tiistai 29. marraskuuta 2011

Asiantuntijuudesta.


Aina välillä törmää hämmentävään ilmiöön siitä, miten asiantuntijuus nähdään jonkinlaisena rintamerkkinä, jonka ihminen kiinnittää takkiinsa, ja tämän jälkeen tämä voi ikäänkuin puhua auktoriteettina asiasta. Tietenkään kukaan ei voi tehdä tällaista päätöstä omavaltaisesti, vaan muiden on jotenkin tunnustettava tämä asiantuntemus.

Tänä aamuna töihin tullessani kuuntelin radio-ohjelmaa, jossa keskustelun aiheena oli jääkiekkoväkivalta. Ohjelmassa oli jeesustelemassa erinäinen joukko "asiantuntijoita". Valitettavasti en ehtinyt kuuntelemaan keskustelun sisältöä, joten en puutu siihen. Se, mihin kiinnitän huomioni oli asiantuntijuuden käsite: kaikki paikallaolijat edustivat jääkiekkoa urheiluna. Ainakaan ohjelman insertin perusteella mukana ei ollut lainopillista asiantuntijaa tai vaikkapa lääketieteellistä asiantuntijaa, vaan ainoastaan jääkiekon asiantuntijoita, valmentajia ja jääkiekkoliiton edustajia.

Tämä on nyt sivuseikka, ja palaan asiaan kohta: olen todennut jääkiekosta ennenkin, että mikäli väkivalta ei oikeasti kuuluisi jääkiekkoon, tappelua kentällä ei ratkaistaisi antamalla jäähy, vaan soittamalla paikalle poliisi, ja asettamalla nyrkkisankari elinikäiseen pelikieltoon. Kuvitellaanpa hetkeksi, että esimerkiksi kesken golfpelin yksi pelaajista tönäisee toista, ja tämä alkaa hakata nyrkillä vastustajaansa. Jos tästä seuraisi vaikkapa yhden lyönnin sakko, sensijaan että paikalle kutsutaan poliisi, niin tätä pidettäisiin täysin kummallisena. Niinkauan kun jääkiekko-ottelussa on säännöt sille, mitä tappelusta seuraa, se on osa peliä.

Itse asiaan, siis asiantuntemus ymmärretään hyvin usein niin, että se on jonkinlaista uppoutumista tai omistautumista itse ilmiölle, ja että asiantuntemus syntyy nimenomaan siitä, että jokin ilmiö on tullut tutuksi "sen omilla ehdoilla". Tässä on tietenkin mielekäs näkökohta. Otan esimerkiksi toisen kiistanalaisen ilmiön, eli huumeet. Kun pohdimme huumeita ilmiönä, meillä on erilaista asiantuntemusta: poliisilla on kosketus huumausainerikollisuuden ilmenemiseen poliisin näkökulmasta, joillakin lääkäreillä on kosketus huumausaineiden käyttöön lääketieteessä, huumeiden käyttäjillä on näkökulma siihen mitä huumeiden käyttäminen on, ja niin edelleen. Jokainen ilmiö ilmenee yleensä useammalla tavalla. Voisimme nimittää tätä "relativismiksi", mutta varaan sen pejoratiivisen merkityksensä vuoksi toiseen merkitykseen: totean vain, että mikä tahansa tällainen laajempi ilmiö voidaan nähdä hyvin eri tavalla eri tilanteissa ja eri ihmisryhmien silmin. Sanotaan, että ilmiö on monitahoinen.

Sensijaan "relativismi" liitetään yleensä pahantahtoisesti käsitykseen, jonka mukaan kukin ilmiö voidaan ymmärtää vain sen omilla ehdoillaan ja että jokainen ulkopuolinen näkökulma on väärä. Tämä on itseasiassa sangen usein poliittisen korrektiuden nimissä vaalittu tarkastelutapa yhteiskunnallisissa ilmiössä. Oikeastaan voimme jokaisen ilmiön "statuksen" arvioida sen mukaan, kuinka voimakkaasti tätä relativistista ymmärtämistä vaalitaan. Jääkiekko on yhteiskunnassamme korkean statuksen ilmiö, joten sen "ymmärtäminen" tapahtuu yleensä puhtaasti jääkiekosta sisältäkäsin, eli jotta joku voisi sanoa jotakin mielekästä jääkiekon väkivaltaisuudesta, tämän pitää olla nimenomaan jääkiekon asiantuntija. Muuten henkilö ei ns. tiedä mistä puhuu. Toisaalta esimerkiksi maahanmuuttokriittisyys on mediassa matalan statuksen ilmiö, joten se näyttäytyy peräti käänteisesti, eli sitä ei voida ymmärtää sisältäkäsin lainkaan, vaan ainoastaan toiseutena. Toinen matalan statuksen ilmiö on huumeiden käyttö. 90-luvulla tämä hetkeksi repesi, eikä repeämää ole täysin onnistuttu paikkaamaan, mutta silti pääasiassa asiantuntemus on kriminaalipoliittista asiantuntemusta, eikä edes esimerkiksi lääketieteellistä asiantuntemusta aina tunnusteta.

