perjantai 13. heinäkuuta 2012

Politiikka.

Osmo Soininvaara kynäili jokin aika sitten Hesarissa, miten verotus on kytkettävä irti työnteosta. Patologinen Soininvaaravastaisuus tietenkin estää isoa osaa lukijoistani lukemasta tekstiä ajatuksen kanssa, ja pelkään että jo nimen mainitseminen saa vaahdon ja kuolan valumaan siinä  määrin että rationaalinen ajattelu on tästä eteenpäin mahdotonta. Kommentoin tekstiä kuitenkin vähän toisesta näkökulmasta.

Taloudelliset ongelmat, joihin Soininvaara tekstissään viittaa, ovat varsin todellisia. Viittaan siis siihen, että talouden kasvaessa teknologiavetoisesti, työvoimavaltaiset alat junnaavat tuottavuuden suhteen perässä. Tuottavuuserojen kasvu, palkkaverot, ja julkiset palvelut johtavat tilanteeseen, jossa ns hyvinvointiyhteiskuntaa ei voi oikein rahoittaa sellaisella periaatteella, että kerätään työstä veroa. Kävin tästä aiheesta keskustelua toisaalla, luonnostelen keskustelun kulkua tässä omin sanoin.

Lähtökohtani on, että toisin kuin ehkä Osmon tekstistä saa kuvan, ei yhteiskuntaa voi ylhäältäkäsin "suunnitella", eikä sanoa, mikä määrä työtä on "oikea" ja mikä "väärä". Osmon ajatuksessa on kuitenkin tietty oikeansuuntainen havainto: kun ihmiset käyvät kauppaa keskenään ja tekevät työtä toisilleen, niin tämän verottaminen on haitallista. Voisi sanoa jopa että väärin, koska se on rosvoamista. Huomattavasti vähemmän haitallista on verottaa asioita jotka tuottavat haittaa, kuten päästöjä yms luonnon sotkemista.

Oma näkemykseni on, että sikäli kuin mahdollista, vaihdantaa ei pitäisi verottaa lainkaan, ainoastaan haittoja, ja niitäkin mahdollisimman lähellä haitan lähdettä. Jos tästä ei saada tarpeeksi tuloja, verot tulisi kerätä ns. positionaalisten hyödykkeiden omistamisesta. Tällaisia ovat esimerkiksi rantatontit, kaupunkien keskustoissa tai liepeillä olevat kiinteistöt jne, joiden arvo nousee vääjäämättä kun ihmiset vaurastuvat. Tehokkuusargumentin nojalla tällainen vero on vähemmän haitallinen kuin työntekoon tms uutta vaurautta synnyttävään toimintaan kohdistuva vero. Kyse on oikeastaan ulkoishyödyn ulosmittaamisesta; rosvousta sekin on, mutta ainakaan se ei kohdistu siihen mitä ihminen itse on omalla työllään tuottanut.



Tämä on sivujuonne. Kysymys oli lähinnä siitä tulisiko energiaa verottaa. Oma näkemykseni oli, että ideaalitilanteessa vastaus on ehdoton ei, aivan kuten työtäkään, energiaa ei tulisi verottaa missään tilanteessa. Osmo ei ole aivan samalla linjalla, vaikka puhuukin tekstissä epämääräisesti "luonnonvarojen tuhlaamisesta". Mikäli luonnonvaroilla tarkoitetaan luonnon monimuotoisuutta, puhtaita vesiä, metsiä, meriä, ilmakehää jne, niin näiden tuhotumista pitää estää. Mieleni tekisi sanoa "hinnalla millä hyvänsä", mutta ilmaisen asian mieluummin niin, että näiden tuhoaminen pitää tehdä niin kalliiksi (ja laajentaminen, puhdistaminen jne niin kannattavaksi) kuin on tarpeen, jotta ekokatastrofi voidaan välttää. Toisin kuin änkyröimmät edelleen jaksavat väittää, ns antroposeenin massasukupuutto on tällä hetkellä meneillään sellaisella vauhdilla, että P-Tr- sukupuutto saattaa jäädä toiseksi jo ihan satojen vuosien jänteellä. (Ps, täysin epäuskottava, mutta viihdyttävä scifi-hypoteesi Permikauden lopun suuresta sukupuutosta on, että sen aiheutti varhainen älyllinen sivilisaatio, joka aiheutti samantapaisia muutoksia ekosysteemissä kuin ihminen nykyisin; kyseessä on ajatusleikki, ei muuta) 


