sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Murtuma II.

Pihassamme kasvaa muutama luumupuu, mutta vain yksi niitä tuottaa todella hyviä luumuja. Lauantaina päätin kerätä loput luumut pois; vaimo ja lapset olivat jo alempien oksien luumut poimineet.

Puun on pengerretyssä rinteessä alemmalla penkereellä. Ylemmän penkereen reunassa puun vieressä on tasaisehko kivi, jonka päällä on helppo seistä. Siitä myös yltää hyvin puun ylimpiin oksiin. Nousin kivelle kurotellakseni luumuja. Sade oli tehnyt kiven liukkaaksi, ja asettelin jalkani huonosti, minkä vuoksi liukastuin taaksepäin. Epäonnekseni minulla oli kulho kädessäni, ja kyynärpääni osui kiveen ensimmäisenä. Ja murtui.

Olin eilisiltana leikkauksessa, jossa kyynärnivel kasattiin kokoon ruuveilla. Pääsin tänään kotiin, koska leikkaus sujui hyvin -- se tehtiin ilman nukutusta. Kuntosaliharjoittelu on kuitenkin poikki vähintään kolme kuukautta. Kahden viikon jälkeen nivel mobilisoidaan ja kuuden viikon jälkeen sille saa laittaa pientä kuormaa.

Voin kertoa, että harmittaa,

42 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Anoppiko kulhon on antanut, vai miksi näit noin paljon vaivaa sen varjelemiseksi?

Tiedemies kirjoitti...

ei, se oli muovia, eikä arvokas millään lailla. oli pelkkä refleksi pitää se ylhäällä.

Jaska Brown kirjoitti...

Pikaista paranemista. Toivottavasti kyseessä ei ollut parempi kätesi.

Onni onnettomuudessa on, että vielä muutama vuosikymmen sitten tuollainen vamma olisi enemmän tai vähemmän rampauttanut kätesi loppuiäksi. Nykyään tiede on edistynyt niin pitkälle, että se saataneen korjattua entiselleen. Tässäkin tapauksessa voi pohtia, onko edistys enemmän naistutkimuksen vai tietotekniikan ansiota...

Juha Kettunen kirjoitti...

Pitääkö ruuvit vielä irrottaa sitten myöhemmin?

Tiedemies kirjoitti...

ortopedi sanoi, että saavat jäädä, mutta joskus ne aiheuttavat ongelmia myöhemmin ja pitää sitten poistaa.

Olecranon murtuma tai jotain, normaali kahdeksikkokiristys. Netistä löytyy kuvia. en nähnyt kontrolliröntgenin kuvia, joten en osaa sanoa, mikä versio. siellä on nyt sitten kaksi piikkiä ja niiden ympärillä vaijeri pitämässä kyynäpää kasassa.

Juha Kettunen kirjoitti...

Saitko lentokenttien metallinpaljastimia ym varten todistuksen, jossa luetellaan kyberneettiset osasi?

Tiedemies kirjoitti...

en muuten saanut. damn.

antti kirjoitti...

Jaska Brown kirjoitti:
Tässäkin tapauksessa voi pohtia, onko edistys enemmän naistutkimuksen vai tietotekniikan ansiota...

Miten se itku jonkun niinkin vähäpätöisen alan kuin naistutkimuksen rahoituksesta vaan jatkuu ja jatkuu. Se ei varmasti muodosta minkäänlaista uhkaa kenellekään. Vaikka sen rahoittaminsen saattaisi jostakusta tuntua epäreilulta.

Lukaisin huvikseni Suomen akatemian huippuyksiköiden sivulta, millaista tutkimusta niissä tehdään. Vaikka otos ei edusta Suomessa rahoitettavaa tutkimusta mitenkään kattavasti, siitä saanee jonkinlaisen käsityksen, millaista tutkimusta rahoitetaan eniten. Huippuyksiköiden listalla on ehkä pari hanketta, jotka saattavat sivuta naistutkimusta jollain tavalla. Suuri osa huippuyksiköistä tutkii juuri kaipaamaanne mailmaa parantavaa tekniikkaa, fysiikkaa, matematiikka, tietotekniikka ja biologiaa.

Joten hiukan suhteellisuudentajua, pojat, niin pääsee eroon kaikesta tästä vaikeroinnista ja omahyväisestä turhautumisesta.

Mikäli jollain on tarkka käsitys siitä, kuinka paljon Suomessa eri tutkimusaloja rahoitetaan, olen kiinnostunut lukemaan tarkemmin.

http://www.aka.fi/fi/A/Huippuyksikot_/Meneillaan-olevat-huippuyksikot/2008---2013/

Tiedemies kirjoitti...

Minusta jokainen penni naistutkimukselle on liikaa, koska se on pois jostain muusta.

antti kirjoitti...

Tiedemies kirjoitti:
Minusta jokainen penni naistutkimukselle on liikaa, koska se on pois jostain muusta.

Olen eri mieltä.

Jossain edellisessä keskusteluissa epäilin, että käsityksesi naistutkimuksesta on tavalla tai toisella virheellinen, yksipuolinen tai vääristynyt tjsp. Kenties vimmasi lopettaa naistutkimuksen rahoitus johtuu tästä harhasta.

Voit tietysti pitää kiinni käsityksestäsi. Samoin argumentein, jotka minulle ajatuksistasi muodostuneen käsityksen mukaan ovat suurelta osin epistemologisia, voisi kuitenkin lopettaa hyvin monen muunkin humanistisen ja yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen rahoittamisen. Tämä olisi aivan ennennäkemätön tiedepoliittinen linjaus.

Luulin, että kannatat akateemista vapautta. Olin näköjään väärässä.

Tiedemies kirjoitti...

Luulin, että kannatat akateemista vapautta. Olin näköjään väärässä.

Akateeminen vapaus on eri asia kuin se, että rahoitetaan sontaa. Noilla tutkimusaloilla ei ole edes mitään metodia, eikä niitä pitäisi edes nimittää tieteeksi.

antti kirjoitti...

Tiedemies kirjoitti
Akateeminen vapaus on eri asia kuin se, että rahoitetaan sontaa. Noilla tutkimusaloilla ei ole edes mitään metodia, eikä niitä pitäisi edes nimittää tieteeksi.

Minäkään en ole aina ymmärtänyt, miksi kaikenlaisen tutkimuksen tarvitsisi hakea itselleen legitimiteettiä tieteen synkkyyttä valaisevan paisteen kirkastajina. Ja kuten tunnettua, kaikissa maissa näitä tutkimusaloja ei edes – tai ainakaan – tieteeksi kutsuta.

