maanantai 15. lokakuuta 2012

Poliittinen kartta ja identiteetit

Helsingin Sanomat on asetellut poliittisia puolueita Uudenmaan ehdokkaiden vaalikonevastausten perusteella nelikenttään. Kysymyspatteristossa on erilaisia talous- ja sosiaaliliberalismia/konservatismia mittaavia kysymyksiä. Ehdokkaiden kohdalla mainitaan vielä hyvin epämääräinen kolmas arvo "vihreys", jonka sisältöä ei sivun tarjoamien kysymysten perusteella voi oikein arvioida. En tiedä mitä sillä tarkoitetaan, mutta pikaisen tarkastelun perusteella se on paljolti riippumaton kahdesta muusta akselista.

Omat kysymykseni sijoittivat minut "oikealle alas", mikä ei ole yllättävää. Lähelle omaa lätkääni sijoittui Vihreitä, Kepulaisia, RKP:läisiä ja Piraatteja, vaikka alemmassa kaaviossa oma lätkäni on kaukana puolueidet "valtavirrasta". Tämä kuvastaa sitä, että huolimatta keskustelukulttuurin klusteroitumisesta arvo- ja talouskysymysten suhteen, puolueiden sisäiset erot ovat hyvin suuria, ja poliittisen keskivaiheen puolueiden sisällä suuremmat kuin puolueiden välillä.

Kysymysten perusteella arvelisin, että maahanmuuttokysymys ylikorostuu tässä nelikentässä. Yksi kysymyksistä nimittäin kysyy miten henkilö suhtautuu kotikuntaan sijoitettavaan turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseen. Tämä kysymys on minusta harhaanjohtava, koska monella tapaa se mittaa paitsi arvokysymystä valtakunnallisella tasolla, myös eräänlaista NIMBY-kerrointa. Lisäksi kysymyksen sisällöllä on melko vähän merkitystä itsessään, koska se on aivan selvästi tarkoitettu signaaliksi. Siinähän ei kysytä, mihin suuntaan Suomen maahanmuuttopolitiikkaa pitäisi kehittää, vaan karrikoiden sitä, haluaako henkilö afrikkalaisia ja lähi-idästä kotoisin olevia lisää omaan kuntaansa. On täysin koherenttia olla sitä mieltä, että maahanmuuttoa pitäisi kiristää, mutta että ne jotka tulevat, ovat tervetulleita omaan kuntaan. Kääntäen, on aivan koherenttia suhtautua välinpitämättömästi tai jopa liberaalisti maahanmuuttoon, kunhan oma kunta ei joudu kantamaan kustannuksia.

Kukaan ei tietenkään ole tästä aspektista kiinnostunut, koska kyse on jälleen kerran identiteettipolitiikasta, ja siihen liittyy olennaisena osana se, että vastauksilla ilmennetään ryhmäuskollisuutta.

Tämä pätee myös tulonjakokysymyksissä. Yksi kysymys, joka mittaa sijoittumista talousliberaalilla akselilla, on hyvin harhaanjohtava, ja Soininvaara toi tätä esille. Olen kuitenkin eri mieltä että määre "suuret" jotenkin muuttaa suhtautumista kysymykseen tai sen luonteeseen. Jos tämän määreen ottaa pois, voi olla että heikosta mielipiteestä tulee vahva (so. jokseenkin samaa mieltä muuttuu muotoon täysin samaa mieltä), mutta olennaista eroa ei ole. Tässäkin signaaliarvo on tavattoman suuri. Selkeästi talousliberaaliksi identifioituva vastaa tässä "täysin samaa mieltä", siis että "suuret tuloerot ovat hyväksyttäviä".  Ja tämä on ymmärrettävää, mutta kysymys "hyväksyttävyydestä" on silti vähän epämääräinen. Suuret tuloerot voivat johtua monesta asiasta, ja niillä kiistatta on merkittäviä vaikutuksia. Esimerkiksi taannnoin raportoitiin Keniasta mielenosoitus kansanedustajien palkkoja vastaan. Siellä kansanedustajille maksettiin bonus, joka oli 61 kertaa kansallisen keskipalkan suuruinen.  Tätä voi verrata siihen, että Suomen kansanedustajille maksettaisiin pari miljoonaa vain siitä hyvästä että heidät on valittu.