Energia itsessään ei tietenkään ole mikään ongelma. Yksi merkittävin ongelma ns vihreissä arvoissa on, että monille - niin kannattajille kuin vastustajillekin - se merkitsee kaikenlaista kulutus- ja kapitalismivastaisuutta, talouskasvun pysäyttämisen vaatimuksia jne. Usein juuri energia on tässä keskiössä, koska energiantuotanto on vastuussa valtaosasta erilaisia päästöjä, ja näistä erityisesti hiilidioksidi, joka on saanut viimeaikoina ehkä suhteettoman suurenkin huomion. Ei sillä, ettenkö kannattaisi vakaasti hiilidioksidipäästöjen rajoittamista; hiilidioksidin laskeminen ilmakehään on varastamista siitä yhteismaasta, joka on hiilitaseen kannalta tarkoituksenmukainen ilmakehä. Totean vain, että se ei ole suinkaan ainoa asia. 


Yksi keskeinen ongelma ideologialähtöisessä energia- ja luonnosuojelupolitiikassa on pyrkimys liian kokonaisvaltaisiin ratkaisuihin. Tämä näkyy retoriikassa, jossa sivuutetaan itse ongelmat pelkkinä "oireina" itse sairaudesta. Ja aivan liian usein sairaudeksi identifioidaan joko ihmisten ahneus tai kulutusyhteiskunta, kapitalismi, tai mikä nyt sattuukaan olemaan se ideologinen vihollinen jota vastaan luonnonsuojelu halutaan valjastaa. Jopa luonnonsuojelun nimitys on saanut huonon kaiun, joten puhuisinkin tässä mieluummin  planetaarisesta resurssienhallinnasta. 

Sana "hallinta" tässä ei viittaa keskushallintoon, vaan sen tosiasian hyväksymiseen, että ns syvä tulevaisuus on oikeasti joskus edessä ja että maapallo nimenomaan ei ole mikään Gaia-jumalatar, joka kykenee maagisesti uusiutumaan ja korjaamaan kaikki ongelmat. Ihminen on ekosysteemin osa, ja kun ihminen on valjastanut käyttöönsä merkittävän osan biosfäärin tuotantokapasiteetista, olemme joutuneet transitiovaiheeseen, jonka läpikäyminen tulee olemaan kivinen tie. En ole pessimisti; en usko että systeemi noin vain romahtaa. Mutta se voi romahtaa, ja härkäpäinen uskomus, ettei mitään pahaa tapahdu, ei romahdusta estä. Kyse on myös etupäässä riskienhallinnasta. Sanalla sanoen,  ihmiskunnan  puolustusprioriteetit ovat väärät. Tässä linkittämäni artikkeli käsittelee asteroiditörmäyksiä, mutta systeemiset ihmisten aiheuttamat uhat biosfäärissä ovat toinen laiminlyöty näkökohta. 


Minusta ei pitäisi edes ajatella mitä pitäisi tehdä "kokonaisuutena", koska kokonaisuutena ajatteleminen on ihmiselle todella vaikeaa ja yleensä tuottaa helposti vääriä ja epätarkoituksenmukaisia seurauksia. Lisäksi kokonaiskuvaa ongelmista värittää aina ideologia. Sensijaan tulisi pyrkiä löytämään ne asiat, jotka oikeasti ja konkreettisesti muodostavat merkittäviä uhkia ja kohdistaa toimenpiteet niihin. Liian moni vihreitä arvoja kannattava ajattelee ongelmaa juurikin kokonaisuutena, eli sanoo että vika on siinä, että me haluamme elää tällä tai tuolla tavalla, ja että pitäisi haluta jotain muuta. Tällaisilla kokonaisratkaisuilla ei tule koskaan olemaan riittävää kannatusta. Jos niitä yritetään tunkea ihmisten kurkusta alas, ihmiset ajavat planeetan ihan kiusallaankin paskaksi. 