Myös tieteellisessä työssä asiantuntijuuden merkitys on toisinaan ongelmallinen. Varsinaiseen ns. kovaan tieteeseen liittyy vähemmän ongelmia siksi, että tiedeyhteisö on laaja ja sillä on hyvin kehittyneet standardit sille, mikä tekee asiantuntijan. Tämä pitää paikkaansa kuitenkin vain tieteen sisällä, se ei toimi ulospäin. Esimerkiksi poliittisiin päätöksiin vaikuttaessaan asiantuntemus ei ole enää niin yksioikoinen.

Jos ajattelemme esimerkiksi taannoista ns. climate-gate- sotkua, sitä voisi verrata jääkiekkoon. Vertaus on ontuva, mutta esitän sen silti, vaikka tiedän että jotkut lukijat käyttävät sitä väärin. Climate-gate oli nimittäin ikäänkuin tappelu kaukalossa, mutta josta ulkopuoliset, jääkiekkoon vihamielisesti suhtautuvat tahot halusivat nostaa syytteitä pahoinpitelyistä. Lisäksi he haluaisivat kieltää jääkiekon, koska pitävät näitä tappeluita todisteena siitä, että pelien lopputulokset on sovittu erikseen. Tästä "todisteena" oli mm. se, että sähköposteista käy ilmi, miten puolueellisiksi tai epäpäteviksi koettuja tuomareita on yritetty saada savustettua ulos peleistä. Keskeinen ongelma ei kuitenkaan ole peli itse, vaan vedonlyönti ja siihen liittyvät lieveilmiöt.

Vertaus on, kuten sanoin, ontuva, mutta sen on tarkoitus tuoda esiin, miten ongelmallista on tuoda mihin tahansa yhteiskunnalliseen keskusteluun ns. vaihtoehtoisia näkökulmia. Olisi kauhean mukavaa, jos yksi niistä olisi oikea. Mutta mitään mekanismia tällaisen ainoan oikean näkökulman tunnistamiseksi ei ole. En jatka tässä eteenpäin, koska jokainen lukija, joka olisi riittävän älykäs ymmärtämään mitä tahdon sanoa, kykenee jo tästä päättelemään sen itse. Eli miksi konservatiivit, jälleen kerran, ovat yksinkertaisesti tuomittu olemaan väärässä.

27 kommenttia:

Juha kirjoitti...

Jostain syystä minulle tuli välittömästi mieleen YLE uutiset ja niiden toistuvasti käyttämän Asijain Tuntiat (TM). Sixten Korkman jne. [PASKAISTA NAURUA]

Tomi kirjoitti...

Tuosta tappeluiden kuulumisesta jääkiekkoon. Olen samaa mieltä, että ne jossain määrin kuuluvat lajiin, mutta on myös raja, jonka yli ei voida mennä.

Jos joku pelaaja hakkaa kaukalossa toisen pelaajana henkihieveriin tai vammauttaa tahalleen vakavasti, niin hän on syyllistynyt pahoinpitelyyn ja asia tulisi käsitellä oikeudessa. Nämä lätkäjätkät eivät hyväksy yhteiskunnan puuttumista asioihin näissäkään tapauksissa.

Tiedemies kirjoitti...

Oma näkemykseni on, että jääkiekkoihmisten pitäisi yksinkertaisesti päättää, mikä kuuluu ja mikä ei kuulu peliin. Se, mikä ei kuulu peliin, kuuluu poliisille. Jos tappelut eivät oikeasti kuulu peliin, niin tappelijoille pitää ihan oikeuslaitoksen antaa sakot, ja toistuvasti niihin syyllistyvien pitää joutua linnaan.