On aivan selvää, etteivät tällä tavalla syntyvät tuloerot ole millään muotoa hyväksyttäviä. Muita kyseenalaisia tuloerojen muodostumistapoja on, esimerkiksi mahdollisuus kiertää erilaisia ympäristönsuojelusäädöksiä ja aiheuttaa näin haittaa naapureille - eli siirtää oman toiminnan kustannuksia muille maksettavaksi. Tällaisia syntyy kun laillisuusperiaate on heikko, tai jos lait ovat monimutkaisia ja virkamiesten tulkintavalta niiden suhteen on suuri. Myös luvanvarainen toiminta, kuten kaivostoiminta, jossa toisinaan on mahdollista siirtää kustannukset naapureille tms, synnyttää massiivisia tuloeroja. Yhteiskunnat joissa merkittävin tuotannontekijä ovat luonnonvarat ja joissa jalostusaste on pieni, ovat myös selvästi suurien tuloerojen maita. "Hyväksyttävyys" on tässä tietenkin monitahoinen kysymys, mutta poliittisesti relevantti kysymys on, siirrytäänkö marginaalilla tällaiseen suntaan vai ei.

Eräs kolmaskin mielenkiintoinen aspekti identiteettipolitiikassa ja signaloinnissa on. Olen maininnut toisinaan Vihreiden parissa esiintyvästä tietynlaisesta puhdasoppisuuden vaatimuksesta. Soininvaara kirjoitti siitä kirjassaan, eli siitä että joidenkin kysymysten signaaliarvo on niin suuri, että niiden tarkoituksenmukaisuus substanssikysymyksinä jää täysin signaalin alle. Samaa esiintyy tietysti kaikissa leireissä, esimerkiksi Demarit ja eläkeikään ja moneen muuhun työväenliikkeen "toteemiin" liittyvät kysymykset ovat tällaisia.


17 kommenttia:

Sam Hardwick kirjoitti...

Jos vastaanottokeskuskysymys todella on kaikille vastaajille nimenomaan kotikunnan keskustaan liittyvä, kysymys on todella erilainen eri kunnissa asuville. On aika eri kustannus pitää vastaanottokeskusta Helsingin keskustassa (miksi tarjotaan nimenomaan keskustaa eikä jotain edullisempaa seutua?) kuin muissa kaupungeissa, ja edelleen pienemmissä kunnissa.

Sekä vaalikoneissa että Soininvaaran kommenteissa pidän hieman ärsyttävänä sitä, että politiikkaa ja henkilökohtaisia mieltymyksiä ei tarpeeksi erotella. Voin elää sen kanssa jos Soininvaaran mielestä jotkut ansaitsevat "liikaa", kunhan hänellä ei ole mielessä haitallisia pakkokeinoja joilla tähän tilanteeseen tehtäisiin muutos. Signalointi ei maksa mitään, ja minulla ei ole mitään sitä vastaan että ihmisillä on keinoja tuntea olevansa vaikkapa minua parempi ihminen. Mutta se underlying oletus että ihmiset yleensä haluavat väkisin, politiikan keinoin uudelleenluoda maailman omaksi kuvakseen on huolestuttava ja haastamisen arvoinen.

Tiedemies kirjoitti...

Kiitos kommentista, Sam.

Ajattelen jotakuinkin samoin. Siis, minä itsekin koen, että tuloerot ovat ceteris paribus ei-toivottavia, ja että mikäli yhteiskunnassa ei ole haitallisia tulontasauksen mekanismeja, tasatuloisempi yhteiskunta on yleensä parempi.

Koen jopa, että kun puhutaan jostain kenialaisten kansanedustajien tai sitten jonkun alkuperäiskansojen asuinalueiden land-grabillä rikastuneiden tms heikon historiallisen legitimiteetin omaavan systeemin rikastuttamia, niin jonkinlainen konfiskatorinen uudelleenjako on jopa oikeutettua, eikä välttämättä edes bona fide hankittu omaisuus ole legitiimiä.

