maanantai 10. lokakuuta 2011

Kyynärpäätaktiikka.

Onnistuin eilen haravoimaan pihaa ilman kipua. Teho oli ehkä puolet siitä, mitä se on normaalisti, mutta kivun poissaolo oli kirjaimellisesti kouriintuntuvaa, ja tuotti suurta mielihyvää. Asiat, joita normaalisti elämässä pitää jokseenkin tyhjänpäiväisinä ja jopa pitkäveteisinä, voivat vammautumisen myötä saada uuden merkityksen. Jäykkyys on yhä tallella, ja ääriasennoissa tuntuu tympeää kipua, mutta elämä on helpottunut huomattavasti viimeisen viikon aikana.

Saimme runnottua lehtipaperin teorian todella järeään muotoon niin, että jokaiselle määritelmälle onnistuttiin vielä esittämään tulkinta käytännön menetelmän osalta. Jos arvioija edelleen pitää tuloksia epämielenkiintoisina, hän on yksinkertaisesti päästään vialla. En pidä tieteellisessä kirjoittamisessa siitä, että tulosta pitää "myydä", mainostamalla jotenkin sitä, miten hyödyllinen ja hieno jokin tulos on. Kontekstiin sitomisen vaatimus on tietysti ymmärrettävä, mutta en edes halua kirjoittaa millekään urpoille, joilla ei ole tarpeeksi henkistä kapasiteettia siirtyä abstraktioiden välillä.

Lisäksi käytännön korostamisella on kääntöpuolensa juuri tässä kapasiteettimielessä: olen nähnyt jo riittävästi näitä urpoja, jotka hirttävät aivonsa partikulaariseen käytännön sovellukseen niin, etteivät osaa soveltaa teoriaa mihinkään muuhun. Esimerkkinä tästä on juuri reduktioiden teoriassa seuraavanlainen äärimmäisyyksiin asti turhauttava tapaus:

Eräs reduktio oli esitetty järjestelmille, jotka operationalisoidaan erääksi tilakonemalliksi. Hyvä, reduktion käytännön soveltamisen kannalta on kaksi olennaista tasoa: se taso, jolta kuvaus lähtee ja se, jolle se päätyy. Lähtötaso on usein esimerkeissä ohjelmakoodia, mutta se voi olla mitä tahansa, vaikka differentiaaliyhtälöitä tms. Olennaista on, että se "operationalisoituu" tilakoneeksi. Reduktion pätevyys määritellään sen kautta, että lopputuloksena saatavalla tilakoneella on samat ominaisuudet kuin redusoimattomalla koneella. Reduktio kyllä käyttää informaatiota, joka on peräisin lähtötasolta. Se tekee sen kuitenkin niin, että luodaan tietyt relaatiot tilakonemallin tasolla, ja nämä relaatiot analysoidaan lähtötasolta. Homma operationalisoituu täydellisesti mille tahansa mallille, jos meillä on keino analysoida relaatiot turvallisesti (so. ominaisuudet säilyttävästi) ja meillä on semantiikka (eli kuvaus lähtötasolta tilakoneille). Kun esitimme yhdessä paperissamme parannuksen reduktioehtoihin tilakonepuolella, niin arvioija väitti, että se ei ole merkityksetön, koska emme kommentoineet lähtötason menetelmää. Väite oli täysin mielipuolinen, koska menetelmä toimi samalla semantiikalla ja samoilla relaatioilla.

Ihmisten ajattelun puutteellisuus on toisinaan todella pelottavaa. Kun tällaiseen abstraktiojäykkyyteen törmää, niin minulla ainakin ensimmäinen ajatus on täydellinen epäusko, odotan hetken että jossain tulee punchline, joka paljastaa että kyseessä on vitsi. Suurin osa huumorista nimittäin liittyy juuri abstraktiorikkoihin.

Elämä olisi paljon helpompaa, jos tästä ei tarvitsisi välittää.

10 kommenttia:

Juha Kettunen kirjoitti...

Esimerkkinä tästä on juuri reduktioiden teoriassa seuraavanlainen äärimmäisyyksiin asti turhauttava tapaus ...