Jos näin ei ole, niin silloin jääkiekko on vain eräänlaista UFC:tä luistimilla. Sopii sekin minulle, mutta selkiyttämistä nämä säännöt kyllä vaatisivat

nozick kirjoitti...

Jääkiekkoihmisten suhtautumisessa väkivaltaan on vastenmielistä kaksilla korteilla pelaaminen. Minusta on ihan ihan hyväksyttävää että niinkin kovaotteisessa pelissä kuin jääkiekko välillä tunteet kuohahtavat. Vastenmielistä on se, että yhtäällä kiistetään jääkiekon väkivaltaisuus ja tuodaan esiin että tappeleminen ei ole sääntöjen mukaan sallittua. Toisaalta kuitenkin halutaan toimia omien lievien rangaistuskäytäntöjen mukaan kun tappeluja tulee.

Jalkapallossa, missä myös otetaan kontaktia ja jossa loukkaatumisriski vääristä taklauksista on merkittävä, jääkiekkorähinöiden kaltainen tappelu johtaisi todennäköisesti elinikäiseen kilpailukieltoon.

Tiedemies kirjoitti...

Nozick, juuri niin.

Tomi kirjoitti...

Pelaajat eivät käsittääkseni kirjoita mitään vastuuvapautussopimusta, jossa todetaan, että jos pelaat jääkiekkoa, niin sinut voidaan hakata kaukalossa tohjoksi. Niin kauan kuin tällaisia sopimuksia ei tehdä, niin jääkiekkoihmisten on turha valittaa yhteiskunnan reagoinnista.

Kumitonttu kirjoitti...

Ihmettelen, kuinka isovanhempani pysyivät hengissä, kun jääkiekossa tappeluita ei viety poliiseille. Sitten hoksasin, että eiväthän he pysyneetkään - kuolleita ovat...

Asiantuntijuus on hyvä asia, kun mietitään, miten joku tavoite voidaan saavuttaa, mitä poliittinen järjestelmä on päättänyt tavoitella. Nykyisessä liberaalissa fasismissa asiantuntijuutta käytetään poliittisten tavoitteiden määrittelyssä. Siinä on nähdäkseni ongelman ydin.

Tomi kirjoitti...

Kumis, esim. 70-luvulla jääkiekko oli paljon rauhallisempi ja väkivallattomampi peli kuin nykyään, ainakin Euroopassa.

IDA kirjoitti...

Itse ymmärsin koko kirjoituksen lukuun ottamatta viimeistä lausetta. Se on täysin irrallinen.

Anonyymi kirjoitti...

Vertaus on, kuten sanoin, ontuva, mutta sen on tarkoitus tuoda esiin, miten ongelmallista on tuoda mihin tahansa yhteiskunnalliseen keskusteluun ns. vaihtoehtoisia näkökulmia. Olisi kauhean mukavaa, jos yksi niistä olisi oikea. Mutta mitään mekanismia tällaisen ainoan oikean näkökulman tunnistamiseksi ei ole.

Eli evoluutioteoria ja kreationismi ovat samanarvoisia, ja molempia tulee opettaa koulussa lapsille vain näkökulmina.

IDA kirjoitti...

Eli evoluutioteoria ja kreationismi ovat samanarvoisia, ja molempia tulee opettaa koulussa lapsille vain näkökulmina.

No tietenkin kreationismi on paljon arvokkaampaa. Siksi sen opettamiseen kouluissa pitäisikin suhtautua hyvin varovaisesti. Nykyäänhän evolutionistit luulevat, että luominen tarkoittaa tehtyä, vähän Legolandian tapaista dinosauruspuistoa, joten totuuden yllättävä kertominen voisi olla suuri järkytys. Ja sellaisia pitää välttää. :)

Tiedemies kirjoitti...

Eli evoluutioteoria ja kreationismi ovat samanarvoisia, ja molempia tulee opettaa koulussa lapsille vain näkökulmina.

Evoluutioteoria ja kreationismi eivät ole "näkökulmia".

Anonyymi kirjoitti...

Evoluutioteoria ja kreationismi eivät ole "näkökulmia".

Mikä siis on mielestäsi näiden ja näkökulmien välinen olennainen ero?

Ja oletko siis sitä mieltä että on olemassa joku mekanismi, jolla voimme erotella kumpi "näkökulma" on oikeassa, evoluutioteoria vai kreationismi?

Tiedemies kirjoitti...

