perjantai 4. toukokuuta 2012

Mallit ja intuitio.

Aiemmissa keskusteluissa abstraktien mallien soveltuvuudessa erilaisten ilmiöiden "ymmärtämiseen" on välillä tullut esiin jonkinlainen vastakkainasettelu intuition ja formaalin mallin välillä. Tätä peilattiin mm. tämän videon (kiitokset Arille) keskustelussa. Olennainen löytyy noin 3-5 minuutin välillä.

Skannaan tätä aihetta hieman. Lähdetään siitä, että meillä on jokin malli siitä, miten jokin ilmiö toimii, ja että se on empiirisesti paras arvaus, jonka tunnemme, so. kun sitä verrataan evidenssiin, niin parempaakaan ei ole käsillä. Tämä ei siis tarkoita, että kukaan varsinaisesti uskoisi että malli on täydellinen. Se voi olla tässä yhteydessä nyt mitä tahansa, vaikka suhteellisuusteoria, IS-LM-malli, CAPM-malli tms. (En väitä että nämä ovat parhaita tunnettuja malleja omilla aloillaan: pyydän vain olettamaan että meillä on joku malli, joka juuri tämän tai tuon mallintajan mielestä on paras tunnettu)

Abstraktiovuoto terminä on peräisin softan kehityksestä  ja viittaa tilanteeseen, jossa abstraktion tarjoamat käsitteet eivät onnistu tosiasiassa piilottamaan rajapinnan alle toiminnan todellista monimutkaisuutta,  abstraktion käyttäjän on pakko ottaa huomioon "konepellin alla" tapahtuvia asioita. Tämä toimii hieman käsitettä venyttäen mitä tahansa abstraktia mallia sovellettaessa. Abstraktio yrittää piilottaa jonkin ilmiön yksityiskohdat, mutta piilotettujen yksityiskohtien ominaisuudet palaavatkin kummittelemaan kun abstaktiota yritetään käyttää johonkin. Sivumennensanoen, iso osa softa-alan ongelmista on seurausta siitä ettei tätä ymmärretä, ja Dijkstran pahamaineinen avautuminen on nyt, neljännesvuosisata myöhemmin mutatis mutandis vieläkin olennainen. Mutta ei siitä enempää.

Kun  tarkastelemme jotain mallia ja mietimme jotain operationaalista kysymystä, joudumme kohtaamaan tämän vuodon. Tavallaan Cowenin ja Hansonin postuloitu ero on tässä. Venytän nyt eron hieman toiseksi abstraktioksi, nimittäin intuition ja mallinnoksen väliseksi. Tämä ei ole dikotomia, vaan kaksi erillistä prosessia, jotka parhaimmillaan toimivat yhdesä. Oletetaan, että meidän on  on dataa josta pitäisi tehdä johtopäätös. Lisäksi meillä on yllä mainittu malli. Se antaa meille jonkinlaisen käsityksen siitä, mikä olisi paras toimenpide. Mutta oletetaan, että datassa on joukossa jotain, mitä malli sinänsä ei hyödynnä, ja meistä on ilmeistä että tällä voi olla vaikutusta. Abstraktio on alkanut siis vuotaa.

Ensimmäinen ja välttämätön vaihe on ymmärtää vuoto. Toinen on sitten kysymys, mitä teemme. Voimme intuitiivisesti todeta miten data vaikuttaa lopputulokseen mielestämme, ja korjata mallin antamaa tulosta tämän mukaan. Voimme myös todeta, että intuitio sanoo, että tämä vuodon mukana tullut data viittaisi siihen, että malli itsessään on aivan väärä. Toisinaan voi olla jopa, että meillä ei edes ole mitään dataa: on vain intuitio. Esimerkiksi mallimme saattaa toimia intuition vastaisesti jossakin tietyssä tilanteessa. Voimmeko pelkästään intuition perusteella postuloida abstraktiovuodon?

Tätä problematiikkaa ei loppujen lopuksi mikään filosofinen käsitteidenpyörittely voi ratkaista. Voin tietysti ottaa ns. weasel-way out- lähestymisen ja todeta, että ei muuta kuin  empiriaa peliin ja uusi malli, jos vanha ei toimi.

Itse karsastan intuitiota periaatteessa kolmesta syystä. Ensimmäinen on, että intuitio ikäänkuin kuiskii pehmeästi ja suloisesti valheita. Intuitio ei ole muuta kuin ennakkoluulojen summa; tämä ei ole sen heikkous muuten, mutta intuitio, jos sitä ei kyseenalaista, sotkee aivan liian helposti pessimismiä, toiveajattelua, arvostelmia, oman edun tavoittelua, sosiaalista painetta jne, ilman että sitä tiedostaa itse. Toinen on, että intuitiota ei voi kommunikoida luotettavasti, se vain ilmenee tekstissä, ja siinäkin vajavaisesti. Kolmas on, että intuitio on epästabiili, eli se voi antaa samassa tilanteessa erilaisia vastauksia, ja se elää niin nopeasti, vaihtaa muotoaan ja näkökulmia, että  huonoa päättelyä ei koskaan saa siitä esille luotettavasti. Intuition vahvuus on sen nopeus, sillä intuition avulla voi generoida nopeasti vastaesimerkkejä, vaihtoehtoisia tulkintoja, jne.

Eksplisiittiset mallit ovat tietysti nekin ongelmallisia, tietenkin. Ne ovat jäykkiä, niiden abstraktiot vuotavat lähes poikkeuksetta, niiden ymmärtäminen ja  niillä operoiminen vievät aikaa, ja epäselvän tuloksen syy ei ole aina ilmeinen.

Näistä syistä balanssi on tärkeää. Intuitiota ei ole syytä haukkua tai lytätä, vaan päin vastoin, sitä on syytä kehittää. Intutitiota voi nimittäin kehittää nimenomaan omaksumalla ja pyörittelemällä monia erilaisia malleja. Aivot ovat yleensä hyviä tuottamaan yleistyksiä, ainakin minun ajattelussani tämä on merkittävä vahvuus, jopa suhteellinen etu. Huolimatta tavastani kirjoittaa ja usein ylistää formaalin mallinnoksen ansioita, toimin itse tutkimustyössäni yleensä hyvin pitkään täysin intutitiivisesti, ja kirjoitan mallit puhtaaksi vasta aivan lopuksi.

Ps. Beethovenin 9:n sinfonian toinen osa on ehkä maailmanhistorian hienoin sävellys. Muoto on abstraktina täydellinen, sävelkulku on aivan virheetön. Siitä puuttuu kuitenkin jotakin, ja ehkä syynä on se, että säveltäjä oli kuuro. Tämä ei ehkä ole kovin luonteva esimerkki, koska en tiedä käyttikö Beethoven jotain formaalia mallia vai puhtaasti intuitiota säveltäessään (en ole musiikin asiantuntija, tiedän vain mistä pidän), mutta viides ja yhdeksäs jotenkin kuulostavat siltä, että niissä olisi taustalla jokin melko yksinkertainen (mutta silti vivahteikas) "teoria", johon on lykätty melko yksinkertainen input ja saatu ulos sinfonia. Mene ja tiedä.  

36 kommenttia:

Jez kirjoitti...

Minusta intuitio kuuluu eniten sosiaalisiin tilanteisiin. Silloin nopea tilanneäly, sanavalmius jne. ammentavat intuitiosta, jolloin tärkeintä on vain toimia eikä asioita ole aikaa analysoida systemaattisesti.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö intuitiosta olisi hyötyä kirjallisia tuotoksia tehdessä. Minusta kuitenkin nämä asiat eivät ole ihan verrattavissa, koska kirjallinen toiminta on pysyvämpää eikä elä hetkessä toisin kuin verbaalinen.

Mikko kirjoitti...

Olen aiemmin ajatellut samalla tavoin, mutta viimeaikoina olen hieman muuttanut kantaani.

Ensiksikin kirjoituksesi on tosi hyvä ja pääasiassa täsmälleen oikeassa.

Minusta ongelma on siinä, että ihmiset puhuvat itse asiassa kahdesta eri asiasta kun he puhuvat intuitiosta, eivätkä he itsekään pysty erottamaan näitä kahta toisistaan.

Yksi on juuri tuo mistä puhut, eli intuitio joka on aiemmin opittujen patternien tunnistamista materiaalista eli itselle valehtelua. Sitä voi muuttaa, eli saada valehtelemaan eri tavalla, opettelamalla taloudellista ajattelua ja malleja.

Väitän (pystymättä sitä mitenkään todistamaan) että on toisenlaistakin intuitiota, jotain jossa asiat järjestellään uudelleen päässä jollain tietyllä tavalla.

Itselläni tapahtuu joskus sellaisia välähdyksenomaisia ymmärryksen hetkiä, joita seuraa eräänlainen positiivisen varmuuden tunne joka ei ole kuitenkaan samanlaista väärää epävarmuudesta kohoavaa "itsevarmuutta" kuin jota syntyy kun on jäämässä kiinni itselleen valehtelusta.

Esimerkiksi jos olen useamman päivän jäljittänyt jotain bugia, jossain kauppajonossa tai suihkussa yht'äkkiä tiedän täsmälleen missä vika on, ja kun tulen kotiin, ja tarkistan niin asia on aina täsmälleen niin.

Minusta suurin ongelma on siinä, että näitä molempia nimitetään intuitioksi, eikä meillä oikein riitä itseanalyysikykyä eritellä näitä kahdentyyppisiä intuitioita toisistaan.

Tämänlaiset kokemukset on niin hyvin dokumentoitu tiedettä koskevassa kirjallisuudessa, että en usko että lähdet asiaa kiistämään.

Esimerkiksi:

A well-documented case of intuition concerns Frederick Kekule's (1829 - 1896) discovery of the structure of benzene. Kekule saw the answer in a dream of a snake coiled and biting its tail. In an intuitive flash, he realized that the molecular structure was characterized by a ring of carbon atoms. Benzene is a 6 carbon ringed compound with 6 hydrogen atoms with the carbon-carbon bonds arranged alternately single and double. This discovery opened the way to modern theories of organic chemistry.

Kekule wrote about his dream in his diary "I was sitting writing on my textbook, but the work did not progress; my thoughts were elsewhere. I turned my chair to the fire and dozed. Again the atoms were jumbling before my eyes. This time the smaller groups kept modestly in the background. My mental eye, rendered more acute by the repeated visions of the kind, could now distinguish larger structures of manifold conformation; long rows sometimes more closely fitted together all twining and twisting in snake-like motion. But look! What was that? One of the snakes had seized hold of its own tail, and the form whirled mockingly before my eyes. As if by a flash of lightning I awoke...".

It is important to recognize that Kekule was immersed in the problem of how atoms combine to form molecules, and he was focused on benzene. These intuitive discoveries seem to occur when there is a strong emotional focus and intention to solve a specific issue.

Mikko kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Ari kirjoitti...

Hyvä kirjoitus, olen täysin samaa mieltä. Intuitio on työkalu, joka on auttanut meitä selvitymään, mutta evoluution tulos ei palvele totuutta tai edes omaa tarkoitusperäänsä enää samassa määrin. Tämäkin jo ennakkovaroituksena niille kommentoijille, jotka intuitiosta tänne kirjoittavat, tästä asiasta on jopa tehty oikeaakin tutkimusta!

Daniel Kahnemanin (psykologi), joka palkittiin talousnobelilla, kirjahan Thinking Fast and Slow on nimenomaan tästä aiheesta.

