perjantai 23. elokuuta 2019

Suursiivous

Viime päivinä on ollut paljon meteliä palavasta Amazonista. Bolsonarossa henkilöityy aika hyvin se, mitä olen nimittänyt jo viitisentoista vuotta paskaksi ja palamaan- konservatismiksi. Se on ideologia, joka perustuu ajatukseen siitä, että on parempi rikkoa ja tuhota kaikki nyt, kuin antaa kaikenmaailman hippien, homojen, ja sosialistien saada tahtonsa läpi.

Tämä nokittelu alkaa jo kyllästyttää minua. Vuoden 1930 jälkeen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on kasvanut yli 100ppm, samalla kun maapallon väkiluku on noin nelinkertaistunut. Täällä joku kehtaa vielä selittää että "eI mEiDäN kAnNaTa TeHdÄ mItÄäN kUn KiInAlAiSiA oN mIlJaRdI". Käsittelinkin jo toisaalta sen, miksi tämä on nolla-argumentti, ja se perustuu samaan paskanjauhantaan kuin kaikki muukin. Ja kaikki jotka tätä argumenttia käyttävät, ovat käytännössä kuitenkin Bolsonaron ihailijoita.

Meidän täytyy hyväksyä se, että 20-30% ihmisistä länsimaissa ei tule hyväksymään sitä, että siivoamme tämän planeetan. Demokratiassa tulee aina olemaan äänekkäitä vastustajia mille tahansa politiikalle.  Minulla on kaksi lasta, ja kun on siivouspäivä, niin aina jompi kumpi valittaa että "en jaksa siivota tänään". En minä siihenkään reagoi niin että totean että "juu tosiaan onhan tämä vähän äärimmäistä että pitäisi imuroida ja tiskata ja laittaa likaiset vaatteet pyykkiin, että tehdään kompromissi ja laitetaan pari sukkaa pesukoneeseen ja tiskataan pari lautasta että voitte syödä".

Analogia nyt on vähän huono, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Turha tässä vaiheessa enää välittää siitä mitä joku kolmasosa kansalaisista sanoo. Siivoaminen täytyy aloittaa nyt -- ollaan jo aika tavalla myöhässäkin. 

Ensin pitää siivota oma huone, sitten voi alkaa auttaa muita. Niin, että aloitetaan me täältä. Siitä on hyötyä niille muillekin sitten kun he lopulta havahtuvat.

9 kommenttia:

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Monilla tuntuu tässä asiassa olevan niin kova vapaamatkustajan pelko, että he näkevät tämän oikeutukseksi heittäytyä itse vapaamatkustajaksi. Mikä kuvaa konservatiivista logiikkaa yhteismaan ongelmissa ylipäätäänkin. Eli mieluummin ei anneta itsestä mitään, ihan vain siitä pelosta että joku vetää välistä. Tunnistan tämän ihan tuttavapiirissä monessa suunnassa.

No hiilen puskeminen ilmakehään on pohjimmiltaan simppeli juttu. Siinä kaikkien täytyy tehdä jotain, muita vaihtoehtoja ei ole. Ja jos osa ei suostu niin sitten yritetään mennän porukan pääosalla ja hyväksytään että osa porukasta ei vain ymmärrä ongelman laajuutta / tai ei koe itseään velvoitetuksi osallistumaan / harrastaa aktiivista asian kieltämistä ja kykenee elämään kognitiivisen dissonanssinsa kanssa.