Näkökulma siis viittaa siihen, että samassa ilmiössä on erilaisia ominaisuuksia riippuen siitä, minkälaisista lähtökohdista sitä käsitellään. Huumeet ovat kriminaalipoliittinen kysymys poliisille, ajankäyttökysymys huumeiden käyttäjälle. Poliisilla ja huumeidenkäyttäjällä on erilainen näkökulma ilmiöön, he yrittävät ratkaista eri ongelmia; poliisi yrittää ottaa huumeidenkäyttäjät kiinni, huumeidenkäyttäjä yrittää välttää joutumasta kiinni ja saada huumeista jotain iloa.

Se, ettei ole mitään "yhtä oikeaa" näkökulmaa tällaisiin asioihin, tarkoittaa vain sitä, että ihmiset pyrkivät eri asioihin ja heillä on erilaiset käsitykset asioiden toivottavuudesta, eikä meillä ole mitään erillistä keinoa verrata näitä "objektiivisesti". Voimme toki valita jonkun tietyn mittarin ja sopia soveltavamme sitä. Siinä ei kuitenkaan tule pääasiallisesti kiistaa niinkään siitä, mitä tosiasiat ovat, kuin siitä, mitä niille pitäisi lopulta tehdä.

Evoluutio taas viittaa tiettyihin tosiasioihin, joita kreationisti ei hyväksy. Voi tätä kai "näkökulmaksi" myös nimittää, mutta yleensä sanalla ei tarkoiteta tätä ellei tarkoituksellisesti yritetä sotkea asioita.

Anonyymi kirjoitti...

Evoluutio taas viittaa tiettyihin tosiasioihin, joita kreationisti ei hyväksy.

Minusta vaikuttaa siltä ettet vastannut esittämääni kysymykseen.

Minusta se, että "ei ole olemassa yhtä oikeaa näkökulmaa" tai että "emme voi mitata asioita objektiivisesti" tarkoittaa samaa kuin se, että "ei voida tietää mikä näkökulma edustaa tosiasioita".

Miksi mielestäsi evoluutioteorian osalta voimme sanoa että se edustaa tosiasioita, mutta jonkun toisen yhteiskunnallisen näkökulman osalta emme?

Täytyy muistaa, että meistä kumpikaan ei ole (tietääkseni) itse tehnyt evoluutioteoreettista tutkimusta, joten olemme joka tapauksessa vähintään yhden askeleen päässä henkilökohtaisista havainnoista. (Minulla on sentään Lajien synty kirjahyllyssä!)

Voi tätä kai "näkökulmaksi" myös nimittää, mutta yleensä sanalla ei tarkoiteta tätä ellei tarkoituksellisesti yritetä sotkea asioita.

Minusta olennaista ei ole nimi vaan sisältö. Kos sisältö on kahdelle asialle täsmälleen sama, selvyyden vuoksi on parempi käyttää samaa sanaa.

Antti kirjoitti...

Mikko kirjoitti:
Minusta vaikuttaa siltä ettet vastannut esittämääni kysymykseen.

Vähättelemättä kysymyksesi tärkeyttä mietin, miksi yrität, jälleen kerran, kääntää keskustelun siihen, onko jokin näkökulma toista totuudenmukaisempi. Eihän tämä kysymys – tai se mikä tekee tästä kysymyksestä kiintoisan ja vaikean – ole epistemologinen. Tai ainakaan minun tulkintani tästä blogimerkinnästä ei johdattele pohtimaan tiedon ja totuuden ongelmia ensimmäisenä, vaan kyse on jostain, sanotaan vaikkapa, inhimillisemmästä.

Näin siis ymmärsin alkuperäisen blogimerkinnän: Harmi, ettei ole yhtä oikeaa näkökulmaa. Sen sijaan on politiikkaa, jossa kiistellään siitä, mitä näkökulmaa kulloiseenkin kiistanalaiseen kysymykseen sovelletaan, miten sovelletaan jne. Harmillista tämä on siksi, että jotkin näkökulmat ovat arkijärkisiä, ennakkoluuloisia jne. Niitä ei siis ole koeteltu, ainakaan tieteellisesti kuten asiantuntijatietoa.