Kahnemanin mukaan System 1 on alitajuntaisesti toimiva, nopea järjestelmä, joka kuiskii vääriä vastauksia. Sitä voi kehittää alistamalla harjoitukselle, joka antaa voimakkaita feedback-signaaleja. Esimerkkinä käy vaikka rytmiharjoittelu musiikissa. Biasten Mötley Crüe asuu tässä järjestelmssä. Harjoitettuna Systeemi 1 on erittäin tehokas. Näen, että suurin osa poliittisista kannanotoista tulee Systeemi 1:ltä, ja ne ovat tälläisen feedback-systeemin puutteessa usein biasoituneita ja vääriä.

System 2 on hidas ja analyyttinen, se on se mitä käytämme kun haluamme vaikka ratkaista matemaattisen tehtävän. Se on myös evolutiivisesti nuorempi. Sen käyttö vaatii ponnisteluja, ja raskas analyysi tehdään tällä.

Esimerkkinä voisi käydä vaikka kun kysytään saako näitä pienten lasten Kiinan "orjatehtaissa" tekemiä muovituotteita ostaa, tulee monilla intuitiosta kauhistus, että ei ikinä. Tootushan on vähän toinen. Tälläiselle reaktiolle on tietenkin evolutiiviset perusteet. Se millä tasolla tämä on evolutiivisesti tehokasta voidaan väitellä jossain muualla.

Olen samaa mieltä kanssassi, että mikään filosofinen symbolinpyörittely tuskin auttaa, vaikka filosofit tästä paljon kyllä materiaalia ovat saanet aikaiseksi. Tämä on jotenkin ns. fysiikalle ja sen maailmankuvan omaksuneelle ilmiselvää. Jos Newtonin laki ei kuvaa kvanttikäyttäytymistä, epistemologian kirjoista on vähän hyötyä, vaan pitää tehdä parempaa tutkimusta. Ainakin epistemologialla on nopeasti laskeva rajahyöty, mutta tähän liittyy tärkeä pointti: heuristiikat.

Jotkut tulokset saadaan aikaiseiksi pureutumalla analyyttisesti johonkin ongelmaan kunnes ongelma luovuttaa. Toiset ratkaisut tulevat ns. selustasta. Esimerkiksi lukemalla kirjan vaikka 1800-luvun keksijöistä voi löytää jonkun kuvion (pattern), jota soveltaa sitten jossain nykyajan ongelmassa, jossa syvä analyysi ei auttanut. Tainnut pari fysiikankin mallia syntyä näin.

Tavallaan näen Hansonin ajattelussa pari piirrettä:

1) Yleinen skeptisyys intuitiota, maalaisjärkeä tms. noituutta vastaan. Jotenkin paradoksaalista tämä tulee varmaan Hansonilla intuitiosta. Tämä ilmenee tietenkin formaalien mallien suosimisena on the margin.

2) Käsitys globaalista tiedosta. Asiasta tuli hyvin tässä kohdin.

Hanson: "We've tried to consider analyzing the values of loyalty etc. but just didn't get very far."
Cowen: "... but when you say "we" could have done more, if that "we" is economists acting as economists, the fact that we can't do more may not be so persuasive to other people. So if a philosopher says he can't get very far with the downward-sloping demand curve, we hardly take that as a great defense of the philosophical method; we think, my goodness something's wrong, these people can't even handle the downward-sloping demand curve"

Ari kirjoitti...

Tähän itävaltalainen sanoisi, että tieto on hajautettua. Tällä tarkoitan sitä, että se, että monimutkaisten jatkuvassa muutoksessa olevien järjestelmien kuvausta on vaikea keskittää, toisinsanoen totuutta on vaikea instutionalisoida.

Esimerkkinä kävisi vaikka musiikki. Musiikilla on globaaleja piirteitä. Näillä on ehkä jotain tekemistä luonnon kanssa, koska hyvä taide kuvaa luontoa, ja tällä on ehkä matemaattisia yhtäläisyyksiä taiteen muotoon (luonnolla on säänöllisyyksiä kuten vaikka fraktaalit, ja pidämme näitä kauniina ihan biologisesti). Toiseksi musiikilla on myös paikallisia piirteitä. Helposti innovaatio tehdään jonkun random jantterin autotallissa, mitä on lähes mahdoton ennustaa etukäteen.

Beethovenista voin sen verran sanoa, että se onko musiikin takana joku eksplisiittinen malli, joka simuloi sitä vai tuleeko tämä sama malli heuristisesti intuitiosta on melkein yhdentekevää. Takana on kuitenkin funktio, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan olla formaalisti esitettävissä. Minähän olen täysi amatööri musiikin suhteen, mutta mitä itse osaan improvisoida, tapahtuu se harjoitetusta intuitiosta.

Eikös shakinkin pelaajat pelaa intuitiolla? En ole shakkia paljoa pelannut, mutta olen joutunut väittelyyn samantapaisen ei-poliittisen asian tiimoilta, ja minusta tehokkain heuristiikka totuuden löytämiseksi oli selvittää oliko henkilöllä oikea harjoitettu intuition aiheesta. Tämä on kai yksi syy miksi sinä kannatat matematiikan opettamista, ja minä taloustieteen opettamista tämän lisäksi.

Monestikin jääkiekossa, shakissa, biljardissa yms. voidaan sanoa verbaalisia malleja, jotka ovat hyvin epätarkkoja, mutta harjoitettu intuitio voi purkaa niistä paljon informaatiota. Toisin sanoen väittely siitä olisiko Koivun pitänyt syöttää tuossa paikassa mikset jo lauo, on paljon produktiivisempaa kun keskustelijoilla on yhtä paljon oikeaa kokemusta jääkiekosta. [Fyi, minulla ei ole.]

Toisin sanoen tälläisissa asioissa intuitio on osa abstraktiota. Ihmiset tarttuvat abstraktioihin ymmärtämättä miten ne operationalisoituvat. Tämä on ehkä yksi syy miksi karsastan mielipiteenmuodostusta asioista, joita ei ymmärrä hyvin. Systeemi 1 vain kuiskii valkoisia valheita. Tämä voi tuntua ristiriidassa siltä mitä sanon, mutta näen, että informaation jakauman häntä on ohut mutta pitkä.

Toinen esimerkki voisi olla vaikka käyttöjärjestelmän suunniteleminen. Mikäli standardoi liian vähän, tulee epätehokkuuksia koska kaikki spontaani koordinoituminen ei toimi tehokkaasti, mikäli standardoidaan liikaa järjestelmästä tulee jäykkä ja epätehokas. Ei välttämättä ole mitään helppoa mallia tai filosofista temppua ratkaisemaan tälläisia ongelmia. Kuten Cowen sanoi asia ytimekkäästi: things are messy. Itseasiassa Linuxista kirjoitin aikaa sitten blogipostin.

Tämä on suuri syy miksi kannatan ennustemarkkinoita tv. instrumentteja, jotka ovat käytännössä vain useista aivoista koottu signaaliprosessori. Ei pelkästään sen takia että ihmiset normaalisti laukovat irrationalisuuksia far-modessa (far-mode on se tapa kun mietit vaikka politiikkaa, ja near-mode on se kun ajat 100km/h autoa pimeällä talvitiellä) sun muuta läppää. Ihan vain siksi, että minusta on vaikea sanoa mikä on aina globaalisti optimaalisin tai edes lähes optimaalisin ratkaisu. Markkinoilla keskimäärin ihmiset voivat sanoa mielipiteensä ilman suurempia transaktiokustannuksia, ja oikeastaan kuka tahansa voi osallistua. Tämä kontrastina sille, että käytämme jotain moraalifilosofiaa päämääränä, koska se usein sulkee paljon tätä hajautettua osittain epäformaalia informaatiota pois.

Rationalisuuden nimissä voidaan kaikkiin lauseisiini lisätä "ehkä". Maybe things are messy.

Kumitonttu kirjoitti...

Jotenkin jäi mielikuva, että pidät mallia (esim. CAP-malli jonka itse tunnen aika hyvin) jonkinlaisena tulevaisuuden ennustajana. Tämä tietysti selittäisi eromme suhtautumisessa IPCC:n toimintaan.

Itse pidän selvänä, että malli kuvaa jotain, mikä on ollut. Sen tehtävä ei ole kertoa, miten joku asia tulee olemaan. Varsinkin, jos siihen sisältyy mainitsemaasi vuotoa.

Tänään kuuntelin paikallista Basso-radiota, ja ihmettelin, kuinka vähällä tietämyksellä ihmiset kommentoivat vakavin kasvoin maailman menoa. Kanava on toki kallellaan melko vasemmalle, mutta silti täydellinen arvostelukyvyn puuttuminen ihmetyttää. Vaikka en pidä itseäni ns. konservatiivina, minä arvostan koulutuksen (so. sivistyksen) merkitystä.

PS Oletko jo käynyt Raffles-hotellissa nauttimassa slingin? Itselleni se tarjoiltiin aikoinaan muovisaavista kauhalla suoraan lasiin. Toivottavasti ovat sivistyneet niistä ajoista...

Tiedemies kirjoitti...

Malli antaa keinon päätellä jotain jostain muusta. Ajan yli operoiva malli antaa "ennusteen" mutta tämä on vain ehdollinen väittämä. Ihan niinkuin mikä tahansa muukin. CAPM esimerkiksi kertoo miten vipu käyttäytyy jos korko laskee, eli antaa jonkinlaisen ennusteen markkinaportfolion muutoksesta. Tämä täytyy tietenkin ymmärtää marginaalilla ja Ceteris paribus.

Esimerkiksi hyväntahtoisesti tulkitsemalla skeptisyys ilmastonmuutosläppää kohtaan voidaan ajatella nojaavan sellaiseen intuitioon että vaikka co2 marginaalilla vaikuttaa noin tai näin, takaisinkytkennät ja kohina ovat suuremmat ja tämä intuitio sanoo että mallit ovat liian kohinaisia jotta niiden pohjalta voisi tehdä poliittista johtopäätöstä.

Minä näen taas tässä intuitiossa läpinäkyviä säännönmukaisuuksia, jotka viittaavat siihen että ne ovat vielä epäluotettavampia.

Mikko kirjoitti...

Jos intuitio ja analyyttinen ajattelu kykenevät vain uudelleenjärjestelemään olemassaolevaa tietoa, ja teistä kahdenlaisen intuition olemassaolo vaikuttaa niin epäintuitiiviselta että ette viitsi ajatella asiaa edes 30 sekuntia analyyttisesti, niin lähestyn asiaa toisesta suunnasta.

Mitrn uskotte oppimisen tapahtuvan jos ihminen ei voi muuta kuin käsitellä samaa tietoa uudelleen pään sisällä?

Ja edelleen, miten uskotte uusien keksintöjen syntyvän, jos ihmismielten yhdessä muodostamaan systeemiin ei tule koskaan mitään uutta. On meillä kai apinoihin verrattuna edes jotain täysin uusia ajatuksia.

Tiedemies kirjoitti...

Mikko: En ymmärrä kommenttiasi. En edes ymmärrä mitä tarkoitat "uudella" tiedolla. Aivot muodostavat jatkuvasti uusia hypoteeseja siitä, miten asiat ovat. Yhdellä tapaa "Intuitio" voidaan ymmärtää tiedotamattomaksi prosessiksi, joka tekee tätä. Voidaan se ymmärtää monella muullakin tavalla, mutta kaikki yritykset selittää mitä se on tai miten se toimii, ovat pinnallisia, ennenkuin voimme avata aivojen mustan laatikon ja tutkia mitä se "oikeasti" tekee kun esimerkiksi keksimme jotain uutta.