Mielestäni on jokseenkin aivan yhtä pätevää väittää osan naistutkimuksesta olevan sontaa, kuin väität osan kaikesta muustakin tutkimuksesta olevan sontaa; muistelen siis joskus sinun väittäneesi näin. Puolustan nyt sosiologina yhteiskuntatieteellistä – ja samalla jossain määrin ehkä myös humanistista – tutkimusta yleisesti rajoittumatta mitenkään naistutkimukseen, jota en paria kurssia enempää ole harrastanut. Yleisesti ottaen tieteestä tai – jotta ei samastettaisi yhteiskuntatieteellistä tai humanistista tutkimusta luonnontieteeseen – laajemmin akateemisesta tutkimuksesta suurin osa nyt vaan jää jokseenkin merkityksettömäksi harrasteluksi, joka vaipuu historian unohdukseen, kunnes oppihistorioitsijat tulevat näitä luurankoja kaivelemaan.

Jossain määrin yhteiskuntatutkimuksen arvo on alkanut selvitä minulle hiljalleen, kun olen tekemisissä yhteiskuntatieteellistä sivistystä täysin vailla elävien ihmisten kanssa. Monesti huomaa varsin pian, kuinka keskustelukumppani tarkastelee maailmaa ainoastaan omasta, usein hyvin kapeasta näkökulmastaan.

Sitä vastoin monilla hieman yhteiskuntatieteellistä sivistystä omaavilla ja myös pitemmälle ehtineillä on kenties muodostunut jotenkin oman elämäntilanteensa vuoksi harha, että kaikki ihmiset ovat kyvykkäitä hahmottamaan ympärillä vellovaa maailmaa omaan välittömään kokemusmaailmansa kriittisesti suhtautuen. Kun oma oppineisuus alkaa vaikuttaa itsestään selvältä, myös sosiologiset näkökulmat alkavat vaikuttaa itsestään selviltä latteuksilta. Yhteiskuntatutkimus saattaa alkaa vaikuttaa tuolloin, kuten asian ilmaiset, sonnalta. Olen itsekin ajoittain kokenut näin.

Yhteiskuntatutkimuksen tärkein tehtävä ja suurin arvo on tuottaa tulkintoja yhteiskunnan toiminnasta kokonaisuudessaan, jotta ihmiset eivät taannu oman elämänpiirinsä vangeiksi. Mikäli jotkin tutkimuksenalat, esim. sukupuolentutkimus tai vaikkapa tieteentutkimus, jätetään yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa tekemättä, tuotetaan tahallaan vahinkoa sille ajoittain kriittisellekin yhteiskunnan kokonaisnäkemykselle, jonka yhteiskuntatieteet parhaimmillaan kykenevät tuottamaan.

Muuten, syöpätutkimukselle kohdennetut rahat voisi yhteisen hyvän nimissä jakaa papeille, joiden tulisi auttaa ihmisiä hyväksymään kuolevaisuutensa.

Tiedemies kirjoitti...

Rahaa ei riitä kaikkeen, ei vaikka kuinka haluttaisiin. Miljoona naistutkimukselle on miljoona pois jostain muusta; voi olla, että se olisi hyvä laittaa vaikka sosiologiaan tms, en siihen ota kantaa.

tutkimusta voidaan arvioida eri tavoin. Relevanssin suhteen se on vaikeaa, mutta impactit yms ovat edes jossain määrin mielekkäitä ja reiluja, koska ne mittaavat tutkimuksen alan sisäistä relevanssia. Kavereiden selkääntaputtelut eivät voi olla ainoa perustelu. Ne rahat on kuitenkin rosvottuja rahoja, ja rosvoamista perustellaan yleisellä hyödyllisyydellä. Tästä pitäisi olla edes joku kriteeri mukana, minusta pelkkä miesviha ja yleinen halu säväyttää typerillä lausunnoilla ei voi olla rahoituksen peruste.

antti kirjoitti...

Kritiikkiäsi sukupuolentutkimusta kohtaan voisi melkein verrata siihen, että minä alkaisin kritisoida emolevyn ja prosessorin rajapintaa tutkivaa C++ kieltä hyödyntävää mallintamistutkimusta, koska se haaskaa verovaroja; kritiikkini kohdetta tuskin on edes olemassa. Verrattuna tutkimusalaasi sukupuolentutkimus on toki helpompi kritiikin kohde ja kritiikin esittäminen on helpompi kokea oikeutettuna mm. syistä, joita olet aikasemmin näissä keskusteluissa esittänyt.

Sukupuolentutkimuksessa on kyse paljon muustakin kuin miesvihasta tai skandaalinhakuisuudesta, kuten olen koettanut myös aikaisemmin väittää ja perustella. Sukupuolen sosiologia ei usein eroa millään mielekkäästi erotettavalla tavalla siitä tutkimuksesta, jota sukupuolentutkimuksen tai naistutkimuksen laitoksilla tehdään. Sukupuolentutkimus on monitieteinen tutkimusala. Tämä tarkoittaa suunnilleen jotain sellaista, että tutkimusalaa yhdistää tutkimuskohde, kun menetelmiä ja teorioita lainataan useammilta tutkimusaloilta. Sukupuolen- ja naistutkimuksen olemassaolossa on siis kyse myös tutkimusalojen eriytymisestä ja institutionaalisista järjestelyistä.

Netin palstoilla ja mielipidekirjoituksissa esiintyvä viha sukupuolentutkimusta kohtaan ei ole mitenkään oikeutettua, vaikka ymmärrän kyllä tutkimusalaa tuntemattomien miesten ärtymyksen sitä kohtaan. Tutkimusalalla on oma, monien heikosti tuntema historiallinen taustansa, jota vasten voi mielestäni varsin hyvin ymmärtää tutkimusalan monia edelleen vaikuttavia painotuksia.

Historiallinen tosiasia on, että sukupuolesta on tullut legitiimi näkökulma ja tutkimuksenkohde yhteiskuntatieteellisessä ja humanistisessa tutkimuksessa tälläkin blogilla paljon parjatun akateemisen feminismin noustua menneinä vuosikymmeninä. Vaikka arviointikykyni on kohtalaisen alkeellinen, väittäisin, että feministinen ja sukupuolen näkökulmasta esitetty kritiikki on tuulettanut sosiologiaakin joiltain osin aivan tervehdyttävästi ja avannut paljon merkittäviä tutkimuskysymyksiä.

Tiedemies kirjoitti...

Otetaan nyt esimerkiksi se päivystävä dosentti, joka tyrkytti omaa shokeeraavaa käsitystään mm Maamme-laulusta julkisuuteen.

Näiden tyyppien tutkimus on metodiltaan ja lähtöoletuksiltaan poliittista ja feminististä, ihan arkikielellä miesvihaa. Mainittu akatemiaprojekti on esimerkiksi tiukasti rajattu naisille.

