestellä siten että moraalinen enemmistö käyttäytyy poliisin välityksellä niinkuin snägärillä uhoava karpaasi, joka ensin tuuppaa jonkun kumoon ja jos tämä puolustautuu, niin hakkaa sairaalakuntoon. (Analogia on heikko, mutta idea lienee selvä.)

Panu kirjoitti...

Näkisin ns. huumesodalle selityksenä sen, että tilanne, jossa "ravistuneen narkkarin" ja kunniallisen kansalaisen välillä on selvä ero, on tiettyjen yleisten turvallisuusnäkökohtien valossa toivottavampi kuin tilanne, jossa huumeiden viihdekäyttö on yhtä normaalia kuin viinan juonti.

Kukaan ei varmastikaan halua mennä huumeiden vaikutuksen alaisen lentäjän ohjaamaan reittikoneeseen tai joutua LSD-halluissa sekoilevan kirurgin kynsiin?

Työnantajien kannalta on varmasti mielekästä, että valtio pyrkii kaikin voimin haittaamaan huumeiden "viihdekäyttöä" ja valtavirtaistumista. Sillä jos yhteiskunta ei pamputa ja rääkkää narkkareita niin kovin ottein, että se säikyttää aidan päällä horjujat takaisin laillisuuteen eli huumeettomuuteen, joudutaan tilanteeseen, jossa lentoyhtiöt tai sairaalat joutuvat huumetestaamaan työntekijänsä - ja siitä tulee poliittisia harmeja, koska kaikenlaiset vihreinä ja vasemmistolaisina esiintyvät kaappilibertaarit alkavat huutaa, miten hirveää on että ihmisiä huumetestataan eikä kirurgien ja lentokapteenien Oikeutta vetää huumeita kunnioiteta.

Nähdäkseni jokin tämäntyyppinen rationaali on huume-"sodan" taustalla (muiden perusteiden ohella). Muistaakseni Steven Dutch järkeili tämänsuuntaisesti libertarismikritiikkisivullaan.

Jukka kirjoitti...

"Tämä ei eroa käsitteellisesti millään tavalla siitä, mistä vihreitä syytetään, eli moralisoinnista jätteidenlajittelun tai autolla ajamisen suhteen. Erona on lähinnä se, että autolla ajaminen ja lajittelun laiminlyönti kumpuaa puhtaasti yksityisen ihmisen laiskuudesta ja piittaamattomuudesta, kun taas huumeidenkäyttäjä pääsääntöisesti pyrkii tietyn vaiheen jälkeen eroon tavastaan."

Minusta moralisointi yhteismaan ongelman ratkaisijana on ihan ok. Ihminen on aina ratkaissut tällaisia ongelmia moralisoimalla:

Jos A ei osallistu talkoisiin, A:ta panetellaaan. Jos A ei kierrätä, häntä panetellaan. Jos A ylilaiduntaa, samoin.

Eri asia koska moralisointi on tehokasta koska ei.

Minusta voidaan kritoisoida vain sitä, ovatko ne moraalinormit, joitten rikkojia panetellaan, sellaisia että ne ovat yhteiskunnan kannalta hyödyllisiä normeja. Minä en ainakaan kritisoi kun sitä, että joskus vihreitten moralisointi kohdistuu vääriin asioihin.

Tuplis kirjoitti...

Huumeidenkäyttäjä on muun yhteiskunnan "vihollinen", koska hänen toimintansa aiheuttaa muulle yhteiskunnalle haittaa, mutta tämä perustelu on typerä, koska haitasta merkittävä osa aiheutuu siitä, että muu yhteiskunta kohtelee huumeenkäyttäjää vihollisena.

Sikäli kun meinaat, että huumeidenkäytön rikollisuus itsessään on tämä merkittävä osa siitä haitasta, ymmärrän kyllä, mutta narkkarien elossapito tuppaa kaatumaan yhteiskunnan harteille ja addiktionsa tekee heistä arvaamattomia - ei vain pummeja vaan myös vaarallisia.

Minun nähdäkseni tämä jäljelle jääväkin osuus heidän aiheuttamastaan taakasta on merkittävä, vaikka ei sinänsä olennaisesti eroa viinanarkkareiden touhusta. Deekut ja narkit ovat silmissäni sinänsä muuten samalla viivalla, paitsi että deekujen käytöstä (ja päihtymyksen tasoa) minun on helpompi tulkita ja ennustaa.

En minäkään kannata enemmistödiktatuuria, pikemminkin mahdollisimman vapaata yhteiskuntaa yksilölle toteuttaa itseään haluamallaan tavalla rikkomatta muiden negatiivisia vapauksia.

H. kirjoitti...

Kukaan ei varmastikaan halua mennä huumeiden vaikutuksen alaisen lentäjän ohjaamaan reittikoneeseen tai joutua LSD-halluissa sekoilevan kirurgin kynsiin?

Alkoholi on laillista. Mikä estää lentäjiä ja kirurgeja sekoilemasta humalassa jo nyt?

H. kirjoitti...

Hirviöitä, joita ottaa päähän se, että me kustannamme pilatun elämän (ylläpidon).

