maanantai 8. kesäkuuta 2015

Amores Ferros

Olin viikonloppuna Seitsemisen kansallispuistossa lasten kanssa. Eräs erähenkinen ystäväni kommentoi paikkaa kuvaamalla sitä "luonnonpuistojen Siwaksi".  Yövyimme metsässä lasten kanssa, melko lähellä pysäköintaluetta. Lasten hinku kävellä metsässä on suuri, mutta kestävyys pieni, joten teimme kompromissin. Pirkanmaan kansallispuistoista pidän enemmän Helvetinjärvestä, jossa on pusikkojen ja soiden lisäksi myös hieman jylhiä kalliomaisemia. Toki maailmanmittapuun mukaan varsin maltillisia, mutta kuitenkin.

Teltassa nukkuminen oli muutoin varsin mukavaa, mutta kipuillut olkapääni otti hieman damagea. Rinkka ei ollut painava, mutta kovalla alustalla nukkumisen jälkeen sekin painoi hieman seuraavana päivänä. Koko olkapään alue tuntuu kummallisella tavalla puutuneelta, ei lainkaan "luontevalta". Kipua siinä ei kuitenkaan varsinaisesti ole, ainoastaan ontto, epämiellyttävä tuntemus jota ei pysty mitenkään paikallistamaan.

Olkapään ominaisuuksien vuoksi olen nyt muutaman viikon treenannut pelkästään pystypunnerrusta. Poikkeuksena lauantaiaamu, kun jouduin muista syistä heräämään hyvin aikaisin, niin tein "kokonaistreenin" noin kahden kolmasosan intensiteetillä normaalista 5 toiston treenistä. Penkkipunnerrusta kevensin vielä siitäkin hieman, ja olkapää kesti sen kyllä. Ajattelin että voisin pudottaa nykyisen 3x5-ohjelman edellisistä painoista tosiaan kolmanneksen ja alkaa kuntouttaa 5x5-treenillä ja lineaarisella progressiolla. Näillä painoilla ja treenimäärillä puuttuvan 30 kilon keräämiseen menee 14 viikkoa. Terveys on kuitenkin tärkeintä, ja kipeytymiseen on reagoitava sen vaatimalla vakavuudella; olen siinä iässä etten viitsi leikkiä enää nivelten ja jänteiden terveydellä.

Kävin mittauttamassa testosteronitason aiemmin tänä vuonna; arvot olivat normaalit mutta lähempänä alarajoja. Nyt uusintamittauksessa ne olivat nousseet kolmanneksella ja olivat viitearvojen ylemmällä puolikkaalla. Lisäsin edellisen mittauksen jälkeen ravintooni avokadoa ja pekonia; en tiedä onko tämä oikeasti merkityksellistä, mutta olen kuullut väitettävän että näillä on positiivinen vaikutus.

Muutoinkin tosin suhtaudun hivenen skeptisesti testosteronin autuaaksitekevään vaikutukseen; hormonit toimivat aineenvaihduntaprosessien säätelyssä ja olennaista ovat ne prosessit joita säädellään ja niiden toimiminen hyvin; säätövaikutukseen esimerkiksi vaikuttavat erilaisten reseptorien toiminta aivan yhtä paljon kuin itse hormonitkin.  Esimerkiksi testosteroni ceteris paribus lisää proteeinisynteesiä elimistössä, mutta ei ole mitenkään ennakolta selvää, että vaikkapa ne muutokset ruokavaliossa ja elintavoissa joilla testosteronin tuotanto lisääntyy, olisivat sellaisia että kokonaisvaikutus proteiinisynteesiin on positiivinen. (Uskon toki että näin on, sillä voimaharjoittelu kyllä jossain määrin lisää testosteronin tuotantoa) Muutoinkin ruokavaliomuutosten suhteen olen sikäli skeptinen että hormonien määrä on aivan käsittämättömän pieni; niiden tuotannon kymmenkertaistaminenkaan ei pitäisi olla ongelma ihmisen elimistölle normaalin ravitsemuksen oloissa, sillä jos hormonien valmistusaineista todella olisi metabolista niukkuutta, ihminen olisi kirjaimellisesti nälkäkuoleman kynnyksellä.

Raudan liikutteluun tulee addiktio; rakkaus rautaan. Missään kohtaa ensisijainen tavoitteeni ei ole ollut hypertrofia vaan voimien ja erityisesti hyödyllisen voiman lisääntyminen. Ulkonäöllisiä muutoksia on kuitenkin alkanut näkyä, ja niistä ovat ihmiset jopa huomautelleet. Tämä on yllättävää, noin seitsemän kuukauden treenin jälkeen vanhakin mies näyttää jo selvästi sporttisemmalta. Harkitsin lyhyitä ylämäkijuoksuja tehostaakseni painoliivin hankintaa. Kuulin että Bullfarmin outlet-myymälässä voisi olla niitä, joten kävin siellä perjantaina. Kellarissa sijaitseva varaston ja kuntosalin yhdistelmä oli hieman pysäyttävä. Ne kaverit jotka siellä vain hengailevat, ovat isoja sellaisella tavalla joka tuntui jo hieman epämiellyttävältä. Hillitymmänkin kokoisella kaverilla oli hauis lähes samankokoinen kuin minun reiteni. Vaimoni kommentoikin näitä kavereita lähinnä vastenmielisen näköisiksi. Itse en suhtaudu mitenkään erityisellä tavalla negatiivisesti; ihailen sitä aspektia että kaverit tekevät paljon työtä fysiikkansa eteen ja sitä että he ovat omistautuneita. Osalla on voima merkittävänä tavoitteena, osalla pelkkä koko.  Ulkonäön osalta heidän kohdallaan mennään jo jonnekin sellaisen estetiikan puolelle, joka poikkeaa totutusta niin paljon että sitä täytyy markkinoida aivan tietylle yleisölle.