Pahoittelen, jos menee ohi aiheesta, mutta minulle tuli välittömästi mieleen kuuluisa dollarit vs. sentit -tapaus.

Aivoni menevät totaalisesti tilttiin, kun yritän ymmärtää, miten on mahdollista, että joku ei käsitä mitä eroa on dollarilla tai sentillä - desimaalipilkuista riippumatta.

Tiedemies kirjoitti...

LOL!
No, olisin voinut kertoa siitä, miten kuntoklubin asiakaspalvelussa oli vähän samanlainen tapaus.

Kävin nimittäin syyskuun 7 päivä tai jotain ilmoittamassa, että ainakaan ennen marraskuun alkua en muuten voi treenata ja näytin lääkärintodistuksen. OK, sain lapun, jonka mukaan kaksi kuukautta jätetään laskuttamatta.

Perjantaina sain soiton, jossa minulle kerrottiin, että koska tauko alkoi vasta syyskuun alun jälkeen, niin joudun maksamaan syyskuulta koko treenimaksun. Kun yritin saada vastauksen yksinkertaiseen kysymykseen: Jos jatkan treenaamista marraskuussa, niin joudunko maksamaan marraskuulta, asiakaspalveluihminen totesi vain olevansa pahoillaan sekaannuksesta. Yritin ehkä viisi kertaa muotoilla kysymykseni niin, että tämä ymmärtäisi, eli että onko nyt niin, että vaikka olen kaksi kuukautta treenaamatta, niin en saa kahta kuukautta kuitenkaan maksutta. Ei mitään vastausta.

Asia selvisi kyllä, kun soitin laskutukseen. Ilmeisesti siellä on sen verran kovemmat kognitiiviset vaatimukset, että laskutusta hoitava ihminen ymmärsi kysymykseni ja totesi, että joo, syyskuun lasku ehti menemään veloitukseen, mutta vastaavasti marraskuu jätetään joka tapauksessa veloittamatta. Now was that so hard?

samuli kirjoitti...

Ei tuossa varmaankaan ollut kyse asian ymmärtämisestä vaan asiakaspalvelijan asenteesta ja ehkä tietämättömyydestä firman veloituspolitiikasta.

Työkaverini osti Turun kaapeli-tv:ltä korttikanavapaketin, johon kuului kampanjatarjouksena bonuskanavia.

Kaveri meni kotiin, laittoi kortin telsuun, bonuskanavat eivät näkyneet. Kaveri palautti tehdasasetukset ja viritti kanavat uudelleen. Ei auttanut. Soitto myyjälle,joka käski palauttaa tehdasasetukset ja virittää kanavat uudelleen. Kaveri kertoi tehneensä näin ilman apua ja kysyi myyjältä, että oletteko varmasti kytkeneet bonuskanavat hänen korttiinsa. Myyjä oli tästä kysymyksestä hyvin ärtynyt ja käski vain virittää kanavat uudelleen, minkä kaveri teki. Ilman toivottua vaikutusta.

Tämän puhelinsoiton jälkeen kaveri kävi liikkeessä kortin kanssa, lähetti sähköpostia firmaan ja edelleen bonuskanavat pysyivät pimeinä. Vättivät, että vika on telsussa tai kortinlukijassa.

Kaveri meni taas kerran liikkeeseen, tällä kertaa jo pää punaisena huutamaan, että jos muut kortin kanavat näkyvät, niin ei vika voi olla kortinlukijassa.
Vihdoin ja viimein joku asiakaspalvelija katsoi päätteeltä parilla klikkauksella, että bonuskanavat ovat unohtuneet kytkeä korttiin.

Ari T kirjoitti...

Ihmisten typeryyksien valittaminen voi nostaa typeryyksien sosiaalista rajakustannusta, mutta en usko, että se on kovin tehokas tapa ratkaista näitä koordinaatio-ongelmia.

Ihmiset toimivat instituutioiden rajoissa. Niiden korjaaminen on huomattavasti helpompaa kuin ihmisten korjaaminen.

Juha Kettunen kirjoitti...