Eli ensin haluamme elättää narkkareita ja muita moniongelmaisia ja sen jälkeen haluamme rangaista heitä siitä että haluamme elättää heidät?

Tiedemies kirjoitti...

Minusta täällä esitety perustelut ovat kestämättömiä suunnilleen samasta syystä. Mitä me teemme kaikelle sille evidenssille, jonka mukaan kiellot eivät oikeasti toimi niinkuin kieltojen kannattajat väittävät?

Panun esittämä mekanismi on tietysti validi sikäli, että tosiaan, kun pamputetaan oikein olan takaa, niin saadaan selkeämmät jakolinjat narkkareihin ja kunnon kansalaisiin ja näin voidaan tunnistaa narkomaanit.

Väitän, että tämä on implisiittisesti juuri se syy miksi kieltolaki on niin suosittu. Väitän kuitenkin, että jos uskomme mitä Economist esittää - ja miksi emme uskoisi - tällä on käytännössä enemmän huonoja kuin hyviä seurauksia.

Siis siitä ilosta, että saamme katsella kuinka hepatiitin kellastamin silmin meitä mulkoilevat narkkarit pamputetaan pois päiväjärjestyksestä, joudumme maksamaan vähän turhan kovan hinnan varastettuina auton renkaina, stereoina, ryöstöinä jne.

Halvemmalla päästäisiin pistämällä ne lakaisemaan huumepalkalla katuja. Jälki ei ehkä olisi siisteintä mahdollista, mutta parempi kuin nykyinen tilanne. Ainoa menetys olisi se sadistinen nautinto, jota saadaan kun surkimuksia potkitaan.

Ihan rehellisesti, kuinka moni lentokapteeni alkaisi piikittää herskaa tai kirurgi pudotella (työajalla) LSD:tä? Kuinka moni tämän kommentoija alkaisi vetää huumeita ihan simona heti jos vaikka huumeen käyttörikos poistettaisiin laista? En minä ainakaan.

Tuplis kirjoitti...

H, mistä sä tän "haluamme elättää narkkareita" kaivoit? Kun nimenomaan sitä ei haluta tehdä. En minä ainakaan halua (tosin jos ihan tarkoiksi mennään, en halua elättää ketään työikäistä ja -kykyistä aikuista ihmistä), enkä niin tekisi, jos asia olisi minun päätettävissäni.

Tuplis kirjoitti...

Halvemmalla päästäisiin pistämällä ne lakaisemaan huumepalkalla katuja.

Ei ollenkaan huono idis. Olen itse leikitellyt jo pidemmän aikaa ajatuksella, että rekisteröitymällä narkiksi saisi ostaa vaikkapa apteekista täysin pilkkahintaan haluamiaan aineita, jolloin varsinaisilta huumekauppiailta lähtisi elinkeino tai sitten narkkarit voisi ohjata esimerkiksi kuvaamasi kaltaisiin tehtäviin.

Minun nähdäkseni kun taho, joka eniten huumeiden lainvastaisuudesta hyötyy, on diilerit - ei suinkaan mattimeikäläiset.

Herra Harmaa kirjoitti...

Narkkari ei ole synonyymi huumeidenkäyttäjälle kanssa (mikä sekin on varsin huono termi). Läheskään kaikki huumeiden käyttäjät eivät ole niistä riippuvaisia.

Herra Harmaa kirjoitti...

Äh, olipas sekava viesti tuo edellinen. Tahdoin sanoa että narkkari ja huumeidenkäyttäjä eivät ole synonyymejä. Suurin osa huumeiden käyttäjistä ei ole niistä riippuvaisia.

Tuplis kirjoitti...

Minä ainakin puhuin narkkareista juuri siksi, että he ovat ongelmaryhmä, toisin kuin jotkut viihdekäyttäjät, joilla homma on hanskassa, ja jotka eivät välttämättä ole pummeja tai millään muulla tavoin rikollisia kuin itsensä päihteen käytön takia.

Mikko kirjoitti...

Kun puhutaan huumeiden käytöstä, on tärkeää erottaa päihdeongelmaiset ja "viihdekäyttäjät" (recreational users).

En ymmärrä mistä tuo kuva tulee, että narkkareita potkittaisiin päähän? He saavat asunnon ja toimeentulotuen, ja käsittääkseni nykyään on otettu käyttöön subutex "korvaushoitona", eli käytännössä he saavat lähes ilmaista spiidiä.

Olen asunut huumevieroitusyksikön vieressä kuusi vuotta. Poliisi ei pamputa narkkareita, vaan päinvastoin. Poliisi on luvannut, että huumevieroitusyksiköiden lähistöllä poliisit eivät partioi, koska se saattaisi estää hoitoon hakeutumista.

Käytännössä se tarkoittaa, että kotikatuni on todellinen villi länsi. Joka viikko näen jonkun kadulla piikittämässä. Löydän silloin tällöin huumepiikkejä taloyhtiön sisätiloista. Katua pitkin seilaa jatkuvasti täysin sekaisin olevia tyyppejä,
Joskus näkee jonkun ulostamassa kadulla, joka viikko muutaman kusella keskellä kirkasta päivää. Huumeiden avoin katukauppa on arkipäivää ja suhtautuminen näissä tilanteissa ohikulkijoihin on todella aggressiivista.

