perjantai 11. marraskuuta 2011

Syvällisyys.


Jonkinlaisen liberaalin oikeistoälykön imagoa pitkään rakennellut Tuomas Enbuske kirjoitti siitä, miten vasemmisto-oikeisto-jako joutaisi roskakoriin. Vähän ihmettelin, kun J. Hankamäki kommentoi rinta rottingilla, miten juuri hän oli joskus muutama kuukausi sitten kirjoittanut jotain samankaltaista oikeiston ja vasemmiston historiasta. Tuo läppä on kiertänyt blogeissa vuodesta sarvikypärä, ja jos nyt olen rehellinen, en oikein ymmärrä mitä Hankamäen yleistä vasemmistopopulismia ja "kansallismielisyyttä" yhdistelevässä läpässä on niin syvällistä. Ilmeisesti sillä, että joku on "filosofi" on jotain erityistä arvoa. Ainakin hän itse tuntuu olevan kovasti sitä mieltä. Enbuske muuten käyttää artikkelissaan sanan "abstrakti" jotain muotoa kolmesti. Minä olen kirjoitellut abstraktioista jo monta vuotta. Voinen siis ottaa minäkin kunnian Enbusken sanailusta.

Olen jotenkin väsynyt koko yhteiskunta-analyysiin ja erityisesti koko "vasemmisto" ja "oikeisto"-läppään. Kaikkiin niihin aspekteihin joita siinä on, ja kaikkinen nyansseineen, se on puuduttava sekava puuro, josta "selkoa" ottavat yleensä joko pimahtavat aivan täysin, tai kiertävät kehää joidenkin ankeiden latteuksien ja iskulauseiden ympärillä.

Epäilenkin, että "syvällisyys" on jotain mitä tulee pitää yksiselitteisesti vahingollisena asiana. On olemassa toki hengellisyyttä, mutta sitä tulee käsitellä varoen. Syvällisyys ja hengellisyys ovat oikeastaan toistensa täydellisiä vastakohtia.

5 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Amen tälle. Pinnallisuus kunniaan.

Toisaalta sellaisessa syvällisyydessä, joka nojautuu perusteluissaan kaikkien tuntemaan, yhteiseen traditioon on aina jotain jaloa. Persoonakohtainen, syvällinen vääntäminen taas on syvältä :)

antti kirjoitti...

Myös minä tulen aina satunnaisesti ihmetelleeksi, mitä ihmiset tarkoittavat sanalla syvällinen. Enkä oikein välitä sanasta, sillä sitä käytetään useimmiten itsensä korostamiseen, vaikka useimmiten "syvällinen" ajattelu ei eroa muotonsa puolesta muusta ajattelusta millään tavalla.

"Syvällisyyttä" käytetään siis puhujaa tai hänen viiteryhmäänsä ylentävänä, ihmisiä erottelevana terminä. On pinnallisia ja syvällisiä ihmisiä. Pinnallisten mielletään miettivän liki ainoastaan elämän ulkokohtaisia seikkoja ja käytännön asioita. Syvälliset ihmiset puolestaan miettivät myös moraalisia, teoreettisia yms. aiheita.

"Syvällisyydellä" voidaan kuitenkin myös kuvata ajattelutapojen eroja. Tällöin sanalla tarkoitetaan suunnilleen ajattelun laaja-alaisuutta. Sitä että osaa astua ajatuksissaan välittömimpien tunteiden ja vaikutelmien ulkopuolelle ja miettiä asioita useista näkökulmista.

Lisäksi toisinaan "syvällisellä" tarkoitetaan suunnilleen samaa kuin sanoilla abstrakti tai käsitteellinen. Syvällisiä ovat ne ajatukset tai ideat, joille jonkin ajattelutapa, teoria tai maailmankatsomus perustuu.

Useimmiten en ymmärrä, mitä joku tarkoittaa kuvatessaan tiettyä ajatustaan "syvälliseksi". Yritän välttää sanan käyttämistä.

Tiedemies kirjoitti...

Matematiikassa "syvällinen" tarkoittaa usein samaa kuin helponnäköinen, mutta vaikeasti todistettava.

Tomi kirjoitti...

TM:"Matematiikassa "syvällinen" tarkoittaa usein samaa kuin helponnäköinen, mutta vaikeasti todistettava."

Niinkuin Goldbachin konjektuuri tai Riemannin hypoteesi?

Tiedemies kirjoitti...

Tomi, juuri niin.