Asiat, joita normaalisti elämässä pitää jokseenkin tyhjänpäiväisinä ja jopa pitkäveteisinä, voivat vammautumisen myötä saada uuden merkityksen.

Onko muuten mieleesi jo juolahtanut, että vielä parisen sataa vuotta sitten amputaatio (ilman anestesiaa, tietenkin) olisi ollut ainoa mahdollinen hoitomuoto vammallesi?

Tiedemies kirjoitti...

Ihmisten typeryys pitää tiedostaa, jotta instituutioita voi kehittää. Jos instituutio on kehitetty oletuksesta, että ihmiset eivät ole typeriä, niin ongelmia seuraa.

Vertaisarvioinnissa on kehittämisenvaraa, ja kun valitan siihen liittyvistä ongelmista, pyrin kohottamaan tietoisuutta siitä, että se ei ole immuuni ihmisten typeryydelle. So. sitä pitää kehittää. Sama pätee kuntoklubin asiakaspalveluun. Jos asiakaspalvelun rajapinta olettaa että asiakaspalvelija ymmärtää ja tietää asiat täysin, niin se ei yleensä toimi kovin hyvin.

Tämäkin voidaan suunnittelemalla korjata, esimerkiksi niin, että tietojärjestelmän asiakaspalvelijalle antaman näkymän pitäisi suoraan vastata kysymyksiin, eli näyttää laskutettavat kuukaudet. Ja niin edelleen.

Tiedemies kirjoitti...

Juha, en usko, että kättä olisi 200 vuotta sitten amputoitu. Pikemminkin olisi syötetty oopiumia tai juotettu alkoholia, välskäri olisi painellut luut suunnilleen paikalleen ja käsi olisi pistetty puukepeillä ja köydellä liikkumattomaksi. Se osattiin tehdä murtuneille luille jo antiikin aikana, eikä tämä taito kadonnut ns. pimeällä keskiajallakaan.

Käsi olisi kuitenkin pysyvästi jäänyt vajaatoimintaiseksi.

Juha Kettunen kirjoitti...

Hmm. Niinkö? Ainakin ampumahaavoissa amputaatio oli tavallinen hoitomuoto, jos luu oli paskana. Mutta ehkä se oli eri asia, jos luu oli tosiaan murskana eikä siisteinä palasina.

Tiedemies kirjoitti...

Pahassa murskavammassa tietty noin, ja erityisesti jos on pahoja kudosvaurioita. Näiden syynä oli kuitenkin lähinnä se, että pahojen kudosvaurioiden yhteydessä joku ärhäkämmän bakteeritulehduksen riski oli valtaisa.

Tulehdus tappoi helposti muutamassa tunnissa, joten jos vamma oli verinen ja alkoi haista tai turvota rajummin, se piti leikata poikki nopeasti, muuten henki meni. Minun murtumani ei ollut avomurtuma, eikä luu mennyt säpäleiksi. Käsi ei esimerkiksi myöskään turvonnut pahasti. Sensijaan kyynärvarren nivelen viereinen pää, oli murtunut ja murtumakohta siirtynyt jotain sentin verran. Kyllä sen olisi saanut paikalleen väkisin suoristamalla käden ja painelemalla luun, mutta liikuttaminen olisi vetänyt luut heti erilleen, puhumattakaan siitä, että kipu oli helvetillinen, ja paranemisennuste olisi ollut huono. Käsi olisi ollut kokolailla käyttökelvoton.

Sensijaan tulehdusriski oli mitätön, kun ei ollut haavoja eikä pahoja pehmytkudosvaurioita.

Ari T kirjoitti...

Uskon kyllä, että sinun tapauksesssa olisi järkevää kritisoida kuten teitkin.

Pointtini kuitenkin on globaalimpi. Tietyt ihmiset kuvittelevat, että jokin koordinaatio-ongelma, esim. yhteismaan ongelma johtuu ihmisistä, ja ihmiset pitää korjata. Sen sijaan, että suuttuu ja "menettää uskon ihmiskuntaan" olisi järkevää miettiä myös muita ratkaisuja.