Olen silmitöntä sivullisten pahoinpitelyä keskellä kirkasta päivää. Olen missannut asevälikohtauksen muutamalla minuutilla. Mistään näistä ei voi lukea sanomalehdistä. HS:llä on politiikka ettei huumevieroitusyksikköä koskevia negatiivisia uutisia kirjoiteta, koska se "saattaisi kasvattaa lisätä asukkaiden vastustusta".

Silloin tällöin näen sosiaalityöntekijöiden ja narkkareiden kohtaamisia. Suhtautumista voisi kuvailla sanalla "paapominen".

Luulen, että ainakin osittain narkkareiden vaarallisuus johtuu nimenomaan siitä, ettei kukaan koskaan pistä heille mitään rajoja, joten he tottuvat siihen että he ovat täysin lain yläpuolella. Sosiaalityöntekijät paijaavat päähän ja poliisi on täysin voimaton.

H. kirjoitti...

Tuplis, ensimmäisen viestisi voi tulkita niin, että puolustat hirviömäisyyttä eli tässä yhteydessä kostonhimoisia rangaistuksia elättäjän roolin aiheuttamalla pännimisellä. Unohda.

Tiedemies kirjoitti...

Luulen, että ainakin osittain narkkareiden vaarallisuus johtuu nimenomaan siitä, ettei kukaan koskaan pistä heille mitään rajoja,

Luulen, että narkkareiden vaarallisuus johtuu siitä, että he ovat ihan helvetin sekaisin. Tuo mekanismi on todennäköisesti ihan todellinen. Kaikki tuntemani narkkarit (koulukavereista aika moni lähti sille tielle) ainakin aikanaan kun huumeita vetivät (yhtään aktiivista kamapäätä en kyllä tunne) suhtautuivat ympäröivään yhteiskuntaan lähinnä automaattina, josta saa välillä rahaa. Ja huumehoitoyksikötkin käsittääkseni olivat lähinnä paikkoja, joissa käydään vähän itkemässä, juomassa pullakahvit ja kyselemässä kavereilta mistä saisi vähän "muruja" tms.

Korvaushoidon kohdalla kynnykset ovat aika hiton korkeat. Naiset pääsevät tietääkseni korvaushoitoon jos ovat raskaana (!!!) ja avio/avopuolisot pääsevät samalla, mutta muuten se on kai aika kiven alla, jonot ovat vuodenkin mittaisia.

Yllä tässä "pamputtamisessa" viittasin tietysti Panu fantasiaskenaarioon, jossa huumeita kohtaan todella olisi käytössä "kova linja". Tällä hetkellä narkkareihin suhtaudutaan lähinnä inholla ja välinpitämättömyydellä ja toivotaan, että ongelma menee pois säätämällä lakeja, joita ei kuitenkaan käytännössä valvota.

Mikko muuten, minusta on hassua että kirjoitat noin; sen ainoan kerran kun kävin kämpilläsi, poliisit pysäyttivät minut ja kyselivät aika tarkkaan, millä asioilla olen, kun etsin parkkipaikkaa... Eli tämän erittäin kapean otoksen perusteella, kyllä poliisi siellä teidän kulmilla jonkin verran tilannetta valvoo. (Siitä on tosin yli vuosi jo aikaa)

JJ kirjoitti...

Mielestäni huumeiden kieltolaki/laillistaminen on laiska moraalinen jako. Laillistaminen on voitolla, koska se on lähempänä todellisuutta. Se ei kuitenkaan ole riittävä esitys, miten asia tulisi jatkossa järjestää. Pelkän laillistamisen ajaminen on käsittämättömän typerää.

Kaikkien päihteiden käyttö tulisi laittaa entistä tarkempaan seurantaan.

Ihmisille tulisi tarjota lisenssejä ja oikeuksia päihteisiin sen mukaan, kuinka he onnistuvat puolestaan tarjoamaan seurantaa omalle käytölleen ja kuinka hyvin he käyttäytyvät päihteiden vaikutuksen alaisena. Lisenssissä voisi olla erityisiä pisteytyksiä mm. myös sille, haluaako ajokortin jne. Ajokortillisien tulisi tarjota omaehtoisesti myös tarkempaa seurantaa käytön ja liikennöinnin yhteispeliä silmälläpitäen. Samalla tulisi merkittävästi parempi seuranta ihmisille, jotka aikovat hankkia tai ovat saamassa lapsen.

Tarkoitus ei ole rankaista järjestelmän monimutkaisuudella käyttäjiä vaan tehdä ainoastaan selväksi, että yhteisiä sääntöjä on. Jos haluaa mennä syrjemmäs yhteiskunnan normista niin sitten saa luvan siihen, jos myös pitää selkeästi huolen tarkemmasta joukosta sääntöjä. Avaruuteen ei voi matkata ilman selvää suunnitelmaa, kuinka se tapahtuu turvallisesti ja astronautit luovuttavat itsestään aika yksityiskohtaisia tietoja ennen kuin heitä päästetään mihinkään rakettiin. Jos sääntöjä ei halua noudataa niin järjestelmä osaa ilmoittaa läpimädistä kappaleista heti. Seurannan tulisi osoittaa käyttäjälleen myös seurannasta muodostuvia hyötyjä s.e. kysessä nähdään selvästi olevan palvelus sekä itselle että yhteiskunnalle.