On ihan täyttä sontaa yrittää selittää näiden tyyppien "tutkimusta" yhtään miksikään muuksi. Se, että esität sen olevan osa yleisempää yhteiskuntatieteiden puolustamista, on hölmöä kahdella tavalla. Ensimmäinen hölmöys liittyy siihen, että minä kyllä tiedän, että yhteiskuntatieteessä on mielekkäitä metodeja ja tutkimuskohteita. Toinen on se, että kaikki eivät sitä tiedä, ja koska naistutkimuksen pääosa on niin ilmiselvää sontaa, niin he tulkitsevat argumenttisi niin, että kaikki yhteiksuntatiede on sontaa.

Solidaarisuus paskanjauhantaa kohtaan on juuri se, mikä mättää yhteiskuntatieteissä. Tekniikan ja luonnontieteen alalla kukaan ei juuri arastele sanoa sontaa sonnaksi, mutta yhteiskuntatieteessä on sellainen kummallinen perinne, että kaikki käy ja kaiken pitää käydä jonkun hiton akateemisen vapauden vuoksi.

En minä halua tuhota yhteiskuntatieteitä, vaan pelastaa ne näiltä urpoilta ja sekopäiltä. Ja näiltä argumenteilta, joilla sitä "puolustetaan".

antti kirjoitti...

En ymmärrä mistä sait käsityksen, että kyseisen dosentin johtama projekti on ”tiukasti rajattu naisille”. Pikaisesti silmäillen en löytänyt tästä rajauksesta muita viitteitä kuin sen, että tutkimusprojektissa työskentelee, harmi kyllä, vain naistutkijoita. Sieltä varmasti voisi löytyä myös miehiä, mikäli miehiä kiinnostaisivat tällaiset aiheet.

Kun projektin ”yhdistävä tutkimuskysymys on, miten lasten kulttuurit sukupuolittuvat?”, minun on vaikea ymmärtää, miksi se on sontaa. Ehkä olen jotenkin sokeutunut valtsikassa opiskellessani, kun tutkimuskysymyksenä ”Miten kulttuuri-ilmiö X sosiaalisesti tuotetaan?” vaikuttaa hyväksyttävältä.

Toivottavasti kenellekään ei ole syntynyt vaikutelmaa, että puolustan huonoa tutkimusta. Olen yrittänyt välttää sen vaikutelman antamista enkä ole yhdessäkään viesteistäni väittänyt, että kaikki naistutkimus on ”hyvää” tutkimusta.

Olen kuitenkin yrittänyt väittää sinua vastaan, kun olet väittänyt kaikkea naistutkimusta sonnaksi. Väitteesi ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Minulla ei ole mitään erityistä syytä solidaarisuuteen sellaista tutkimusta kohtaan, jota pidän itse jollain tavalla kyseenalaisena – tosin kaikesta tutkimuksesta löytyy joitain heikkouksia –, ja tuon näkemykseni kyllä tarvittaessa esiin.

En kuitenkaan pidä kokonaisten tieteenalojen tai tutkimussuuntausten yksipuolisesta, mustavalkoisesta dissaamisesta. Tällöin rakennellaan lähes poikkeuksetta jonkin sortin olkiukkoja. On hedelmällisempää kritisoida yksittäisiä tutkimuksia tai yksittäisiä tutkijoita, harvoissa tapauksissa jopa tutkimussuuntauksia, joita naistutkimuksenkin sisältä löytyy monia. Mielestäni ongelmasi on, kuten on varmaankin käynyt jo selväksi, että kiellät tutkimuskentän monipuolisuuden.

Voin kyllä sanoa, että en ole kovin innostunut esim. queer-tutkimuksesta, jota tosin tunnen melko huonosti (enkä ole tästä mitenkään pahoillani). Minusta se vaikuttaa yliopistossa harjoiteltua kansalaisaktivismilta ja politiikalta, joka hakee arvovaltaa yliopiston sekä tieteen suojista.

Tähänkin kritiikkiin voi suhtautua sikäli varauksella, että ihan oikeasti en tiedä, ketä kiinnostaisi vaikkapa vammaisten homoseksuaalien tutkiminen ja heidän oikeuksiensa puolustaminen, tai miten tällaista kysymystä saataisi julkiseen keskusteluun, mikäli queer-tutkimus yliopistossa lakkautettaisi.

Mikäli tällaisia yhteiskunnallisia mekanismeja aletaan yliopiston suunnasta rahoitusta purkamalla rapauttaa, tulisi jotain vakavasti otettavaa ehdotta tilalle. Painotan kuitenkin että tarkoitukseni ei ole puolustaa teoreettisesti eikä metodologisesti kelvotonta tutkimusta.

Kansalaisyhteiskunnan, politiikan ja elinkeinoelämän intressit ovat varmasti usein tavalla tai toisella jossain määrin kytkeytyneet yliopistossa tehtävään yhteiskunnalliseen tutkimukseen, kysymyksenasetteluihin ja tutkimusteorioihin. Tämä koskee kaikkia yhteiskuntatieteitä taloustieteestä yhteiskuntafilosofiaan. On yhteiskuntatieteille ominaista, että paitsi tutkijan omat arvot myös hänen kulttuurinsa arvot näkyvät tutkimusaiheiden valinnassa.

En osaa arvioida, ovatko yhteiskuntatieteilijät varovaisempia arvostelemaan yhteiskuntatieteellistä tutkimusta kuin luonnontieteilijät luonnontieteellistä tutkimusta. Pikainen vilkaisu yhteiskuntatieteellisiin julkaisuihin riittää kuitenkin vakuuttamaan ainakin minut siitä, että keskustelua käydään ja myös ankaraa kritiikkiä tutkijakollegoita kohtaan esitetään. Mieleeni tulee myös heti, että naistutkimusta ovat avoimesti ja kuuluvasti kritisoineet esim. sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos ja tälläkin blogilla kommentoinut Henri Laasanen.

antti kirjoitti...

Sikäli kuin yhteiskuntatieteissä esitetään liian vähän alan sisäistä kritiikkiä, epäilen, että ongelma – jonka laajuutta ja vakavuutta en osaa arvioida – saattaa johtua tutkimusalojen eriytymisestä. Tutkimusaloihinsa suuntautuneilla tutkijoilla ei ole aikaa eikä erityisiä intressejä alkaa kritisoida tutkimusta, jota tehdään heidän oman koulukuntansa ulkopuolella. Väittäisin myös, että kun esim. naistutkimuksessa käytettyjä metodeja ja teorioita sosiologian puolella kritisoidaan, kritiikki ei ole erityisen mediaseksikästä eikä se kiinnosta ketään muita kuin sosiologeja tai niitä naistutkimuksen tutkijoita, joiden tutkimusta esitetty kritiikki koskee.