Itse olen alkanut käydä pääosan pyörällä töissä enkä syö punaista lihaa. Tämä ei maailmaa pelasta eikä sademetsiä sammuta, mutta toisaalta nämä nimenomaiset valinnat ovat myös terveydellisesti perusteltuja ja suhteellisen helppoja. Ovathan ne skaalat aika kaukana toisistaan, keski-ikäisen setämiehen pikkuriikkiset valinnat toisaalla ja joku koko kollektiivisen olemassaolon kognitiivisia perusteita peruuttamattomasti muokkaava käsitteellinen antroposeeni toisaalla. Eikä puhdasta luontoa kuulemma enää voi käyttää suorana todellisuuden kuvauksena maailmassa, jossa syvimmistä merepohjista ja napajään sisältä löytyy mikromuovia -- ja jossa koko globaalin ekosysteemin lainalaisuudet ovat muuttuneet ihmisen toiminnan seurauksena ennustamattomiksi ja todennäköisesti kasvavasti myös ihmiselämälle vihamielisiksi. Mikä on tietenkin esimerkiksi romantiikan kuvastosta innostuneelle esteetikolle todellinen sääli. Subliimia, ihmisestä puhdasta erämaata ei enää ole -- ei ainakaan maapallolla. Erikoiset ongelmansa kullakin, näiden jaettujen ja oikeasti vakavien lisäksi.

Suuntaa ja suunnitelmaa vailla olevaksi terraformingiksi joku tutkija sitä kuvasi. Siis sitä jälkimmäistä puoliskoa pienen pyöräilevän keski-ikäisen miehen ja toisaalta palavan Amazonin kokoisten ongelmien yhtälöstä.

Jaakko kirjoitti...

Siinä kohtaa olet oikeassa, että näin ei voi enää jatkua, tai tulee pää vetävän käteen. Sitä en sitten osaa sanoa, mikä voisi olla "optimaalinen" elintaso, ja miten se varmistettaisiin... Mutta asiassa on kuitenkin kaikitenkin myös se puoli, ettei liioin väestönkasvukaan voi jatkua nykytasolla enää montkytviis vuotta, vaan siinäkin on välttämättä saatava muutos aikaan. Muistan vielä, miten silloin esihistoriallisella 80-luvulla puhuttiin väestön liikakasvusta vakavana tulevaisuudenuhkana, mutta nykyisin aiheesta ollaan kuin kusi sukassa... Ei se ainakaan älyllisesti kovin rehelliseltä vaikuta.

https://yle.fi/uutiset/3-10825443

http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2018/07/vitaalit-statistiikat-osa-iii.html?m=1


http://timo-vihavainen.blogspot.com/2019/07/ennustelua.html?m=0


http://timo-vihavainen.blogspot.com/2019/07/vaeston-kutistuminen.html?m=0

Minulla ei ole mitään virallista viisautta siihen, mitä tulisi tehdä, koska, miten ja kenen toimesta, mutta hieman sellainen fiilis tässä on, että jonkinlainen käänne pitäisi tapahtua jo varsin pian, eli aikaa ei ole tämänkään kysymyksen osalta enää tuhlattavaksi saakka.



Ville kirjoitti...

Guardianin artikkelin verrattuna Amazon metsäpaloista antaa Forbesin artikkeli hiukan toisenlaisen kuvan tilanteesta: https://www.forbes.com/sites/michaelshellenberger/2019/08/26/why-everything-they-say-about-the-amazon-including-that-its-the-lungs-of-the-world-is-wrong/#2c6368515bde

Olen usein ihmetellyt että miksi on niin, että monesti liberaalit luonnontieteellisesti sivistyneet ihmiset - kuten arvon blogisti - osaavat olla asiaankuuluvan skeptisiä likipitäen kaikesta liioitellusta uutisoinnista, vaan kun liioiteltu uutisointi koskee luonnon ja ympäristön hävitystä, niin sitten uutisoitu apokalyptinen sävy omaksutaan kutakuinkin kritiikittä?

Oli sitten kyse Austraalian Ison valliriutan tilasta, Tyynenmeren jätepyörteestä, tai nyt viimeisimpänä esimerkkinä tämä median esiin nostattamana Amazonin sademetisen palot, niin tämä porukka - jolla pitäisi olla kykyä kyseenalaistaa ja epäillä raflaavimpia uutisointien ylivetoja - niin herkästi liittyy joukkoon viskomaan tuhkaa päällensä.