Ihmisen oma kokemus siitä, mitä tapahtuu, on epäluotettava, koska ihminen kokee kaikenlaista muutakin kehossaan ja mielessään, sellaisia asioita jotka ovat aivan varmasti virheellisiä.

En ymmärrä myöskään mihin viittaat eli mitä haluaisit analyyttisesti tarkastella. "Intutitiolla" viittaan siis hyvin laaja-alaisesti kaikkeen sellaiseen ajatteluun, joka tapahtuu tiedostamatta, ilman eksplisiittistä kytköstä kommunikoitavissaolevaan analyyttiseen päättelyyn tai mallinnokseen. Olen aivan vakuuttunut, että tällaista "intuitiota" on vaikka kuinka montaa erilaista.

Sensijaan en ymmärrä miksi kirjoitat toistuvasti tavalla, jossa ikäänkuin syytät epämääräisesti jonkin asian sivuuttamisesta, kuitenkaan sanomatta mikä se on. Kuvauksesi oivalluksesta intuition avulla ei ole yllättävä tai vieras, mutta tunnut vihjaavan, että kyse on muustakin kuin siitä että oivallus sattuu olemaan oikea. (Tietenkin oivallukset ovat joskus oikeita ja joskus vääriä)

Uskon uusien ratkaisujen syntyvän yhdistelemällä, varioimalla, satunnaistamalla, jne. Mutta tämä ei tyydyttäne sinua, vaan vihjaat selvästi jotakin muuta. Voisitko sanoa sen suoraan?

Mikko kirjoitti...

Tiedemies: "Intutitiolla" viittaan siis hyvin laaja-alaisesti kaikkeen sellaiseen ajatteluun, joka tapahtuu tiedostamatta, ilman eksplisiittistä kytköstä kommunikoitavissaolevaan analyyttiseen päättelyyn tai mallinnokseen. Olen aivan vakuuttunut, että tällaista "intuitiota" on vaikka kuinka montaa erilaista.

ja kirjoituksessa toteat:

Intuitio ei ole muuta kuin ennakkoluulojen summa; ...

Ihan sama montaako erilaista niitä postuloit, jos kaikki postuloimasi ovat kaikki vain ennakkoluulojen summia. Ennakkoluulot eivät määritelmällisesti voi olla uutta tietoa.

Uskon uusien ratkaisujen syntyvän yhdistelemällä, varioimalla, satunnaistamalla, jne. Mutta tämä ei tyydyttäne sinua, vaan vihjaat selvästi jotakin muuta. Voisitko sanoa sen suoraan?

Sanoin sen jo ihan suoraan edellisessä kirjoituksessani, mutta ehkä kieliasultaan huolimattomasti.

Oletetaan, että vauva on tabula rasa jolla ei ole mitään tietoa. Miten vauva saa ensimmäisen ajatuksensa jos kyse on pelkästä varioinnista? Tyhjää ei voi varioida. Joko joudut olettamaan että vauva ei ole tabula rasa tai joudut myöntämään että on prosessi jossa uutta voidaan luoda muutenkin kuin varioimalla.

Tiedemies kirjoitti...

Ihminen ei ole tabula rasa, vaan ihmisellä on kaikenlaisia evoluution myötä säilyneitä valmiita hahmotustapoja. Ei "tieto" ole mitään ylimaailmallista, se on kykyä tehdä johtopäätöksiä. ja tällainen kyky on syntyjään ihmisillä. Tietysti se on hyvin muovautuva ja se muovautuu kokemuksen myötä.

En ymmärrä miksi takerruit ilmaisuuni; intuitio on "ennakkoluulojen summa" tarkoittaa vain sitä, että se on jotain sellaista tietoa joka tulee sen kummemmin miettimättä tai tietoisesti työstämättä. Ennakkoluulona voidaan pitää vaikka sitä, että ihminen pitää sokeriliemestä enemmän kuin etikasta. Tämä on synnynnäinen taipumus jo vastasyntyneillä.

Näitä prosesseja on lukuisia, niitä kaikkia nimitetään "intuitioksi". Osin tämän mustan laatikon voi paloitella osiin ihan mielekkäästikin, en sitä kiistä. Mutta edelleen tunnut viittaavan johonkin muuhun.

Ari kirjoitti...

Ilmastodenialismia pidän lähtökohtaisesti irrationaalisena. Useimmat skeptitkot eivät ole lukeneet sivuakaan ilmastotiedettä saati sitten ymmärrä ilmastotieteellisiä prosesseja, vaan laukovat mielipiteitä ns. lonkalta. Arvelen, että tämän takana on bias ja poliittinen motiivi.

Itseasiassa pidän lähes minkä tahansa alan vahvan konsensuksen epäilemistä irrationaalisena. Mikäli keskustelijoiden oletetaan olevan rationaalisia Bayesin agentteja, tuollaiset erimielisyydet ovat mahdollisesti epärehellisiä. Suosittelen lukemaan koko paperin.

Itseasiassa ei tarvitse olla edes konsensus, melkein poikkeuksetta kun ihmiset epäilevät alan asiantuntijan, oli kyseessä sitten musiikki, tekniikka, luonnontieteet, ilmastotiede, taloustiede jne. vähänkään tunnettuja mielipiteitä, analyysi menee jossain vaiheessa metsään. Tämän pitäisi kannustaa ihmisiä välttämättään erimielisyyksiä asiantuntijoiden kanssa on the margin by wide and large. Poliittinen mielipiteenmuodostus intuitiosta on minusta hyvin vaarallinen, koska se helposti johtaa epätehokkuuksiin, josta kärsivät viattomat (vaikkakin sitten stokastisesti).

Mielestäni intuitio soveltuu työkaluksi vain jos keskustelijoilla on yhtä paljon informaatiota asiasta, ja silloinkin vain harkiten. Muutenkin intuitio toimii parhaiten työkaluna asioissa, joissa totuusarvo on suhteellisen nopeasti tarkistettava, jolloin intuitiota on voitu harjottaa (musiikki, urheilu). Muuten biakset sun muut epätehokkuusongelmat sumuttavat mielipiteen täysin. Olen siis samaa mieltä Tiedemiehen kanssa intuition vaarallisuudesta.

Kumitonttu kirjoitti...

Esimerkiksi hyväntahtoisesti tulkitsemalla skeptisyys ilmastonmuutosläppää kohtaan voidaan ajatella nojaavan sellaiseen intuitioon että vaikka co2 marginaalilla vaikuttaa noin tai näin, takaisinkytkennät ja kohina ovat suuremmat ja tämä intuitio sanoo että mallit ovat liian kohinaisia jotta niiden pohjalta voisi tehdä poliittista johtopäätöstä.

Niinhän mä just sanoin ;)

Mikko kirjoitti...

Ihminen ei ole tabula rasa, vaan ihmisellä on kaikenlaisia evoluution myötä säilyneitä valmiita hahmotustapoja. Ei "tieto" ole mitään ylimaailmallista, se on kykyä tehdä johtopäätöksiä. ja tällainen kyky on syntyjään ihmisillä. Tietysti se on hyvin muovautuva ja se muovautuu kokemuksen myötä.

En ole välttämättä eri mieltä, tämähän on kai aika jungilainen ajattelutapa. Sen mukaan meillä on tietty joukko arkkityyppejä, joiden perusteella hahmotamme maailmaa.

En ymmärrä miksi takerruit ilmaisuuni; intuitio on "ennakkoluulojen summa" tarkoittaa vain sitä, että se on jotain sellaista tietoa joka tulee sen kummemmin miettimättä tai tietoisesti työstämättä. Ennakkoluulona voidaan pitää vaikka sitä, että ihminen pitää sokeriliemestä enemmän kuin etikasta. Tämä on synnynnäinen taipumus jo vastasyntyneillä.

Onko siis mielestäsi tuo "flash of intuition" myös ennakkoluulo? Luulo on tässä yhteydessä negatiivinen sana, erotuksena "tietoon" ja käytät sitä tarkoitushakuisesti. Ehkä siksi, koska haluat viestiä että intuitio on huonompi kuin analyyttinen mieli.

Mutta edelleen tunnut viittaavan johonkin muuhun.

Oletko siis sitä mieltä, että meillä ei ole mitään muuta "tietoa" kuin se evoluution geeneihin koodaama "kokemus" (jos nyt käytämme tuota vähän oikaisevaa ilmaisutapaa)?

En minäkään väitä että tieto on mitään ylimaailmallista. Mutta että jonkinlaista uuden tiedon hahmottamista tapahtuu myös, sellaista jossa voimme observoida todellisuutta myös muuten kuin ennakkoluulojemme läpi.

Ongelma on minusta siinä, että tälle ei ole omaa nimeä ja monet omiin ennakkoluuloihinsa pettyneet kuvittelevat että nimenomaan ne ennakkoluulot ovat sama asia kuin mitä muut tarkoittavat puhuessaan intuitiosta.

Pari lainausta Einsteinilta:

“The only real valuable thing is intuition.”

"The intuitive mind is a sacred gift and the rational mind is a faithful servant. We have created a society that honors the servant and has forgotten the gift."

Tiedemies kirjoitti...

Intuitio tässä kuvailemassasi mielessä voi toimia usealla eri tavalla. Käytän sanaa "luulo" erotuksena "tiedosta", klassisen määritelmän perusteella, eli jos ajattelemme että tieto on paitsi tosi (ainakin likipitäen), myös perusteltu uskomus. intuition heikkous ei ole totuudellisuus vaan perustelu.

Einsteinin aforismi kannattaa suhteuttaa siihen että hänen työnsä matemaattinen osuus oli erittäin vaativa, vain harva ymmärtää esimerkiksi miten kenttäyhtälöistä seuraa kuuluisa E =mc^2. Varmasti hän tarvitsi intuitiota, mutta tuskin on mielekästä väittää että itse malli olisi mitätön tai merkityksetön. Erityisesti, intuition kommunikoiminen ja soveltaminen vaikka suhteellisuusteorian osalta lienee mahdotonta ilman mallia.

Einsteinkin oli perehtynyt Lorenzin , Minkovskin ja muiden aikalaisten malleihin. Ei hän kehittänyt teorioitaan tyhjästä, vaan varoimalla ja yhdistelemällä.

Mikko kirjoitti...

Et vastannut kysymykseeni siitä, onko meillä jotain muuta tietoa kuin mitä evoluutio on meihin "koodannut".

Eli minusta tunnut väittävän että esim. Lorenzin teoria on Einsteinin geeneissä. Tämä on minusta melko absurdi väite.

On täysin ilmiselvää, että jonkinlaista näiden mallien "kommunikaatiota" ja "oppimista" on Einsteinissa tapahtunut, muuten Einstein ei voisi varioida noiden mallien pohjalta.

Voit määritellä termin intuitio tässä esittelemälläsi harhaanjohtavalla tavalla vain siksi, että lakaiset käsitteenmäärittelysi todellisen ongelman näiden kahden käsitteen alle.

Esität myös, että väheksyisin jotenkin mallia E=mc^2. Eihän Einsteinin lainauksissa puhuta lopputuloksesta mitään vaan siitä prosessista jolla lopputulos saavutetaan.