Mikäli haluaa pelastaa yhteiskuntatieteen sonnalta, urpoilta ja sekopäiltä sekä pitää tätä hanketta arvokkaana, kannattaa alkaa kirjoittaa hyvin argumentoituja artikkeleita ja puheenvuoroja alan journaaleihin.

Pahoittelen että kommentista tuli melko pitkä ja varmaan aika turhankin. Haluan tarkastella ongelmien mahdollisia syitä sekä tuoda tähän keskusteluun edes alkeellisia vivahteita ainaisen ”naistutkimus on paskaa ja feministit retardeja” -puheen rinnalle ja, toivottavasti, tilalle.

H-Baari kirjoitti...

Henry Laasasesta tuli mieleeni että on hassua millaisen viharyöpyn se heebo on saanut aikaan ns. oikeissa "akateemisissa naistutkijoissa". Laasasta on haukuttu epäpäteväksi arvostelemaan naistutkimusta koska tämä on "pelkkä sosiologian maisteri" tjsp. vaikka ns. "poikkitieteellinen" naistutkimus kyllä hyväksyy kaikenmaailman "teatteritieteen maistereita" yms. asiantuntijoiksi kunhan nämä ovat samanmielisiä.
Itse asiassa sättiminen on joskus mennyt niin pitkälle, että jos nykyään näen ns. koulukiusausta, ilkkumista "vittu sää oot runkkari! et saa koskaan pilluu!" yms. kakaroiden toisiinsa kohdistamaa sakinhivutusta, niin en ole enää varma onko todella kyseessä koulukiusaus vaiko kenties varhaiskypsien tutkijoiden väitöstilaisuus queer-teoriasta. Ja ei, en koe olevani Laasas-fani enkä yleensä kommentoi hänen blogiaan.

Mikko kirjoitti...

Tähänkin kritiikkiin voi suhtautua sikäli varauksella, että ihan oikeasti en tiedä, ketä kiinnostaisi vaikkapa vammaisten homoseksuaalien tutkiminen ja heidän oikeuksiensa puolustaminen, tai miten tällaista kysymystä saataisi julkiseen keskusteluun, mikäli queer-tutkimus yliopistossa lakkautettaisi.

Jos yliopistollisen tutkimuksen yhtenä tavoitteena on oikeuksien puolustaminen, ollaan jo menty metsään.

Tiedemies kirjoitti...

Miksi ihmeessä minun pitäisi ottaa tähän mitään muuta kantaa tai näkökulmaa? En ole sosiologi tai muu yhteiskuntatieteilijä. Minä voin kommentoida vain sitä, miltä asia ulkopuolisesta näyttää. Minusta näyttää siltä, että nimim. antti puolustaa hömppätutkimusta ja pelaa kaksilla korteilla.

Minusta on ihan selvää, että yhteiskuntatieteiden (laajasti ymmärrettynä) sisällä ei ole kovin voimakkaan bullshit-detektoinnin kulttuuria. Siellä on kyllä voimakas kulttuuri väärien mielipiteiden vastaisessa masinoinnissa ja henkilöönkäyvässä argumentaatiossa, tapaus Laasanen case in point.

Minun taas ei tarvitse muuta kuin todeta jonkun yksittäisen dosentin julkaisurecordi ohueksi, niin tulee kommenttia että olen epäreilusti hyökkäämässän koko yhteiskuntatieteitä vastaan.

Go Figure.

antti kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
antti kirjoitti...

Tiedemies kirjoitti:
Minun taas ei tarvitse muuta kuin todeta jonkun yksittäisen dosentin julkaisurecordi ohueksi, niin tulee kommenttia että olen epäreilusti hyökkäämässän koko yhteiskuntatieteitä vastaan.

Come on. Et voi rehellisesti väittää vain sanoneesi hänen tuotantoaan heikoksi. Enkä ole kertaakaan syyttänyt sinua hyökkäämisestä koko yhteiskuntatieteitä vastaan, vaan olen yrittänyt osoittaa, näköjään siinä pahasti epäonnistuen, että sukupuolentutkimus on legitiimi ja aivan tärkeä osa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Lisäksi olen väittänyt sinua vastaan, kun olet itsepintaiseisti, mustavalkoisesti, väärän tiedon varassa ja ilmeisen asenteellisesti toistanut "kaikki naistutkimus on paskaa" -fraasia.

Ulkopuolisen silmissä näyttää siltä, että kyse on muustakin kuin huonon tutkimuksen rahoittamisen vastustamisesta. Go figure.

Mikko kirjoitti:
Jos yliopistollisen tutkimuksen yhtenä tavoitteena on oikeuksien puolustaminen, ollaan jo menty metsään.

Huomautan, että en aiemmin sanonut, että näin tulisi olla. Totesin yliopiston olevan mukana tällaisia yhteiskunnallisissa mekanismeissa. Toisaalta en kyllä yleisesti ottaen näe mitään vikaa siinä, että yliopistokoulutus ja -tutkimus puolustaa ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumista. Ja tämä ei jälleen kerran ollut hömppätutkimuksen tai poliittisen tutkimuksen puolustamista. (Aivan kaikkeen tutkimukseen sisältyy yhteiskunnallisen vaikuttamisen, vallan ja politiikan puoli.)

Tiedemies kirjoitti...

En viitsi vängätä tästä asiasta sen enempää. Olennaista on, että naistutkimuksessa rahaa saa porukka, jolla ei ole mitään meriittiä, eikä mitään oikeaa tutkimuskysymystä. Marginaalisten meriittien vertailu riittää minulle.

Vertailun vuoksi toivon miettimään asiaa näin: Jos tietäisin, että lääkäriksi on todistettavasti valmistunut ihmisiä, jotka eivät tiedä lääketieteestä mitään, niin voisin ihan hyvin todeta, että lääkäreiden koulutuksessa on jotain pielessä. On ihan selvää, että naistutkimuksessa tehdään sontaa ja siellä voi meritoitua sonnalla. Tämä ei muutu miksikään kaunopuheisuudella tai argumentoinnilla, ja se, että tämä tosiasia ei herätä sen kummemmin muutosmyllerrystä oppialan sisällä yksinkertaisesti on vahvaa todistusaineistoa siitä, että koko ala on sontaa, tai ainakin että sonta on alan sisällä yleistä.

antti kirjoitti...

En viitsi vängätä tästä asiasta sen enempää.

Word.

Mikko kirjoitti...

Huomautan, että en aiemmin sanonut, että näin tulisi olla.

Et.

Totesin yliopiston olevan mukana tällaisia yhteiskunnallisissa mekanismeissa.

Niin.

Toisaalta en kyllä yleisesti ottaen näe mitään vikaa siinä, että yliopistokoulutus ja -tutkimus puolustaa ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumista.

Tämä riittää todisteeksi siitä, että...

Ja tämä ei jälleen kerran ollut hömppätutkimuksen tai poliittisen tutkimuksen puolustamista.

