maanantai 7. elokuuta 2017

Sekalaisesti monesta asiasta

Juoksusta

Juoksin sunnuntaina koeluontoisen juoksun. Kyseessä oli 12km vauhtikestävyys, jossa yritin ylläpitää puolimaratonin tavoitevauhtiani. Epäonnistuin, sillä pystyin ylläpitämään tavoitevauhtia vain hieman yli 3 kilometriä, tämän jälkeen vauhti hidastui. Ensimmäiset kolme kilometriä kulkivat varsin helpon oloisesti noin 4:50/km tahtia. Vielä hieman ennen kolmen kilometrin kohtaa ajattelin, että tätä voisi ylläpitää todennäköisesti jopa 20 kilometriä, sillä syke oli maltillinen, noin 170. Arvioin aiemmin anaerobisen kynnyksen menevän siinä noin 175 paikkeilla.

Kuitenkin, jotenkin aika tarkalleen kolmen kilometrin kohdalla syke äkkiä nousi ja pian vauhtia oli pakko pudottaa. Loppumatka sujui melko tasaiseen 6min/km tahtiin, joskin kymmenennen kilometrin vedin "kiukulla" noin viiteen minuuttiin. Koko matkaan kului 1:08, keskivauhtina 5:41.  Jos optimistisesti ekstrapoloin tästä, niin hidastamalla kilometrivauhdin viiteen ja puoleen minuuttiin, voisin ehkä nykykunnossa pystyä juoksemaan puolimaratonin alle kahteen tuntiin. Ottaen huomioon että ennätykseni on hiukan alle 1:48, tätä ei voi pitää kovin hyvänä tuloksena, olkoonkin että minulla on massaa noin 20 kiloa enemmän kuin ennätyksen juostessani.

Massasta on selvästi haittaa juostessa.

Tekoälystä ja tietoisuudesta

En useinkaan jaksa osallistua keskusteluihin joissa pohdiskellaan siitä onko ns aito tekoäly mahdollista vai ei. Törmäsin tänään taas käsitykseen, jonka mukaan ns aito tekoäly vaatii että toteutetaan tietoisuus ja että tämä muka olisi jonkinlainen selkeä tavoite. Kun kyselin hieman enemmän, niin tämä henkilö kaipasi konetta jolla on tunteita.

En oikein edes tiedä mistä tätä pitäisi lähteä purkamaan. Yleisesti alan ihmisten käytössä oleva hieman humoristisesti muotoiltu määritelmä on, että aitoa tekoälyä, on kaikki se, mitä emme vielä osaa tietokoneella tehdä. 1960-luvulla uskottiin että kun kone pelaa shakkia, se on aidosti älykäs. Vähän myöhemmin uskottiin että kun se voittaa kaikki ihmiset, se on aidosti älykäs. Sitten uskottiin että kun kone ymmärtää puhetta tai tunnistaa kuvia, kyllä se sitten on älykäs. Tai kun se osaa keskustella ihmisen kanssa niin, että keskustelija ei arvaa sen olevan kone.

Kaikki nämä tavoitteet on sittemmin saavutettu, mutta aitoa tekoälyä ei vaan ole kuulunut. Tämä johtuu tietenkin siitä että kukaan ei koskaan ole oikeasti asettanut sellaisia selkeitä kriteereitä jotka täyttävä kone olisi aito tekoäly. Toki monet ovat sanoneet toistuvasti, että "no sitten kun kone on oikeasti tietoinen" tms, mutta tämä ei tarkoita mitään, koska tietoisuudelle ei anneta mitään sellaista määritelmää johon konetta voisi verrata ja todeta että onko se vai eikö se ole "oikeasti tietoinen".

Oma argumenttini oli, että yksinkertaisin tietoinen kone on termostaatti. Sillä on kaksi (tai joskus useampia!) tunnetta; sen on joko kylmä tai kuuma. Se reagoi ulkoisiin ärsykkeisiin tavalla joka riippuu sen sisäisestä tilasta. Ja se tietää onko se päällä vai pois.

Tämä "määritelmä" -- sellainen voidaan kaivaa tästä  jos niin halutaan -- on useimmille asiasta kiinnostuneille epätyydyttävä, ja kun sen mainitsemaani keskusteluun toin, minua syytettiin vitsailemisesta ja trivialisoimisesta. Lisäksi toinen henkilö selitti että "elottomat kappaleet eivät voi olla tietoisia". Tässä kohtaa meni minulla kämmen kasvoille.