Rikoksen voidaan katsoa tapahtuneen silloin, jos voidaan tulkita henkilön valinneen päihtymisensä ja tehty vahinko olisi vahinkoa muutenkin. Jos henkilön katsotaan olleen niin sekaisin, ettei enää päihtymistään ole valinnut, hänet on siinä tapauksessa todettava olevan sairas sellaisella tavalla, että yhteiskunnan on pakko hoitaa hänet johonkin kuntoon vaikka voimakeinoin.

Olen seurannut yhden sukulaiseni matkaa tenavasta nuoreksi aikuiseksi ja hautaan, eikä systeemi antanut tuossa tapauksessa harhautuneelle mitään mahdollisuutta. Vikaa oli yksilön aatteissa ja tavoissa hoitaa asioitaan mutta järjestelmä ei selvästi tunnistanut tapausta, yritti pari kertaa toistaa jotain olematonta ja päätti heti alkuun sitten heittää tapauksen roskakoriin. Sen aikaa kun kyseinen henkilö oli elossa, hän siirsi omat rikkoutuneet tapansa suhtautua yhteiskuntaan seuraavalle käyttäjäpolvelle. Sen sijaan, että yhteiskunta yrittäisi paimentaa tällaisia kuntoon tai yhteistyökykyisiksi, se pitää huolen, että niitä tosi hankalia narkkeja riittää jatkossakin.

Mikko
Käytä kameraa. Vaikka olen samaa mieltä yleisen älämölön mahdollisista haitallisista vaikutuksista toimivan narkkisohjelman käynnistämiseksi, pidän sensuuria suurempana pahana, koska se jättää kaikki mielikuvien varaan kasvattelemaan pelkojaan. Hetkellinen meteli ei haittaa. Kuvat varmaan kannattaa ottaa salaa, koska vaikka narkit ehkä kuvittelee olevansa jossain erillistodellisen todellisuuden selvänäköisemmässä piirissä kuin muut, he ovat silti edelleen ihmisiä ja siinä ihan yhtä typeriä kuin kaikki muutkin.

Panu kirjoitti...

Kun puhutaan huumeiden käytöstä, on tärkeää erottaa päihdeongelmaiset ja "viihdekäyttäjät" (recreational users).

Minulle ei oikein koskaan ole mennyt jakeluun, miksi se olisi niin tärkeää.

Myös alkoholin kohdalla "kohtuukäyttäjä"- ja "ongelmakäyttäjä"-käsitteillä operointi on sikäli ongelmallista, että selkeät ongelmakäyttäjät vakuuttelevat itselleen viimeiseen asti olevansa kohtuukäyttäjiä. Lisäksi terveyttä vaarantava käyttö ei välttämättä johda sosiaalisten suhteiden eikä työsuhteiden merkittävään häiriintymiseen - asianomainen vain heittää veivinsä yllättäen alle nelikymppisenä.

Panu kirjoitti...

Laillistaminen on voitolla, koska se on lähempänä todellisuutta. Se ei kuitenkaan ole riittävä esitys, miten asia tulisi jatkossa järjestää. Pelkän laillistamisen ajaminen on käsittämättömän typerää.

Niinpä.

Esitin itse piruuttani, että kaikkien päihteiden pitäisi olla laillisia - kolmekymmentä täyttäneille. Sitä ennen laitonta, ja ennakon ottamisesta tuleva päihteenkäyttöoikeus määräajaksi pois (esim. jos otat ennakkoa, saat käyttää laillisesti vasta pari vuotta muita myöhemmin).

Provokaationi pointti oli, että jos ihminen joutuu kolmekymppiseksi asti rakentamaan elämänsä ilman päihteitä seksielämää, pariutumista ym. myöten, hänellä on erittäin pieni riski joutua narkomaaniksi sitten kun hän kolmekymppisenä niin halutessan voi kokeilla aineita. Nykyäänhän sekä huume-, viina- että tupakkaongelmat johtuvat siitä, että päihderohkeudella pätemisestä on tullut niin keskeinen osa nuorten pariutumisriittejä.

Ideaani ei tietenkään voi toteuttaa käytännössä, koska täysi-ikäisyyden porrastaminen on poliittisesti epäsuosittua. Kaikki pitäisi saada jo 18-vuotiaana.

Mikko kirjoitti...

Tiedemies: Onko sinusta normaalia, että poliisi pysäyttää parkkista etsivän? Ne varmaan etsivät jotain tyyppiä jonkun tapauksen johdosta tuolla kulmilla. Kyllä viikoittain poliisit näkyvät tuolla ruiskunjakelupisteellä, ja pari kertaa viikossa tulee ambulanssi tai paloauto.

Mutta tämän että poliisit eivät saa kytätä käyttäjiä poliisit ovat kertonet itse, ja on siitä ollut joskus lehdissäkin.

Olen kyllä harkinnut tuota kameraa, mutta kadulla suhtaudutaan sen verran epäluuloisesti vieraisiin ihmisiin etten ole uskaltanut juuri kuvailla. Mietin joskus, että kauko-ohjattavat nettivideokamerat koko kadunpätkälle olisi aika hyviä.