Eli mainitsemani kaltaisesta todellisesta intuitiosta jolla Einstein päätyy vain näkemään miten asiat on, jotka hän lopulta analyyttisellä mielellään koodaa tuon ymmärryksensä malliksi voidakseen käyttää niitä muiden kanssa kommunikoimiseen. Kommunikointikaan ei oikeastaan koske mallia (muuten kuka tahansa psytyisi sen helposti ymmärtämään) vaan mallin merkitystä.

Luulen että erimielisyytemme kumpuaa erilaisista kokemuksista. Tajusin juuri, että yksinkertaisin selitys erimielisyydellemme on, että et ole kokenut tässä mainitsemaani todellista intuitiota koskaan.

Tiedemies kirjoitti...

Esittämäsi dikotomia on mielisairas ja ymmärrät sen itsekin.

Tiedemies kirjoitti...

(viittasin tuohon geenit vs intuitio esitykseen)

Tunnut esittävän että inhimillisestä ajattelusta löytyy prosessi, joka a) ei perustu eksplisiittisesti malleihin, b) ei perustu kokemuksen kautta saatuun informaatioon tms.

Huomaan myös että tunnut ajattelevan tiedon jonkinlaisena staattisena ja platonisena totuutena, joka joko löydetään tai ei löydetä, ja että se "parempi" intuitio on jotenkin tämän tiedon havaitsemista. Olen kyllä *kokenut* että asia olisi ikäänkuin tällä tavalla kun olen keksinyt jonkin ratkaisun johonkin kauan miettimääni ongelmaan. Lähes aina kuitenkin lopputulos muistuttaa jotain mitä olen jo aiemmin oppinut, yleensä eksplisiittisten mallien ja selitysten kautta.

Einsteinin intuitio ei olisi johtanut häntä esim suhteellisuusteorian kaltaiseen intuitioon, ellei hän olisi ennen sitä omaksunut lorenzin muunnoksia. Invarianssitkaan eivät olleet hänen keksintöään vaan hän "vain" yhdisti ne. Pointtina ei ole väheksyä intuitiota vaan todeta, että se todellakin vaatii paljon ennakolta opittua jotta se voi tuottaa jotain uutta. Silloinkin se tekee usein virheitä.

Olet osin oikeassa siinä että tuottaessaan oikeita vastauksia intuitio tuntuu erilaiselta. Jos villi spekulaatio sallitaan, epäilen että se johtuu jostain senkaltaisesta että oikeat vastaukset ovat yleensä erittäin matalaentrooppisia, ne pakkaavat paljon informaatiota ja useat eri intuitiivisesti toimivat prosessit saattavat yhtä aikaa tulla samaan lopputulokseen. Tämä saattaa aiheuttaa jonkinlaisen resonanssin aivoissa. Kokemus on usein synesteettinen. Mutta tämä on vain spekulaatio.

Epäilen, että et hyväksy tätä, ja epäilen jo että tiedän syyn. Jos epäilykseni on oikea, et suostu todennäköisimmin edelleenkään sanomaan syytä suoraan. Enkä ihmettele.

Mikko kirjoitti...

Toki se dikotomia on "mielisairas" so. järjetön, siksi toivoin että olisit itse ajatellut asiaa sen 30 sekuntia. Uskon niin, että juuri "huono" intuitio saa ajattelemaan oikeasti järjettömiä juttuja, joita sitten paikataan lisää "huonolla" intuitiolla kunnes selitys on sen verran uskottava että kanssakeskustelija ei jaksa enää inttää vastaan. Siksi on parempi antaa henkilölle itselleen aikaa löytää täysin absurdin päivänselvät ristiriidat omista ajatuksistaan.

Tunnut esittävän että inhimillisestä ajattelusta löytyy prosessi, joka a) ei perustu eksplisiittisesti malleihin, b) ei perustu kokemuksen kautta saatuun informaatioon tms.

En väitä. Väitän, että on kaksi prosessia, miten suhtaudumme kokemuksen kautta saatuun tietoon. Yksi on selittää kokemus so. altistaa kokemus välittömästi "huonolle" intuitiolle ja/tai analyysille.

Kirjoitit alun perin näin:

Tätä problematiikkaa ei loppujen lopuksi mikään filosofinen käsitteidenpyörittely voi ratkaista. Voin tietysti ottaa ns. weasel-way out- lähestymisen ja todeta, että ei muuta kuin empiriaa peliin ja uusi malli, jos vanha ei toimi.

Puhun nimenomaan siitä että kokemuksille annetaan enemmän painoarvoa eli empiriasta. Empiria ei ole weasel way out. Se on ainoa asia joka toimii.

Tämä toinen prosessi on jotain erilaista, jota en ihan tarkasti ymmärrä tai osaa selittää. Minusta vaikuttaa siltä, että se edellyttää, että pidän jotain kokemusta aktiivisena mielessä mahdollisimman pitkään ilman, että yritän keksiä sille heti selitystä.

Jossain vaiheessa tapahtuu sitten intuitiovälähdys, joka on lähempänä "todellisuutta" kuin mikään nykykäsitykseni asiasta. Asiat jotenkin loksahtavat paikalleen.

Mutta et tietenkään voi myöntää että asia toimii näin, koska vastustat sitä että tuolla ulkona olisi joku aikuisten oikea todellisuus jota kohti voisimme päästä.

En muuten enää oikein pidä uskottavana selitystäsi että olisit kokenut sen mistä puhun. Jos olisit oikeasti kokenut intuition välähdyksiä, et olisi alun perin kirjoittanut intuitiosta tuolla tavalla. Post hoc -selitykset eivät oikein vetoa, syy on juuri se mitä tässä kommentissani kirjoitan.

Epäilen, että et hyväksy tätä, ja epäilen jo että tiedän syyn. Jos epäilykseni on oikea, et suostu todennäköisimmin edelleenkään sanomaan syytä suoraan. Enkä ihmettele.

Luulen, että luulet että luulen intuition alkuperän olevan jotain jumalallista. Jotkut tiedemiehet ovat kyllä raportoineet näin, mutta minusta mitään selitystä ei yksinkertaisesti tarvita, on weasel way out selittää maailman ilmiöitä jumalallisella alkuperällä. Se on juuri sellainen nopea selitysmalli joka ei toimi.

Sen sijaan kuka tahansa oikeasti luovaa työtä tekevä taiteilija voi kertoa kokemuksellaan, että on kahdenlaista luovuutta. Toisessa yhdistellään olemassaolevia patterneja, toisessa luodaan jotain oikeasti uutta.

surreal kirjoitti...

Käsitys, että intuitio olisi "vaarallinen valheita kuiskiva ennakkoluulojen summa, jota on vaikka kuinka monta erilaista intuitiota ja jota voimme selittää vain pinnallisesti, ellemme pysty avaamaan aivojen mustaa laatikkoa", välittää kyllä aika heikon kuvan esittäjänsä ajattelua koskevasta ymmärryksestä.

Intuitio on välttämätöntä ja hallitsevaa suuren informaatiomäärän tai rajallisen aikamäärän ongelmanratkaisutilanteissa. Ensiksi pitäisi ymmärtää, mitä intuitio näissä tilanteissa on, ja mitä se ei ole.

Intuitio rakentuu patternien tunnistamisen ("pattern recognition") pohjalle. Tähän yhtyvät todennäköisyyksien hahmottamiset, erilaisten tekijöiden painotukset ja relevantin informaation tunnistaminen informaatiopaljoudesta.

Viitaten linkitettyyn Hansonin ja Cowenin artikkeliin, joka oli tyypillistä bayesilaista onanointia, bayesilainen toimija-kriitikko tukehtuu tietoon heti joutuessaan rajatun informaation mukavuusalueensa ulkopuolelle.

Tällaisissa artikkeleissa, teorioissa tai alan kirjallisuudessa esimerkit ovat lähes poikkeuksetta pelkistettyjä juuri tyyliin; "miten John ja Mary näkivät ohi kulkeneen auton". Koska hyvin rajattuun tietoon niitä voi soveltaa, ja silloinkin vain laajan jossittelun kanssa, mutta heti vähänkin monimutkaisempiin kysymyksiin sovellettaessa ne paljastaisivat kyvyttömyytensä.

Shakki on hyvä väline intuition välttämättömyyden ja hallitsevuuden havainnollistamiseen. Huipputason pelaaja pystyy sekuntien kymmenyksissä näkemään ja käsittelemään informaatiomäärän, jonka auki kirjoittaminen vaatisi sivukaupalla tekstiä heikoista pisteistä, aloitteesta, nappuloiden aktiivisuudesta, sotilasasemasta, taktisista motiiveista ym. ym.. Tämä kehittynyt intuitio ei ole ennakkoluulojen summa vaan pikemminkin ennakkoluulojen karsimisen. Vaikka pelit eivät ole koskaan samanlaisia, niissä on yhteneviä patterneja, joiden tunnistaminen auttaa erottamaan tähdellistä ja painottuvaa informaatiota ja arvioimaan todennäköisyyksiä. Kaikki subjektiivisuus ei ole samanarvoista. Tutkittaessa mestaritason ja kerhopelaajien välisiä eroja, yksi selkeä ero on, että mestaripelaajat rajaavat vaihtoehtonsa niukempaan määrään siirtoja. Mestaripelaaja useimmiten myös tekee pitkänkin miettimisen jälkeen sen siirron, mikä hänelle ensimmäisenä tuli muutamassa sekunnissa mieleen. Tämän takia huippupelaajien pikapelitkin ovat hyvin korkeatasoisia. Patternien tunnistamiseen harjoitettu intuitio seuloo monimutkaisuudesta (jo muutamissa siirtopareissa voidaan runsasnappulaisessa asemassa synnyttää miljardeja eri mahdollisuuksia) tähdellistä informaatiota erittäin nopeasti.
Tätä on tutkittu ja siitä on käytetty mm. käsitettä "Recognition primed decision". (jatkuu...)

surreal kirjoitti...

Kekulen ja Einsteinin löydöt ovat patternien luovaa soveltamista uusiin tilanteisiin. Paljon tästä "avaimen lukkoon kokeilemisesta" tapahtuu alitajuisesti ja löytö voi tulla "heureka-hetkenä" vaikka juuri kaupan jonossa. Sen pohjalle tarvitaan eksperttiys käsitellyn ongelman ratkaisun edellyttämien patternien hallinnassa.
Intuitiivisen ajattelukyvyn potentiaalin ja älyllisen potentiaalin välillä on myös selkeä yhteys. (Minkä johdosta Kahneman on muuten pahasti hukassa, jos luulee kirjoittaneensa kirjansa työpaikkojen juomapisteiden keskusteluihin.)

Suuri osa monimutkaisesta ajattelusta liikkuu tällä intuition alueella eikä ole "mallinnettavissa", koska mallit shakkia tai yksittäisiä tieteellisiä probleemoja vielä hyvin paljon monimutkaisemmissa kysymyksissä käsittelevät lukemattomasti laajempia informaatiomääriä. Yksi tällainen alue on talous ja talouspolitiikka. Kaikkien relevanttien tekijöiden syöttäminen malleihin on täysin mahdotonta. Tätä on kokeiltu, huonoin tuloksin. Luotettavin, vaikkakin erehtyväinen, opas monimutkaisuudessa on suurella kokemusmäärällä patterneja harjoitettu älykkäiden ihmisaivojen harjoittama intuitio (koneet eivät pääse vielä lähellekään), joka pystyy tästä varannostaan patterneja soveltamaan niitä laajalti ja eritellen uusissa tilanteissa, osaa seuloa tilanteista tähdellistä informaatiota ja arvioida todennäköisyyksiä. Mitä vähemmän vertaispaineen ym. biakset tätä alitajuisesti ohjaavat, niin sitä parempi pidemmässä juoksussa, koska tällöin ei tapahdu luutumista ja muotittumista, mistä esimerkkinä vaikkapa Rajanin seuranneen talouskriisin ennustaneen paperin "Has Financial Development Made the World Riskier?" saama palaute vuonna 2005. Hänet tyrmättiin yhteen ääneen luddiitiksi, harhautuneeksi ym. USA:ssa vielä silloin hallinneen greenspannilaisen "konsensuksen" taholta.