Tässä kohtaa olen erinäisissä yhteyksissä törmännyt erilaisiin "vasta-argumentteihin", kuten siihen että et voi tietää onko asia niin. Ei, en voi tietää onko asia niin, sillä en tiedä mihin asiaan kanssakeskustelija oikeastaan viittaa. Oletan että hän viittaa "tietoisuuteen", mutta tämä tehdään aina jotenkin sellaisella tavalla että kun kaivelen vähänkän enemmän sitä, mitä toinen tarkoittaa, paljastuu kerta toisensa jälkeen ettei hän tarkoita yhtään mitään.

Minusta näyttää kovasti siltä, että ihmiset muistuttavat Westworld-sarjan robotteja mutta käänteisesti. Tietoisuus ei todellisuudessa "näytä miltään", mutta ihmiset kuvittelevat näkevänsä sen jossain.  Selitän tämän niille, jotka eivät sarjaa ole katsoneet tai jotka eivät ymmärrä mihin viittaa. Kyseisssä TV-sarjassa siis villin lännen-teemaisessa huvipuistossa on ihmisenkaltaisia robotteja jotka käyttäytyvät kuin aidot ihmiset ja jopa kuvittelevat olevansa ihmisiä. Niillä on havainto-ohjelmoinnissaan suojamekanismi, joka estää niitä näkemästä asioita jotka paljastaisivat niille todellisuuden. Tyypillinen toteamus asiasta joka "ei kuulu" niiden kokemuspiiriin on "It doesn't look like anything to me".

On toki mahdollista että olen itse pelkkä robotti, tai että minulla itselläni ei jostain muusta syystä ole lainkaan tietoisuutta, ja siksi aina kun ihmiset puhuvat tietoisuudesta minusta tuntuu että he puhuvat höpöjä. Toki minullakin on mielessäni ajatuksia, muistoja, tuntemuksia jne. Koen että äänillä on väri ja muoto, abstrakteilla käsitteillä erilaisia fyysisiä ominaisuuksia, tunnen lähes fyysisinä tuntemuksina monet tavanomaisetkin ajatukset. Kaikenlaiset havainnot ja ajatukset herättävät minussa paljon erilaisia mielensisältöjä.  Kuitenkaan en näe mitään syytä miksi nämä havainnot olisivat jotain maagista tai mystistä.

Kun taikuri tekee taikatempun jota emme ymmärrä, me tiedämme että se on pelkkä illuusio, temppu. Aistimme kertovat meille, että kolikko ilmestyy tyhjästä tai että meidän ajatuksiamme on luettu, tai että nainen on sahattu kahtia. Tiedämme kyllä, että näin ei tapahdu oikeasti, mutta olemme vaikuttuneita. Silti me herkästi uskomme efektiivisesti magiaan kun joku puhuu tietoisuudesta.

Tämä silmänkääntötemppu on meillä aivoissamme; en väitä että tiedän tarkkaan miten aivot sen tekevät, mutta kaikki vihjeet viittaavat siihen että tietoisuus on pelkkä taikatemppu. Siksi en ole kovin kiinnostunut koneista jotka uskovat olevansa tietoisia. En näe tätä kysymystä relevanttina, vaan pikemminkin eräänlaisena harha-askeleena tekoälyn tutkimuksessa.



Alastair Reynoldsin Poseidon's Children- trilogiassa mainitaan tekoälyjen rotu, joka on optimoinut oman rakenteensa sellaiseksi, ettei sen edustajilla ole enää tietoisuutta lainkaan. Kirjassa otetaan kanta, jonka mukaan tietoisuus on seurausta yksinkertaisesta takaisinkytkentärakenteesta, jonka optimoiminen johonkin tarkoitukseen lopulta hävittää takaisinkytkennän, minkä jälkeen tietoisuus on lopullisesti menetetty, eikä sitä edes osata kaivata kun se on kerran mennyt. En ota kantaa tähän, mutta oma näkemykseni on suunnilleen se, että mikä hyvänsä takaisinkytketty järjestelmä on tietoinen, eikä mitään muuta tietoisuutta ole olemassa. Sellaisen varauksen jätän, että jos järjestelmä on lisäksi (suunnilleen, mutatis mutandis, ja korkeintaan muistirajoituksin) Turing-vahva, niin sen tietoisuus on tietysti mielenkiintoisempaa kuin vaikkapa termostaatin tietoisuus.