Panu: Teinit aloittavat kyllä ryyppäämisen jo 14-vuotiaana.

Panu kirjoitti...

Nykyäänhän sekä huume-, viina- että tupakkaongelmat johtuvat siitä, että päihderohkeudella pätemisestä on tullut niin keskeinen osa nuorten pariutumisriittejä.

Tarkennan: harvasta asiasta ollaan niin yksimielisiä kuin siitä, että päihteiden käyttö ja siihen tottuminen jo alaikäisenä korreloivat erittäin voimakkaasti päihteiden aiheuttamien terveys- ja sosiaalisten ongelmien kanssa. Jos alaikäisten ja elämässään vielä suuntaa löytämättömien ihmisten päihdekokeilut voitaisiin eliminoida, mitään päihdeongelmaa tuskin olisi. Kolmikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat ihmiset tuskin koskaan jootuvat riippuvuusuralle vaikka aineita kokeilisivatkin.

Panu kirjoitti...

Panu: Teinit aloittavat kyllä ryyppäämisen jo 14-vuotiaana.

Niin niin. Sehän se pointti onkin.

Teinit aloittavat ryyppäämisen tasan samaan aikaan kun ne aloittavat alapään asioiden kanssa vehtaamisen. Jos nämä kaksi asiaa voitaisiin erottaa toisistaan, aika monet päihdeongelmat olisi ennaltaehkäisty.

Tiedemies kirjoitti...

Onko sinusta normaalia, että poliisi pysäyttää parkkista etsivän?

No ei hitossa ole.

Siellä neulanvaihto/whatever pisteessä siinä kulmassa liikkuu narkkiksia tietysti paljon. Ja sen ainoan kerran kun ajelin siellä, poliisi pysäytti minut heti. Ja autoni oli alle kaksi vuotta vanha, enkä muistaakseni ollut itsekään mitenkään epäsiisti.

Eli, poliisi valvoo ainakin jonkin verran. Ei varmaankaan pamputa kuitenkaan.

Minusta oikeastaan nykyinen tilanne on huonoin mahdollinen: Huumeet ovat laittomia ja suuren osan niistä käyttävät sellaiset, jotka aiheuttavat toiminnallaan harmia muille. Laittomuus toimii tällä hetkellä niin, että "aidallakeikkuja" tuupataan herkästi marginaaliin.

Sosiaalihuollon paapominen ei ole olennaista, eikä oikeastaan edes se, kuinka isoja sakkoja jostain laittomasta subutexista saa. Olennaista on juuri se, että nämä kaverit on tehty rikollisiksi ja samaan aikaan heille annetaan ristiriitaisia signaaleja: Yhtäältä he ovat sosiaalihuollon VIP-asiakkaita ja toisaalta heitä kohdellaan paatuneina rikollisina.

Tässä on kannustinloukku, jos missä.

Huumeiden täysi laillisuus ei ajaisi tyyppejä yhtä marginaaliin. Yhtä sekaisin ne varmaan olisivat, mutta eivät kokisi olevansa rikollisia pelkästään huumehommiensa takia. En oikein tiedä mitä ajattelen tästä, economistin mielestä se siis on hyvä idea.

Rankempi linja, jossa pamppua oikeasti käytettäisiin ja narkkarin näköisetkin ratsattaisiin välittömästi, vaikka epäinhimillisempi, poistaisi kuitenkin tämän kannustinloukun. Panu tuntuu kannattavan tätä. Pelkään, että se ei kuitenkaan kokonaisuutena poistaisi ongelmia yhtä paljon kuin se taas sitten aiheuttaisi muuten. Ja viranomaisilla ei ole resursseja ja haluja puuttua ihan niin rankalla kädellä. Poliisillakin on parempaa tekemistä kuin metsästää yksittäisiä subutex-tabletteja kaduilta.

H. kirjoitti...

Entä jos huumeet laillistettaisiin jollakin tietyllä alueella? Siellä saisi ostaa, myydä ja käyttää niin paljon kuin huvittaa ja poliisi olisi näkyvästi läsnä. Kaikkialle muualle määrättäisiin entistä kovempi nollatoleranssi. Pahimmat narkkarit jäisivät asumaan alueelle.

JJ kirjoitti...

H

Eikös ne vähän ole sellaisia nuo nykyiset bileet jo? Riippuen maasta enemmän tai vähemmän löytyy ihan kauppoja, joista ostaa mitä tahansa. Osa ihmisistä kulkee ja asuu bileistä toiseen ja elelee jossain pakettiautossa välillä.

"All I need is a place to cook." - Fear and Loathing in Las Vegas

Toisin: Eihän sen alueen tarvitse olla kuin pari neliömetriä, hieman rautaa, lankaa ja wot.

Riippumatta siitä käyttääkö huumeita vai ei vaarallisia ovat ne, jotka haluavat päättää muidenkin käytöstä. Järjestelmää tulisi ohjata ne, jotka toimivat toisia kunnioittaen. Nykyinen järjestelmä jättää harmittavan vaaralliset demonit juoksemaan kaduille ilman mahdollisuutta seurantaan. Jos siihen kuinka nuoret ihmiset puukottavat itseään ei päästä väliin kysymään ensin, kun se ensimmäisen kerran tapahtuu, peli on jo menetetty. Ihmiset luottavat lääkäriin syystä.