...tämä väitteesi ei pidä paikkaansa. Se on täsmälleen poliittisen ja hömppätutkimuksen puolustamista. Syy on kenelle tahansa järkevälle ihmiselle ilmeinen, joten en viitsi edes lausua sitä tässä ääneen.

(Aivan kaikkeen tutkimukseen sisältyy yhteiskunnallisen vaikuttamisen, vallan ja politiikan puoli.)

Tietysti. Hyvä tutkija minimoi vaikuttamisen, vallan ja politiikan. Huono tutkija maksimoi ne, asettaa ne tavoitteeksi. Naistutkimus on esimerkki alasta, jossa pyritään maksimointiin.

antti kirjoitti...

Mikko kirjoitti:
...tämä väitteesi ei pidä paikkaansa. Se on täsmälleen poliittisen ja hömppätutkimuksen puolustamista. Syy on kenelle tahansa järkevälle ihmiselle ilmeinen, joten en viitsi edes lausua sitä tässä ääneen.

Tietysti. Hyvä tutkija minimoi vaikuttamisen, vallan ja politiikan. Huono tutkija maksimoi ne, asettaa ne tavoitteeksi. Naistutkimus on esimerkki alasta, jossa pyritään maksimointiin.


En tiedä ajatuksiasi, mikäli et kirjoita niitä nähtäväkseni; järkevyyttäni en lähde arvioimaan.

Arvelin kyllä, että saatat puuttua tuohon väitteeseeni, joten tarkennan sitä nyt.

Ajattelin jo edellisiä kommentteja kirjoittaessani ottaa esille Max Weberin arvovapauden ja arvorelevanssin käsitteet.

Weberin mukaan yhteiskuntatutkijan tekemän tutkimuksen on oltava arvovapaata siinä mielessä, että tutkimuksessa käytetyllä teorioilla, ongelmanasetteluilla ja metodeilla kuka tahansa tutkija voisi päätyä samaan tulokseen. Tutkijan arvot eivät siis saa vaikuttaa tutkimustuloksiin; tutkimuksen on oltava objektiivista eli reliaabelia ja validia.

Tutkija voi kuitenkin antaa arvojensa vapaasti näkyä tutkimusaiheen valinnassa ja kertoa niiden vaikuttavan tutkimusaiheen valintaan.

Arvorelevanssi puolestaan viittaa siihe, että tutkija ei ole yhteiskuntaa ulkopuolelta tarkkaileva avaruusolio, vaan tutkimuskysymysten asetteluun vaikuttavat hänen kulttuurinsa arvot. Siten tutkimuskysymysten on liityttävä jollain tavalla kulttuurissa tärkeinä pidettyihin asioihin.

Koska tutkija on tietyn kulttuurin jäsen ja vieläpä usein jonkin tietyn yhteiskunnan alakulttuurin, yhteiskuntaluokan tai muun ryhmän jäsen, vaikuttavat hänen kotikulttuurinsa arvot siihen, mitä hän pitää arvokkaana. Niinpä arvorelevanssi seuraa jossain määrin väistämättä arvovapauden ajatuksesta.

Mikäli arvorelevanssin väistämättömyyttä ei tunnusta, tulee pitäneeksi sosiaalipolitiikan tai kehitysmaatutkimuksen kaltaisia avoimen normatiivisia tutkimusaloja hömppänä jo ennen kuin ensimmäistäkään tutkimussuunnitelmaa on alettu kirjoittaa. Näilläkään aloilla ei uskoakseni – ja toivoakseni – ole institutionaalisesti rajoitettu tutkijoiden asettamia tutkimuskysymyksiä eikä heidän käyttämiään teorioita tai metodeja. Pitäisin kuitenkin melko erikoisena, jos tapaisin esim. kehitysmaatutkijan, jonka tutkimusongelmien asettamista ei jollain tavalla ohjaisi ajatus siitä, että kehitysmaissa on ns. kehitysongelmia.

Mielestäni hyvän tutkijan ihanteeseen ei kuulu, että hän minimoi vaikuttamisen. Päinvastoin. Jos esimerkiksi jonkun taloustieteilijän tutkimustulos viittaisi vahvasti siihen, että keskuspankin korkopolitiikka on väärää ja johtaa kansantalouden syöksymisen lamaan, pitäisin tuota tutkijaa täysin vastuuttomana, mikäli hän vaikenisi tutkimuksestaan. Kaikki yhteiskuntatutkimus ei kuitenkaan ole poliittisesti relevanttia.

On tietenkin naivia kieltää, että vaikka tutkimus olisi kaikkien tieteen sääntöjen, metodien ja hyväksyttävien teorioiden avulla toteutettu, tutkimus saattaa olla arvo- tai intressisidonnaista sikäli, että se hyödyttää tiettyä ryhmää. Kuten vaikkapa feministejä, mikä Tiedemiestäkin kovasti ärsyttää.

Voisi sanoa, että ”feministiset arvot” – tietyn ryhmän arvorelevanssi – hallitsevat sukupuolentutkimuksen kysymyksenasetteluita. Juuri esim. miesnäkökulman puute onkin yksi keskeisiä syitä, joiden vuoksi sukupuolentutkimus on asiallisen ja asiattoman kritiikin kohteena. Miehiin kohdistuvaa parisuhdeväkivaltaa on alettu tutkia vasta aivan viime vuosina.

Mikko kirjoitti...

En tiedä ajatuksiasi, mikäli et kirjoita niitä nähtäväkseni; järkevyyttäni en lähde arvioimaan.

En tietenkään kirjoita sinulle vaan tätä ketjua lukeville sivullisille. Mielipiteistäsi voin rivien välistä päätellä, että ei olemassa argumenttia joka voisi muuttaa mielipiteesi.

Weberin ajatuksissa ei ole tietenkään mitään vikaa. Mutta seuraava argumenttisi on joka tapauksessa sen verran läpinäkyvä, ja se oli tiedossa jo etukäteen, että vastaan siihen tässä.

Toisaalta en kyllä yleisesti ottaen näe mitään vikaa siinä, että yliopistokoulutus ja -tutkimus puolustaa ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumista.

Vitsi on siinä, että kontekstistaan irroitettuna lauseesi voi ymmärtää kahdella tavalla. Ihmisoikeuksien puolustaminen voi olla tutkimuksen tavoite tai se voi olla tutkimuksen toteuma. Jos se on tutkimuksen tavoite, tutkimus ei ole arvovapaata. Jos se on tutkimuksen toteuma, tutkimus voi olla tai olla olematta arvovapaata.

Tarkoituksesi oli väittää, että tarkoitit jälkimmäistä. Mutta kun katsotamme kontekstia, jokainen järkevä ja rehellinen sivustaseuraaja ymmärtää, että tarkoitit oikeasti edellistä.

