perjantai 23. tammikuuta 2009

Jotkut ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.

Suoraan sanoen minua vähän ihmetyttää Vaula Norrenan kirjoitus, jossa annetaan ymmärtää, että vihreissä tarvittaisiin jotain "macho-äijiä". Siis itse väite ei ihmetytä, koska me elämme sellaista aikaa nyt, että ns. kovat arvot ovat pinnalla kaikissa puolueissa.

Vihreiden feministisiipi on kuitenkin niin vahva, että tuollainen kirjoitus tuntuu hurskastelulta. Se on itseasiassa äärimmäisen epärehellistä. Vihreiden naisten toiminta ja lausunnot ovat olleet sensuuntaisia, etteivät ne jätä juuri arvailujen varaan, mitä mieltä tällaisesta "mieheydestä" ainakin julkisesti ollaan.

Vihreillä on kyllä nimellisesti jonkinlainen miesjärjestö, mutta sillä ei esimerkiksi ole verkkosivuja. Julistus löytyy verkosta, mutta se on profeminististä, apologeettistä liirumlaarumia. Oikeastaan ainoa vähääkään "machompi" (joskaan ei perinteisessä "mies-nais"-mielessä) vihreyden muoto, linkolalaisuus on ollut jo vuosikausia käytännössä täysin irrelevantti Vihreiden linjassa.

Norrena redusoi maskuliinisuuden - "Vaatikaa lätkäseteleitä kulttuurisetelien sijaan" - jonkinlaiseksi kanoniseksi suomiäijäilyksi. Mistään emansipatorisuudesta ja mieheydestä miehen ehdoilla ei siis ole kysymys, vaan aivan tietyntyyppisestä mieheydestä, tarkkaan rajatusta, "junttiudesta". Joko se on parodiaa - mahdollista, mutta epätodennäköistä - tai sitten se on vain kevyen ironista mutta tarkoitettu "rohkaisevaksi" niille "tavallisille" suomalaisille miehille, jotka kokevat jonkinlaisen vihreiden perusarvojen osan omakseen. Missä tapauksessa se on kyllä hyvin epäonnistunutta.

Vihreän langan mukaan Oras Tynkkynen harkistee majesteettirikosta puheenjohtajaehdokkuutta. Tämäkin on valitettavasti todennäköisesti pelkkää näytöstä, showta. Puheenjohtajaksi on jo "päätetty" Sinnemäki ja vaikka ilmeisesti asiaa ollaan laittamassa jäsenäänestykseen, se tuskin muuttaa mitään.

Lisäksi puolueessa näyttäisi olevan ongelmana se, miten pettymyksiin yleensä suhtaudutaan. Jos linjaukset ja painotukset eivät miellytä ja kokee tietyn ilmapiirin painostavana, toivotetaan "tervemenoa". En viittaa nyt virallisiin tahoihin puolueen sisällä, vaan juurikin tähän "kentän" äänekkäimpään osaan.

Täytin jo taannoin puolueeseen liittymislomakkeen, mutten lähettänyt sitä eteenpäin. Enkä aiokaan tehdä sitä toistaiseksi.

14 kommenttia:

rebyk kirjoitti...

Ei tule kyllä heti mieleen julkivihreää makkaranpurijaa tai edes vihreää poliitikkoa, joka antaisi mielikuvan, että makkaransyönti on ihan OK.

rebyk kirjoitti...

Ja vaikka sellainen löytyisikin, häntä äänestäessä olisi todennäköistä, että ääni päätyisi kuitenkin lihansyönnin vastustajalle.

Suurista puolueista on valitettu, että ne ovat keskenään liian samanlaisia. Koittaako Vihreän langan kirjoittaja ehdottaa kannatuksen nostamista siten, että pian vihreätkin voidaan laskea samanlaisuudessaan noiden suurten joukkoon?

Teemu kirjoitti...

Tuota, mieskeskustelua lähinnä huvittuneena seuranneena, niin jos machoilu ei ole makkaraa ja lätkää niin mitä se sitten on? On jotenkin omituista väitttää vastaan toteamalla ettei se ainakaan noin mene.

Ongelma ei ole se ettei ole vihreää miesliikettä, vaan se että sellainen on olemassa. Kuten Simone de Beauvoir sanoi, hänen tuntemilleen miehille ei yleensä tule mielenkään kyseenalaista omaa maskuliinisuuttaan, se on heidän ominaisuutensa. Beauvoirin seurapiiri oli pääsääntöisesti hintelöitä pariisilais-älykköjä eikä mitään rautakalleja.

Vihreän miehen kannattaa todeta että raitiovaunun penkit ovat liian pieniä koska niihin ei mahdu istumaan, ja häntä ei voisi vähempää kiiinnostaa johtuuko tämä sitä että ratikoiden matkustajien ajatellaan olevan naisia, hän nyt vain haluaa kunnolliset penkit ihan kaikille matkustajille. Se että asioista tekee sukupuolikysymyksiä yleensä vain mutkistaa niitä.