4 kommenttia:

Ari kirjoitti...

Tämä jäi kommentoimatta mutta minusta tärkeä asia:

Suosittelen ehdottomasti lukemaan ensimmäisen nämä kaksi:
https://www.scottaaronson.com/blog/?p=2756
https://www.scottaaronson.com/blog/?p=1799

"We can ask: if consciousness is reducible to computation, then what kinds of computation suffice to bring about consciousness? What if each person on earth simulated one neuron in your brain, communicating by passing little slips of paper around? Does it matter if they do it really fast?"

Jos tietoisuutta ei ole olemassa, ei ole kai etiikkaakaan ja pahaa ei voi olla olemassa? Tämä vaikuttaa ihan hullulta ajatukselta, ainakin minä "tunnen" kipua. On myös mahdollisuus p>0 että olemme simulaatiossa joten en usko että Bayesilainen lähestymistapa olisi ainakaan asettaa millekään tietoisuudellekaan p=0.

Mitä sinä olet mieltä asiasta? Tuntuu että asian ymmärtäminen vaatisi aika syvällisystä fysiikan ymmärrystä.

1) Tietoisuutta ei ole, joten mikään ei voi "tuntea" kipua, ei ole murhaa eikä ole etiikkaa.
2) Tietoisuus on vain tapa prosessoida informaatiota (jolla on mittayksikkö Φ) joten lämpömittari on vähemmän tietoisempi kuin sinä (IIT)
3) Tietoisuus toimii jollakin tunnetun fysiikan ulkopuolisella jutulla. (Penrose, microtubulet)
4) Jotain muuta?

Veijo Ryhänen kirjoitti...

4) Tietoisuus on elämä -nimisen prosessin (analogista laatua oleva) aliprosessi.

1) ja 2) -vaihtoehtojen ongelmana on reifikaatiovirheen tekeminen tietoisuus -sanan suhteen, jolloin ajatellaan, että (minä)tietoisuus on (digitaalista laatua oleva) boolean -tyyppinen muuttuja, joka joka voi saada arvokseen vain true tai false -totuusarvot.

Esim. puoliksi hereillä ja puoliksi nukkuvan ihmisen (minä)tietoisuuden määrä ei ole true tai false, vaan jokin epämääräinen arvo näiden välillä.

Erilaisille tajuttomuuden asteille on olemassa erilaisia yksinkertaisia lääkäreiden käyttämiä testejä, joiden avulla tajunnan määrää luokitellaan muistaakseni neljälle(?) eri tasolle.

Veijo Ryhänen kirjoitti...

Tiedemies, olisiko mahdollista saada blogisivustollesi googlen custom search hakukenttä ?

Perustelu: Kun syötän googlen yleiseen hakukenttään merkkijonon:

tekoäly site:http://tiedemies.blogspot.fi

...niin tuloksena ei löydy tätä blogikirjoitusta, jossa tekoäly sana esiintyy (löysin tämän blogikirjoituksen aivan sattumalta, kun selailin junamatkalla vanhoja kirjoituksiasi). Tästä päättelen, että moni muukin kiinnostava hakusana blogistasi jää pimentoon googlen yleistä hakukonetta käyttämällä.

https://cse.google.com/cse/create/new -sivun "Luo" -nappulaa painamalla generoituu seuraava koodi:

"Kopioi seuraava koodi ja liitä se sivuston body-osan div-elementin kohtaan, jossa haluat hakukentän ja hakutuloksien näkyvän.

script_alkutagituhottu
(function() {
var cx = '008268479395200948688:wlihgfjgqr8';
var gcse = document.createElement('script');
gcse.type = 'text/javascript';
gcse.async = true;
gcse.src = 'https://cse.google.com/cse.js?cx=' + cx;
var s = document.getElementsByTagName('script')[0];
s.parentNode.insertBefore(gcse, s);
})();
script_lopputagituhottu
gcse:search_alkutagituhottu gcse:search_lopputagituhottu
"(https://cse.google.com/cse/create/getcode?cx=008268479395200948688%3Awlihgfjgqr8)

Tuhosin copy -pastessa olleita tageja, jotta pääsin eroon "HTML-koodiasi ei hyväksytä: Tagia ei sallita: SCRIPT" -virheilmoituksesta, ja jotta sain kokonaan kommentin esikatselussa katoavan gcse:search -tagin edes jotenkuten näkyviin.

