torstai 18. lokakuuta 2012

Down Under.

Lähden tänä iltana Australiaan muutamaksi päiväksi perheen kanssa. Lennämme yöllä Gold Coastille Queenslandiin. Vietämme pari yötä Brisbanessa, ja tarkoituksenani on päästä katsomaan Koaloja. Lapset päässevät uimaan, katsomaan delfiinejä (toivon mukaan) ja nauttimaan muista erilaisista ajanvietteistä. Jos jollekin päivälle jää aikaa, saatamme mennä surffaamaan. Tuttavaperhe tulee mukaan, ja heillä on meidän lastemme kanssa suunnilleen samanikäiset lapset. Perheen isä on eräänlainen tuttava vuosien takaa, olimme projektipäällikkökoulutuksessa yhtä aikaa, hän ja hänen vaimonsa ovat myös opiskelleet perustutkintonsa samoihin aikoihin samassa yliopistossa kuin minä. Heillä on kokemusta alueesta, koska he ovat asuneet Australiassa. Aiomme mm. vuokrata isohkon auton koko porukan käyttöön.

Australia tarjoaa minulle mahdollisuuden paeta Singaporessa jatkuvasti läsnä olevaa tunnetta että olen häkissä tai ahtaassa tilassa suuren ihmisjoukon kanssa. Singaporen asukastiheys on yli 7000 asukasta neliökilometrillä, mutta täällä on huomattava määrä sademetsää, satama-alueita, puistoa, jne, joissa ihmisiä on kovin vähän. Kotikaupunkini Tampere on väkiluvultaan suunnilleen täkäläisen laajemman kaupunginosan suuruinen, mutta pinta-alaltaan reilut 70 prosenttia Singaporesta, kokonaisasukastiheys on Tampereella noin 400 asukasta neliökilometrillä, jos kohta Teiskon laskeminen pois nostaa tiheyttä kyllä huomattavasti. Helsinkikin on asukastiheydeltään vain noin kymmenesosa Singaporesta.

En pidä suurista väkijoukoista. Tai oikeastaan, en pidä siitä, jos en voi välttää suuria väkijoukkoja. Minulla ei sinänsä ole mitään asiaan  liittyviä fobioita, kykenen esimerkiksi menemään erilaisiin tilaisuuksiin tai vaikkapa torille kun siellä on paljon ihmisiä. Sellainen itsessään ei aiheuta minulle merkittävää stressiä. Stressi tuleekin  siitä, kun altistus on toistuvaa. Suuri väkijoukko tuottaa vähäisen määrän stressiä, ja se on siedettävää, etenkin kun se ei toistu jatkuvasti ja kun tilanteen voi itse valita. Täällä tilanne on toinen. On tavanomaista, että esimerkiksi aamuinen työmatkabussini on hyvin täynnä, enkä mahdu aina edes kyytiin. Tänäkin aamuna busseja kulki ohi peräti kolme, ja vasta neljäs pysähtyi pysäkillämme, koska kolme ensimmäistä oli aivan täynnä. Metroasemilla joutuu jonottamaan, ruokalassa joutuu jonottamaan, kaupoissa joutuu jonottamaan. Jne.

Suuri väestöntiheys selittää osaltaan sen, miksi Singaporen ostovoimakorjattu kansantuote on niin korkea. Kauppojen ja ravintoloiden on mahdollista pitää hinnat suhteessa melko alhaisina, koska asiakkaita riittää jatkuvalla syötöllä, ja toiminta on silti kannattavaa. Bussit ajavat pääosin hyvin täysinä joten sekä subventioiden määrä että lipun hinta voidaan pitää kohtuullisen alhaisina. Kaikilla on kävelymatka joko yksityiselle lääkärinvastaanotolle tai isommalle terveysasemalle, eikä ongelmaksi muodostu se, että näiden asiakaspohja olisi vähäinen. Asukastiheydestä voidaan päätellä, että jokaista terveysasemaa, metroasemaa, ja ostoskeskusta ympäröivän neliökilometrin alueella asuu todennäköisesti yli 20 000 asukasta. Esimerkiksi Clementi on hieman sivummassa sijaitseva kaupunginosa, ja sen neljän neliökilometrin alueella asuu noin 88 000 asukasta. NUS sijaitsee sen laitamilla.