Tätä keskustelua ei kuitenkaan tarvitse rajata vain asiantuntijatietoon. Myös muut kuin asiantuntijoiden esittämät ”näkökulmat” voivat olla niin kehnosti argumentoituja, että olisi kiusallista, mikäli ne yritettäisi jättää huomiotta. Tämä menee kuitenkin jo räikeästi ylitulkinnan puolelle, sillä puheenaiheena oli nimenomaan se tieteellinen asiantuntijuus, jota ei tulisi ohittaa etsittäessä oikeaa ratkaisua tiettyihin ongelmiin. Keskustelun aihe on kuitenkin edelleen mukana: on ylipääsemätön harmi, että kaikki kiistan osapuolet eivät punnitse esittämiäni näkökulmia vähintään yhtä painokkaasti kuin omiaan. Enkä millään mahdilla voi käännyttää heidän päitään. Ainoa, mitä voin tehdä, on todeta, että he ovat väärässä.

Tämän ongelman voi muotoilla myös toisin: Tiedämme, että keskustelussa olisi rakentavaa pohtia, miksi toinen osapuoli haluaa pitää kiinni näkökulmastaan niin voimakkaasti. Tämä on kuitenkin siinä mielessä joutavaa, että siitä ei ole minulle mitään hyötyä. Päinvastoin se on lannistavaa, koska kokemuksesta tiedämme, että se väärässä oleva osapuoli ei tule pohtimaan tätä samaa kysymystä. Kun se pahuksen väärässäolija vielä ajattelee samoin, voidaan keskusteluyhteys todeta katkenneeksi ja poistua paikalta. Todellinen keskustelu on tietenkin väistynyt jankkaamisen tieltä jo paljon aikaisemmin.

Siis sikäli kuin tulkintani yllä olevasta kirjoituksesta on tosi, epistemologian sijaan olisi perustellumpaa pohtia, mistä tämä harmillinen tilanne johtuu ja mikä neuvoksi.

Tiedemies kirjoitti...

Antti tulkitsi kirjoitukseni osapuilleen niinkuin minäkin. Otan nyt ihan yksinkertaisen esimerkin:
Voimayhtiö haluaa rakentaa padon ja voimalaitoksen. Syntyvä tekoallas peittää jonkun tietyn alueen. Luonnonsuojelijat haluavat estää tämän.

Projektin taloudelliset ja luonnolle koituvat seuraukset voivat olla epävarmoja, niitä arvioidaan eri tavoin, ja kumpikin yrittää vakuuttaa muut oman näkökulmansa oikeellisuudesta.

Toki varmaan käytännössä myös esitetyissä tosiasiaväittämissä on eroja, koska jokaisella tarkastelijalla on joku bias siihen suuntaan, joka tukee omia päämääriä. Sivuutan kuitenkin tämän, sillä vaikka kummallakin osapuolella olisi tarkalleen sama käsitys tosiasioista, heillä on silti eri näkökulma.

Kun voimayhtiön edustaja kuvailee projektia, hän painottaa energiantuotannon positiivisia vaikutuksia ja jättää muunlaiset vaikutukset kuvailematta, tai kuvailee niitä puutteellisesti tai, kuten totesin, ehkä myös virheellisesti. Tämä virheellisyys on toki todennettavissa ja osoitettavissa, mutta jos pelkästään jätetään jokin asia tarkastelun ulkopuolelle, tätä ei voi vielä väittää "virheeksi".

Luonnonsuojelujärjestö esittää asian kuvailemalla tuhoja, joita tekoaltaan täyttäminen aiheuttaa. Sen edustajat ehkä kaivamalla kaivavat erilaisia negatiivisia seurauksia tai riskejä, kuvailevat niitä yksityiskohtaisesti. Kaikki ne voivat olla aivan todellisia. He saattavat myös kyseenalaistaa energiantuotannon mielekkyyttä ja esittää eriäviä tulkintoja sen toivottavuudesta.

Tämä kaikki on mahdollista, vaikka kaikilla olisi käytössään tarkalleen samat tosiasiat. Pelkästään tosiasioiden perusteella emme voi sanoa tällaisessa tapauksessa, että jompi kumpi on "oikeassa" tai "väärässä". Toki jokaisella asiaa tarkastelevalla on jokin näkökulma asiaan. Kunnanjohtaja saattaa pitää ensiarvoisen tärkeänä työpaikkoja, joita voimalaitos tuo. Matkailuyrittäjä saattaa pitää erityisen tärkeänä sitä, että suosittu matkailukohde ei jää veden alle. Tms.