Signalointi ei maksa mitään yksilölle mutta identiteetti- ja signaalipolitiikalla on negatiivinen vaikutus siihen peliin jota poliitikot pelaavat.

Tomi kirjoitti...

On yleensä hölynpölyä vedota ympäristön suojelussa muille ihmisille aiheutettuun haittaan. Koska suurin osa ympäristöä tuhoavasta toiminnasta ei varsinaisesti aiheuta haittaa muille ihmisille.

Esim, jokien patoaminen, metsien hakkuu, metsästys tai ryöstökalastus, tai myrkyjälevittämätön kaivostiminta ei suoraa haittaa kanssaihmisille.
Maiseman tuhoutuminen ei ole haitta kanssa ihmiselle.
Voidaan lisätä esimerkkeihin, että yleensä lajin sukupuuttoon kuoleminen ei aiheuta haittaa yhdellekään ihmiselle. Henkistä surua biodiversiteetin vähenemisestä en pidä haittana. Mielenpahoittaminen ei ole haitta.

Vain hengitysilman, ruoan tai juomaveden pilaaminen on vaarallista ja haitallista kanssa ihmiselle.

Joten ympäristönsuojelijoiden ei tule yleensä vedota muille aiheutettuun haittaan.

Tiedemies kirjoitti...

Tomi, olen kyllä jyrkästi eri mieltä. Joki on omaisuutta, jos ei nyt kenenkään yksityistä juuri nyt, niin omaisuutta kuitenkin. Sen sotkeminen aiheuttaa vahingon, ja omistavalla taholla on oikeus tästä vaatia korvaus.

Laajemminkin erilaiset vaikeasti hallinnoitavat yhteismaat ovat sellaisia että niiden sotkemisen haitta on todellinen mutta kustannuksen kärsijää on vaikea osoittaa suoraan. Asian voi kehystää tietenkin muillakin tavoin. Itse en piittaa kehysten muodosta, vaikka preferoin vapaampaa lähestymistä Ceteris paribus. Se voidaan perustella esimerkiksi niinkuin natsit tekivät jonkinlaisen kansan hengen ja veren ja maan yhteyden kautta. Tai monella muullakin tapaa, ei ole merkitystä minulle.

Luonnolla on minusta myös ihan itseisarvo tai ainakin sellainen horisontin takainen epätäsmällinen ajan yli nähty arvo että olemme "velkaa" tuleville sukupolville sen mitä meillä on. Siis jotenkin niin että planeettamme on meillä vain lainassa ja sen todelliset omistajat ovat ne lukemattomat sukupolvet jotka tulevat jälkeemme. Ja siis, en jaksa edes pelleillä ja esittää etten ihan avoimesti pitäisi täysin mätänä sellaista moraalia joka ei tätä tunnusta. Ei siinä ole kyse valinnasta tai analyysistä vaan jostain minkä vain joko hyväksyy tai ei. Jos ei, niin on paskiainen (tässä suhteessa), ei sen kummempaa. Paskiaistenkin kanssa voi ja kannattaa neuvotella, koska olen varmaankin taas itse jonkun mielestä jossain toisessa asiassa sellainen kun minusta ihmiset nyt vaikka esimerkiksi saavat homoilla jos tykkäävät tms.

Tomi kirjoitti...

Tuo luonto itseiarvona on mielestani parempi argumentti kuin vahinkoargumentti.

Itse kaytan juuri itseisarvoargumenttia.

Jollei jaa epaselvaksi olen vankka luonnonsuojelun kannattaja, pidan luonnotuhoamista rikoksista melkein pahimpana.
Syy luonnosuojeluun milla ei lahde ihmiseta vaan siita, etta luonto itsessaan on arvokas.

Tiedemies kirjoitti...

Minusta se lähtee henkilökohtaisesti siitä että se on minulle arvokas. Mutta vaikka se ei olisi, minusta se on arvokas juurikin ns tuleville sukupolville. En näe että meillä on oikeutta tuhota luontoa. Meidän jälkeemme tulee muita, ja vain täysi k****ää väittäisi ettei niillä ole väliä.