- Ville

Tiedemies kirjoitti...

Itse kiinnitin huomiota tässä nyt siis siihen kohuun, joka Amazonin paloista nousi. Amazonin palot ovat oikeasti "pienempi juttu" kuin mitä annetaan ymmärtää, erityisesti ilmakehän kannalta ja ainakin välittömästi ja lyhyellä aikavälillä.

Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole ruokkia alarmismia siltä osin kun liittyy Amazoniin; Amazonin suurin tragedia on että siellä on niin paljon biodiversiteettiä ja sitä hävitetään; tämä on ihan puhtaasti arvokysymys, ei niinkään tarkoituksenmukaisuuskysymys mitä tulee maapallon (ainakaan välittömään) elinkelpoisuuteen. Esimerkiksi "hapen tuotannon" kannalta Amazon ei ole kovin merkityksellinen.

Kannattaa huomioida että Brasiliassa on metsäpinta-alaa suhteessa vähemmän kuin Suomessa tai edes Japanissa. Pointtina on, että siellä kyllä olisi varaa suojella metsiä mutta talouden kehitysaste on sellainen että on helpompaa kaskiviljellä kuin toimia fiksummin. Bolsonaron populismi kannustaa välittömään hyötymiseen pyrkimiseen ja ennen kaikkea se perustuu siihen että ruokitaan vastakkainasettelua hyvinvoinnin ja ympäristöstä huolehtimisen välillä.

Olen itse sillä kannalla että esimerkiksi Suomessa pitäisi voida hyväksyä jopa se että suurpedot tappaisivat muutamia ihmisiä vuosittain, jos se olisi välttämätön seuraus siitä että saataisiin elinvoimaisemmat susikannat. Minulle arvokysymys on sellainen tässä että vaikka ihmisten hyvinvointi on tärkeä, se ei ole ainoa asia, ja joku tradeoff pitää olla.

Sivumennen sanoen kaikki on tavallaan näpertelyä sen rinnalla että väestönkasvu saataisiin loppumaan ja väestö jopa vähenemään. Jos kaikki maailman ihmiset olisivat eläneet ja lisääntyneet viimeiset 100 vuotta niinkuin suomalaiset, niin maailmassa olisi alle kolme miljardia ihmistä ja meillä olisi paljon korkeampi elintaso. Suomessa on alhainen väestöntiheys, ja se on hyvä asia.

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Amazonin paloissa on vahvasti esillä myös kansainvälisen politiikan korostunut puoli. Bolsonaron sinällään sisäpoliittisesti fiksusti pelatut primitiivireaktiot ulkopoliittisella areenalla tekevät asian hoitamisen vaikeaksi ja itse asiassa koko hänen edustamansa poliittinen suuntaus asettuu siilipuolustukseen aina kun puhutaan asioiden yhteisisestä hoitamisesta maiden rajojen yli. Joka on vähän niin kuin pakko, vaikka omien etujen ajamisen vaikeaksi tekeekin.

Nykymaailmassa moiseen protektionismiin ei enää ole oikein varaa. Siksi tästä on tullut niin kuuma (sic.) peruna.

Itse näksiin kyllä että alueen monimuotoisuuden säilyttäminen on muutakin kuin arvokysymys. Riippuen tietenkin miten arvot määrittelee. Mutta kyllä se biodiversiteetti on ihan oikea, loppuun ajettuna uusiutumaton luonnonvara.

Susikysymys on hassu. Karhut ovat aidosti vaarallisempia ja silti niitä ei jostain syystä pelätä ja vainota samalla lailla. Joku saalistusmielikuva siihen liittyy, ajatus siitä että lauma aktiivisesti etsii uhreja.