Yhden asian kuitenkin huomasin. En ole mikään skrode kaveri, vaan akateeminen kynäniska. Nuorempana pelkäsin hieman näitä isoja kavereita; sellaisten seurassa tuli hieman sellainen olo että täytyy olla varpaillaan ja että on jotenkin pikkuinen rääpäle. Tämä tunne oli kadonnut lähes tyystin: huomasin ovesta sisään astuessani hienoisen järkytyksen kun lihavuoret istuivat ja seisoivat edessäni, mutta pystyin tunnistamaan menneisyyden trauman eikä se enää haitannut minua oikeastaan lainkaan. Epäilen että suurinpiirtein kaikenlainen tuomitseva asenne joka ihmisillä on suunnilleen mitä hyvänsä sinänsä harmitonta mutta "lieveilmiöitä" tai "rumuutta" tai "inhottavia" merkityksiä sisältävää inhimillistä toimintaa kohtaan kumpuaa jollakin tapaa omista traumoista. Suosittelen kaikille lämpimästi näiden traumojen työstämistä, hyväksyvällä asenteella. Maailmaan mahtuu jos jonkinlaista ilmiötä, osa on tyystin erilaista ja täysin vierasta, osa uhkaavan tai vaarallisen oloista, osa näyttää vihamieliseltä.  Emme voi hallita maailmaa, mutta voimme hallita omaa suhtautumistamme.

Nyt lähden salille.


2 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Lisäsin edellisen mittauksen jälkeen ravintooni avokadoa ja pekonia; en tiedä onko tämä oikeasti merkityksellistä, mutta olen kuullut väitettävän että näillä on positiivinen vaikutus.

Pekoni tappaa :)

...rapsakka pekoni on terveysriski monestakin syystä. Se on savustettua, runsaasti suolattua ja sisältää paljon tyydyttynyttä rasvaa, hormoneja ja ympäristömyrkkyjä.

Tiedemies kirjoitti...

No, pekonin käristäminen ei ole välttämättä maailman fiksuinta, samoin ongelmana pekonissa on, että se on käsitelty nitraateilla/nitriiteillä. "Punainen liha" itseasiassa viittaa käsittääkseni alunperin juuri sellaiseen lihaan joka on suolattu nimenomaan näillä nitriiteillä, koska ne toimivat kuten suolaus mutta jättävät lihan punaiseksi (contra harmaaksi kuten suolaaminen yleensä).

"Punainen liha" tarkoittaen naudan- ja muuta lihaa ei ole ollenkaan niin epäterveellistä kuin nämä säilötyt lihat; suuria määriä niitä ei kannata syödä ainakaan jos ei syö kuituja sun muita, jo ihan siitä syystä että pistävät mahan jökkiin aika hyvin. Itse syön kebabia ja pihviä pari kertaa viikossa, kanaa ehkä kerran ja kalaa pari kertaa, eli lihoilla mennään, mutta voimaharjoittelija kyllä tosiasiassa pärjäisi varsin hyvin laktovegellä, koska hera nyt vaan on oikeasti paras proteiinin lähde.

Triglyseridien alhaisuus indikoi että mitään kovin pahaa häikkää ei ole. HDL ("hyvä" kolesteroli) oli tukevasti yli alarajan ja LDL ("paha") oli siinä turvarajan yläreunoilla. Mulla on aina ollut kolesterolit siinä 4.5-5.0 paikkeilla, myös silloin kun söin vegeä, joten en ota tästä mitään pulttia; baseline on tämä ja näillä mennään.

Sianliha noin ylipäätään on periaatteessa ihan OK ravinnonlähde, mutta en pidä kokolihana sian mausta. Jauhelihana se menee varsin hyvin samoin makkarana, mutta kyljys vaan ei ole mun juttu, jos kokolihaa pitää syödä, otan mieluummin lammasta.

En voi suositella pekonia kenellekään. Itse syön sitä tosi maltillisesti, pari kertaa kuukaudessa; moni vetää paketin päivässä ja se on kyllä liikaa jo kenelle vaan. Ylipäätään ei terveellisessä ruokavaliossa ole niinkään kyse siitä, mitä normaaleja juttuja ei pitäisi syödä, vaan siitä mitä pitäisi syödä; vihanneksia paljon ja makrot järkevinä, niin hyvin menee.

Ja jos ei liiku, niin turha vinkua. Singaporessa oli ihan yksityinen, työnantajan tarjoama terveysvakuutus. Vakuutuksesta sai bonuksia joilla sai maksaa kaikenlaista kuten kuntosalijäsenyyksiä, urheiluvarusteita jne, ja jos osallistui kuntoilutapahtumiin sai bonuksia vielä lisää ja niillä sai kuitattua maksuja. Ideana siis se, että kun on toimintakykyä (joka indikoi terveyttä ja siten alhaisempia korvausmääriä) niin voidaan antaa alennusta vakuutuksesta. Yksityinen taho tekee tällaisen puhtaasti sen perusteella mikä on kassavirralle edullista, eli ilmeisesti noi alennukset ja bonukset maksaa itsensä takaisin. Ei niitä muuten käytettäisi.