Ongelma on niukkojen luonnonvarojen käyttö tavalla, josta on haittaa. Esimerkiksi vesistöjen pilaaminen, metsien yms biotooppien tuhoaminen. On paljon parempi puuttua suoraan näihin, kuin esittää jotain epämääräistä "kulutuskriittisyyttä". Jos jokin toiminta suoraan tuhoaa luontoa tavalla, jolla on ulkoisvaikutuksia, niin kielletään pahimmat toimenpiteet ja verotetaan loppuja niin, että mikä ikinä sen vaihtoehtona onkaan, tulee kannattavammaksi. Koska työ sinänsä ei ole ongelma, niin sen voi, kuten Osmo ehdottaa, kytkeä verotuksen ulkopuolelle. Näin ihmiset voisivat päättää ihan itse kuinka paljon haluavat tehdä työtä ja kuinka paljon eivät.


Tähän lisään kohdan austro- ja konservatiivikäsityksestä. On syytä ottaa niistä oppia, koska mielestäni on tärkeää ymmärtää miten ihmiset ajattelevat eri näkökulmista. Niissä on kuitenkin inherenttinä sellainen ongelma, että merkittävä osa ei edelleenkään hyväksy edes yllä esitettyä näkemystä; ihmiset mieluummin kiistävät ongelmien olemassaolon kokonaan, jos ongelman hyväksyminen saisi jonkin ideologisesti vääräoppisen ratkaisun näyttämään edes marginaalisesti houkuttelevalta. Tällaiselle asenteelle ei voi kerrassaan mitään. Sitä voi verrata uskontoon. 


Mielestäni on mahdollista kehittää yhteiskuntaa sellaiseen suuntaan, että yhtä aikaa annetaan ihmisille enemmän vapautta valita ja kuitenkin torjutaan tiettyjä ympäristöömme, biosfääriin, meriin, ilmakehään jne kohdistuvia ihmisen toiminnan muodostamia uhkia. Koska ihmiset sietävät vapauksiensa rajoittamista vain rajallisesti, on ollut, ja jatkossa myös tulee olemaan yhä enemmän mielekästä keskittyä karsimaan puuttumista ihmisten elämään niiltä osin kuin sillä ei ole näitä vaikutuksia. Tämä on ollut näkemykseni. Koetan kirjoittaa tämän puhtaaksi siksi, että en jaksaisi enää selittää asiaa uudelleen. 

16 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Moni luonnonsuojelun vastustajista uskoo, että talouskasvua ei voi syntyä ilma, että luontoa tuhotaan kohtuullisesti.

Näin on ollutkin talouskasvu maailmassa on sntynyt luonnon kustannuksella. Missä kasvu on ollut nopeinta siellä luontoa on tuhottu eniten, Kiina ja Intia ovat lähellä ekokatastrofia.

Ekokatastrofi ei ole yleensä ihmisille vaarallinen, joten osalle porukasta se on hälläväliä.

Tiedemies kirjoitti...

Suuressa osassa Eurooppaa luonto on nykyään paremmassa jamassa kuin se oli 50 vuotta sitten. Useimmiten vaurastuminen johtaa myöhemmin luonnon arvostuksen nousemiseen.

Kiinassa käytetään nykyisin valtavasti resursseja aavikoitumisen ja ilmanlaadun heikkenemisen torjuntaan. Kiina onkin jo vaurastunut osin sen pisteen ohi jossa luontoarvot merkitsevät enemmän. Euroopassa ja usassa esimerkiksi jouduttiin käymään läpi paljon pidempään sellaista kehitystä joka kävi rajusti luonnon kestokyvyn päälle.