Oma eläinpelko luonnossa kulkee järjestyksessä punkki, karhu (etelässä, täällä on niin puskaista) ja kolmantena ekinokokki. Sitten ehkä viirupöllö. Susia kuten muualla puhuttu en pelkää, vaikka niiden kanssa samoilln syrjäseuduila usein retkeilenkin. Pojan kanssa ollaan kyllä em. seuduilla aika tarkkana.

Catilina kirjoitti...

"...henkilöityy aika hyvin se, mitä olen nimittänyt jo viitisentoista vuotta paskaksi ja palamaan- konservatismiksi. Se on ideologia, joka perustuu ajatukseen siitä, että on parempi rikkoa ja tuhota kaikki nyt, kuin antaa kaikenmaailman hippien, homojen, ja sosialistien saada tahtonsa läpi."

Kun nyt ajattelen tätä asiaa, niin näinhän se on. Minusta tämä on aivan loistava toimintamalli ja kannatan sitä täydestä sydämestäni, harkiten ja vakaumuksella. Ituhipit ja soijahomot eivät selviä totaalisesta tuhosta, mutta moni meikäläinen selviää. Sitten meillä on tuhansia vuosia aikaa korjata kaikki.

Ville kirjoitti...

Analogia nyt on vähän huono, mutta ymmärtänette mitä tarkoitan. Turha tässä vaiheessa enää välittää siitä mitä joku kolmasosa kansalaisista sanoo. Siivoaminen täytyy aloittaa nyt -- ollaan jo aika tavalla myöhässäkin.

Ensin pitää siivota oma huone, sitten voi alkaa auttaa muita. Niin, että aloitetaan me täältä. Siitä on hyötyä niille muillekin sitten kun he lopulta havahtuvat.


En nyt oikein ymmärrä mitä tarkoitat tuossa. Tämähän riippuu kovasti siitä mitä siivoamisella tässä oikein tarkoitat? Varoittavana esimerkkinä Saksan Energiewende, jossa viheraatteen mukaisesti päätettiin nåyttää mallia planeetan pelastamisessa, luopua ydinvoimasta ja alkaa tukea merkittävästi tuulivoimaloita ja aurinkopaneeleja. Tulos? Tämän sähköntuotantojärjestelmän tukeminen ja kehittäminen maksaa saksalaisille vuosittain noin 30 miljardia euroa, ja tukimiljardeista huolimatta Saksassa sähkön hinta huitelee euroopan korkeimmalla tasolla. Kaiken kukkuraksi Saksan hiilidioksidipäästöt vaan jatkaa entisellä tasollaan.

Pidätkö todennäköisenä, että muut maat osaisivat hoitaa pyrkimykset siirtyä tuulivoimaloihin ja aurinkopaneleihin selvästi paremmin tuloksin kuin Saksa?

Kuitenkin tässä peräänkuulutat siivoamista ensin omasta pesästä? Näin aika asiantuntemattomin silmin katsottuna Suomessa on mielestäni laadittu pääsääntöisesti ihan järkevänoloista ympäristönsuojelun lainsäädäntöä heti sotavuosien jälkeen -poikkeuksena ehkä nyt sittemmin tänne turhankin anteliain ehdoin pystytetyt tariffimyllyt. Rehellisyyden nimissä onkin myönnettävä, niin nämä ympäristönsuojelun saavutukset taitaa olla meillä pitkälti Sosiaalidemokraattisen puolueen ansioita, oli puoleen muusta toiminnasta sitten mitä mieltä tahansa.

Vaan mitä siis oikein peräänkuulutat meidän täällä Suomessa erityisesti pitäisi siivota? Minulle tulee mieleen oikeastaan vesistöjen rehevöittymisen ehkäisy maatalouden lannoitepäästöjä hillitsemällä, mutta eipä sitäkään tilannetta poliittisista syistä taida olla ihan helppo korjata.

Sivumennen sanoen kaikki on tavallaan näpertelyä sen rinnalla että väestönkasvu saataisiin loppumaan ja väestö jopa vähenemään.