Kieli hajoaa kun sitä aletaan tarkastella liian yksityiskohtaisesti. Kielen tarkastelu liian täsmällisellä tasolla on samanlaista väkivaltaa mitä ns. insinöörit (haukkumasanana ymmärrettynä) harrastavat muille käsitteille.

Puhe on halpaa, ja lopulta vain teot paljastavat vääjäämättömästi intentiot. Koska kontekstina on naistutkimus, voimme kaivaa esimerkit sieltä.

En esimerkiksi väitä, että 100% naistutkimuksesta olisi paskaa. Pidän mahdollisena, että naistutkimukseksi luettavaa tutkimusta olisi jonkun kerran tehnyt joku järkevä ja rehellinen ihminen. Huonoja esimerkkejä puolustaan löytyy, siitä olemme yhtä mieltä.

Väitän vain, että naistutkimuksesta puuttuu sellainen älyllinen rehellisyys ja arvovapaus, joka on yksi normaalin tieteenteon kulmakiviä. Tieteenala tarvitsee esimerkiksi kriittisyyttä, jotta se kokonaisuutena liikkuisi kohti jotain parempaa. Itse käytän tuosta paremmasta nimeä totuus.

Yksittäiset hyvät tutkimukset eivät auta, mikäli hyvää tutkimusta tekevä tutkija ei uskalla kritisoida rehellisesti tutkijasiskojaan. Olemme yhtä mieltä siitä, että sisäistä kritiikkiä on liian vähän. Väitän, että sen taustalla on pelko. Ellei rehellisten tutkijoiden määrä yritä jotain tiettyä raja-arvoa, ne eivät pysty ylläpitämään alan sisäisen puhdistautumisen kulttuuria. Päinvastoin, käynnissä on alamäki, koko tutkimusala liikkuu kokonaisuutena poispäin paremmasta, minulle totuudesta, usein suuntaan jossa se voi toimia jonkun intressiryhmän poliittisen vaikuttamisen työkaluna.

Viittaan totuuteen hieman ironisesti. Jos naistutkijoiden parissa tehtäisiin kysely siitä, onko hyvä tutkimus Weberin määritelmän mukaisesti arvovapaata, eli meneekö se kohti objektiivista totuutta, luultavasti 99% tutkijoista vastaisi ettei usko että objektiivista totuutta on olemassa.

Tämä taas liittyy minun ja Tiedemiehen väliseen vuosikausia jatkuneeseen väittelyyn siitä, onko objektiivista totuutta olemassa. Tiedemieshän väittää ettei totuutta ole olemassa, tosin samaan hengenvetoon väittää tarkoittavansa sillä ihan muuta kuin naistutkijat.

Joka tapauksessa oma tieteenfilosofiani on, että mikäli tieteenalalla ei yleisesti ja aktiivisesti pyritä kohti hyvää eli totuutta, siltä puuttuu intellektuellinen oikeutus. Eli totuuteen kannattaa uskoa, vaikkei sitä olisikaan "oikeasti" olemassa.

Tapio kirjoitti...

Tiedemies, ihmettelen kärjistyneitä näkemyksiäsi tässä keskustelussa. Olen varma, että tiedät myös omalla alallamme tehtävän ja rahoitettavan kelvotonta tutkimusta, eikä näitä mitenkään erityisen aktiivisesti yritetä nostaa päivänvaloon ja ajaa alas. Algoritmiikassa kelvottomuus on tietysti vaikeaa piilottaa, mutta esimerkiksi ohjelmistotuotannossa rahoitetaan runsaasti tutkimusta - myös julkisella rahalla - jossa metodiikan ja tulosten tulkinan osalta olisi syytä ottaa oppia esimerkiksi hyvästä sosiologisesta ja psykologisesta tutkimuksesta.

Lääketiede ei myöskään ole vapaa huonosta tieteestä. Vasta ehkä 90-luvulla länsimaissa koulutukseen otettiin mukaan jonkin verran tilastomatematiikkaa. Lääketieteen erityisongelmana on vielä jako kliinikoihin ja tutkijoihin: kliinikot diagnosoivat (usein tiedostamatta sitä itse) ehdollisen todennäköisyyden avulla, tutkijat tekevät lähes poikkeuksetta tuloksensa klassisen tilastotieteen menetelmin. Avuttomuutta esiintyy sielläkin, nimim. "olen ollut auttamassa".

Pidän hyvin mahdollisena, että sukupuolentutkimuksen ja vastaavien rahoitus on suhteellisen edullinen tapa pitää kyseiset ihmiset puuhakkaina ja poissa yhteiskunnan jaloista. Heillä ei ehkä useinkaan ole samaa kolmen sigman etua hoksottimissaan kuten sinulla, joten heitä ei kannattane pakottaa malliperustaiseen syöpätutkimukseen. Jos joku on syyllinen, se on valtamedia, joka internet-murroksen aiheuttamassa kriisissään antaa näille suhteettomasti palstatilaa. (Jotkut kolumnistit olisi pitänyt houkutella "tutkijoiksi" mieluummin kuin päästää
koumnisteiksi valtalehdistöön.)

Tiedemies kirjoitti...

Tapio,
Minä en väittänyt, ettei sontaa tehdä ns. kovien tieteiden puolella. Väitin, että sontaa ainakin pyritään havaitsemaan ja sen havaitsemiseen on keinot. Ihan varmana pehmeämmissä osissa (käytettävyys, johtaminen, jne) esiintyy paljon sontaa, koska sen havaitseminen in vaikeampaa kuin vaikka algoritmiikassa tms. Rahoittajatkaan eivät voi aina tietää etukäteen, joten sontaa pääsee läpi.

Akatemia ei kuitenkaan antaisi esimerkiksi tämän naistutkimusdosentin meriiteillä varustetulle tutkijalle missään kovassa tieteessä penniäkään. Tämä ero on massiivinen, eikä siinä tarvita edes mitään sen kummempaa alan sisäistä tietämystä.

Ajatellaan, että projektihakemuksessa olisi millä tahansa teknisellä alalla vastaavana tutkijana joku, jolla ei ole kansainvälisiä julkaisuja. Tämä olisi aivan naurettava ajatuskin.

Tiedemies kirjoitti...

Kun naistutkijat tms sanovat, että ei ole objektiivista todellisuutta, he tosiasiassa tarkoittavat, ettei heillä ole metodeja, eikä älliä tai sinnikkyyttä sellaisia kehittää. He haluavat tällä viestittää, että jokainen "tietämisen tapa" on yhtä hyvä, ja yrittävät suojata omaa räpellystään kritiikiltä.