Väitänkin, Mikko, että ymmärsit tämän tasan tarkkaan, mutta väität vastaan, koska olet joskus kauan aikaa sitten päättänyt, että minulla on salaa jokin mielipide, josta ikäänkuin yrität saada minut "kiinni". En ole keksinyt muuta selitystä näille oudoille trolleillesi, koska tiedän, ettet ole tyhmä.

Anonyymi kirjoitti...

Tuo on hyvä pointti. Kuten on tämä kirjoituksesikin, jos viimeisen kappaleen ottaa pois. Viimeinen kappale ja eritysiesti viimeinen lause on rimanalitus joka vie pohjan muulta kirjoitukselta.

Mutta kirjoitukseen ei ole minulla ollut lisättävää, joten lähdin tangentille.

Se mitä haluaisin tällä ja muilla "trollauksillani" saada aikaan on että huomaisit, kuinka sinulla on toisessa kontekstissa (tieteessä) täsmälleen analoginen maailmankuva kuin "konservatiiveilla" tämän kirjoituksesi kontekstissa.

Kun onnistut pitämään mielessäsi samanaikaisesti nämä kaksi ristiriitaista näkökulmaa, näkökulmat tavallaan sulautuvat yhteen, jonka jälkeen asiat näyttäytyvät eri valossa.

Tälle samalle, sanoisinko psykologiselle periaatteelle, perustuu kaikki oppiminen, ja siinä on avain myös muiden näkökulmien ymmärtämisen mahdollisuuteen.

Ari kirjoitti...

Mitähän tarkoitat konservativismilla tässä yhteydessä? En ymmärrä tätä implikaatiota.

Teknokraatit ovat yleensä ollet suhteellisen vasemmistolaisia. Kiinaa insinöörihallituksineen voidaan pitää jonkinlaisen teknokratiana. Ja jos katsotaan vaikka USA:n poliittista kenttää, tiedevastaisuus tulee lähinnä oikeistosta ja vasemmisto tukeutuu ehkä enemmän asiantuntijoihin.

Minusta asiantuntijuus, kuten akateemiset kannukset on ihan hyvä mittakeppi mielipiteen laadunhallintaan. Jokin DIY ilmastotiede on ihan höpötouhua. Toki asian tiimoilta voi sanoa yhtä sun toista, mutta en näe että ei-ilmastotieilijöillä on juuri mitään mielenkiintoista sanottavaa varsinaisista ilmastotieteellistä prosesseista. En sano, että tämä on mahdotonta, vain epätodennäköistä. Et sinäkään pidä homeopatiasta, rokotevastaisuudesta tms.

Mutta olen samaa mieltä, yhteiskunnallisissa kysymyksissä on hyvin vaikea sanoa kuka on asiantuntija. Mielestäni kuitenkin moniin koordinaatio-ongelmiin liittyy aika paljon tehokkuusanalyysia. Toki tämä voidaan skipata jollain moraalifilosofialla, mutta minusta tehokkuus on hyvin tärkeä komponentti näitä kysymyksiä. David Friedman kirjoitti taannoin asiasta, että on seuruseettiset argumentit ovat paljon mielekkäämpiä, koska hän ei usko läpimurtoon moraalifilosfiassa ja on paljon mielekkäämpää tutkia instituutioita ja niiden seuraamuksia, ja taloustieteillä tulee olemaan tässä merkittävä rooli.

Mutta olet oikeassa siitä, mikä on btw. itävaltalainen oivallus, eli tieto on hajautettua. Poliisi tietää jotain huumeista, huumetutkijat jotain, lääkärit jotain, käyttäjät jotain jne. Kysymys on miten aggregoida tämä informaatio.

Robin Hansonin on yrittänyt jaotella yhteiskunta-analyysin uskomuksiin ja arvoihin. Tämä on toki ongelmallista, mutta antaa aika voimakkaita implikaatiota, koska arvojen oikeellisuutta on vaikea mitata, mutta uskomusten kylläkin.

Verrataanpa mielipidemarkkinoita oikeisiin markkinoihin.

Osakemarkkinoilla ihmiset eivät yleensä ottaen ota kantaa ja tee sillä ylituottoa ilman tietoa. Väärillä mielipiteistä tulee vahva signaali. Vaste-aika on siis on suhteellisen nopea, minkä merkityksen signaalinkäsittelystäkin tiedät.