On paljon talouskasvun muotoja jotka eivät vaadi paljon ekstensiivistä luonnonvarojen tuhlausta tai ympäristön tuhoamista. Ja esimerkiksi kylmälaitteiden kylmäaineena ei enää käytetä freoneja jne. Teknologia mahdollistaa kyllä hyvinvoinnin lisäämistä, mutta köyhyys ja ulkoisvaikutuksia tuottava halvempi teknologia ovat esteenä.

Tälle pitää tehdä jotain. Ei voida sen paremmin alkaa kulutusta vastustamaan (hyödytöntä ja vahingollista) kuin sosialisoimaan kaikkea. Siksi painopistettä pitää siirtää tavalla joka voidaan laajalti hyväksyä. Verojen kokonaisrasitusta pitää laskea reilusti, jotta muu talous sopeutuu rajumpiin haittaveroihin.

Tomi kirjoitti...

On totta, että myrkkypäästöjen osalta tilanne on länsimaissa parantunut viimeisen 50 vuoden aikana valtavasti.

Kuitenkin eri elinympäristöjen käyttöönotto on jatkunut ennallaan.

Esim. Suomessa metsämaata raivataan pelloiksi ja asuinmaaksi n. 20000 hehtaarin vuosivauhdilla.

Vesiekosysteemit varsinkin joet ovat lähes kaikkialla huonommassa jamassa kuin 50 vuotta sitten. Esim. Suomessa lohijokia on jäljellä enää kolme.

Tomi kirjoitti...

Korjaus lohijokia on jäljellä neljä. Kaksi niistä on säästynyt koska ovat kaukana pohjoisen erämaissa, Yksi on säästynyt koska on rajajoki. Yksi on säästynyt koska on varsin mitätön.

Kumitonttu kirjoitti...

Hyvää tekstiä, ja olen valtaosin samaa mieltä. Ainoa keskeinen ero on, että minusta jätät aivan liian paljon tulkinnanvaraa sille, mikä on "luonnon tuhoamista" tai "monimuotoisuuden kaventamista" tai millä termillä tuota nyt haluaakaan kutsua. Ylipäätään suhtautumisesi yleismaahan tai mikä se nyt on, on turhan kyyninen, mikä näkyy sloganissasi "paskaksi ja palamaan", joka on arkikokemuksemme mukaan suhteettoman yliampuva.

"Luonnonsuojelu" on melkein samanlainen käsite kuin "suvaitsevainen" tai "tasa-arvo". Kukaan järkevä ihminen ei voi vastustaa luonnonsuojelua, suvaitsemattomuutta tai reiluutta. Jos vastustaa, leimataan tietenkin... sanonko miksi?

Tomi kirjoitti...

Kumis, "monimuotoisuuden kaventaminen" on varsin yksiselitteista. Jos lajimaara vahenee, vahenee myos monimuotoisuus. Biodiversiteetti on yksinkertaisesti mitta ekosysteemin lajimaaralle.

"luonnon tuhoamisella" taas yleensa tarkoitetaan biodiversiteetin kaventamista.

Teemu kirjoitti...

Muuten hyvä, mutta tuo mitä kutsut "luonnonsuojeluksi" on minusta lähinnä retorinen seuraus massajulkisuudesta, eli se viestinnälliset vaatimukset pakottavat yksinkertaistamaan ja abstraktoimaan asioita esimerkiksi kulutuskriittisyydeksi.

Ari kirjoitti...

Kaikella on tietenkin vaihtoehtoiskustannus. Esim. kierrätys maksaa luonnonvaroja ja työvoimaa. Riippuen onko kaikki ulkoisvaikutukset otettu tämä voi olla tai olla olematta tehokasta. En ota asiaan mitenkään kantaa, kunhan tuon tämän esille. Helposti tehdään asioita näön vuoksi.