Subjektiivisuudesta ei ole pakoreittiä "luotettavampiin" malleihin, mutta kaikki subjektiivisuus ei ole samanarvoista.

(jatkuu...)

surreal kirjoitti...

Samoin ilmastotiede vähäisen verifioidun näytön valossa on pitkälti intuition alueelle yhä kuuluva kysymys, jossa on hahmotettava monia tekijöitä ja niiden relevanttiutta. Yksi monista, on seuraava: IPCC arvioi CO2:n ilmastopakotteeksi yksinään n. 1C ja lopun vajaan 2C arvioidusta yhteensä 3C lämpenemisestä seuraavan takaisinkytkennöistä. Eem-lämpökauden huipulla tiedetään olleen ainakin n. 3C nykyistä lämpimämpää ja tällä lämpökaudella yleisesti n. 1-2C nykyistä lämpimämpää.
Tuolloin mm. virtahepoja esiintyi Thamesia ja Reiniä myöten, Britanniassa eli norsuja, sarvikuonoja ja täplähyeenoja, merenpinta oli nykyistä 4-6 metriä korkeampana, Skandinavia oli Eeminmeren ympäröimä saari ja havupuuvyöhyke ulottui Kanadan arktiseen saaristoon saakka.
Tuon n. 130,000-115,000 vuoden takaisen lämpökauden arvioidaan johtuneen poikkeuksellisen voimakkaasta insolaatiosta.
Jos CO2:n aiheuttaman 1C nousun arvioidaan aiheuttavan hyvin voimakkaan lämpenemisen takaisinkytkentöjen myötä, miksi tätä tukeva näyttö Eem-lämpökaudelta on vähäistä? Eikö tämä myös todista a) Hansenin karkaavan kasvihuoneilmiön mahdottomuuden b) luonnollisen variaation voimakkuuden, joiden myöntämiseen moni cagw-puolella on ollut vastahakoinen.

Ei satoja tällaisia tekijöitä voi mallintaa. Niiden painottumista ja merkitystä on pakko arvioida intuitiivisesti. Mitä suuremmasta joukosta patterneja ja mitä vähemmän psykologisesti/sosiaalisesti biasoituneesti ja mitä paremmalla kyvyllä tunnistaa tähdellistä informaatiota, ja arvioida todennäköisyyksiä, niin sitä parempi. Tämä on lopulta harjoitetun intuition alueltta vielä vähäisen verifioidun näytön valossa.

Asiantuntijoiden kyseenalaistamisesta voi todeta, että kunhan on alaan tarpeeksi perehtynyt, niin tämä ei ole "vaarallista intuitiota". Valtavirtaiset asiantuntijat ovat syyttäneet autismia äidin tunnekylmyyden aiheuttajaksi, mallintaneet ihmisen psykologia sokkeloissa juoksevilla rotilla ja tuhannesti muuta vastaavaa, minkä tietää, jos on paneutunut tieteen historiaan. Tämä ei johda tietenkään tiedeskeptisyyteen, mutta johtaa varautuneisuuteen "konsensusten" sokean luottamisen suhteen.

Kun CAGW osoittautuu tieteelliseksi kuplaksi, kuplaksi jonka luonne oli pitkälti sosiaalinen ja psykologinen, niin ehkä epistemologiakin ottaa muutamia toivottavia askeleita kipeästi kaivatun intuitiivisen epistemologian kehittämisen suuntaan, poispäin informaatioon tukehtuvilla riittämättömillä malleilla onanoinnista.

Tiedemies kirjoitti...

(Poistin ensimmäisen kommenttini, se oli tarpeettoman negatiivinen)

Mikko, tunnut tulkinneen asian jotenkin niin, että minä en hyväksyisi kokemuksia, empiriaa, raakadataa jne tai että ne eivät voisi sisältää informaatiota.

Luulen, että ymmärrän mitä tarkoitat "huonolla intuitiolla", vaikka voi tietenkin olla, etten ymmärrä mitä tarkoitat "hyvällä intuitiolla". Kuten totesin, on useita eri prosesseja, jotka käsittelevät sisääntulevaa informaatiota. On totta, että kaikkea sitä tapaa ei ole mielekästä kutsua "ennakkoluuloksi", mutta on myös mielestäni totta, että se, mitä nimitämme ennakkoluuloksi, hyvin herkästi vaikuttaa kaikkeen siihen, mitä ajattelemme. Formaali, so. mallipohjainen ajattelu ei ole sille myöskään immuuni, mutta tiedostamaton prosessointi on sille vielä herkempi.

Jos, kuten surreal esittää, pidämme intuitiota lähinnä hahmontunnistuksena, tässä ei ole mitään ongelmaa: Shakki on hyvä esimerkki, samoin muut senkaltaiset pelit. Jos otetaan mestaripelaaja missä tahansa tällaisessa hahmontunnistusta hyödyntävässä pelissä, niin hän voittaa huonomman pelaajan helposti pelkällä intuitiolla. Kuitenkin mestarit pelatessaan toisiaan vastaan käyttävät hurjan paljon aikaa formaaliin päättelemiseen, eli tutkivat eri siirtoja ja niiden vaikutuksia.

Tämä on erinomainen esimerkki intuition ja formaalin ajattelun suhteesta. Intutitio tuottaa suuren määrän vaihtoehtoja; ensimmäiset "vaistomaisimmat" vaihtoehdot ovat yleensä todella hyviä, ja parempia kuin mihin vähemmän harjaantunut henkilö pääsee massiivisemmallakaan analyyttisella tarkastelulla.

Olen pelannut Go:ta sen verran että tiedän mistä puhun; se on siinä mielessä kiitollinen peli tässä suhteessa, että intuition ja formaalin ajattelun suhde pelatessa on koko ajan läsnä lähes riippumatta tasosta jolla pelaa; kumpikin kehittyy pelitaidon kehittyessä ja kumpikin on välttämätöntä. Toisella voi kompensoida toista vain melko rajallisesti. Oppiminen ja kehittyminen tapahtuu yleensä niin, että se mitä ennen täytyi harkita ja punnita formaalin ajattelun kautta, muuttuu pikkuhiljaa intuitioksi. Intuitio kehittyy tällä tavalla. Sitä voi treenata ratkomalla ongelmia, joissa vaaditaan paitsi hahmontunnistusta, myös "laskemista".

Ongelmaksi muodostuu se, että haluamme saada varmuuden jonkun siirron oikeellisuudesta. Tällaisessa pelissä se on teoriassa mahdollista, koska alla oleva "todellisuus" ei ole sumea ja epäselvä jo luonteeltaan, vaan sillä on äärellinen määrä konfiguraatioita. Voimme tehdä mallin, joka on "viimeinen sana", eli vaikkapa numeroida kaikki mahdolliset siirrot ja tutkia niiden vaikutukset tietokoneella. Tämä on aina teoriassa mahdollista, vaikka on usein käytännössä mahdotonta.

Todellisessa maailmassa (ilmastonmuutos jne) ketju intuitio-malli-intuito-... jne voi periaatteessa olla ääretön. Epistemologia ja "relativismi" jonka olen ilmaissut niin ettei ole "objektiivista todellisuutta" voidaan typistää tässä yhteydessä näin: Ketju on käytännössä ääretön, eli ei ole mitään sellaista mallinnoksen tasoa, joka olisi "viimeinen sana todellisuudesta". Koska mallinnoksessa on yhtäältä pakko aina sivuuttaa jotain ja toisaalta ottaa huomioon jotain muuta, mallit muodostavat eräänlaisen hilarakenteen: samasta ilmiöstä on useita rinnakkaisia malleja, jotka ovat yhtä "oikeita".

Tiedemies kirjoitti...

Jatkan edellistä: Tässä yhteydessä sivuutan nyt sen "oivaltavan intuition" hetkeksi - sovitaan että se on jotain muuta; en kiistä sen olemassaoloa.

Surrealin kuvaama "intuitiivinen" kritiikki jotain ilmastotiedette kohtaan on oikeastaan paloittaista mallien soveltamista. Intuitio kyllä paljastaa aukkoja ja abstraktiovuotoja mistä tahansa yrityksestä esittää formaali malli jostakin ilmiöstä. Mallinnos on luonteensa vuoksi aina vajavainen; ja juuri tämä on siinä epistemologiassa keskiössä, jossa olen kiistänyt "objektiivisen todellisuuden".

Kun sanon että intuitio valehtelee, viittaan lähinnä siihen, että se on epäluotettava tässä suhteessa: se antaa hyvin helposti käsityksen että olemme tekemisissä "objektiivisen todellisuuden" kanssa. Se ikäänkuin kaappaa ajattelun sellaiseen peliin, jossa abstraktiohilan pohja on löytynyt: todellisuus ei enää purkaudu osiin, eikä sen (implisiittisesti) käyttämä abstraktio äkkiä enää vuodakaan. Tämä on se suurin "valhe" jonka intuitio kertoo. Viittasin tähän sillä, kun esitin että intuitio ollessaan "oikeassa" tuottaa jonkinlaisen resonanssin.

Tämä ei välttämättä ole se, mistä Mikko puhuu; en tiedä, enkä väitä mitään siitä. Oma kokemukseni on, että voin oivaltaa jotain (aivan oikein siinä kontekstissa) tavalla joka antaa ymmärtää että kyse on syvällisemmästä totuudellisuudesta kuin todellisuudessa on. Kun ajatuksen formalisoi niin, että intuitio on kokonaan vangittuna formaalissa esityksessä, se on usein yllättävän yksinkertainen. Jopa banaali. Siis jotain tyyliin G + g &lambda = 8 &pi T, niinkuin yleisen suhteellisuusteorian kenttäyhtälö voidaan kirjoittaa tensorimuodossa. (en tiedä menikö edes oikein; pointin kannalta ei ole väliä)

Tulkitsette mielestäni molemmat tässä nyt vähän yliampuvasti sitä mitä minä kirjoitan. Mikko siltä kannalta että ikäänkuin olisin nyt esittämässä jotain kovin voimakasta kannanottoa jostain kognitiivisista prosesseista; siitä ei ole kyse, vaan siitä, että a) Malli vuotaa aina ja b) intuitio on vaikea laittaa yleiseen jakoon ja käyttöön, joten molemmat ovat tarpeellisia. Surreal taas innostuu mielestäni aivan liikaa ilmastomalleista; on varmaan ihan totta, että malleissa on paljon vuotoja ja kritisoitavaa. Intuitio on tärkeää juuri näiden vuotojen löytämiseksi, ja mahdollisesti osa kommenteissa esitetystä kritiikistä on paikallaan. En ota siihen nyt kantaa. Mielestäni kommenteissa esitetyt argumentit eivät kuitenkaan vaadi intuition kohottamista epistemologian kruunuksi, vaan ne voidaan (jos ne hyväksytään; en ota nyt kantaa siihenkään) ymmärtää kritiikkinä mallinnoksen vuotoja kohtaan.

