torstai 5. marraskuuta 2015

My name is Bond, Government Bond.

En käynyt katsomassa vielä uusinta parsakaali-produktion tuotosta. Katsoin pojan kanssa viikonloppuna elokuvan Skyfall, jonka tunnusmusiikki oli -- kuten usein käy -- melko suuri hitti, ehkä yksi menestyneimpiä Bond-teemoja, ja se sai minut pohtimaan, miksi näin. En kuitenkaan jaksnut kirjoittaa sen kummempaa diskurssianalyysia asiasta, vaan ajattelin että annetaan musiikin puhua. Tavoistani poiketen tässä top-9 lista. Olisin tehnyt top 10 listan, mutta näistä minulla oli jotain sanottavaa, joten menköön tässä.

9. Tomorrow never dies

Sheryl Crown äänestä olen jostain syystä aina pitänyt, mutta kappale menee mielestäni liian korkealle hänen äänialalleen. Elokuva oli yksi huonoimpia Bond-elokuvia vähän joka tavalla. Emaskuloitu Brosnan joka nyyhkii kuolleen entisen tyttöystävän äärellä. Camoon.

8. The Living Daylights

Norjalainen A-ha huhuili maailmanmaineeseen solistinsa Morten Harketin heleällä laulelulla 80-luvun puolivälissä. Tässä mennään varmaan monen musiikkimaun rajoille, mutta pidin itseasiassa elokuvan tunnarista. Elokuvan juonessa on reikiä enemmän kuin Emmental-juustossa, mutta ketä kiinnostaa. Aston Martinilla ajellaan tässäkin, sukset alla ja kaikkea. Glasnost-ajan Bondin tyylille sopivan pliisu kappale.

7. Nobody does it better

Elokuvan "Spy who loved me" tunnuskappale. Elokuvaversio on varsin kelvollinen, mutta oma suosikkini -- 90-luvun nuori kun olen -- on Radioheadin cover. Itse elokuva on varsin pöhkö, mutta voisi sanoa että se on puhtaaksiviljellyimpiä Roger Mooren revittelyjä, sillä siinä on kaikki: Hullu tiedemies, ydinsodan uhka, venäläisiä agentteja, ja tietenkin kaikkien murhaavien kätyreiden kuningas "Rautahammas" tai "Leuka" tai "George" (sic!!) suomennoksesta riippuen.

6. Golden Eye

Elokuvan mukaan nimetty kappale, esittäjänä Tina Turner. Uuden Bond-näyttelijän myötä Bond-hahmoon ja elokuviin piti liittää myös vanhaa tuttua tematiikkaa. "Kulta" on temaattisesti liitetty Bond-elokuviin aina Goldfinger:istä lähtien, ja Turnerin ääni ja tyyli jopa muistuttavat hieman Shirley Bassey:n vastaavaa, tosin hieman pehmeämpänä. Kappaleesta tuli kohtuullisen menestyksekäs elokuvan myötä.  Itse elokuvassa mentiin kieli tukevasti poskessa: Sean Bean kuolee ei yhden, vaan kaksi kertaa ja seriously, Pussy Galoren jälkeen on vaikea keksiä rivoja nimiä, mutta "Onatopp" on sentään jollakin tapaa kuvaava...

5. Diamonds are forever

Shirley Basseyn ääni on jollakin tapaa "the" bond-laulajan ääni, ehkä johtuen siitä että hän on esittänyt peräti kolmen elokuvan tunnussävelen. Itse elokuvassa Bond jahtaa kuolleeksi luulemaansa Blofeldiä mm. Las Vegasissa, ja tottakai elokuvassa on kuolemansäde. Conneryä alkoi ikä painaa jo aiemmin, mutta Lazenbyn namusetä-bondin jälkeen hänet kaivettiin vielä kerran naftaliinista. Ei suosikkielokuviani, mutta "Small world"- oneliner on silti yksi cooleimpia tokaisuja elokuvahistoriassa.

4. Live and Let Die

Elokuva oli epätyypillinen Bondiksi, jos kohta riittävän sekapäinen juuri Mooren hahmolle. Paul McCartneyn elokuvaversio on monen mielestä paras, mutta lyriikka ja sävel istuivat äärimmäisen hyvin myös Axl Rosen äänelle, eikä mielestäni kyseinen coveri jää oikeastaan millään muotoa kakkoseksi.

3. Goldfinger

Shirley Bassey pääsee tälle listalle kahdesti (muttei kolmesti), ja Goldfinger ei ehkä musiikillisesti ole maailman paras, mutta kun korjataan laatu sillä tosiasialla että se todella on ensimmäinen kunnollinen Bond-teema ja onhan ääni raaka ja revittelevä. Itse elokuvaa ei voi oikein verrata mihinkään, koska se asetti standardin tuleville elokuville, Aston Martin ja heittoistuin, konepistoolilla ammuskeleva mummo, hattua viskelevä Oddjob, tikittävä ydinpommi, ja -- valitettavan epäkarismaattisen näyttelijän lausumana -- "No Mister Bond, I expect you to die".