Ja toiseksi viimeiseen kappaleeseen liittyen, näen tässä tietyn implisiittisen "me-he" narratiivin, koska näitä vääräoppisia ajatuksia löytyy jokaisesta näkökulmasta. Politics isn't about policy. Kaikki aatteet, puolueet, ryhmät jne. käyvät status-kilpailua, mikä tarkoittaa, että vääränalaisten "tosiasioiden" myöntäminen on vaikeaa, ettei väärän ryhmän ajatukset käy houkuttelevaksi. Oikeistolla se voi olla ilmastonmuutos, luonnonsuojelu, markkinahäiriöt jne. Vasemmistolla se on vaikka työmarkkinat, peliteoreettiset ongelmat, kannustimet jne.

Jostakin biologisesta (matemaattisesta) näkökulmasta katsoen puolueet, aatteet ovat vain elämänmuotoja, joilla on tietyt puolustusmekanismit jne. Antamalla hyötyjä, voidaan valjastaa ihmisiä näiden palvelukseen. En tiedä matemaattista esitystä lieneekö virus, syöpä vai mikälie oikea abstraktio.

Jos nyt kehtaan sanoa, niin se että toit tuossa vain konservatiivit esille kertoo minulle, että haluat, ehkä peliteoreettisista syistä, signaloida lojaaliutta "meille muille" tai esim. vasemmistolle. Tietenkin tämä koko aihe koski luonnonsuojelua, jonka suhteen ehkä suurimmalla osalla ihmisistä ei ole "vääriä" käsityksiä päämärien, vain metodien tarkoituksenmukaisuuden, suhteen.

Ja kyllä, minullekin luonnolla yms. on itseisarvo kuten Chopinin pianokonsertoilla tai vaikka Debussyn arabesqueilla, joka ei perustu edes paljastettuun preferenssiin edes tehokkailla markkinoilla. En voi väittää olevani tässä mitenkään "oikeassa", koska en tiedä evolutiivisia kannustimiani asian suhteen, mutta ainakin näin voi toivoa. Tällaisissa asioissa olemme kaikki vähän jäävejä, ts. se on rekursiovirhe (en nyt muista oikeaa termiä).

Ari kirjoitti...

Ja ihan for the record, olen Soininvaaran kanssa tästä ihan samaa mieltä. Verotus pitäisi siirtää ulkoisvaikutuksiin ja luonnonvarojen käyttöön työstä. Luin joitain papereita aikaa sitten liittyen maaveroon, mikä on hallinnollisesti melko tehokas, mutta luonnonsuojelun perustein sitä on vaikea tehdä. Ongelma on tietenkin, että "kaikki" maksaa loppukädessä luonnonvaroja (ihmisetkin!) ja energiaa. Kyse on vain siitä miten valitsemme oikeat luonnonvarat allokoida ajallisesti. Hyvin vaikea kysymys. Muistan esimerkin miten joskus 1800-luvulla oltiin huolestuneita, että hevosilta loppuu rehu kesken, jos niiden määrä lisääntyy tjsp. Kysymys on lopulta informaatiosta, ja meidän kyvystä aggregoida sitä (mihin markkinat ovat yksi keino, en tarkoita tätä mitenkään yhteiskunnallisesti vaan instrumentaalisesti). Tm, jos blogiaiheita tarvitset, niin informaatio on oikein hyvä.

Optimaalinen verotus antaa minulle päänsärkyä.

Tomi kirjoitti...

Tietenkään kukaan ei varsinaisesti luonnonsuojelua vastusta, mutta eri ihmiset ovat valmiita luopumaan erilailla eri asioista luonnon hyväksi.

Meistä monikaan ei ole valmis esim. luopumaan harrastuksestaan luonnonsuojelun hyväksi. Tai kovin monikaan ei olisi valmis maksamaan omasta pussistaan luonnonsuojelua.

Tiedemies kirjoitti...