Tästä on vaikea olla toista mieltä. Vaan kun väestönkasvu on ainoa kohtalonkysymys sen suhteen, että miten kurjaa meillä tulevaisuudessa tulee täällä olemaan, niin miksi ihmeessä sitten vaivaudut tekemään täällä numeroa aika arkisista Amazonin metsäpaloista karkeasti yhdistämällä niitä tällä hetkellä Brasiliassa sattumoisin hallitsevaan kieltämättä aika sovinististyyliseen presidenttiin?

T: Ville

Ari kirjoitti...

Parahin tiedemies,

1. Mitä tulee ilmastonmuutokseen kannatan tekoja sen torjumiseksi ja ydinvoiman lisääminen on minusta tehokkain ratkaisu sen korjaamiseen.

2. Koko aihe ilmastonmuutoksesta on politoisutunut.

https://www.overcomingbias.com/2014/06/why-we-cant-have-nice-things.html

"Btw, I tend to think that we hear the most preaching not about the problems that cause the most damage, but about those that best fit our schemas for moral outrage. For example, I tend to agree with Matt Ridley that global warming is a relatively minor problem, compared with for example overfishing and innovation promotion."

Jos ajatellaan että ilmastonmuutoksen torjumisen motiivi on selvityiminen, siis adaptiivinen toiminta on myös paljon muita asioita jotka ovat paljon tylsempiä kuten vaikka talouskasvun maksimoiminen tai sosialismin torjuminen. Mutta ilmastonmuutoksen torjuminen kuulostaa hyvältä ja saa näyttämään meidät hyvältä like nice clothes, politics isn't about policy.

Mutta ilmastonmuutokseen liittyy vaaroja, jolla on ns. fat tail. En siis mitenkään vastusta sen torjumista mutta huomautan että motiivit tästä puhumiseen, samat ongelmat tulevat vastaan esim. hyväntekeväisyydessä. Kun haluaisimme optimoida väitetyn funktion, emme olekaan niin kiinnostuneita sen totuusarvosta, vaan charity is about looking good etc.

3. Minusta luonto on arvokasta kahdesta syystä a) siellä on paljon informaatiota, se on kuin iso supertietokone b) se on kaunista.

En näe että luonnolla on mitään ääretöntä itseisarvoa. Eläinten kärsimyksen lisääminen on pahasta mutta muuten luonnolla on rajallinen arvo. Suurin osa luonnosta on vain darwinistinen paikka joka yrittää tappaa toisiaan. Tietenkin on filosofisempi kysymys mikä sen arvo meille on, hyötyfunktiomme ovat tuntemattomia. Koska ihmisen toiminta on adaptaation tulosta, siksi myös jokin asia jota pidämme "kauniina" on todennäköisesti adaptiivista. Siitä huolimatta kysymys mikä on vaikka luonnon (Ilman eläimiä) arvo, ja missä suhteessa sitä pitäisi säästää on kysymysmerkki. Mutta totta puhuen en usko että luontoa voi oikeasti tuhota mitenkään, maapallon historiassa luontoa on useita extinction eventtejä ja aina nature finds a way. Kuten Feynman tai joku sanoi: jos mikrobi jakautuu edes kerran kuukaudessa, kymmenessä vuodesa planeetalla on todennäköisesti ainakin miljardi mikrobia ellei jopa 10^36 tms.

En siis vastusta mitenkään luonnonsuojelua mutta en halua että luontoa palvotaan jotain mystisena jumalaisena asiana.

Onneksi meillä, jos tekisimme ydinvoimaa, niistä riittää energiaa arviolta ainakin 30 000 vuodekis ellei jopa miljoonaksi vuodeksi. Siinä ajassa ehtii keksiä muita energian lähteitä. Ei tarvitse polttaa edes kaikkea luontoa.

Mikko Kallionsivu kirjoitti...