2. You know my name

Craigin avauselokuva oli samalla reboot sarjalle, mikä oli ehkä täysin paikallaan, ottaen huomioon kaiken sen kohelluksen jota edellisissä 20 elokuvassa oli käyty läpi. Chris Cornellin kappale elokuvassa Casino Royale teki vaikutuksen minuun elokuvateatterissa; en ollut kuullut sitä ennen elokuvan näkemistä. Cornellin ääni tuli tutuksi 90-luvun nuorille, sillä hän on Soundgarden-yhtyeen laulusolisti ja perustajajäsen. "Black Hole Sun", anyone?

1. Skyfall

On pakko myöntää, että Adelen kappale on paras näistä. Oikea mielipide olisi tietenkin kunnioittaa klassikoita, mutta minkäs teet, kun kehitys kehittyy. Modernin teknologian kuulee, sävellys, tuotanto, kompositio, jne, ovat käytännössä täydelliset. Kun kappaletta kuuntelee tarkkaan, niin huomaa että esimerkiksi laulajan ääni on filtteröity eri kohdissa aivan hienovaraisesti eri tavoin, A- ja C-osissa esimerkiksi reverbiä ja kaikua on käytetty hieman eri asetuksilla, selvästi tarkoituksena on saada niskakarvat nousemaan, ja siinä on onnistuttu. Sävellajin vaihdosten kanssa leikitään juuri sen verran, että kuka tahansa tunnistaa kappaleen Bond-teemaksi kun sen kuulee. Vähät elokuvasta; tämä Bond muistetaan ja tullaan muistamaan lähes yksinomaan musiikistaan.

7 kommenttia:

Juha kirjoitti...

Minusta kakkonen on ykkönen.

Makuasioista ei voi kuin kiistellä.

Tiedemies kirjoitti...

Kamppailin pitkään tuon saman valinnan kanssa. Omalla tavallaan pidän Cornellin kappaleesta myös enemmän, se on "voimaannuttavampi" ja kuuntelukappaleena parempi. Mutta jos ajatellaan sitä miten hyvin Skyfall on tehty, miten tunnistettava se on Bond-teemana ja tuotannolliset ansiot, niin *tässä listassa* se kuuluu minusta ykköseksi.

Jos kappaleet pitäisi arvioida puhtaasti musiikkikappaleina, järjestys olisi toinen.

Juha kirjoitti...

Minulle taas juuri Cornellin viisu tuosta listasta tuo vaikka silmät kiinni kuunneltuna mieleen James Bondin enemmän kuin mikään toinen värssy. (Ellei sitten oteta laskuihin myös parasta kaikista eli Mobyn versiota.)

Tiedemies kirjoitti...

En tavallaan ole eri mieltä edes siitä, erityisesti tuo intro on selvästi Bond-teemaa tapaileva. Mutta selkeästi kappale on rosoinen ja jotenkin vähän liian "grunge" ollakseen perinteinen Bond tunnari. Kuten sanottu, valinta paremmuudesta oli vaikea, ja paljolti mielivaltainen. Myönnän myös että Adelen saamat palkinnot vaikuttivat ehkä tuomiooni. Assosioin Adelen äänen aiempiin klassikkolaulajiin kuten Basseyhin ja Turneriin, ja lisäksi ajattelin sitä enemmän teknisesti, kappale on tuotannollisesti siloitellumpi. Se ei ehkä ole musiikillinen ansio sinänsä mutta sopii Bond-elokuviin mielikuvatasolla jotenkin paremmin.

Juha kirjoitti...

Lisään vain, että minusta uuden Casino Royalen alkutekstit 80-luvun lopun tai oikeastaan 90-luvun alun mieleen palauttavilla täytetyillä vektorigraffoilla on kaikista Böndeistä se böndein. (Katsoin sen juuri volyymit kaakossa, keuhkokuumerommitotit päässä sopivasti kohisten.)

Elokuvakin on Bondiksi yllättävän hyvä, toistaiseksi paras.

Jaska Brown kirjoitti...

Heh, ainakin musiikkimakumme on erilainen. Piti laatia oma TOP 9 Bond-teemaa -lista. Yhteisiä kappaleita kanssasi oli vain kaksi: Nobody Does It Better ja The Living Daylights. Molemmat olivat siellä listan loppupäässä sekä sinulla että minulla, joten kärkemme oli aivan erilainen. Hauskaa asiassa on myös se, että Tina Turner on aina ollut suosikkejani, mutta Golden Eye inhokkejani. Tosin en tiedä voinko antaa sinulle anteeksi sitä, että oma ehdoton ykköseni For Your Eyes Only ei ollut listallasi... tosin siihen kappaleeseen liittyy myös henkilökohtainen kokemus.

Tiedemies kirjoitti...

For your eyes only on ihan hyvä kappale, mutta kaikista Bond-elokuvista se on jäänyt itselleni kaikkein vieraimmaksi. En edes kunnolla muista elokuvan juonta muuten kuin että siinä on joku salauslaite, ajetaan rättisitikalla ja sukelletaan jossain kohtaa. Ja joku itäsaksalainen palkkamurhaaja.

Itselläni lista on lähinnä tällainen siksi, että kappale JA elokuva ovat yhdessä jotenkin jääneet mieleen.