Ari, kyse ei ollut (pelkästä) signaloinnista. Ongelmana on, että on poliittisia käsityksiä, jotka sulkevat käytännössä pois kaikki kollektiiviset ratkaisut jo ihan a priori. Näistä osa sulkee pois myös itse ongelman mahdollisuuden, koska epistemologia ei salli ongelman olemassaoloa jos täysin kahdenkeskisiin sopimuksiin perustuva markkina ei sitä ratkaise. Tämä on looginen ongelma, jota ei voi ratkaista; tieto ja tosiasiat eivät tähän vaikuta.

Lisäksi on olemassa sellainen konservatiivinen ajattelutapa, jossa aikapreferenssi on vino koska odotetaan tuomiopäivää tai taivaaseenottoa tms. Tällaisia hulluja on ihan oikeasti melko merkittävissäkin asemissa. Heille tuhon jouduttaminen on jopa jonkinlainen ilosanoma.

Ari kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ari kirjoitti...

Tm, jep itävaltalalaisista ja vastaavista tässähän on kyse. Ei minulla sen suuremmin sympatiaa löydy heille. Kunhan toin esille, että myös tällaisia epistemologista todellisuuden kieltämistä löytyy ihan poliittisen kentän jokaiselta laidalta. Sille ei ehkä anneta yhtä loogista abstraktiota, mutta asenne voi olla sama. Tiedät itsekin millaisena riistäjäkapitalistina jotkut sinua tai ainakin sinun kanssa samaa mieltä olevia mielipiteiden takia pitävät vaikka tämä ei ole totta.


Tomi: "Meistä monikaan ei ole valmis esim. luopumaan harrastuksestaan luonnonsuojelun hyväksi. Tai kovin monikaan ei olisi valmis maksamaan omasta pussistaan luonnonsuojelua."

Tässä olet ihan aivan oikeassa. Mielipiteet ovat halpoja, ja niillä on signalointiarvoa. Siksi minustakin rehellisin tapa tukea oikeaa luonnonsuojelua on antaa rahaa esim. luonnonperintösäätiölle, jotka ostavat metsää luonnonsuojelualueeksi. Kaikki luononsuojelu maksaa, ja jonkun sen lystin on kustannettava. On niin helppoa vastustaa kapitalisteja jne. En halua vähätellä oikeita ongelmia, eikä ns. vapaaehtoisesti kaikkia tähän liittyviä koordinaatio-ongelmia voidakaan ratkaista, mutta jonkun on työtä niska (enemmän tai vähemmän) limassa painettava näidenkin eteen. Mitään moralisointitarinaa en halua tehdä tähän (pidän suurta osaa moralisoinnista tekopyhyytenä), mutta haluan tuoda asian esille. Osa ongelmaa on tietenkin Humen giljotiini tässäkin.

Asiasta kolmanteen:

Police stop Google driverless car in Washington

“I’m sorry officer, I’m afraid I can’t do that.”

Tomi kirjoitti...

Kumis sanoo, että kukaan ei vastusta luonnonsuojelua. Tämä on totta vain siinä tapauksessa, että suojelusta ei ole kustannuksia kellekkään.

Kumis varmasti vastustaa sellaista suojelua mikä nostaisi yksityisautolun kustannuksia selvästi.

Samoin innokas metsämies vastustaa suojelua, joka heikentää mahdollisuuksia harrastaa metsästystä.

Poromiehet vastustavat petojen suojelua ilmeisistä syistä.

Samoin ammattimaiset lohenkalastajat vastustavat lohen suojelun kiristämistä.

Lähes kaikkea luononsuojelua vastustaa joku voimakkaasti.

MSandt kirjoitti...

Toisin kuin änkyröimmät edelleen jaksavat väittää, ns antroposeenin massasukupuutto on tällä hetkellä meneillään sellaisella vauhdilla, että P-Tr- sukupuutto saattaa jäädä toiseksi jo ihan satojen vuosien jänteellä.