Herra Harmaa kirjoitti...

"Kun puhutaan huumeiden käytöstä, on tärkeää erottaa päihdeongelmaiset ja "viihdekäyttäjät" (recreational users)."

Panu: Minulle ei oikein koskaan ole mennyt jakeluun, miksi se olisi niin tärkeää."

Ihan siksi että jos asialle halutaan johtain tehdä, oli se sitten tiukempaan tai vapaampaan suuntaan täytyy muutoksien perustua tosiasioille jotta niillä on mitään mahdollisuutta toimia kuten on tarkoitettu.

Panu kirjoitti...

Entä jos huumeet laillistettaisiin jollakin tietyllä alueella? Siellä saisi ostaa, myydä ja käyttää niin paljon kuin huvittaa ja poliisi olisi näkyvästi läsnä. Kaikkialle muualle määrättäisiin entistä kovempi nollatoleranssi. Pahimmat narkkarit jäisivät asumaan alueelle.

Itse asiassa Nils Bejerot, Ruotsin nykyisen hyvin ankaran huumepolitiikan arkkitehti, spekuloi juuri tuolla Knarkö-idealla:

Personligen har jag föreslagit att man skall acceptera dem just som kroniska och smittsamma narkomaner och överväga att ordna på bästa sätt för dem på någon trevlig "Knarkö", där de kan få leva i fred med sitt missbruk i ett litet samhälle med sina nära och kära. De sjuka måste givetvis få livränta och de anhöriga borde kunna få vårdbidrag. Naturligtvis skulle dessa narkomaner vara i sin fulla rätt att lämna sin "Knarkö" om de så önskade. Men då måste de givetvis också följa det vanliga samhällets lagar på narkotikaområdet.

"Henkilökohtaisesti olen ehdottanut, että heidät pitää hyväksyä sellaisina kroonisina ja tartuntaa levittävinä narkomaaneina kuin he ovat ja järjestää heille mukava Narkkisaari, jossa he saavat elää rauhassa väärinkäyttöineen yhdessä läheisiensä kanssa. Sairaiden tulee toki saada eläkettä ja omaisten hoitoavustusta. Tietenkin heillä on aina lupa poistua Narkkisaarelta, mutta silloin heidän on noudatettava muun yhteiskunnan lainsäädäntöä myös huumeiden osalta."

Bejerot erikoistui huumeidenkäyttäjien hoitoon jo 40-50-luvulla, kun sitä esiintyi Ruotsissa vain hyvin pienissä piireissä. Bejerot oli Ruotsin ainoa lääkäri, jolla oli merkittävästi käytännön kokemusta huumeidenkäyttäjien hoidosta silloin kun huumeet 60-luvulla ensi kerran kunnolla valtavirtaistuivat.

Bejerot näki huumeidenkäytön ensisijaisesti epidemiana, joka levisi, kun ihmiset tunsivat huumeidenkäyttäjiä henkilökohtaisesti ja saivat näiltä rohkaisua käyttää huumeita. Hänen mielestään 60-luvun lehdistö levitti yksipuolisen ihannoivia ja myönteisiä mielikuvia huumeista.

Bejerotin tavoite tuntuu olleen juuri huumeiden viihdekäytön ja valtavirtaistumisen estäminen. Hän myönsi, että on olemassa pieni joukko huumeita itseterapiana käyttäviä reppanoita, joille huumesaarisuunnitelma olikin tarkoitettu.

Panu kirjoitti...

Ihan siksi että jos asialle halutaan johtain tehdä, oli se sitten tiukempaan tai vapaampaan suuntaan täytyy muutoksien perustua tosiasioille jotta niillä on mitään mahdollisuutta toimia kuten on tarkoitettu.

Suomennos: Ihan siksi että jos asialle halutaan jotakin tehdä, täytyy muutoksen perustua sille, mikä on sinun tulkintasi "tosiasioista".

Herra Harmaa kirjoitti...

Panu, yritätkö tosissasi sanoa että kaikki huumeiden käyttäjät ovat päihdeongelmaisia?

JJ kirjoitti...

Olen vahvasti sitä mieltä, että monet käyttäjät jättäisivät itseohjatun terapian, jos sille löytyisi jokin varteenotettava lääketieteellinen vaihtoehto. Vaihtoehdon ulottuvuus on saatava riittävän pitkäksi.

Nyt lääketieteen tarjoama terapia on patologiaa, sairauksien tutkimista, jota tulee hippien näkökulmasta välttää kaikin keinoin kuin poliisia. Hippien puolestaan pitää nähdä, että lääkäri on friend, joka työkseen ei valehte kaverille missään kohtaa. Jos ne ei löydä sitä lääketieteen joukoista niin ne keksii sellaisen jossain vaiheessa omista joukoistaan. Esimerkkinä voi mainita yksityiset varsin tehokkaiksi todetut kertalaakin Ibogaine terapiat heroinisteille. Tuollaisiin olisi paljonkin halukkaita ympäri maailman. Nistit kun eivät muuten pääse helposti eroon riippuvuudestaan edes metadoni- tai muiden korvaushoitojen kautta. Eihän se narkkari käytä sitä ainetta lopulta kuin pakosta.