Kontrastina, Brisbane ja Gold Coast ovat asukastiheydeltään Tampereeseen ja Helsinkiin verrattavia. Etäisyydet ovat suurempia ja ihmisiä on vähemmän pakkautuneena joka paikkaan. Julkinen liikenne ei ole yhtä kattavaa. En piittaa palvelurakenteesta tässä vaiheessa, kaipaan hieman ilmavuutta, ja kaipaan sitä tunnetta, joka tulee istuessa autossa maantiellä, kun ympärillä ei ole paljoakaan ihmisiä. Täällä  Singaporessa voi kyllä mennä sademetsään ja olla melko varma, että kanssaihmisiä näkee hyvin vähän, mutta avaruuden tunnetta siellä ei kyllä saa. Tiheä metsä peittää tehokkaasti tunteen että on kaupungissa (vaikka lähimmät pilvenpiirtäjät ovatkin aina korkeintaan parin-kolmen kilometrin päässä) mutta vapaan tilan tunne puuttuu. Tämän toivon materialisoituvan ainakin osittain reissullamme.

Olen työkiireiden vuoksi laiminlyönyt lukemisharrastustani. En ole lukenut ainoatakaan kirjaa kohta kolmeen kuukauteen, ja tämä tuntuu näivettäneen aivojani. Siksi aion illalla ostaa lentokentältä jonkin kirjan jonka myös aion matkalla lukea. Toimin näin yleensäkin lähes aina kun lähden lomamatkalle.

EDIT: Yllä linkitetty kappale liittyy myös siihen, miten IPR on vahingollista. Kappaleeseen liittyy nimittäin copyright-trollaus, joka hakee vertaistaan maailmanhistoriassa; tekijänoikeuksien puolustajat ovat mm. vastuussa Greg Hamin, yhden kappaleen tekijän kuolemasta.

14 kommenttia:

kattoratsastaja kirjoitti...

http://www.youtube.com/watch?v=RJTUMXGQLlw

Juha Kettunen kirjoitti...

No, tuliko viimein kirjoitus, johon Tomi EI tule spämmäämään loputonta oksennustaan ja haukkumaan libertaareja?

Tomi kirjoitti...

Juha, kerta pyysit, niin kysytään.
Mitä hyvää olette mielestäsi saaneet aikaiseksi?

Tomi kirjoitti...

Lisätään vielä. En yleensä kommentoi TM:n henkilökohtaiseen elämään liittyviä postauksia.

Juha Kettunen kirjoitti...

Tomi, haukutko samalla vimmalla aina ja kaikkialla myös vaikkapa esim. eläkeläisiä heidän yhteiskunnallista kontribuutiotaan kyseenalaistaen?

Tomi kirjoitti...

Juha, elakellaiset ovat tehneet tyonsa tai ovat sairaita. Ei ole mitaan syyta haukkua heita. Libertaarit taas tuomitsisivat koyhat ja puutteelliset taysin rikkaiden mielivallan alaiseksi.
Kuten tiedetaan historiasta tai kehitysmaista rikkaiden hyvyys ei riita kaikkiakohtaan. Libertaarinen yhteiskunta olisi niin taloudellisesti epatasa-arvoinen, etta se pysyisi pystyssa vain rikkaiden yksityisarmeijoiden avulla.

Juha Kettunen kirjoitti...

Eli ilmeisesti yksikään libertaari ei ole koskaan käynyt töissä, joten niitä saa haukkua vapaasti?

Siihen, että rikkaiden velvollisuus olisi elättää kaikki maailman ei-rikkaat, en viitsi kommentoida mitään. Kuten en kommentin muuhunkaan sosiaalidemokraattiseen vainoharhaiseen liturgiaan.

