Luen toisinaan itse vanhoja tekstejäni oppiakseni jotain virheistäni ja kiinnittääkseni huomiota niihin ajatusprosesseihini jotka ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kohtuullisen informatiivinen aikaväli on noin puolitoista vuotta. Tässä yksi esimerkki tekstistä, jonka luin uudelleen hiljattain. En kommentoi sitä nyt sen enempää, mutta huomaan että olisin kirjoittanut tekstin toisin. Löysin muitakin, kuten tämä avautumiseni internettoimittajan toiminnasta pari vuotta sitten.
Pääsääntöisesti olen pyrkinyt tietoisesti kehittämään tarkastelutapojani marginaalisen ja peliteoreettisen tarkastelun suuntaan. En ole tässä aina onnistunut, koska a) olen laiska ja b) olen kiireinen. Työni täällä tropiikissa on vaativuudeltaan ajankäytön suhteen aivan toinen.
Kehittääkseni ajatteluani eteenpäin, tilasin Kahnemanin Thinking Fast and Slow, koska sitä suositeltiin. Muutenkin, olen alkanut kyllästyä ajattelutapoihini ja ajattelin kehittää taas uudenlaisen. Henkilöhistoriastani löytyy muutamia "kausia" joiden ideologinen ja katsontakannallinen sisältö on ollut hyvinkin erilainen. En ole koskaan kannattanut mitään ideologiaa suoraan, vaan hankkinut vain joitain vaikutteita, yleensä tarkoituksella. Eräänlaisia "siirroskohtia" ajattelussani on ollut muutama. Ensimmäinen 90-luvun lopulla, kun aloin tietoisesti rajata opiskelemiani asioita koherentimman ajattelun kehittämiseksi. Tämä tapahtui samoihin aikoihin kuin opiskelin pääaineenani matematiikkaa. Toinen oli noin vuoden 2004 paikkeilla, kun uskoin saaneeni väitöskirjani valmiiksi (tosin se oikeasti valmistui vasta kolme vuotta myöhemmin, mutta se on toinen tarina) ja aloin opiskella taloustiedettä. Kolmantena voidaan pitää keskittymistäni abstraktion ja argumentaation kehittämiseen, noin vuoden 2009 jälkeisenä aikana, alkaessani kiinnittää enemmän huomiota mallinnokseen ja epistemologiaan.
Koen että se tie alkaa olla kuljettu nyt loppuun, joten joudun jatkamaan tästä eteenpäin jotenkin sokkona. Olen oikeastaan menettänyt mielenkiintoni kaikenlaiseen yhteiskunnalliseen analyysiin, ja ehkä on syytä yhtäältä palata juurilleni matemaattisemman sisällön pariin, toisaalta avata jokin uusi ajattelun kanava. Tätä varten täytyy lukea paljon, mutten vielä tiedä oikein mitä. Ehdotuksia otetaan vastaan.
4 kommenttia:
Introspektio on kyllä hieno työkalu, tutkimalla omaa mielipiteen kehitystä voi oppia paljon ja ennustaa mihin oma mielipide kehittyy. Vähintään minkä sen voi oppia on, että jos aikaisemmin luuli tietävänsä mutta ei myöhemmin tietänytkään, ehkei tiedä vieläkään!
Itsellänikin on kiinnostus yhteiskunta-analyysiin vähentynyt ihan siitä syystä, että en näe mitenkään tehokkaana rivikansalaisena alkaa selvittämään asioita perinpohjin, koska minulle ei siitä makseta palkkaa eikä äänestämällä jne. voi vaikuttaa juuri mihinkään. Opinions have more local than global value! Näen paljon tehokkaampana, että jotkut asiantuntijat järjestävät yhteiskunnan minulle ja minä erikoistun omaan alaani.
Toki monista teorioista kuten vaikka marginalismi tai peliteoria on paljon paikallista hyötyä, ja uskoisin, että jos edes puolet suomenkaan kansalaisista ymmärtäisi yhteiskuntapelejä sinun tasolla niin monet tällaiset (koordinaatio-) ongelmat sekä paikallisesti että globaalisti olisivat paljon helpompi ratkaista. Se ehkä helpottaisi myös kanssakäymistä? Tosin monien signalointipelien epätehokas lopputulos on lähinnä evouution ansiota eikä tästä ole mitään helppoa reittiä ulos.
Kaikenlisäksi yhteiskunta-analyysilla on laskeva rajahyöty. Kun tietää tietyn verrana asioita, eivät uudet löydöt eikä ajatukset hirveästi muuta maailmankuvaa. Marginaalisia muutoksia ja Bayesilaista päivitystä, mutta ei mitään maata mullistavaa.
En tiedä lukemisesta, mutta ainahan voit alkaa soittamaan jotain instrumenttia kuten pianoa, minkä soittaminen ei ole edes kovin vaikeaa, mutta fraseeraus, polyfonia, dynamiikat ja mielenkiintoiset melodiat vaativat keskittymistä ja työtä. Matemaattiselle mielelle löytyy paljon mielenkiintoista tekemistä musiikin parista, ainakin jos improvisoi. Tietenkään minkään Lisztin jne. tasolle ei voi päästä, mutta yllättävän pitkälle pitkäjänteisellä harjoittelulla. Hauskaa se ainakin on. Muutenkin kaiken taiteen tekeminen on palkitsevaa, suosittelen, formaatti on vapaa.
Tämä voi kuulostaa naurettavan banaalilta, mutta lue kerran koko Raamattu läpi. Siis yrittäen pitää kaikki uskonnolliset ajatukset ulkona ja ihan vain tekstiin keskittyen.
Singaporesta saat ihan varmasti halvalla englanninkielisen, joka on Nihil Obstat ja Imprimatur :)
The Positive Power of Negative Thinking, professori Julie K. Norem. Meidän välinen psykologis-poliittinen ristiriita ja yleisemmin kaikkialla yhteiskunnassa (mukaanlukien työpaikat) havaittavat sitkeät ja näennäisesti läpipääsemättömät konfliktit tulevat paremmin ymmärrettäviksi, ja niille voidaan tehdä jotain. Sen lukee parissa päivässä läpi.
En tosin pidä todennäköisenä, että lukisit mainitsemani kirjan, mutta päätin tehdä jotain hyvää puolestasi mainitsemalla tämän kirjan.
Suosittelen toki myös samaa kuin IDA.
Lisäys:
http://www.amazon.com/The-Positive-Power-Negative-Thinking/dp/0465051391
Lähetä kommentti