Kun minä sanon, että käsite "objektiivinen todellisuus" on harhaanjohtava ja huonosti määritelty, eikä sitä siten ole olemassa, minulla ei ole mitään mitä yritän suojella kritiikiltä. Esitän väitteen vain ja ainoastaan siinä toivossa, että se saisi ihmiset joskus omaksumaan hienojakoisemman epistemologisen käsityksen ja välttämään jumittumista partikulaarisiin abstraktioihin.

Todellisuus koostuu abstraktioista, mutta abstraktiot eivät ole objektiivisia vaan subjektiivisia so. ihmisen päänsisäisiä, sosiaalisesti konstruoituja jne. Tämän voisi periaatteessa sovittaa yhteen naivin realismin kanssa niin, että abstraktiot ovat vain ikkuna sinänsä objektiiviseen todellisuuteen, mutta mikään evidenssi ei tue tätä näkökulmaa sataprosenttisesti, joten sitä ei "totuuteen" pyrkivän tule omaksua.

Se, että olen niin vihainen pehmoalojen dosenteille, juontaa osaksi juurensa juurikin tämän käsityksen väärinkäyttöön oman poliittisesti motivoidun sekoilun oikeuttajana. Objektiivista todellisuutta ei ehkä ole olemassa, mutta sontaa, virheellisiä käsityksiä, ja huonoa tiedettä kyllä on.

antti kirjoitti...

Mikko kirjoitti:
En tietenkään kirjoita sinulle vaan tätä ketjua lukeville sivullisille. Mielipiteistäsi voin rivien välistä päätellä, että ei olemassa argumenttia joka voisi muuttaa mielipiteesi.

Luulin, että keskustelua sivusta seuraavan yleisön lisäksi kirjoitit nimenomaan minulle, koska lainasit viestiäni. Siksi kohdistin vastaukseni sinulle. Sori ;)

Mikä on mielestäsi se mielipiteeni, jota en ole ollut tässä keskustelussa valmis muuttamaan? Tiedemiehen pääväite on ollut, että naistutkimusta ei tule rahoittaa lainkaan, koska se on kaikki täyttä sontaa. Tästä olen kyllä ollut eri mieltä ja olen yrittänyt tuoda yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa keskusteluun. Sen sijaan, että rampautetaan sukupuolentutkimus sulkemalla rahahanat, olisi parempi edetä normaalia tieteellistä käytäntöä noudattaen ja argumentoida kehno tutkimus historiaan. Tosin tämän mekanismin toimivuus naistutkimuksessa on kyseenalaistettu tässä keskustelussa.

Vitsi on siinä, että kontekstistaan irroitettuna lauseesi voi ymmärtää kahdella tavalla. Ihmisoikeuksien puolustaminen voi olla tutkimuksen tavoite tai se voi olla tutkimuksen toteuma. Jos se on tutkimuksen tavoite, tutkimus ei ole arvovapaata. Jos se on tutkimuksen toteuma, tutkimus voi olla tai olla olematta arvovapaata.

Tarkoituksesi oli väittää, että tarkoitit jälkimmäistä. Mutta kun katsotamme kontekstia, jokainen järkevä ja rehellinen sivustaseuraaja ymmärtää, että tarkoitit oikeasti edellistä.


Osittain juuri tämän väärinkäsityksen välttämiseksi olin harkinnut Weberin käsitteiden tuomista keskusteluun jo aikaisemmin. Viestini venyivät kuitenkin pitkiksi ja jostain oli karsittava; blgi asettaa keskustelulle omat rajoitteensa. Hyväntahtoiset lukijat eivät välttämättä ajatelleet minun puolustavan huonoa tutkimusta, etenkin kun painotin useammassa viestissäni olevani sitä vastaan. Näin jälkeenpäin ymmärrän kyllä epäonnistuneeni kirjoituksissani.

Epäilen että en ole juuri mistään tässä keskustelussa puhutusta asiasta merkittävällä tavalla eri mieltä sinun tai TM:n kanssa. Tällaisiin keskusteluihin olisi kyllä kiva saada joskus joku, joka tekee naistutkimusta työkseen; ehkä he ovat epärehellisyytensä vuoksi piilottautuneet.

Hankaliin epistemologisiin ja tieteenfilosofisiin keskusteluihin en oikein mielelläni ala, koska pidän itseäni sen verran aloittelijana. Vaikka lukemine ja keskustelu ovat opettavaisia, tieteenfilosofiaa koskevat näkemykset kehittyvät mielestäni parhaiten tiedettä tehdessä.

Tiedemies kirjoitti...

Tiedemiehen pääväite on ollut, että naistutkimusta ei tule rahoittaa lainkaan, koska se on kaikki täyttä sontaa.

Pääväitteeni on, että naistutkimusta rahoitetaan liikaa, koska siellä rahoitetaan ilmeistä sontaa. Se, että tätä ei kukaan naistutkimusta jollain tasolla puolustava tunnu olevan halukas myöntämään, viittaa siihen, että sontaa on paljon enemmän kuin päältäpäin näyttää.

En olisi kovin yllättynyt, jos kaikki.

Tiedemies kirjoitti...

Tällaisiin keskusteluihin olisi kyllä kiva saada joskus joku, joka tekee naistutkimusta työkseen.

En suosittele, ihan oman mielentyyneyden kannalta.

Mikko kirjoitti...

Mikä on mielestäsi se mielipiteeni, jota en ole ollut tässä keskustelussa valmis muuttamaan?

Tavallaan sanoin hieman harhaanjohtavasti, koska näyttäisi siltä että olet valmis esittämään mitä tahansa mielipiteeksesi kunhan se edistää ajamaasi poliittista agendaa. Esimerkiksi teeskentelemään että olet samaa mieltä. Kuitenkaan poliittisesta agendastasi, joka on puolustaa sontatutkimusta, tuskin tulet luopumaan. Mutta ei sillä ole merkitystä, keskustelua voi käydä siitä huolimatta.

Tiedemiehen pääväite on ollut, että naistutkimusta ei tule rahoittaa lainkaan, koska se on kaikki täyttä sontaa. Tästä olen kyllä ollut eri mieltä ja olen yrittänyt tuoda yhteiskuntatieteellistä näkökulmaa keskusteluun. Sen sijaan, että rampautetaan sukupuolentutkimus sulkemalla rahahanat, olisi parempi edetä normaalia tieteellistä käytäntöä noudattaen ja argumentoida kehno tutkimus historiaan.

Tämä on osoitus siitä mitä sanoin yllä. Viime kädessä olet sitä mieltä, että mitään muutoksia ei tarvita, joka tarkoittaa etteti sinun mielestäsi naistutkimus poikkea muista tieteenaloista.

Epäilen että en ole juuri mistään tässä keskustelussa puhutusta asiasta merkittävällä tavalla eri mieltä sinun tai TM:n kanssa.

Tämä on sumutusta. Koska olet täysin eri mieltä johtopäätöksistä, olet väistämättä myös eri mieltä asioista jotka noihin johtopäätöksiin johtavat.