Veijo Ryhänen kirjoitti...

2) Tietoisuus on vain tapa prosessoida informaatiota (IIT)

No ehkä tuo 2), siis IIT -vaihtoehto kuvaa parhaiten tietoisuuden prosessiluonnetta ?

1 -ja 2 -vaihtoehtojen alkuosa on kuitenkin mielestäni hämäävä:

1) Tietoisuutta ei ole ...
2) Tietoisuus on ...

1 -ja 2 -vaihtoehtojen alkuosien esittäminen samassa lauseessa onnistuu näin:

"Tietoisuus on ja ei ole olemassa"

Lause on hyvin mielekäs ja järkeenkäypä, kun muistaa että lauseeseen ei ole kirjoitettu näkyviin (prosesseihin liittyvää) aika -tekijää. Peräkkäisinä ajanhetkinä tietoisuus siis on ja ei ole olemassa. Tietoisuus tulisi siis ajatella X-Y -koordinaatistoon, jossa X -akselilla on aika ja Y -akselilla on tietoisuuden tasoa (tajunnan voimakkuutta) mittaava asteikko, ja tähän koordinaatiostoon piirretään esim. yhden koehenkilön (minä)tietoisuuden tason voimakkuutta kuvaava mutkitteleva viiva vuorokauden aikana. Flow -tyyppisen tekemisen aikana (siis robottimaisen työskentelyn ja keskittymisen aikana) minätietoisuutta kuvaava viiva tipahtaa Y -akselin nolla -tasolle. Nälän yllättäessä minätietoisuus alkaa pikku hiljaa vahvistua (käyrä kohoaa nollasta) ja heikentää samalla kykyä flow -tyyppiseen työskentelyyn.

Vrt. "Tietoisuus on ja ei ole olemassa" -ajatusta Sokrateen aikalaisten ajatusta Sokrateen prosessimuotoisesta jumalakäsityksestä:

"Sokrates tekee väärin kun uskoo ja ei usko jumaliimme"

Sokrateen aikalaiset ilmeisesti ajattelivat jumala -käsityksen olevan ikäänkuin boolean -muuttuja, joka saa joko arvon true tai false. Tästä näkökulmasta katsottuna Sokrateen toiminta näytti ilveilyltä, vaikkei se sitä todellisuudessa ollut. Sokrateen jumala oli hänen omantunnon äänensä (daemon), jolle hän oli aina ehdottoman kuuliainen.
Koska omatunnon ääni puhui Sokrateelle vain silloin kun hän oli tekemäisillään virheen, niin tämän vuoksi Sokrateen jumala "oli ja ei ollut olemassa", ts. kyse oli prosessimuotoisesta (analogisesta)muuttujasta, eikä boolean tyyppisestä (digitaalisesta) "esineestä" (reifikaatiovirhe). Fyysiset esineet joko ovat tai eivät ole olemassa, niiden olemassaolon asia on hyvin yksiselitteinen. Sokrateen omantunnon ääni ei kieltänyt kukon uhraamista jumalille, se oli Sokrateen viimeinen pyyntö, jonka Kriton toteutti postuumisti, Sokrateen jo lähdettyä (RM:n sanoin) "pakoon tältä paskaplaneetalta".

Koska Sokrates ei halunnut lähteä maanpakoon, eikä Sokrateen omantunnon ääni myöskään kieltänyt maanpakoon lähtemisen vaihtoehtoa (siis myrkkymaljan juomista), hän valitsi itse jälkimmäisen vaihtoehdon. Blokisti Ruukinmatruuna tulkitsi tilanteen virheellisesti sanomalla "Sokrates tapettiin", mikä ei pidä paikkaansa, koska maanpaosta kieltäytyminen (siis "planeetalta pakeneminen") oli Sokrateen oma valinta.