Minusta mieheltä tulisi löytyä sen verran kiveksiä, että jos haluaa osallistua esimerkiksi poliittisen puolueen toimintaan niin osallistuu, ilman että itkee että kun minua ei kuunnella miehenä. Jos maskuliinisuus jotain tarkoittaa, se on nimenomaan itsevarmuutta.

Tiedemies kirjoitti...

Minusta mieheltä tulisi löytyä sen verran kiveksiä, että jos haluaa osallistua esimerkiksi poliittisen puolueen toimintaan niin osallistuu, ilman että itkee että kun minua ei kuunnella miehenä.

Minusta tämä retoriikka on se, joka on koko ongelma. Ei minua haittaisi se, jos minua ei kuunneltaisi "miehenä". En koe, että minun "mieheyteni" antaa minulle mitään auktoriteettia.

Machoilu voi olla lätkää ja makkaraa, sitä en kiistä. Sensijaan kiistän sen, että vain lätkämakkaramachoilu olisi oikeaa mieheyttä. Tai oikeastaan en sitäkään.

Koko pointti on, että mitä hiton väliä sillä sukupuolella on?

Symmetrisesti jos sanoisin, että täytyy sitä nyt naisella sen verran kiveksiä olla, että kestää tytöttelyt ja kommentit ulkonäöstä, niin kyllä siinä menisi ruoka väärään kurkkuun. Ja niin pitäisikin mennä. Ei ihmisiä tällä tavalla kohdella.

Olen koko ajan elätellyt toiveita, että vihreissä tehdään politiikkaa asioilla, ei genitaaleilla ja typerillä, loukkaavilla mielikuvilla.

JJ kirjoitti...

Vihreillähän ei tainnut olla rymäkuria.

Eikun... niin joo. Siis niillä ei ole eksplisiittistä ryhmäkuria. Niinhän se oli. Pitää vaan niinku v%¤£umaisesti (ihan Rosa Meriläinen v%¤#u) haistella tuulista se implisiittinen vihjailu oikeasta linjasta tai muuten tulee monoo.

Tiedemies kirjoitti...

Ei tuokaan pidä paikkaansa.
Kyse on siitä, minkälaista "vihreyttä" peräänkuulutetaan. Kun keskustelua avattiin feministisiiven hegemoniasta, tähän tuli (olkoon, yhdeltä ainoalta naiselta) tämmöinen vastaus, että pitäisi machoilla.

Minua vastaus kismittää. Eikö shakkikerhon kynäniska ole mitään, pitää olla nainen (tai homo) tai joku ördäävä kendojanari, että kelpaa?

Teemu kirjoitti...

Olisi pitänyt jättää tuo viimeinen kappale pois, mutta kun en oikein voinut vastustaa kiusausta... En tiedä, mutta en ole kuullut että vihreissä, öö... pojiteltaisiin. (En ole jäsen.)

Eiköhän me olla yhtä mieltä siitä, että jos ollaan asiakeskeisiä niin sillä ei sukupuolella ei ole mitään väliä. Ja minusta asiakeskeiset vihreät miespoliitikot pärjää ihan hyvin, tiedän useammankin vihreän miehen joita en kaikella kunnioituksella äänestäisi, mutta ei se siitä johdu että he ovat miehiä.

Parempi kysymys on oikeastaa se, että mitä pitäisi tehdä jotta ns. tekniikka- ja talouspuolen ihmiset, joista suurin osa on miehiä, kiinnostuisi vihreistä tai politiikasta yleensä. Jatkokysymys, onko tämä toivottavaa, eli mikä muuttuisi?

Herra Harmaa kirjoitti...

"Minua vastaus kismittää. Eikö shakkikerhon kynäniska ole mitään, pitää olla nainen (tai homo) tai joku ördäävä kendojanari, että kelpaa?"

Noinhan se feminismin mukaan menee ja sitten ihmetellään miksi miehet eivät voi ottaa vastuuta muiden miesten tekemästä (naisiin kohdistuvasta) väkivallasta jne. Kukaan mies ei heidän todellisuudessaan mahdu nakkikioski öykärin ja homon väliin. (juu, juu vähän kärjistäen mutta ei liikaa).

sellonen kirjoitti...

Vihreiden naisten toiminta ja lausunnot ovat olleet sensuuntaisia, etteivät ne jätä juuri arvailujen varaan, mitä mieltä tällaisesta "mieheydestä" ainakin julkisesti ollaan.

Olisiko sinulla tarjota jokin hyvä sitaatti?

Aava kirjoitti...

Minä saatan olla politiikassa monestakin asiasta aivan kujalla. Rohkenen silti hämmästellä.