Mielipidemarkkinoilla, jota myös politiikaksi kutsutaan, ei ole vastuuvelvollisuutta omista uskomuksista. Vähän kuin koodaisi ilman koskaan ajamatta ohjelmaa ("it compiles, ship it!"). Tässä mielessä minusta politiikkaan pitäisi saada enemmän vastuuvelvollisuutta uskomuksista (belief), koska vääristä uskomuksista kyllä joku maksaa, mutta usein se ei ole vahinkoja aiheuttanut poliitikko tai ihmiset. Se miksi emme halua johtajiamme vastuullisiksi kai johtuu jonkinasteisesta Tukholman syndroomasta.

Minusta juurikin tämä vastuuvelvollisuuden puute on syy miksi politiikka on täynnä näitä pimahtaneita polemiikkeja, jotka vaan soittavat suutaan, ja tekevät koko prosessista ällöttävän.

Minulla on hyvin ristiriitainen suhtautuminen asiantuntijoihin. Toisaalta näen joka paikassa analyysia, josta tiedän että viisampi asiantuntija osaisi sanoa paremmin, mutta toisaalta näen asiantuntijoita, joita shorttaisin jos voisin. Olen (kerrankin?) Kumiksen kanssa samaa mieltä.

Useimmilla kansalaisilla ei ole mitään käsitystä yhteiskunnallisista syy-seuraussuhteista, muuta kuin marginaalissa (tosin se marginaali on pitkä). Ainakin näin epäilisin.

Ari kirjoitti...

Hox, viestini oli sitten Tiedemiehelle eikä liittynyt aiempaan keskusteluun.

Ari kirjoitti...

"Vertaus on, kuten sanoin, ontuva, mutta sen on tarkoitus tuoda esiin, miten ongelmallista on tuoda mihin tahansa yhteiskunnalliseen keskusteluun ns. vaihtoehtoisia näkökulmia. Olisi kauhean mukavaa, jos yksi niistä olisi oikea. Mutta mitään mekanismia tällaisen ainoan oikean näkökulman tunnistamiseksi ei ole. En jatka tässä eteenpäin, koska jokainen lukija, joka olisi riittävän älykäs ymmärtämään mitä tahdon sanoa, kykenee jo tästä päättelemään sen itse. Eli miksi konservatiivit, jälleen kerran, ovat yksinkertaisesti tuomittu olemaan väärässä."

Deus ex machina! Anteeksi, en todellakaan ymmärtänyt miten viimeinen lause liittyy oikein mitenkään aikaisempaan.

Jotenkin rakentelet tietynlaista narratiivia konservatiivien ympärille, jossa he ovat vastuussa vähintään kaikesta pahasta, ja jaat termiä aika leveästi niin substanssinkin kuin henkilöiden osalta. Mieleen tulee vähän itävaltalaiset ja "sosialismi". En usko, että tämä abstraktio kuvaa todellisuutta, tai ainakaan on kovin hyödyllinen. When all you have is an Austrian, every problem looks like socialism.

ps. en ole "konservatiivi"

Tiedemies kirjoitti...

Mieleen tulee vähän itävaltalaiset ja "sosialismi".

Tämä on hyvä huomio. Itse käsittelen konservatismia näkökulmana (sic) jossa pätee, että mitä suurempi paine jonkin olemassaolevan rakenteen muuttamiseksi on, sitä enemmän tätä rakennetta tulee puolustaa. Yleensä vielä niin, että menneet muutokset pitäisi peruuttaa, ja että tämän peruuttamisen toivottavuus on sitä suurempi, mitä tehokkaampi muutos on ollut.

Ari kirjoitti...

Ok. Tuohan on ihan klassinen määritelmä. Ei minulla ole mitään sympatiaa muutosvastaisuudelle, mutta tuon helposti lukee rivien välistä ns. progressiivisen politiikan puolustukseksi.

Käytän mielelläni vaikkapa tehokkuusanalyysia analysoidakseni poliittisia kysymyksiä, enkä näe hirveästi merkitystä sillä onko ne muutoksia, vanhaa traditiota vai mitä ne on.

Uskoisin sinunkin olevan samaa mieltä, että vaikka mitään helppoa konstia oikeiden "näkökulmien" selvittämiseksi ei ole, löytyy kyllä instrumentteja uskomusten todenperäisyyden selvittämiseksi.