Olen Arin kanssa samaa mieltä siitä, että pääsääntöisesti asiantuntijamielipiteen vastustaminen intuition perusteella on irrationaalista, jos taustalla on mikä tahansa muu vaikutin kuin massiivinen kokemus vaihtoehtoisista malleista. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla suurin osa kritiikistä on motivoitu ja perusteltukin eksplisiittisesti poliittisten käsitysten kanssa. Se että yhteiskuntafilosofia "synkronoituu" ilmeisellä tavalla sen intuition kanssa, on suoraan savuava ase, jonka perusteella voidaan suoraan nollata kaikki informaatioarvo bayesilaisessa tarkastelussa.

So, jos henkilön yhteiskuntafilosofia ennustaa käsityksen jostain kontingentista viimekädessä "objektiisesta" (voi lukea myös ilman lainausmerkkejä) tosiasiasta, niin käsitys on melkein varmasti irrationaalinen. Tätä voi ajatella "nollahypoteesina". Esimerkiksi itävaltalainen taloustiede ja yleisemmin jonkinlainen oikeistokonservatismi tekee ilmastonmuutosskeptisyydestä nollahypoteesin, aivan samoin kuin vihervasemmistolaisuus tekee ilmastonmuutoksen puolestapuhumisesta nollahypoteesin. Tarvitaan vahvaa evidenssiä asiantuntemuksesta jotta mielipiteestä tulee uudelleen mielenkiintoinen.

Tiedemies kirjoitti...

Edelliseen vielä: Confirmation bias takaa sen että on syytä olla aina skeptinen myös mallien valintaa kohtaan. Siis jotenkin niin, että vasemmistolaisempi tarttuu mieluummin IS-LM-malliin tai heikkoon nominaaliseen sopeutumiseen ja oikeistolainen painottaa enemmän spontaania sopeutumista jne. Kumpikin sivuuttaa yleensä empirian silloin kun se käy vastaan omaa ennakkoluuloa.

Takuulla teen tätä itsekin paljon, enkä kiistä sitä yhtään. Olen varmasti sille ihan yhtä sokea kuin kuka tahansa muukin, ja käytän sekä malleja että intuitiota irrationaalisesti paikoissa joissa en sitä itse edes tiedosta.

Voltaire kirjoitti...

surreal: monta hyvää pointtia vaikka olenkin loppuanalyysista esim AGW:n suhteen eri mieltä. (Esim. Eemian - vertailun osa b ontuu sikäli että emme kunnolla tiedä myöskään silloista pakotetta - siis vaikkapa aurinko"vakion" arvoa nykyiseen verrattuna - sama lämpötilamuutos kun voi selittyä sekä yhdistelmällä suuri pakote & pieni herkkyys että yhdistelmällä pieni pakote & suuri herkkyys. Menneiden vaihteluiden suuruus olisi kyllä ceteris paribus pikemminkin indikaatio suuremasta kuin pienemmästä pakotteesta, joten siltä osin tämä nimenomainen argumentti menee jo ihan kvalitatiivisesti metsään, tosin todistusarvo on kyllä toiseenkin suuntaan varsin heikko näiden historiallisten pakotteiden epävarmuuden takia. Siinä olet toki täysin oikeassa että menneet lämpökaudet osoittavat "käsistä karkaamis"-skenaariot varsin epätodennäköiseksi, ainakin näillä lämpötilannousuilla.)

"Informaatioon tukehtuvilla riittämättömillä malleilla onanointi" on valitettavan kuvaava ilmaisu monilla tieteenaloilla tapahtuvalle ilmiölle, jossa pyöritellään poskettoman monimutkaisia malleja ilman ymmärrystä siitä mitä ne ovat syöneet, ja mihin ne soveltuvat (tai eivät sovellu). Toisaalta, pelkkä intuitiokaan ei riitä fysikaalisten ilmiöiden kuvauksessa - kyllä se intuitio jossakin vaiheessa pitää formalisoida (ts. muotoilla "malliksi"), jota sitten kokeellisesti testataan ja verrataan kilpaileviin malleihin. Asiaan perehtyneet tuktijan intuitio on usein varsin voimakas työkalu, ja monesti hyödyllinen mallinnuksen virheiden löytämisessä, mutta ei se oikein yksinään riitä todisteeksi yhtään mistään.

Yleisemmin: minua jaksaa aina hämmästyttää fysikaalisissa malleissa (nyt en siis puhu vain tai edes pääosin ilmastomalleista - sama ilmiö on tullut vastaan monissa eri asiayhteykdissä, etenkin mikromaailmassa) se kuinka poskettoman yksinkertaisilla malleilla saadaan usein kuvattua jonkun systeemin kvalitatiiviset ja pääasialliset piirteet, ja toisaalta kuinka valtavan paljon lisätyötä pitää tehdä että mallinnuksen taso oleellisesti siitä paranee. Esimerkiksi ilmakehän kiertoliikkeen ja lämpötasapainon pääpiirteet pystyttiin kuvaamaan jo 60-luvulla, mutta pilvisyyttä (tai siis, kaikkia oleellisia pilviin liittyviä parametreja ja etenkin niiden muutoksia olosuhteiden muuttuessa) ei oikein osata kuvata kunnolla vieläkään, vaikka laskentateho on lisääntynyt about miljardikertaiseksi (riippuen toki vähän mitä verrataan). Tai toisena esimerkkinä, jo varsin yksinkertainen kvanttimekaaninen tarkastelu ennustaa about oikein useimpien molekyylien rakenteet, mutta energiatasojen kvantitatiivinen kuvaus vaatii aivan poskettoman paljon laskentatehoa, ja onnistuu edelleenkin vain muutaman kymmenen elektronin sisältäville systeemeille (jos siis mittapuuna käytetään esim spektroskooppista tarkkuutta).

Tiedemies kirjoitti...

Mallinnoksen epistemologinen puoli on oma ongelmansa, en mene siihen nyt, mutta oma työni on nimenomaan keskittynyt laskennallisen puolen helpottamiseen tilanteessa, jossa malleja ollaan rakennettu hierarkisesti.

Näissä on yllättävän paljon sellaista, mitä uskoisin "intutitiivisesti" tehdyn jo vuosikymmeniä, ellei satoja. Esimerkiksi joku porukka mallinsi jotain biosysteemejä (jotain solun aineenvaihduntaa ja transkriptiota, en muista yksityiskohtia) niin, että otetaan yksi prosessi, kuvataan se kvalitatiivisesti oikein, sitten haetaan vuorovaikutusmalli prosessien välillä, joku hajontaestimaatti parametreille (tyyliin reaktionopeudet, latenssit, osmoosit jne). Kaikki prosessit ovat tilakoneita, mutta semantiikka "sumentaa" koko systeemin jatkuvaksi malliksi siitä mitä tapahtuu.

Porukka oli tehnyt tällä ihan taikuutta, siis sillä on verifioitu jotain rakennusten evakuointiprotokollia olettamalla, että ihmisillä on tietty todennäköisyys mennä paniikkiin ja alkaa juosta random-walkia jne, ja onnistuttu löytään pullonkauloja. Siis porukka oli tyyliin tehnyt samoilla parametreillä analyysin joistain taloista jotka olivat jo palaneet ja arvioineet tulipalon uhrien määrän muutaman prosentin tarkkuudella oikein. Ja arvioineet tulipaloharjoituksissa talon tyhjentämiseen kuluvan ajan oikein vielä tarkemmin tms.

OK, parametrit varmaan piti säätää kohdalleen, ja epistemologisesti epäilyttävää touhua, ja tällä porukalla on tapana poimia case-studyt "kirsikanpoiminnalla", joten en pane nyt relevanssia tälle: pointti on, että malleilla saadaan aikaan sellaista kvalitatiivista ja kvantitatiivista päättelyä, jota intuitiivisesti ei ole mitenkään yksinkertaista, eikä aina edes mahdollista hankkia.

Erityisesti kun puhutaan massiivisesti rinnakaisista ja vuorovaikuttavista systeemeistä, kvalitatiivinen intuitio menee ihan poskelleen. Siis jotain sellaista, että jos jonkun tietyn oviaukon throughput kasvaa, niin todennäköisyys että porukkaa jää loukkoon tulipaloon kasvaa eikä pienene, koska sitten johonkin toiseen tilaan ahtautuu enemmän ihmisiä jne. Post hoc ja varmaan jonkun asiantuntijan, tyyliin kokeneen palomiehen tms asiantuntemuksen tuoma intuitio voi pystyä sanomaan tämän ilman formaaleja mallejakin, mutta on tilanteita missä tätä kokemusta nyt vaan ei haluta hankkia. Eli on hyvä syy sille, miksi jonkun lentokoneiden aerodynamiikkaa mallinneetaan vimmatusti ja tehdään tuulitunnelikokeita jne, ei niitä intuitiolla voi viedä läpi.

Tiedemies kirjoitti...

Voltaire, mallinnoksessa on aina kompleksisuusräjähdys, käytännlssä kaikki ei-triviaalit mallinnokset ovat vähintään kertaalleen eksponentiaalisia kompleksisuudeltaan sen suhteen montako parametriä tai komponenttia on mukana.

Menee pahemmaksi vielä, koska jossain järjestelmissä yhden abstraktin muuttujan ja abstraktien rajoitteiden lisääminen räjäyttää ihan hurjana, kun asymptoottisesti puhutaan 2^(n^2) kompleksisuuksista. Siis, jos n=5 niin mallissa on 32 miljoonaa tilaa ja kun n=6 niin niitä on 64 miljardia tms. Jos ensimmäinen pystyttiin ratkomaan 80-luvun koneella päivässä, jälkimmäiseen menee vieläkin pari päivää, ja n=7 mallin (> 500 biljoonaa tilaa) selättämiseen menee vuosia. Kun joku kyseli miksi reduktiota tarvitaan, odotetaan vaan että tietokoneet tulee nopeammiksi, niin syy on tässä, ei ne koskaan tule niin nopeaksi.

Mikko kirjoitti...

Tiedemies: Kuten ihan ensimmäisestä kommentistani saakka olen todennut, olet ihan oikeassa noissa pointeissasi.

En siis väitä että olen eri mieltä. Se mitä yritän välittää, on että koska olemme tällä tasolla yhtä mieltä intuitiosta, sillä keskustelu ei ole kovin kiinnostavaa. Haluaisin keskustella seuraavalla, syvemmällä tasolla. Tätä voi nimittää vaikka toiseksi kertaluokaksi.

Emme pääse koskaan keskustelussa eteenpäin, jos takerrut tälle edelliselle tasolle, jossa olemme jo yhtä mieltä asioista.

Totuudenetsintä on prosessi, jossa ei voi koskaan päästä loppuun asti, mutta aina voi päästä syvemmälle. Mutta on ihan OK myös jumittua yhdelle tasolle, jos ei ole kiinnostunut totuudesta.

surreal kirjoitti...

