Juoksin sunnuntaina noin 16 kilometriä. Käytin Sports-Trackeriä, mutta puhelimeni vikaantui noin yhdeksän kilometrin kohdalla, ja jouduin buuttaamaan sen. Olin siinä kohtaa juossut noin 45 minuuttia, ja kiukustuin sen verran, että lisäsin vauhtia, ja loppumatkan taitoin 4:30 kilometritahtia. Tämä oli huono idea jälkikäteen ajatellen. Ensiksikin, pitkiä lenkkejä ei pitäisi juosta tavoitevauhtia, saati sitten nopeammin. Oma tavoitenopeuteni puolimaratonille on erittäin maltillinen 5-6 minuuttia kilometrillä. Jos pelissä olisi enemmän, saattaisin pystyä venymään 4:40 tahtiin, mutta koska en ole koskaan ennen osallistunut juoksukilpailuun, en aio riskeerata mitään.
Kova vauhti kostautui. Lähdimme nimittäin lenkin jälkeen Helsinkiin, ja parin tunnin ajomatkan aikana jalat vetivät pirullisen jumiin. Eikä plantaarifaskiittikaan antanut kauaa odottaa ilmoitustaan. Nyt on rauhallisen viikon vuoro. Teen lopullisen päätöksen ensi viikonlopun kisasta vasta torstaina, koska haluan tietää jalkapohjani voinnin ennen kuin sitoudun.
Tampereen puolimaratonilla on jänikset 1:40 ja 1:50 ajoille. 5 minuutin kilometrivauhti, jota pidin sunnuntaisella lenkillä alkumatkasta, tarkoittaisi hieman päälle 1:45 aikaa. Vaikka varsinaista tavoitetta minulla ei ole - maaliinpääsyn lisäksi - olisin mielissäni jos kaksi tuntia alittuisi.
Ainoa akilleenkantapääni (sic) on siis plantaarifaskiitti. Jos se äityy pahaksi, juoksusta ei tule mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti