Takaisin kehään...

Selkävaiva on vielä läsnä, mutta helpottanut siinä määrin, että kykenin tänään lenkille. Tein torstaina treenin pudotetuilla painoilla:

• Kyykky 95kg 3x5. Ei ongelmaa, mutta en uskaltanut rasittaa selkää enempää
• Pystyprässi 30kg, 5x10. Kyllä, luitte oikein, tein kympin sarjoja viisi. Oli lepoviikkojen jälkeen sellainen olo että teki mieli vähän päästellä höyryjä. Kapea ote käytössä, ei olkapäävaivaa.
• Rinnalleveto / työntö. 40kg 3x3. Rauhallisesti kokeilin välillä työntöjäkin. 
• Maastaveto 100kg, 1x5. Pelko ohjaa maastavetoa minulla, ja selän kipeytymisen myötä en vain uskaltanut riskeerata yhtään.

Tänään juoksin 6km painoliivin (6.5kg) kanssa, keskivauhdilla 6:21/km, mikä on melkein kävelyä. Turhamaisuudessani olen ajatellut hiukan pudotella rasvaprosenttia, joten otan aamulenkit ohjelmaan. Teoriassa (bro-science)  aamulla -- tai ylipäätään pidemmän paaston jälkeen -- insuliinitasot ja verensokeri ovat matalalla, mikä tehostaa rasvan palamista urheilusuorituksen aikana. Pidän hiilihydraattien määrän vähäisenä (en nollassa, tosin) muulloin kuin painoharjoittelun jälkeen. Ideaalitilanteessa viikkotasolla on hienoinen energiavaje, mutta salitreenipäivinä (3 päivää) jonkin verran plussalla. Täytyy katsoa haittaako palautumista.

Loukkaantumisesta ja sairaudesta toipuminen on aina hankalaa henkisesti, sillä täytyy hetkellisesti hyväksyä se, ettei voi revitellä samalla tasolla kuin ennen. Lisäksi kun 40 vuoden rajapyykki on tässä, niin täytyy hyväksyä myös se, ettei toipuminen ylipäätään ole samanlaista kuin ennen ja loukkaantumisen riski on suurempi. Lihashuoltoon, ravitsemukseen, lepoon, lämmittelyyn jne täytyy panostaa selvästi enemmän kuin nuorempana.

Aamiaiseksi söin purkin rahkaa, muutaman ruokalusikallisen hamppurouhetta, heraproteiinia ja omenan. Makroprofiili on hiukan vino, rasvaa pitäisi olla enemmän. Ideana on siis, että kroppa houkutellaan syömään rasvaa.