Nykyisenkaltainen massasukupuutto ei tietenkään tarkoita ekokatastrofia. Monen lajin elinympäristö muuttuu ihmiselle suotuisan ja toivottavan kehityksen myötä vääjäämättä sellaiseksi, ettei siinä enää kykene selviämään. Tässä ei ole mitään luonnotonta, maapalloa kun ei voisi vähempää kiinnostaa, onko täällä nykyisen verran eläimistöä vai 10% nykyisestä eläimistöstä. Tuntuu jotenkin todella naurettavalta, että ihmisille ei saisi rakentaa asuntoja jollekin alueelle vain siksi, että se saattaisi haitata jonkin harvinaisen, tuhoontuomitun pöllölajin elämää. Usein sukupuutot ovat seurausta hyödyllisestä, ympäristöllekin "tasapainoisesta" kehityksestä eivätkä mistään katastrofista. Olisi esimerkiksi epäinhimillistä vaatia kehittymättömiä talouksia pistämään kapuloita rattaisiin vain siksi, että sukupuuttotahti saataisiin aisoihin. Miksi se pitäisi saada aisoihin? Kuten sanottu, kun elintaso saavuttaa "tietyn" rajan, näillä asioilla on taipumus tasapainottua. Sitä ennen kehitys kuitenkin vaatii hintansa. Suomesta on helppo huudella ympäristönsuojelun perään, meidän nousumme kun ei vaatinut sen suurempaa veroa johtuen olemattomasta väestöntiheydestä ja lajiston määrästä verrattuna vaikkapa Afrikan tai Etelä-Amerikan kehittyviin talouksiin.

Tietenkin biodiversiteetin suppenemisesta on haittaa, mutta enemmän haittaa koituisi, jos jokaisessa vaiheessa pysähdyttäisiin tarkasti analysoimaan, miten jonkin lajin (joita on siis aivan järkyttävästi) katoaminen saattaisi vaikuttaa kymmenien vuosien päästä. Ei siitä yksinkertaisesti tulisi yhtään mitään. Lajiston tasapainotaso on huomattavasti alhaisempi kuin nykyinen taso, mistä nykyinen sukupuuttoaalto tietenkin kertoo.

Joel Jalkanen kirjoitti...

MSandtille: mikähän tämä "lajiston tasapainotaso" on?

Biodiversiteetti (eli lajien, lajien sisäisen geenipoolin ja erilaisten ekosysteemien monimuotoisuus; eli ei pelkkä lajimäärä) on maailmassa aina kasvanut vuosimiljoonien ajan, kunnes sitten romahtanut jonkin katastrofin takia. Sen triaskauden meteorin esmes. Ei lajimäärässä ole mitään tasapainotasoa joka olisi nyt ylitetty.

Se on toki totta että sukupuuttoja tulee aina ja ne kuuluvat asiaan. Nykyinen tahti on kuitenkin kymmeniä kertoja tätä "taustasäteilyä" nopeampaa. Maapallolle on ihan sama elääkö täällä se nykyinen x miljoonaa vai 3 lajia, mutta ihmiselle ei suinkaan. Ihminen on täysin riippuvainen ekosysteemien toiminnasta. Jos väittää muuta niin on silmänsä ummistava lahoaivo.

Sanotaan nyt etten minäkään kannata turhaa tekohengitysluonnonsuojelua. Ei kannata kaataa rahaa pandoihin tai johonkin kämmekkään, jota on Suomessa yksi yksilö. Fiksumpaa olisi keskittyä ekosysteemitasolle, turvata niiden toimintakykyä.

Toki ihmisilläkin on varaa vielä moniin ja moniin sukupuuttoihin, ravintoverkot yms. on plastisia, ja näitä samanlasesti toimivia lajeja (ns. funktionaalisia ryhmiä) on paljon. Eli se sun pöllösi korvautuu jollain vastaavalla pedolla. Vaan joskus se ekosysteemien toimintakyky laskee vääjäämättä. Ja sitten on Sahelia.

Tietty jos teknologia korjaa Aina Kaiken niin sitten..