Olin alunperin käsittänyt, että Vihreät on ensisijaisesti ympäristöprofiloitunut puolue. Että sen riveistä löytyisi juuri tuota kirjoituksessa mainittua Linkolamaista syväekologista ajattelua, tasapainottamaan yletöntä kapitalismia ja industrialismia, ja että sen ääni suuntautuisi lähinnä ympäristöasioihin kehoittaen ihmisiä kunnioittamaan luonnonvaroja.

On kuitenkin alkanut vaikuttaa siltä, että Vihreitä on nykyään ruennut kiinnostamaan sukupuoli- ja etnisyysasiat huomattavasti enemmän: pohditaan puolueen sukupuolijakaumaa ja uuden puolueenjohtajan sukupuolta jne. Toisaalta se ei ole ihme, koska ainakin minusta nykyisesta puoluetarjonnasta on hankala erottaa kunkin puolueen todellista profiilia, ideologiaa ja puolueohjelmaa.

Minä kai kuitenkin jotenkin kuvittelin, että ympäristöpuolue olisi niitä viimeisimpiä, keitä jatkuvan eliölajien sukupuuttoonkuolemisen ja kasvavan energiankulutuksen ongelmien sijaan kiinnostaisi pohdiskella puolueensa sukupuoliasioita.

Eikö todellakaan kyetä keskustelemaan ammattipätevyydestä kiinnittämättä keskustelua ja huomiota siihen, millainen on hakijan jalkovälin anatomia?

Tiedemies kirjoitti...

Minua ei haittaisi vihreiden "naisistuminen" jos
a) siitä ei tehtäisi yleisesti numeroa ja juhlittaisi "tasa-arvona" sitä, että naiset ovat voimakkaasti yliedustettuna
b) em. ilmiö ei näkyisi (ja leimaisi) voimakkaasti puolueen julkisuuskuvaa
c) en kokisi yksittäisten puheenvuorojen (esimerkkinä tuo Norrenan) olevan seksistisiä kokonaisuutta ajatellen.

Ymmärrän hyvin sen, että linkittämäni teksti ei varmasti ollut tarkoitettu loukkaavaksi kenellekään, enkä minä siitä henkilökohtaisesti mitenkään pahastunut. Minua vain ärsyttää se, että "sukupuolikeskustelua" käydään tällä tavalla.

Mikko kirjoitti...

Minusta vihreässä puolueessa ei ole pitkään aikaan ollut mitään muuta vihreää kuin nimi. Sellaiset oikeasti vihreää näkökulmaa ajavat tahot kuten Ode/Hautala/Haavisto ovat marginaalista vähemmistöä. Ovat nuorena puolueena ratsastaneet myös ymmärryksellä tietoyhteiskunnasta, mutta siinäkin J. Kasvikin petti heti kun tuli näytön paikka.

Aava kirjoitti...

Juuri niin. Minä olen siis tismalleen samaa mieltä Mikon kanssa.

Panu kirjoitti...

Norrena redusoi maskuliinisuuden - "Vaatikaa lätkäseteleitä kulttuurisetelien sijaan" - jonkinlaiseksi kanoniseksi suomiäijäilyksi. Mistään emansipatorisuudesta ja mieheydestä miehen ehdoilla ei siis ole kysymys, vaan aivan tietyntyyppisestä mieheydestä, tarkkaan rajatusta, "junttiudesta". Joko se on parodiaa - mahdollista, mutta epätodennäköistä - tai sitten se on vain kevyen ironista mutta tarkoitettu "rohkaisevaksi" niille "tavallisille" suomalaisille miehille, jotka kokevat jonkinlaisen vihreiden perusarvojen osan omakseen.

Valitettavasti juuri tällaisia linjoja pitkin femakon ja profeministimiehen ajatus kulkee. Ennen kuin Tasa-arvoasiain neuvottelukunta lakkautti Man-listan estääkseen sitä liukumasta pois profeministien ideologisesta kontrollista, saatoin siellä perehtyä laajasti profeministiseen ajatteluun, joka lienee aika lähellä feministienkin mieskuvaa.

Ja tunnusomaista näille herroille oli nimenomaan äärimmäisen stereotyyppinen mieskuva. Jatkuvasti operoitiin tekovitsikkäillä viittauksilla stereotyyppiseen mieheen, joka istuskelee sohvalla katsomassa urheiluruutua lenkkimakkara yhdessä ja kaljapullo toisessa kädessä. Tällaisia miehiä olivat ilmeisesti kaikki, jotka olivat heidän veljeskuntansa ulkopuolella. Näiden tyyppien kanssa oli aivan mahdotonta yrittää keskustella, koska törmäsi todelliseen ennakkoluulojen rämeikköön - ennakkoluulojen, joita voi hyvin perustein sanoa rasistisiksi.

Ja tosiaankin, hra Harmaa on oikeassa: kuten olen itsekin jo vuosia sitten kirjoittanut, vihreän feministin mielessä kendojanarin ja homon väliin ei mahdu yhtään muuta miestyyppiä. Minä oikeasti ihmettelen, tuntevatko ne ensimmäistäkään miestä joka on lihaa ja verta.