torstai 30. huhtikuuta 2009
Yhtä paljon on enemmän.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että SI-järjestelmästä tulisi luopua ja siirtyä Planckin yksiköihin. Ongelmana on tietenkin se, että iso osa Planckin yksiköistä on mielipuolisen pieniä. Esimerkiksi Planckin pituus on 1,6 × 10-35 metriä, joten 160 senttinen ihminen olisi 1035 pituusyksikön mittainen. SI-järjestelmässä standardoidut etuliitteet päättyvät yotta:aan, joka on 1024, joten vähintään niitä tarvittaisiin lisää.
(Planckin massa on yksi poikkeus, koska se on joten kuten ymmärrettävissä; sen suuruusluokka on mikrogrammaluokkaa (n. 21 mikrogrammaa) , ja Planckin massan suuruisia kappaleita on helposti havaittavissa valomikroskoopilla.)
Myös lämpötilojen mittaaminen olisi hankalaa, koska Planckin lämpötila on noin 1.4 × 1032 Kelviniä, joten
normaalitilanteessa liikuttaisiin niin lähellä absoluuttista nollapistettä, että tarvittaisiin etuliitteitä 10-32:lle.
Johdannaisyksiköistä mielenkiintoisia ovat Planckin liikemäärä ja Planckin impedanssi, jotka ovat suuruusluokaltaan arkipäiväisiä. Sensijaan Planckin teho on niin "absurdin" suuri; jo neljäsosa Planckin tehosta synnyttää teoriassa tapahtumahorisontin.
Planckin tilavuus on 4.22419 × 10–105 kuutiometriä. Jos oletamme, että havaittavan maailmankaikkeuden tilavuus on suuruusluokkaa 3×1080 kuutiometriä, Planckin tilavuuksia mahtuu maailmankaikkeuteen noin 7×10184.
Nämä luvut ovat "astronomisia", mutta ne ovat vielä suhteellisen pieniä kombinatoriikan mittakaavassa. Esimerkiksi 120! on suuruusluokaltaan 7×10198. Tämän vuoksi tutkin mieluummin kombinatoriikkaa kuin tähtiä. Kombinatoriset ongelmat ovat monipuolisempia kuin koko maailmankaikkeus.
Jaaha, tulipas nälkä.
No niin. Nyt on siis sun vuoro phasettaa pihalle.
VastaaPoistaVain saksofoni jäi yksin nurkkaan soimaan.