Joku ekologi vertasi biodiversiteettiä rengashaarniskaan: mitä enemmän jäljellä on niitä metallirenkaita, sitä paremmin valittu ekosysteemi kestää vaurioittavia iskuja (kuten ilmaston nopeaa muuttumista). Ja mitä repeleisemmaksi haarniska muuttuu, sitä todennäköisempää on täysi romahdus eli se että suoja katoaa ja (vertauskuvassa) olemme alttiita tappaville iskuille.

Ylikansoitetussa maailmassa, jossa olemme voimakkaan riippuvaisia teollisesta maataloudesta ja jossa on samanaikaisesti käynnössä ihmisen aiheuttama kuudes sukupuuttoaalto (viimeksi lajeja katosi yhtä nopeasti kun dinosauruksien valtakausi päättyi), luonnon monimuotoisuus ja ekosysteemien toimintakyky ovat hyvin lähellä pyhän käsitettä -- jos pyhä ymmärretään elämää ylläpitäväksi perusvoimaksi, jonka kanssa pitää olla myötäsukaan (kuten vaikkapa kristinuskossa käsitys siitä että jos suututamme kollektiivista moraalia valvovan yliolennon, koittaa Hieronymus Boschin tyylinen maailmanpalo ja joukkokuolema, ks. tässä yhteydessä mainio Boschin maalaus Kuoleman triumfi).

Ruoka ei edellenkään tule kauoan hyllystä sen enempää kuin sähkö tulee pistorasiasta, vaan koko tuotanto nojaa ei-inhimilliseen viitekehykseen. Eikä suurin osa porukasta kuitenkaan voi palata johonkin aiempaan kehitysvaiheeseen (esimerkiksi metsästäjä-keräilijyys toimisi vain murto-osan kokoisella väestöllä nykyisestä, eikä joku Linkolankan vastaus paluusta 1930-luvun agraarisuomeen taida enää olla globaali vaihtoehto näin suurella porukalla).

Eli nyt olemme erittäin hauraan globaalin ruoantuottojärjestelmän varassa. Ihmiset alkavat tiedostaa tätä intuitiivisesti ja siten luonnon näkeminen pyhänä on tavallaan sellainen kansanomainen muoto ajatuksesta että olemassaolon perusteet ovat uhattuina ja että meidän olisi syytä olla entistä enemmän myötäsukaan jonkin arjen ylittävän kanssa. Niin kuin asia tietenkin onkin, mutta sellaisten tekijöiden suhteen, jotka eivät ole mitenkään tiedostavia (viitattu luonnon verinen kamppailu, ts. lainalaisuudet jotka vain ovat ja jotka ovat toimintamekaanikoiltaan pohjimmiltaan täysin piittaamattomia esimerkiksi inhimillisestä kärsimyksestä).

Luonnonhan voisi tietenkin vaikka hävittääkin, jos olisi keino tulla toimeen ilman sitä. Toistaiseksi ihmislajin omavaraisuus on kuitenkin vasta hyvin tyypillinen hallintaa ja itsenäisyyttä korostava modernin maailman tieteellis-tekninen myytti -- samanlainen myytti kuin mitä vaikkapa ihmisille pyhä Äiti maa vaihtoehtoisissa näkemystavoissa on.

Ehkä luonto pitäisikin ymmärtää nimenomaan sellaisena ihmisestä piittamattomana entiteettinä, jota täytyy miellyttää koska se on niin vittumainen. Hiukan kuin vanhan testamentin sosiopaatti, sadistinen aavikoiden jumala, joka rankaisee ties kuinka monelteen polveen pienekin virheen ja jolla on vielää päälle outo pakkomielle siitä että seuraajilla ei saa olal sivusuhteita muiden jumalien kanssa.

Ja ne ruoantuottoa renkaat tosiana vähenevät vauhdilla:

https://yle.fi/uutiset/3-10958075