Jukka Jonninen kirjoitti...

Hesarin analyysi oli mielenkiintoinen, vaikkakin eritoten liberaali – konservatiivi –asteikko oli aika heikosti operationalisoitu. Oikeisto – vasemmisto –akseli toimii tuosta yhdestä epäselvästä kysymyksestä huolimatta paljon paremmin, vaikkakin itsekin määrittelisin tässä oikeiston mieluummin sanalla ”talousliberaali”.

Muutamia mielenkiintoisia havaintoja helsinkiläisistä ehdokkaista:
1. Vihreistä ”liian vasemmistolaisuuden” vuoksi Kokoomukseen lähtenyt Vesa Hack on enemmän vasemmalla kuin Vihreiden keskiarvo.
2. Soininvaara on vihreistä vasta 10. ”oikeistolaisin”
3. Kokoomuslaiset ovat lähes yhtä ”vihreitä” kuin demarit
4. Vihreillä on ehdolla vain neljä Kokoomuksen keskiarvoa oikeistolaisempaa, Kokoomuksella seitsemän Vihreiden keskiarvoa vasemmistolaisempaa

Vihreissä on varsin laaja skaala ehdokkaita myös oikeisto-vasemmisto –akselilla. Itse sain jaetusti talousliberaaleimman arvon 4 ja kolmella valtuuston vihreällä jäsenellä on arvona vähintään 3,25, mikä on aika lähellä Kokoomuksen keskiarvoa (3,59) ja Soininvaaran arvoa korkeampi. Toisaalta peräti viidellä valtuuston vihreällä jäsenellä on viisari laitavasemmalle ykkösessä. Vihreissä voi siis mainiosti pärjätä niin talousliberaalina kuin vasemmistolaisenakin.

Muutenkin stereotypiat vihreistä ovat suuresti liioiteltuja. Todellisuudessa erilaisia mielipiteitä suvaitaan yllättävän hyvin, myös ydinvoimaan liittyen. Mut on esimerkiksi valittu avoimesti ydinvoiman kannattajana Vihreän miesliikkeen puheenjohtajaksi ja kaksi kertaa kunnallisvaaliehdokkaaksi Helsingissä. Näissä kunnallisvaaleissa ja Vimilin pj-kampanjassa toin tämän mielipiteen hyvin selkeästi esille ennen valintaa. Lisäksi olin juuri Helsingin vihreiden ilmastotyöryhmän panelistina ainoassa järjestämässämme tilaisuudessa, vaikka oli hyvin tiedossa, että ydinkaukolämpö on yksi kolmesta keskeisimmästä vaaliteemastani. http://www.jukkajonninen.fi/

Tiedemies kirjoitti...

Kiitos kommentista, Jukka.

Tein samantapaisia havaintoja, mutta yksi asia kannattaa huomioida, ja se on ero ehdokkaiden ja todella läpimenneiden välillä.

Toivotan sinulle aivan vilpittömästi onnea vaaleissa, koska tulet sitä tarvitsemaan. En ole vedonlyöntimiehiä, mutta en antaisi läpipääsyllesi kovin isoja kertoimia. En sano tätä siksi että en toivoisi läpipääsyäsi. Ceteris paribus mieluummin soisin kaltaistesi ehdokkaiden olevan Vihreiden valtavirtaa kuin sen, mikä nyt on valtavirtaa, mutta epäilen ettei tilaus ole riittävän suuri.

Ehkä olen väärässä.

Joel Jalkanen kirjoitti...

Tomi: Tuo luonto itseisarvona on mielestani parempi argumentti kuin vahinkoargumentti.

Olen eri mieltä. Luonnon- ja ympäristönsuojelussa on nimenomaan kyse siitä, että meiltä menee elinkelpoinen planeetta alta ilman niitä. Kysehän on vain aikajänteistä: noi hakkuut tai kaivostoiminnathan ei välttämättä näy heti missään, mutta jossain vaiheessa niiden yhteisvaikutus jo tuntuu. Joko sitten meidän elinaikanamme, tai tulevien sukupolvien. Tuo Tiedemiehen "ajatelkaa tulevaisuuden lapsia" -argumenttikin on vain "siirretty" vahinkoargumentti.