Minusta se, että ihmiset saataisiin vastuuseen uskomuksistaan olisi melko tärkeää. Tai yleensäkin, että yhteiskunnassa se joka tekee vahinkoa, maksaa. Jokaisen epäonnistuneen politiikan tuloksena joku maksaa, mutta se on yleensä uhri, ei syyllinen. Poliitikot osittain, mutta myös äänestäjät. Kysymys on suuremman luokan moraalihasardista.

Kärjistäen pointtini on, että juurikin tämmöinen "on erilaisia näkökulmia"-relativismi mahdollistaa vastuuttoman idealismin, oli sitten kyseessä energiapolitiikka, työllisyyspolitiikka, huumepolitiikka, maahanmuuttopolitiikka jne.

Tiedät kuitenkin tehokkuuden ja esim. eksponentiaalisen kasvun merkityksen pitemmällä aikavälillä.

Tiedemies kirjoitti...

Käytän mielelläni vaikkapa tehokkuusanalyysia analysoidakseni poliittisia kysymyksiä, enkä näe hirveästi merkitystä sillä onko ne muutoksia, vanhaa traditiota vai mitä ne on.

Jotenkin näin ajattelen itsekin. "Progressiivinen" politiikka on tietenkin pääosin aivan hölmöä, itävaltalainen sanoisi että se on melkein pelkkää sosialismia.

Minusta se, että ihmiset saataisiin vastuuseen uskomuksistaan olisi melko tärkeää.

Kyllä. Demokratian keskeisin ongelma, jota minusta Hanson on jutuillaan ennustemarkkinoista jne alleviivannut, ja monet muut siteeranneet jo ad nauseam, on juuri se, että uskomuksistaan ei joudu vastaamaan. Huonosti päättäminen, saati äänestäminen, ei maksa päättäjälle/äänestäjälle oikein mitään, vaan päinvastoin, ne on yleensä pelejä, joissa kustannuksia pääsee kasaamaan muille.

Kärjistäen pointtini on, että juurikin tämmöinen "on erilaisia näkökulmia"-relativismi mahdollistaa...

Yritin, kömpelösti, kirjoituksessani todeta, että tämä näkökulmarelativismi on todellinen ilmiö. Tätä ei pitäisi sotkea asiantuntijuuteen; en yritä yllä lytätä asiantuntijuutta, vaan päinvastoin, kritisoin sitä, miten asiantuntijuus muka syntyy immersiosta ilmiöön sinänsä.

"Väärä relativismi" on sitä, että näkökulmarelativismille annetaan epistemologinen rooli. Hanson taisi tästäkin jotain sanoa jo yli kymmenen vuotta sitten artikkelissaan Vote values, bet beliefs. Väärä relativismi on siis sitä, että uskomukset ja arvot sekoitetaan yhdeksi mössöksi, jota kutsutaan sitten asiantuntemukseksi.

"Oikea" relativismi olisi sitä, että oikeaa asiantuntijuutta on vain se, josta voidaan päästä yksimielisyyteen kertoimista, ja siinä pitäisi olla kyse jonkinlaisesta vedonlyönnistä. Arvoilla taas sitten ohjaillaan sitä, mihin suuntaan tosiasioita pitäisi ohjata. Niissä on kyse aidosta näkökulmaerosta. Jos Pena tykkää huumeista ja Masa ei, niin Pena ja Masa ovat eri mieltä siitä, kuinka toivottavaa huumeiden saatavuuden parantaminen on. Sensijaan jos heillä on käytössään osapuilleen samat tosiasiat, heillä pitäisi olla by and large sama käsitys siitä, mitä huumeiden paremmasta saatavuudesta seuraa.

Ari kirjoitti...

Juu, olemme siis pitkälti tästä samaa mieltä.

:)

joko kirjoitti...

Myös pään hakkaaminen irti tai muu törkeä pahoinpitely on sallittua jääkiekossa, koska siitä on määrätty rangaistus? Perustelusi on selvästi virheellinen.

Pitäisi perustaa erilaisia liigoja, joissa pelaajat allekirjoittaisivat suostumuksensa erilaiselle väkivallalle. Muun saa viedä oikeuteen, mutta lisäksi väkivallasta tulee tulla pelillinenkin rangaistus, urheilullisista syistä.

Tiedemies kirjoitti...

Kaikki sellainen väkivalta, joka ei johda rikosilmoitukseen kaukalossa, mutta johtaisi taksijonossa tapahtuessaan, on pelin sisällä. Tästä ei pitäisi olla mitään epäselvyyttä.