tiistai 18. joulukuuta 2012

64 päivää.

Vaimoni sisko tuli jouluksi kylään, ja toi muassaan esimerkiksi suomalaisia jouluruokia. Tämä tulee olemaan ensimmäinen joulu elämässäni, kun en ole Suomessa ja vietä sitä laajan perhekokonaisuuden parissa. Vierailu on mukavaa vaihtelua, koska lapsilla on tällä hetkellä koulusta lomaa, ja heillä on ollut kova ikävä tätiään ja serkkuaan.

Uusimmassa Scientific Americanissa (joka tuli postissa aivan äskettäin) oli osio tulevaisuudenkuvista 50, 100 ja 150 vuoden aikajänteellä. Tietenkin on niin, että tulevaisuuden ennakoiminen on vaikeaa ellei mahdotonta. Näistä aikajänteistä 50 vuotta on sellainen, että minulla on kohtuullinen todennäköisyys olla hengissä niin kauan että voisin viimeisinä elinvuosinani arvioida "ennusteiden" tai pikemminkin tulevaisuudenvisioiden realistisia toteutumismahdollisuuksia. Todennäköisyys ei ole aivan olematon, että olisin hengissä vielä yli 50 vuoden kuluttua. Muutama prosentti miehistä elää yli 90-vuotiaaksi, itselläni tilastollisia tekijöitä on kumpaankin suuntaan joten on vaikea arvioida todennäköisyyttä omalla kohdallani. En pidä todennäköisinä skenaarioita, joissa ainakaan oman sukupolveni elinikää voitaisiin pidentää niin että eläisin 140-vuotiaaksi.

Osion artikkeleista ehkä mielenkiintoisin on "Starship Humanity", joka käsittelee avaruussiirtokuntien genetiikkaan ja kulttuuriin liittyviä haasteita. Haasteita muodostaa esimerkiksi se, että jos ns. Generation Ship-konseptilla lähetetään alus matkaan joka kestää useita sukupolvia, populaation pitää pysyä vakiona matkan ajan. Jos matkustajilla on liikaa geenivirheitä, ne voivat kumuloitua, joten matkustajat pitäisi seuloa tarkkaan. Jos taas matkustajien genomit ovat liian samanlaisia, muiden systeemiriskien lisäksi esimerkiksi yksi sopivasti matkalla mukautunut influenssavirus tai vastaava voi tuhota koko väestön. Avaruusmatkalla on erilainen valintapaine; esimerkiksi säteilyannos on väistämättä suurempi, painovoima ja ilmanpaine jne, poikkeavat siitä, mitä ne ovat maassa, ravinto on väistämättä hieman erilaista, ja niin edelleen. Tällainen johtaa - ei tosin vielä 150 vuoden aikana (johon mahtuisi ehkä 5 sukupolvea) - populaatioon joka on geneettisesti hyvin erilainen kuin maahan jäävä populaatio. Sama pätee luonnollisesti mukana kulkeviin kasveihin ja mahdollisiin kotieläimiin.

10 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Sattuma olisi pienessä populaatiossa, kuten avaruusaluksessa tärkeämmässä roolissa kuin valintapaine.

Itse en usko sukupolvialuksia lähetettävän edes 500 vuoden jänteellä.

Avaruusmatkailun alusta on kulunut yli 50 vuotta ja emme ole päässyt kuuta pidemmälle.

Tomi kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tomi kirjoitti...

Avaruusajan alusta lähtien on aina tieteilijöiden, scifikirjailijoiden ja futuristien näkemykset avaruusteknologia kehityksestä olleet liian positiiviset.

Ei ole mitään syytä olettaa, että nykyennusteet olisivat yhtään realistisempia. Miehitetyn avaruusaluksen lähettäminen aurinkokunnan ulkopuolelle on näillä näkymin todella pitkissä kantimissa.

Tiedemies kirjoitti...

Aivan varmasti on näin. Samaan aikaan myös kuitenkin ihmisillä on tapana yhtä aikaa yliarvioida lyhyen aikavälin ja aliarvioida pitkän aikavälin muutoksia.

Antti kirjoitti...

Sadan vuoden päästä tähtiin!

http://tieku.fi/100yearstarship

Kumitonttu kirjoitti...

Mistä johtuu tämä - minun mielestäni - outo viehtymys avaruusmatkailuun? Miksi ihmiskunnan tulisi päästä avaruuteen? Mitä se tarjoaa, mitä merkitystä sillä on, leviääkö lajimme maapallon ulkopuolelle?

Jotenkin tuntuu että näissä "unelmissa" nähdään universaali messiaaninen pelastustehtävä, johon esimerkiksi Raamatun kuvaus Nooan arkista perustuu. On mielenkiintoinen ajatusleikki, että ihminen hallitsisi laajemminkin maailmankaikkeutta kuin vain omaa palloamme, mutta jotenkin tästä tihkuu sellainen eksistentiaalinen toiveuni läpi.

Tiedemies kirjoitti...

Kumis, se johtuu siitä, että me arvostamme tietoa, ymmärrystä, uutta, kehitystä, jne. Ja toki kyse on myös eräänlaisesta vakuutuksesta. Oikeastaan on kummallista että sinä taas puolustat kuolemankulttia, joka haluaa tuhota kaiken elollisen.

Anonyymi kirjoitti...

Käsittääkseni kumis on jonkin sortin libertaristi joten siinä suhteessa hieman oudohko kommentti.

Tokihan libertaristit ja transhumanistit haluavat levittäytyä ympäri avaruutta luomaan omia maailmojaan, jotka ovat vapaita karjalalippisten ja kommarien tyrannialta.

Panu kirjoitti...

Kumis on niitä suomalaisia äärioikeistolaisia, joille libertarismi on ollut vain porttihuume siihen äärioikeistolaiseen kuolemankulttiin. Toki suurin osa suomalaisista libertaristeista on juurikin tätä porukkaa.

Tomi kirjoitti...

Tupakkamies, Kumis on juurikin libertaari, eli ihminen joka sallii mielipiteet vain, jos ne ovat samat kuin hänen omansa.

Suomen libertaari piirit ovat täynnä uusnatseja, fasisteja, diktatuurien ihannoijia ja autoritäärisen sotilasvaltion kannattajia. Ennen kaikkea libertaarit ovat antidemokraatteja.