Ennakkoluuloisuus, jota esitetään intuition piirteeksi ja heikkoudeksi, on ihmisen psykologinen, luonteellinen, identiteetillinen piirre ja heikkous. Sen vaikutukset kirjautuvat sisään malleihin siinä kuin intuitiiviseen järkeilyyn. Tämä ei edellytä kuin riittävän epävarmuuden mallin ja toden välille, kuten monimutkaisissa suuren informaatiomäärän kohdealueissa tavaan mukaan on. Tutkijoiden ammattiylpeys, oman oikeassa olemisen puolustaminen ja tutkijatoverien vertaispaine ja uranäkymät kirjoittavat itsensä helposti mallin sisälle kun tiedollinen epävarmuus tälle tilaa antaa.
GCM-malleihin syötetään sisälle olettamus CO2:n ja takaisinkytkentöjen voimakkaasta lämmittävästä vaikutuksesta (Gi) ja kalibroitaessa malli näillä parametreillä edellisen vuosisadan lämpötilakehitystä vasten, saadaan tulokseksi, että etenkin toisen maailmansodan jälkeinen lämpeneminen johtuu ihmisten CO2-päästöistä (Go), koska malli ei hyväksy muita selittäviä parametrejä kuin syötetyt, eikä esimerkiksi lämpötilamittausten epävarmuutta (mm. UHI). Garbage in, Garbage out.
Ongelmia syntyy, kun mallien pitäisi parametreineen suoriutua esimerkiksi keskiajan lämpökauden selittämisestä todentaakseen todistusvoimaansa. Ei onnistu. Malleihin ei ole kirjoitettu sisään parametrejä, jotka tästä suoriutuisivat. Mallin mielestä keskiajan lämpökautta ei voinut olla olemassa. Meillä on aineellisia todisteita tästä lämpökaudesta ympäri maapalloa; sedimenteistä, metsä/puurajoista, viljelyksestä Andien vuoren rinteillä nykyistä korkeammalla ja paljosta muusta. Tätä käsitystä lämpökaudesta pidettiin konsensuksena kunnes malli kiisti sen (lämpökausi nykyistä selvästi lämpimämpänä vielä IPCC:n 1990-luvun julkaisuissa). Syntyneen mallin ja toden välisen ristiriidan myötä eräille tuli kiinnostus päästä eroon tästä kiusallisesta lämpökaudesta (lainaus: "we have to get rid of the medieval warm period"). Tämä oli merkittävältä osaltaan pohjana Mannin jääkiekkolavalle (IPCC:n ikoninen kansikuva 2001, Goren leffan symbolikuva), joka mallinnettiin puiden vuosirenkaista, hyvin rajatulta alueelta maapalloa ja näihin puihin olisi voinut vaikuttaa monet muutkin tekijät (alueen kosteuden muutokset, sademäärien vaihtelut, kasvisairaudet, tuhoeläimet ym.). eikä ole edes varmaa kuinka hyvin puut ylipäätään soveltuvat historiallisten lämpötilojen mittareiksi. Nyt tolkuissaan olevan intuition pitäisi käskeä heittämään mallin roskikseen, lisäksi siitäkin syystä, että Mannin kyky soveltaa tilastotiedettä oli ala-arvoista, mutta näin ei käynyt. Surkean mallin Go:sta tuli IPCC-konsensuksen kansikuva useiksi vuosiksi.
(jatkuu...)

surreal kirjoitti...

Tässä palataan siihen, miksi psykologia kuuluu epistemologiaan. Tämä yhteys on myös tärkeä ns. climategaten kannalta. Kun jääkiekkomaila-sotia käytiin McIntyren avustajineen ja ilmastotieteen tunnetuimpien nimien välillä, niin useammat näistä tunnetuista tiedemiehistä privaatisti epäilivät Mannin ja dendro-klimatologian kumppanien tutkimusten tasoa, jopa myönsivät McIntyren olevan useissa kohdin oikeassa, mutta eivät koskaan myöntäneet tätä julkisesti vaan "pelasivat joukkueen jäseninä", mistä hieman pilkkaava nimi "hockey team". Tämä seikka oli yksi kertovimpia paljastuksia climategate-aineistosta.
Tästä voidaan palata Eem-lämpökauteen ja miksi uskon, että se on merkittävä. Jos ilmastomallien kalibroiminen keskiajan lämpökautta, Rooman lämpökautta tai Holoseenin maksiimia vasten osoittautuu toivottomaksi, niin Eem-lämpökautta vasten kalibroimista on turha edes yrittää. Lämpötila oli n. 1-3 astetta nykyistä lämpimämpi tuon 15,000 vuoden ajan (tämä myönnetään yleisesti), kuitenkin paikoin lämpötilat olivat 1-2 astetta nykyistä kylmempiä, kun taas erityisesti pohjoisessa lähellä arktista aluetta oli moninpaikoin jopa 8C nykyistä lämpimämpää tuhansien vuosien ajan. Tämä selittyy varmasti osakseen muuttuneella albedolla, mutta lokaalin ja globaalin kytkentävaikutusten ero (ja tämä on pointti, jota mm. Pielke Sr. on painottanut) on fundamentaalisti toista luokkaa kuin mitä GCM-mallien paremetreihin on kirjoitettu. Malleihin syötetään, että ero olisi noin kaksinkertainen ja molemmat plusmerkkisiä. Malleihin on myös kirjoitettu heikko pakotevaikutus auringon aktiivisuuden muuttumisille, oletetun CO2-pakotteen voimakkuuden erottumisen edellyttämänä. Selitä näillä parametreillä sitten, kuinka Britanniassa ja Keski-Euroopassa oli lähes 15,000 vuoden ajan välimerellinen ilmasto virtahepoineen ja sarvikuonoineen ja Skandinaviassa ja suuressa osassa nykyistä Kanadaa keski-eurooppalainen ilmasto lehtipuuvyöhykkeineen; kun insolaation keskeisen ja voimakkaan merkityksen myöntäminen ajaisi malleja entisestään ongelmiin 1900-lukua vasten kalibroinnissa. Metaaniklatraattien vapautumisen kaltaiset kytkennät ovat nopeasti ohimeneviä, sillä metaani hajoaa ilmakehässä hyvin nopeasti. Lämmetessä vapautuvan ja lisääntyvän hiilidioksidin pitäisi lämmittää globaalisti, mutta lokaalien erojen mittaluokka ei tue tätä tarjottua selitysmallia.
(jatkuu...)

surreal kirjoitti...

Malli on kyvytön. Intuitio kehottaa vähintäänkin kyseenalaistamaan näiden mallien luotettavuuden. Eri mallien väliset ennusteetkin CO2:n esiteolliseen aikaan nähden tapahtuvan tuplaantumisen aiheuttamasta lämpenemisestä vaihtelevat n. 1.4C ja 5.8C välillä. Eivätkä mallit kyenneet ennakoimaan, eivätkä kykene parametreillään selittämään edellisten n. 15 vuoden hyvin vähäistä lämpötilan nousua mallien projektoimiin lukuihin nähden. Epätietoisuus ja yllättyminen tästä "kadonneesta lämpenemisestä" paljastuu myös climategate-aineistoista.
Entä kuinka paljon maailma todella on lämmennyt 30-luvulta nykypäivään (vrt. UHI-kiistat ym)? Lämpenemisen olisi mallien mukaan pitänyt olla voimakkaampaa pohjoisella pallonpuoliskolla. Lämpötiladata Yhdysvalloista ja Suomesta, joissa on molemmissa hyvin kattavasti kerätty ja arkistoitu historiallinen lämpötiladata, ei lämpenemistä juuri löydy vertailtaessa 1930-lukua ja 2000-lukua. Myöskään esimerkiksi puurajan siirtyminen ei tue käsitystä merkittävästä lämpenemisestä. Korkeintaan muutama asteenkymmenystä, selvästi vähemmän kuin oletettu globaali keskiarvo. Sen sijaan paljon korkeampi lämpenemislukuja on saatu alueille kuten Venäjän laajat pohjoiset alueet, joilta data on vähäistä, ja jotka siksi on pitkälti mallinnettu. Vahvistusharhan palaneen käryä? Hansen jäi kiinni USA:n 1930-luvun lämpötilojen sormeilusta alaspäin, oli kuulemma vahinko, joutui korjaamaan takaisin. McIntyre, joka on tehnyt kaiken tutkimuksensa eläkepäivillään ja pitkälti omalla kustannuksellaan, oli tästäkin huomauttaessaan Hansenin mielestä öljy-yhtiöiden palkkalistoilla. Todellisuudessa valtavirtaisen ilmastotutkimuksen resurssit ovat paisuneet miljardeihin dollareihin. Psykologialla tuetun intuitiivisen epistemologian läpi suodatettuna tämä informaatio (ja paljon muuta) ilmastotutkimuksesta, peilaten esim. historiallisiin paralleeleihin (joista se, että Skinner rottineen pystyi johtamaan maailman psykologian kenttää vuosikymmeniä on oma suosikkini), antaa ainakin omalla käsityskyvylläni hyvin vahvan syyn epäillä koko ilmastotieteen alan luotettavuutta.
Vielä; kun ilmoittaa luottavansa ilmastotieteen malleihin, mutta ei ole näihin malleihin syvällisemmin tutustunut, on kyse auktoriteettiuskoisuudesta. Ehkä perustellusta, mutta auktoriteettiuskoisuudesta yhtäkaikki. Paljosta tässä on kyse ei vain järjellisestä vaan myös emotionaalisesta, tunnekehyksellisestä, identiteetillisestä suhteestamme tietoon ja ymmärrykseen. Korkeamman intuitiivisen epistemelogian kehittäminen edellyttää tähdellisten psykologian alueiden yhdistämistä epistemologiaan. Ei vain epistemologia oppina tiedosta vaan myös oppina inhimillisestä ja usein rationaalisuudestaan eri syistä harhautuvasta tietosuhteestamme.

Tiedemies kirjoitti...

Vielä; kun ilmoittaa luottavansa ilmastotieteen malleihin, mutta ei ole näihin malleihin syvällisemmin tutustunut, on kyse auktoriteettiuskoisuudesta. Ehkä perustellusta, mutta auktoriteettiuskoisuudesta yhtäkaikki.

Luottamus on vahva sana tässä. Minä olen esittänyt toistuvasti, että rationaalisesti tarkastellen, kyseessä on ns paras arvaus, mutta uskomuksen vahvuutta jos mitattaisiin vaikka vedonlyönnillä, pitäisin riskejä suurina. Siis, en löisi isoja summia vetoa state-of-the art- mallien puolesta. Jos pitäisi arvata, kumpaan suuntaan ne ovat pielessä, niin veikkaisin että poliittisessa keskustelussa käytettyjen mallien ennusteet ovat todennäköisesti pielessä ylöspäin; mutta tämä on osaltani vain weasel-way, koska a) myönnän mielelläni olevan auktoriteettiuskoinen, so. aikani ei riitä niin informoidun mielipiteen muodostamiseen, että voisin treenata intuitioni vahvemmaksi kuin sen intuition joka käskee uskomaan auktoriteettiin. Olen tehnyt tämän treenauksen vain yhdessä asiassa elämässäni, ja se on oikeastaan koko väitöskirjan jälkeisen urani tutkimusaihe eli osittaisjärjestysreduktiot; olen törmännyt niin monta kertaa reviewereihin, jotka ovat torpanneet intuitiolla teoreettisen tuloksen joka on tosi (siis ihan matemaattisessa mielessä), että en luota lainkaan maallikkointuitioon oikeastaan missä.