Luonto itseisarvona on kätevä asia, mutta en tiedä kuinka hedelmällinen. Tai siis, tottahan te olette oikeassa. Mutta miten mennä tyrkyttämään itseisarvoja joillekin, jolla on erilaiset itseisarvot?

Luonto ja ympäristö on hirvittävän monimutkainen kompleksi, joten voi olla vaikea osoittaa juuri tuon tietyn ympäristöä haittaavan teon roolia ympäristökatastrofissa. Mutta silti sekin vaikuttaa, ja siksi siihenkin pitäisi kiinnittää huomiota.

Samoin esimerkiksi yksittäisellä lajilla ei minusta välttämättä ole mitään eettistä itseisarvoa, mutta koska lajit ovat aina osa jotain suurempaa ravintoverkkoa ja ekosysteemiä, tulee sukupuuttoja estää. Muuten se koko ekosysteemi voi mennä ihan mullin mallin, mikä sitten taas muiden ympäristöongelmien yhteisvaikutuksessa voi äityä suureksi ongelmaksi.

Tästä minusta ympäristönsuojelussa on kyse. Ja jos ihminen ei ymmärrä sitä, on hän joko tyhmä (synti), laiska (kuolemansynti) tai... no, paskiainen.

Tiedemies kirjoitti...

Usein esittämäni syvä epäluottamus uskonnollisia konservatiiveja vastaan lähtee siitä, että monet heistä ovat sitä mieltä että "lopun ajat ovat lähellä", ja siksi diskonttaavat melko läheisenkin tulevaisuuden aivan nolliin.

Minulle on se ja sama miten tämä kysymys kehystetään poliittisesti. Itse ajattelen, että olennaista on luokkaa satojen tai tuhansien vuosien aikajänne. Siis jotenkin niin, että "in the long run we're all dead" on argumenttina epävalidi.

Kehystyksiä luontoarvojen kysymyksiin on monta, niissä on eri muuttujat, tämä elinympäristö tms välineargumentti on sikäli paras, että sitä voi säätää useammalla tavalla, diskonttaamalla eri kertoimin (tai erilaisella funktiolla; itse alan olla sitä mieltä että hyperbolinen diskonttaus on itseasiassa oikea tapa pitkällä tähtäimellä) ja antamalla erilaisia painotuksia erilaisille yksityiskohdille. Lisäksi siinä tosiasiat pääsevät parhaiten oikeuksiinsa.

En pidä esimerkiksi jonkinlaista ekofasistista tai natsien käyttämää kehystä kovin hyödyllisenä. No, sitä käytetäänkin nykyään lähinnä olkiukkona, kun ollaan oikein tuhovimmaisia. Se antaa mahdollisuuden kuitenkin tarkastella luontoa itseisarvona ja suhteuttaa sitä muihin arvoihin. Ongelmaksi muodostuu siinä se, että kun asiasta keskustelee tällä tavalla, niin joku käyttää sitä aseena koska signaalit ovat ihmisille niin tärkeitä.

Vakiokommentaattori (tosin hetkeen ei ole näkynyt!?!) "Ari" sanoisi varmaan jotain sen tapaista että "Environmentalism isn't about nature", ja varmaan olisi pitkälti oikeassa. Se on sääli, mutta sen kanssa on elettävä.

Soininvaara kirjoitti kirjassan vihreiden alkuvaiheissa esiintyneen sellaisen vähän sivumpaan jääneen juonteen johon liittyy talouspoliittinen oikeistolaisuus ja ns. kovat arvot, joillain tietynlainen sosiaalikonservatismikin. Ilmeisesti Eero Paloheimoa ja joitain muita ajatellen.

En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, miksi sosiaaliliberalismi ja talousvasemmistolaisuus liittyvät niin vahvasti toisiinsa.



Tomi kirjoitti...

TM:"En ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, miksi sosiaaliliberalismi ja talousvasemmistolaisuus liittyvät niin vahvasti toisiinsa. "

Tämä on minustakin kummallista. Mutta kenties syynä, että menestyneet ihmiset kokevat olevansa niin paljon parempia kuin muut, että muiden olisi omaksuttava heidän arvonsa.