En usko erillisen saari-idean toimivuuteen. Siitä voi tehdä ehkä liian pitkän liian amerikkalaisen tosi tylsän tv-sarjan mutta ei todellisuutta. Pitää palata brittiläiseen viihteeseen, missä teekuppi ei tärähdä vaikka raakalaiset ryntää leiriin.

Yhteiskunta ei toimi enää kuten ennen: vain paperilla ja yksikertaisilla muutaman portaan malleilla. On olemassa tietokoneita kirjanpitoon ja jouston mahdollisuuksia tehdä sellaista ohjaavaa yhteiskunnallista dynamiikkaa, mihin ei tarvitse enää sanoa pelkästään että juu tai ei. Voidaan ilmaista että "tuota hieman vähemmän" ja "minimoi tuo".

Myös moraalinen laiska valinta tulisi voida ilmaista varsinaisen toteutukseen käytetyn mallin parametrein. Dynamiikkaa väännetään silloin tuohon kyseiseen ääripäähän. Muuten niitä parametreja voidaan säädellä ihan tilanteen mukaan kausittain vaihdellen aikaa myötä puskuroimaan populaation piirteiden heilahtelua. Kyllä ne yhteiskunnan mittarit sitten kertoo, jos todella pitää jossain vetää hanat kiinni, jos ei uskota omaa parasta.

Tuommoisen yhteiskunnallisen sopimuksen on tietysti sisällytettävä huomautus noista ääripäistä ja että ne ovat edelleen olemassa vaihtoehtoina. Moraalisesti laiskaa ilmaisua voi käyttää sitten tilanteen mukaan torumiseen tai riemuun riippuen missä päin allonharjaa istuu, kunhan muistaa että se ei muuten kestä sen lähempää yhteiskunnallista tarkastelua sitten, kuin mitä se todellisuus todella on.

Teemu kirjoitti...

Jukka: "Minusta moralisointi yhteismaan ongelman ratkaisijana on ihan ok. Ihminen on aina ratkaissut tällaisia ongelmia moralisoimalla... Eri asia koska moralisointi on tehokasta koska ei."

Brad DeLong summasi omat ajatukseni taannoin erittäin hyvin:

"There are in general two ways that you can match private incentives with social outcomes. The first is to take individuals' preferences over material goods as given, and use taxes and subsidies to raise the prices of goods that have negative and lower the prices of goods that have positive "externalities," as economists call them. The second is to try to shift individuals' preferences: appeal to altruism, or to the moral sense, or to the mirror neurons to get people to feel good about doing deeds that have positive externalities, and rearrange social markers of status and approval to shift people's preferences over goods without changing their material characteristics or prices. Economists generally prefer to work on the tax-and-subsidy side rather than on the preferences side, out of a disciplinary commitment to the idea that cash-on-the-barrelhead is strong and pats-on-the-back are weak. But we do what we can: if we cannot pass a BTU tax, telling people who fund carbon offsets or drive fuel-efficient cars that they are good, responsible, moral people is a perfectly orthodox and constructive thing to do."
http://delong.typepad.com/sdj/2007/07/in-that-case-we.html

Ja nimenomaan tässä järjestyksessä, ensin kannustimet, sitten moralisoidaan. Moralisointi on sitä, että siirrytään suoraan vaihtoehtoon kaksi. Oikeistokonservatismi tekopyhimmillään on sitä että moralisointiin ryhdytään, koska ei haluta maksaa vaihtoehdosta yksi.

Panu kirjoitti...

Panu, yritätkö tosissasi sanoa että kaikki huumeiden käyttäjät ovat päihdeongelmaisia?

Totta kai olen sitä mieltä, että kaikki huumeiden käyttäjät ovat joko päihdeongelmaisia tai taparikollisia. Se ei kuitenkaan ole pointtini. Pointtini on, että esimerkiksi Bejerotin edustama kanta on sekin syntynyt aikoinaan reaktiona oman aikansa huumeliberalismia vastaan. Sen sijaan että "laillistamista" ajetaan kuin käärmettä pyssyyn, kannattaa miettiä, mikä oli se (50-luvulla Ruotsissa vallinnut) asiaintila, johon jonkun Bejerotin kriminalisaatiohenkinen asenne oli vastaus ja reaktio.

Päihdeongelmasta: jos jonkin aineen käyttö on laitonta, on ainoastaan kaksi syytä käyttää sitä (no, kolme, jos uteliaisuudesta johtuvaa kertakokeilua ei lasketa). Joko et voi olla sitä ilman, jolloin olet päihderiippuvainen narkomaani. Tai sitten käytät sitä poliittisena steitmenttinä, jolloin olet lainkuuliaisuuden alta tietoisesti, taistelevasti ja terroristisesti maata kaivava taparikollinen.

Tiedemies kirjoitti...

Jos oletamme, että Panun viimeisessä kommentissaan esittämä argumentti on validi, meidän täytyy voida soveltaa sitä yleisemmin.