Tomi kirjoitti...

Juha, libertaarien ihannevaltiossa ei ole hallintoa, paitsi ehka vakivaltakoneisto, eika sosiaaliturvajarjestelmaa.

Talloin koyhat olisi taysin riippuvaisia muiden armosta. Yhteiskuntaan palaisi herrat ja palvelijat. Palvelijat olisivat herrojensa mielivallan alaisia.

Tomi kirjoitti...

Kerropa sina Juha kuinka libertaarisessa yhteiskunnassa koyhainhoito ja sosiaaliturva olisi sitten jarjestetty?

Juha Kettunen kirjoitti...

Miksi? Sinähän olet jo valmiiksi päättänyt dissata kaikki yksilönvapautta korostavat ajatukset ennen kuin niitä on edes esitetty saati perusteltu, dehumanisoida ja erottaa libertaarit yhteiskunnasta sekä tuomita heidät köyhien riistäjiksi ja alistajiksi.

Tiedemies: tiedän, että on vain ajan kysymys, milloin tulet poistamaan tämän "keskustelun" viestit. Totean ennen sitä vain, ettei ainakaan itseäni huvita kirjoittaa tänne sanallakaan asiallisia kommentteja niin kauan, kuin Tomi saa suoltaa jokaisen blogimerkinnän täyteen loputonta vihaoksennustaan. Ihan samanlainen tapaus kuin Panu Höglund.

Tomi kirjoitti...

Juha, vasta teollistunut Britannia oli hyvin lahella minarkistista valtiota, ja sen koyhainhoito ja sosiaaliturva oli olematonta. Tyolaiset ja koyhat olivat taysin rikkaiden mielivallan alaisia.

Miksi nykyajan nallewahlroosit olisivat yhtaan parempia?

Tomi kirjoitti...

Elahan nyt Juha vertaa minua Panuun. Panulla on joskus jarkea ja sisaltoakin kirjoituksissaan, minulla ei koskaan.

Kari kirjoitti...

"Juha, vasta teollistunut Britannia oli hyvin lahella minarkistista valtiota, ja sen koyhainhoito ja sosiaaliturva oli olematonta. Tyolaiset ja koyhat olivat taysin rikkaiden mielivallan alaisia."

Tämä on oikeastaan kahdellakin eri tavalla täysin virheellinen käsitys. Tokihan Briteissä tuohon aikaan siirryttiin monin osin liberaalimpaan yhteiskuntaan (mm. orjuus poistettiin), eikä tietysti mitään "hyvinvoinvitaltiota" ollut siinä mielessä kuin nykyisin. Ei sitä silti voi modernina kapitalismina pitää, kun aatelisilla oli edelleen paljon erioikeuksia. Tuon ajan USA lienee parempi esimerkki, ja siellähän kyllä palkat ja elintaso nousivatkin nopeammin kuin (vähemmän vapaassa) Euroopassa yleisesti ja Briteissä erityisesti.

Toisaalta se kuvaus "työläiskurjallistosta", johon Marx, Dickens ja monet muut tarttuivat oli - paradoksaalisesti - osoitus köyhien aseman _paranemisesta_. Nimittäin, ennen tuota aikaa ei ollut mitään köyhää työväenluokkaa kaupunkien laitamilla, kun se sakki oli kuollut nälkään ja tauteihin jo ennen sitä. Eli näin:
http://www.johnhearfield.com/History/Popn_England.gif

Kari

Tiedemies kirjoitti...

En jaa banneja enkä jaksa sensuroida. Poikkeuksena uhkailut ja muut laittomuudet. tämä keskustelu ei sivua aihetta, joten mieluummin poistaisin sen siksi, mutta en jaksa. Nokittelu on ok jos se pysyy asiasssa edes jotenkin. Henkilökohtaisia tölvimisiä pyydän kuitenkin välttämään.