Kuvailet kyllä virheitä ja aukkoja malleissa tavalla, joka kuulostaa uskottavalta. mutta jos olen rehellinen, en usko että tunnet tutkimuksen kärjessä olevien mallien yksityiskohtia niin hyvin kuin annat ymmärtää. Otan tämän intuitiivisesti: jos malleissa olisi noita aukkoja ja ne olisivat loogisesti noin ilmeisiä, niitä aukkoja olisi yritetty jo leipoa malleihin sisään ja paikata. Kysyntä ja tarjonta tässä: datassa oleva anomalia tarkoittaa kysyntää malleille, jotka sitä selittävät ja tarjontaa kyllä ilmestyy. Aikajänteistä en tiedä, koska noiden mallien laatiminen on tod. näk. hidasta ja koodaustyö uusille malleille todennäköisesti ei-triviaali tehtävä.

Muutenkin tässä on minusta kyse vähän eri asiasta. Bias, ennakkoluulot jne, kuuluvat ihmisten toimintaan ja harkintaan, ja tottakai ne vaikuttavat a) siihen millainen malli tehdään b) miten sen parametreja estimoidaan ja c) siihen, mitä julkaistaan. Confirmation bias ja jonkinlainen groupthink ja lisäksi erilaiset inertiat esimerkiksi vaikuttavat virhearvioihin ihan metodologisestikin (konseksuksesta poikkeavan tuloksen uskotaan olevan virheellinen konseksuksesta poispäin, vaikka estimaattorit sanoisivat muuta, käytetään yksihäntäistä kun pitäisi käyttää kaksihäntäistä p-arvoa jne).

Mutta tämä ei silti tarkoita että siinä on mitään irrationaalista.

Voltaire kirjoitti...

Ääh. Luonnontieteellis-teknisistä yksityiskohdista on aika hedelmätöntä käydä debattia blogikommenttien kautta. Osa surrealin kritiikistä on perusteltua, osa vähemmän - esmes lämpötilarekonstruktioissa käytetään aika hemmetin paljon enemmän dataa kuin pelkkiä vuosirenkaita, mikä selviää *hyvin* pikaisella lähdeaineistoon tutustumisella. (Rekonstruktiot voivat siitä huolimatta toki olla epäluotettavia - mutta kritiikin uskottavuutta ei ainakaan lisää ilmeisen ja yksiselitteisen virheellisten väitteiden käyttö. Tässä ja muualla.) Mutta tätä jankkausta nyt voi copy-pastetettuna lukea sadoilta muilta sivustoilta, ei siitä sen enempää.

Mallinnuksen osalta tartun kuitenkin vielä yhteen aika keskeiseen asiaan, eli väitteeseen että "olettamus CO2:n ja takaisinkytkentöjen voimakkaasta lämmittävästä vaikutuksesta" olisi jotenkin "syötetty" GCM-malleihin. Takaisinkytkentöjä kun nimenomaan ei "syötetä" malliin sillä tavalla kun mitä maallikko helposti kuvittelee, vaan ne ovat mallin emergentti ominaisuus, joka riippuu hyvin monimutkaisella ja epäintuitiivisella tavalla siitä miten mallissa on kuvattu ilmakehän fysikaalisia prosesseja (esimerkiksi muttei suinkaan ainoastaan veden kiertoa). Prosessi ei siis mene niin, että (karrikoiden) ensin lätkämailajoukkueeseen kuuluva tutkija päättää luoda mallin jossa on suuri ilmastoherkkyys, sitten väännetään kytkentänupit kaakkoon, ja lopuksi - a vot - saadaan haluttu tulos. Itse asiassa lienee huomattavan vaikeaa "tarkoituksella" valita jotain pilviparametrisaatioita (tjsp) siten että saadaan joku tietty "haluttu" tulos - uuden lmastomalliajon ennusteet tuppaavat käsittääkseeni olemaan aika ylläreitä aina mallien kehittäjillekin. Se nyt vaan sattuu olemaan niin että "best available knowledge" - tyyppisillä erilaisten fysikaalisten prosessien parametrisaatioilla tuotetut mallit ennustavat kohtuulisen suuria (ts eivät ainakaan minimaalisen pieniä) takaisinkytkentöjä - ei tämä ole mikään tarkoituksellinen ja ennalta suunniteltu koodaus. (Kuten toteatkin, hajonta on toki eri mallienkin välillä varsin suurta, tuossa 1.4C - 5.8C haarukassa tosin nyt on aika paljon skenaariohajontaakin jo mukana - minkä kyllä myös pitäisi minimaalisella lähteisiin tutustumisella olla selvää.) Mikään tästä ei tietenkään poista sitä mahdollisuutta että a)mallit voivat olla täysin pielessä, ja b)hyvän intuition omaava tutkija voi tämän havaita, mutta"kytkennät syötetään malliin" on siis täysin virheellinen kuvaus siitä miten prosessi toimii.

Itse olen ilmastomallien suhteen eniten huolestunut siitä että niissä nimenomaan ei ole mitään yksittäistä kehittäjää jolla olisi kokonaisnäkemys mallin kehityksestä ja toiminnasta, vaan ne koostuvat lukemattomista eri tahojen sinänsä parhaalla mahdollisella tietämyksellään kehittämistä palikoista, jotka sitten yhdistetään toisiinsa ja toivotaan että yhdistelmä toimii. Esmes säteilynsiirron mallintajat tuskin koskaan ymmärtävät miten joku maaperän hiilenkierron malli toimii, ja toisinpäin. (Näistä esimerkkejä voi keksiä aika paljon - heittämällä arvelisin että tarvitaan ainakin 4-5 tyyppiä ymmärtämään nykyaikaisen GCM/ESM - tyyppisen mallin kaikkien osien toiminta ihan kunnolla.) Täydellisessä maailmassa tämä ei ole ongelma, mutta koska tiedemiehen hehkuttamia abstraktiovuotoja (haa! yhteys alkuperäiseen postaukseen!) esiintyy väistämättä, niin ongelmia tulee. Toivon vain että surreal & co tosiaan ovat oikeassa, ja virheet ovat aina sinne yliarvioinnin suuntaan...

Tiedemies kirjoitti...

Itse olen ilmastomallien suhteen eniten huolestunut siitä että niissä nimenomaan ei ole mitään yksittäistä kehittäjää jolla olisi kokonaisnäkemys mallin kehityksestä ja toiminnasta, vaan ne koostuvat lukemattomista eri tahojen sinänsä parhaalla mahdollisella tietämyksellään kehittämistä palikoista, jotka sitten yhdistetään toisiinsa ja toivotaan että yhdistelmä toimii.

Minä pidän päinvastoin tätä vahvuutena, siis tarkoitan, että jos mallit ovat oikeasti kompositionaalisia, niin tämän pitäisi toimia.

Toisaalta, jos ne eivät ole kompositionaalisia, niin sitten on ihan toinen juttu.

Muutenkin epäilen että noissa on ongelmana se, että malleilla ei ole yksikäsitteistä semantiikkaa, kompositiosääntöjä jne. Kyseessä on kuitenkin rinnakkainen järjestelmä, vaikkakin jatkuva sellainen, ja näille on kehitelty sellaisia semantiikkoja, jotka ovat oikeasti kompositionaalisia, siis niin että mikä tahansa palikka voidaan ottaa irti mallista ja korvata toisella, ja sen oikeellisuus riippuu osien tarkkuudesta.

Tosin en edes tiedä, mitä se voisi tarkoittaa jatkuvien mallien kohdalla.

Mistä tulikin mieleeni että tiedän mitä tutkin seuraavat kolme vuotta.

surreal kirjoitti...

voltaire kirjoitti: "esmes lämpötilarekonstruktioissa käytetään aika hemmetin paljon enemmän dataa kuin pelkkiä vuosirenkaita"

On käytetty yhtä ainoaakin puuta, jos se on antanut toivotun tuloksen ja tämän johdosta karsittu tarkoitushakuisesti laajempaa aineistoa ja useat merkittävistä konstruktioista ovat perustuneet pelkkiin puiden vuosirenkaisiin lätkämailansa osalta. So. silloin kun niistä on poistettu puiden vuosirenkaat ovat muut proxyt antaneet hyvin erilaisen tuloksen, kuten McIntyre on osoittanut. Tämä ei ole mielipidekysymys, vaan verifioitavissa, minkä tietäisit, jos olisit keskustelua seurannut. Minun ei tarvitse tätä googlettaa hyvin nopeasti, koska olen seurannut debattia useita vuosia ja lukenut näistä tuhansia sivuja.

Lue esim. McIntyren viimeisin: http://climateaudit.org/2012/05/06/yamal-foi-sheds-new-light-on-flawed-data/ se kertoo paljon tämän debatin luonteesta ja cagw-puolen epärehellisyydestä ja tarkoitushakuisuudesta ja yksittäisestä puusta: http://climateaudit.org/2009/09/30/yamal-the-forest-and-the-trees/

voltaire: "mikä selviää *hyvin* pikaisella lähdeaineistoon tutustumisella."

Jospa tutustuisit hieman enemmän kuin "hyvin pikaisesti"? Tai yksipuolisesti? Itse olen seurannut mm. niin realclimatea kuin McIntyrea ja arvioinut näitä rekonstruktioita tämän pohjalta.

"kritiikin uskottavuutta ei ainakaan lisää ilmeisen ja yksiselitteisen virheellisten väitteiden käyttö. Tässä ja muualla.)"

Väite ei ole virheellinen. Ehkä oma tietämyksesi tästä aiheesta ei ole kovin mittava tai jos on mittavan, niin ei monitahoinen? Kuinka paljon olet lukenut McIntyrea, so. tämän debatin toisen puolen pääedustajan tieteellistä työtä voidaksesi muodostaa tästä kokonaiskuvallisen käsityksen?

voltaire: "Takaisinkytkentöjä kun nimenomaan ei "syötetä" malliin sillä tavalla kun mitä maallikko helposti kuvittelee, vaan ne ovat mallin emergentti ominaisuus, joka riippuu hyvin monimutkaisella ja epäintuitiivisella tavalla siitä miten mallissa on kuvattu ilmakehän fysikaalisia prosesseja (esimerkiksi muttei suinkaan ainoastaan veden kiertoa)."

Takaisinkytkennät syötetään sisään mallin parametreihin ja tulkitaan viimeistään ulos niiden antamista tuloksista. Prosessi supertietokoneineen on toki hyvin monimutkainen, mutta tämä ei muuta sitä, että paljon jää mallintamatta, paljon jää parametreissä huomioimatta ja tulos "selittävistä tekijöistä" tällöin väistämättä rajautuu. Tämän kalibroiminen onnistuu karkeasti 1900-lukua vasten, mutta ei laajempaa ilmastohistoriaa vasten.

voltaire: ""kytkennät syötetään malliin" on siis täysin virheellinen kuvaus siitä miten prosessi toimii."

Kytkennät syötetään malliin on liian yksinkertainen kuvaus, vaikkakin karkeasti oikein, koska ei niitä toki numeroarvoisesti sinne supertietokoneeseen tietenkään syötetä, vaan ne tulevat mallista ulos. Kytkennät sikäli kyllä syötetään sisään parametreihin, että eiväthän mallit tosiasiassa mallinna mitään niin kaoottista kuin ilmastoa; pilvien, auringon aktiivisuuden, valtamerten vaikutuksen ym. parametrien ollessa monelta osin kysymysmerkkejä tai mallintamisen epäonnistuessa.

Monimutkainenkin parametriensä rajaama todellisuus antaa rajattuja vastauksia. Juuri tästä on esim. Pielke kritisoinut. Hänen mielestään lokaalit muutokset ja yleisemmin muutosten lokaalisuus pitäisi saada malleihin paremmin sisälle ja mm. maankäytön muutosten vaikutukset.