Jos yksilö kävelee päin punaista valoa, siihen voi olla syynä vain se, että ko. yksilö tekee sen poliittisena julistuksena ja on näin terroristi.

Itse arvostan laillisuusperiaatetta hyvinkin korkealle, mutta sen käytölle yhteiskunnallisten ilmiöiden mittapuuna on rajansa. Siitä ei voi esimerkiksi päätellä ihmisten motiiveja.

Itse en käytä päihteitä, päivittäistä paria kahvikupillista ja satunnaista yksittäistä viinilasillista lukuunottamatta, joten olen vähän jäävi sanomaan motiiveista yleisellä tasolla mitään.

Voin kuitenkin kuvitella, että ns älylääkkeitä voisin joskus kokeilla, kun luotettavaa tutkimustietoa sellaisista on enemmän. Iso osa ko. substansseista on vähintään reseptilääkkeitä ja osa luokiteltaneen ainakin tällä hetkellä huumeiksi.

Kykenen siis helposti kuvittelemaan motiivin, joka ei ole riippuvuus, uteliaisuus taikka terrorisointi.

Herra Harmaa kirjoitti...

Eiköhän suurin syy käyttää huumeita ole kuitenkin se että se on hauskaa.

"Kannabis on tutkimusten mukaan vähiten riippuvuutta aiheuttava päihde."

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2008/07/669288

Eli tuskin ovat nuo 13 miljoonaa, jotka kyseistä päihdettä viimeiden kuukauden aikana ovat käyttäneet, mitään narkomaaneja. Eivät ainakaan missään lääketieteellisessä mielessä sitä ole.

Tiedemies tuohon poliittiseen kannanottoon jo hyvin vastasikin.

JJ kirjoitti...

Pariteettiuskonto

Mielestäni jostakin pariteetista kiisteleminen on hiton tylsää. Mielummin antaisin tiedemiesten tutkia ja evaluoida pariteetin arvoa. Arvostan itse pariteettia en vain sen jotain arvoa. Siitä arvosta voi kukin olla sitten mieltä. Pariteetin arvon moralisoiminen on jo mielestäni rikos. Ei pariteetti voi yksin sanella kaikkien moraalia, koska se osaa joskus olla myös turhan julma; väkeä kuolee nimenomaan turhaan.

Luotan tiedemiehiin ja open sourceen, koska heillä on mielestäni loistava track record.

Pelko vie kohti pariteetin arvon moralisointia. Pelkkää politiikkaa. Viha on pelon muoto, jossa ei enää pelota.

Olenko siis vihainen? Tiedemiehet: Evaluoikaa pariteetti!

Panu kirjoitti...

Eiköhän suurin syy käyttää huumeita ole kuitenkin se että se on hauskaa.

Eli se, että ollaan narkomaaneja. Narkomaanin mielestä huumeiden käyttö on hauskaa ja kaikki muu tylsää.

Eli tuskin ovat nuo 13 miljoonaa, jotka kyseistä päihdettä viimeiden kuukauden aikana ovat käyttäneet, mitään narkomaaneja. Eivät ainakaan missään lääketieteellisessä mielessä sitä ole.

Henkilö, joka ei pysty hillitsemään päihteiden käyttöään silloin kun se olisi laillisuuden kannalta järkevää, on todellakin narkomaani (ei pysty hillitsemään itseään järkisyidenkään nojalla) tai sitten poliittinen kannanottaja (uhmaa lakia tahallaan). Mikä tässä taas on niin vaikeaa?

Herra Harmaa kirjoitti...

"Eli se, että ollaan narkomaaneja. Narkomaanin mielestä huumeiden käyttö on hauskaa ja kaikki muu tylsää."

Se että joku on hauskaa ja haluaa tehdä ks. aktiviteettiä uudelleen/säännöllisesti ei tarkoita että henkilö on ks. aktiviteetista riippuvainen ellet nyt halua määritellä riippuvuutta siten että kaikki mitä henkilö tekee omasta vapaasta tahdostaan saadakseen nautintoa on osoitus riippuvuudesta.

"Henkilö, joka ei pysty hillitsemään päihteiden käyttöään silloin kun se olisi laillisuuden kannalta järkevää, on todellakin narkomaani (ei pysty hillitsemään itseään järkisyidenkään nojalla) tai sitten poliittinen kannanottaja (uhmaa lakia tahallaan)."

Tiedemiehen esimerkkiä käyttäen, punaisia valoja päin kävelevä on riippuvainen punaisia päin kävelemisestä tai tekee poliittisen kannanoton?

Panu kirjoitti...

Tiedemiehen esimerkkiä käyttäen, punaisia valoja päin kävelevä on riippuvainen punaisia päin kävelemisestä tai tekee poliittisen kannanoton?

Se, että lakia rikkoo, on tosiaan eräänlainen poliittinen kannanotto: "yhteisön säännöt ei koske mua".

Mikko kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tiedemies kirjoitti...

Se, että lakia rikkoo, on tosiaan eräänlainen poliittinen kannanotto: "yhteisön säännöt ei koske mua".

Jos pari humanistiopiskelijaa polttaa pari kertaa vuodessa kannabista ja pitää harrastuksensa salassa kavereiltaan, niin minun on erittäin vaikea nähdä tätä jonain kannanottona.