Tärkeämpi syy kenties on se, että sosiaaliliberaalien joukossa on paljon "hippihenkisiä", jotka eivät välitä taloudesta. Taloutta tärkeänä pitävät näkevät heidät vihollisinaan ja omaksuvat sosiaalisestikin vastakkaiset arvot.

Kolmas syy voisi olla, että talousliberaalien joukossa, varsinkin jenkeissä, on paljon uskovaisia. He näkevät sosiaaliliberaaleissa jumalattomuutta.

Tomi kirjoitti...

Joel Jalkanen, näyttöä pitkän ajan vahingoista on vähän ja suurimmat näytöt siitäkin tulee spekulatiivisesti kaukaa menneisyydestä.

Pääsiäissaaren ekokatastrofi on nähtävästi fakta, mutta väitetty mayojen ekokatastrofi on kyseenalainen.

Nykyaikana ihmisiä tuhonneita ekokatastrofeja ei tunneta, väestö on kasvanut kaikkialla maapallolla.

Kaivostoimintaa en pidä pitkällä aikavälillä tuhoisana. Kaivosta käytetään suhteellisen lyhyen ajan ja käytön jälkeen luonto ottaa omansa.
Tämä siis avolouhoksissa, ei-avolouhoksissa vahingot luonnolle ovat alunperinkin pienet.

Joel Jalkanen kirjoitti...

näyttöä pitkän ajan vahingoista on vähän ja suurimmat näytöt siitäkin tulee spekulatiivisesti kaukaa menneisyydestä.

No jaa, aavikoituminen, pölyttäjien kato, happamoitumisen aiheuttamat metsäkadot, Niilinjärven päin helvettiä menneet ravintoverkot... Onhan noita.

Täydellisesti ihmiset tuhonneita ympäristökatastrofeja ei kyllä ole ollut, se on ihan totta. Merkittäviä katastrofeja kuitenkin on. En minä usko että ihminen tulee häviämään, vaikka kuinka huonosti planeettansa kohtelisi. Kyllä me aina jotenkin kituutellaan. Kyse on vaan siitä, kuinka ankeat olot me halutaan.

ollikarkkainen kirjoitti...

Tulonjakokysymykset ovat mielenkiintoisia, vaikka ne eivät paljastaisikaan poliitikoiden todellisia arvoja, vaan toimisivat signalointina. Tällöin tulokset kertovat siitä mitä poliitikot ajattelevat äänestäjiensä vastaavan.

Keskityin itse tutkimaan ainoastaan tulonjakokysymystä käyttäen hyväkseni sekä kunnallisvaalien että eduskuntavaalien vaalikoneita. Havaintojani löytyy osoitteesta http://secondbestworld.wordpress.com/2012/10/15/puolueiden-tulonjakopreferenssit/

Oli mielenkiintoista huomata, että vaikka eduskuntavaalien ja kunnallisvaalien alla kysytys tulonjakokysymykset painottivat eri asioita, pysyi eduskuntapuolueiden järjestys samana. Itselleni oli hieman yllättävää, että Vihreiden ehdokkaiden vastauksissa oli suhteellisen vähän hajontaa. Sivuhuomiona Vihreiden ehdokkaiden tulonjakopreferenssit erosivat kaikista eniten Vihreiden kannattajien tulonjakopreferensseistä (arvotutkimuksista mitattuna).

Tiedemies kirjoitti...

Kiitos linkistä. Hyvin mielenkiintoinen tarkastelu!

Jukka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Jukka kirjoitti...

"Signalointi ei maksa mitään, ja minulla ei ole mitään sitä vastaan että ihmisillä on keinoja tuntea olevansa vaikkapa minua parempi ihminen"

Signalointi voi maksaa todella paljon. Amerikkalainen presidenttiehdokas joutuu väittämään että evoluutio ei ole totta, tai että ilmaston lämepeneminen ei ole totta.

Satu Hassi kertoo että ydinvoiman alasajo Saksassa on hieno juttu vaikka se merkitsee hiilivoimalaitosten rakentamista.