Mokutus.

Lähdin eilen hetken mielijohteesta kiinalaisen työkaverin kanssa pelaamaan sulkapalloa. Seurueessa oli romanialainen mies, (itä)saksalainen pariskunta, kaksi kiinalaista ja minä. Myöhemmin illalliselle joukkoon liittyi myös yksi turkkilainen.

Kiinalaiset kertoivat vitsin. Ulkoavaruudesta kotoisin oleva muukalainen tekee pakkolaskun Kiinaan. Jos hän laskeutuu Pekingiin, paikalliset täyttävät ja balsamoivat muukalaisen ja laittavat museoon näytille. Jos hän laskeutuu Shanghaihin, paikalliset pukevat muukalaisen koreaksi ja myyvät tämän torilla eniten tarjoavalle. Jos hän laskeutuu Kantoniin, paikalliset laittavat muukalaisesta herkullisen aterian. Kiinlainen kulttuuri ei ole minulla niin tuttu, että olisin osannut arvostaa vitsin nyansseja, mutta vitsin kertoja oli Pekingistä ja toinen Shanghaista, ja kumpikin oli sitä mieltä että vitsi on hauska. Yhtään kantoninkiinalaista en tavoittanut kysyäkseni mielipidettä.

Päädyimme illalliselle Arabikadulle (kirjaimellisesti, Arab Street). Kadun päässä on melko suuri ja uusi, koreasti valaistu ja kullatuin (??) kupolein varustettu moskeija, josta iltasella kuului rukouskutsua. Kaikki varmasti tietävät mitä tarkoitan, muuan Teuvo Hakkarainen (ps) teki tunnetuksi kyseisen joikun. 

Matkalla illalliselle taksikuskinamme oli joviaali kiinalaismies, joka selitti että hänen tyttärensä on lentoemäntänä Finnairilla ja hänen poikansa opiskelee kirjanpitäjäksi. Itse mies oli asunut Japanissa ja ties missä, ja höpötti kaiken aikaa. Hän intoili siitä, miten hienoa on se, että Singapore on monikulttuurinen yhteiskunta. Hänenkin tyttärensä, ajatelkaa, Finnairilla. Fazerin suklaa on kuulemma parasta suklaata maailmassa, ja hän on samaa mieltä. Hän myös uumoili, että korkean teknologian tiedemiehenä (you a High Tech Scientist!) minä varmasti tienaan Suomessa paljon, koska Suomessa kaikkien täytyy olla suunnattoman rikkaita. Koetin selittää, että Singapore on itseasiassa vauraampi maa kuin Suomi, mutta hän totesi että täällä vain valtio ja muutamat tyypit ovat rikkaita. Mutta myönsi että taksikuskikin tulee ihan hyvin toimeen ja hänen lapsensa voivat tehdä mitä tahansa. Vaikka päätyä lentoemännäksi Finnairille!

Olisin halunnut Arabikadulla ravintolaan jossa olisimme saaneet shawarmaa, mutta istuimme sitten turkkilaisen ravintolan terassille. Seuraamme liittynyt turkkilaismies oli verraten rasittava ekstrovertti joka uskoi tietävänsä kaikesta kaiken. Selitti käyvänsä Burning Manissä joka vuosi ja tuntevansa kaikki turkkilaiset Singaporessa. Tai siis ainakin hänen setänsä tuntee. Ja kuuntelevansa joka aamu sotaisaa heavymetallia ja voittavansa joka päivä. Ja ihailevansa Vladimir Putinia -- onhan miehellä "musta vyö Taekwondossa" (sic). En edes jaksanut alkaa korjailla hänen täydellisellä varmuudella laukomiaan konfabulaatioita, vaan lähdin leikkiin mukaan ja vastasin, että uskon että Putin on kova jätkä kun hän kyykkää ja vetää maasta yli 250 kiloa. Myös venäläisten "homopropagandan" vastaisia toimia kommentoin että uumoilen Putinin vain haluavan estää kilpailevan homopropagandan, sillä kun katsoo hänen kuviaan, ei voi olla ajattelematta että ei niitä heteroyleisölle ole suunnattu.

Arabikadun väkijoukko oli pääosin eurooppalaisen näköistä. Kävin Seven-Elevenissä ostamassa (vihdoin) sim-kortin puhelimeeni ja edessäni kassalla oli nuori lyhyenläntä vaalea mies jonka luottokortti ei kelvannut maksuvälineeksi. Mies oli hämmentyneen oloinen, ja totesin hänell, että ota ostoksesi, minä maksan. Loppusumma oli vain yhden dollarin -- mies oli ostamassa pähkinöitä tai jotain.