Hankaliin epistemologisiin ja tieteenfilosofisiin keskusteluihin en oikein mielelläni ala, koska pidän itseäni sen verran aloittelijana. Vaikka lukemine ja keskustelu ovat opettavaisia, tieteenfilosofiaa koskevat näkemykset kehittyvät mielestäni parhaiten tiedettä tehdessä.

Viittaat Weberiin mutta tieteenfilosofia on out of bounds? Luulen että tämä keskustelu on siis parempi jättää tähän.

Tiedemies kirjoitti...

Menee täysin ohi, mutta koska metalla mennään jo joka tapauksessa, niin kommentoin tätä:

Koska olet täysin eri mieltä johtopäätöksistä, olet väistämättä myös eri mieltä asioista jotka noihin johtopäätöksiin johtavat.

Tämä pitää paikkansa vain tietyllä tavalla rajatussa viitekehyksessä. On toki väistämätöntä, että koska johtopäätöksissä on erimielisyyttä, on erimielisyyttä oltava myös ennen johtopäätöksiä, mutta ero voi olla vähäisempi kuin äkkiä näyttää.

Logiikkaa käsittelevällä kurssilla oli opiskelijoille annettu tehtävä. Tehtävä oli perinteisen "kuka puhuu totta" pähkinän variantti, jossa oli valehtelijoita ja totuudenpuhujia, ja piti muodostaa looginen yhtälö, josta ratkaistaan oikea vastaus.

Yhdessä tehtävässä henkilö A sanoo "joko minä puhun totta tai B puhuu totta". Tehtävän ratkaisu riippui täysin siitä, miten tämän tulkitsee, eli onko tämä väittämä tosi, jos molemmat puhuvat totta vai eikö se ole. Kummassakin tapauksessa vastaus oli yksikäsitteinen, mutta se oli täysin päinvastainen.

Pointtini on, että ero käsityksissä voi olla hyvin vähäinen, vaikka johtopäätös olisi päinvastainen. Osa keskustelun ja väittelyn tarkoituksesta on löytää ne eroavaisuudet, joista erimielisyys voidaan johtaa. Usein se on jokin hyvin vähäinen seikka.

Tässä kohtaa uskon kuitenkin että ero on perustavanlaatuinen. Itse pidän akateemisen vapauden käsitettä relevanttina vain a posteriori, eli kun teen tutkimusta, olen tutkijana vapaa tutkimaan, mutta ei a priori, eli en voi vain päättää olevani tutkija ja edellyttää muita hyväksymään tämä ja rahoittamaan tutkimustani. Antin käsitys taas näyttää olevan, että kaikkea tulee rahoittaa, koska ulkopuolelta ei voida arvostella edes tutkimuksen lähtökohtia ennen rahoituspäätöksiä.

Tässä on kuitenkin se ongelma, ettemme tiedä miten tutkimusta pitäisi sitten rahoittaa. Ilmeisesti jakamalla se alojen kesken tasan ja arpomalla. Itse en tätä kannata. Paras vaihtoehto olisi rahoittaa se niiden rahoilla, jotka vapaaehtoisesti maksavat, toiseksi paras on edes yrittää arvioida laajempaa relevanssia, jos kerran julkisesti rahoitetaan.

Mikko kirjoitti...

Tämä pitää paikkansa vain tietyllä tavalla rajatussa viitekehyksessä. On toki väistämätöntä, että koska johtopäätöksissä on erimielisyyttä, on erimielisyyttä oltava myös ennen johtopäätöksiä, mutta ero voi olla vähäisempi kuin äkkiä näyttää.

Loogisesti olet toki oikeassa. Puhun siitä miten käytännössä ihmisen mielipide muuttuu. Ensimmäisen approksimaation selityksenä voisi sanoa, että meillä on useita erilaisia keskenään ristiriidattomia uskomusten joukkoja. Uskomukseen liittyy paitsi predikaatti myös valenssi. Mielipide voi muuttua vain kun ensin yhteen uskomusjoukkoon A kerätään tarpeeksi jonkun toisen uskomusjoukon B kanssa ristiriitaista informaatiota, ja sen jälkeen tuodaan nämä kaksi uskomusjoukkoa kosketuksiin toisensa kanssa. Se, miten henkilö operoi näillä uskomusjoukoilla kertoo sen, onko keskustelussa mahdollista päästä "eteenpäin". On olemassa joitakin metatason uskomuksia, jotka toimivat kuin syöpä ja muokkaavat sitä miten henkilö operoi uskomusjoukoilla, rikkovat normaalin prosessin. Vastustan naistutkimusta (ja senkaltaisia yhteiskunnallisia tieteitä), koska ne levittävät tuota syöpää. Naistutkimuksen sontaisuus on vain tuon syövän seuraus.

antti kirjoitti...

Mikko kirjoitti:
Tavallaan sanoin hieman harhaanjohtavasti, koska näyttäisi siltä että olet valmis esittämään mitä tahansa mielipiteeksesi kunhan se edistää ajamaasi poliittista agendaa.

Tämä keskustelu on minulle hieman epämiellyttävä. Minulla ei ollut kovin voimakasta mielipidettä sukupuolentutkimuksen tilasta ennen tätä. Koska ajatukseni sukupuolentutkimusta kohtaan ovat enemmän tai vähemmän ristiriitaisia ja koska minulla ei ole mitään erityisiä intressejä sukupuolentutkimusta kohtaan, tunnen puolustavani sitä epämiellyttävän voimakkaasti.

Minulla ei siis ole mitään poliittista agendaa, vaikka saatankin tulla ajaneeksi jotain sellaista, sillä blogikommentointi keskustelun muotona on johtanut minut muotoilemaan näkemykseni tarpeettoman yksipuolisiksi.

Viittaat Weberiin mutta tieteenfilosofia on out of bounds? Luulen että tämä keskustelu on siis parempi jättää tähän.

Kun et kuitenkaan malttanut jättää viestiä lähettämättä, tulkitsen, että olet edelleen kiinnostunut keskustelemaan.

Tässä keskustelussa ei ole puhuttu sukupuolentutkimuksen tai minkään muunkaan tieteenalan tieteenfilosofiasta, enkä, kuten jo sanoin, mielellään niihin keskusteluihin ala. Koska olen dilentantti niin tieteessä kuin filosofiassa, en ole joutunut käymään tieteenfilosofisia kysymyksiä perusteellisesti läpi eikä minulla ole siihen tällä hetkellä mitään syytä eikä aikaa.

Viittaan Weberiin, sillä hänen käsitteillään olen oppinut hahmottamaan yhteiskuntatutkimuksen yhteiskunnallisen paikan ja sen mahdollisuuden ”tieteellisyyteen”. Tarkoitukseni ei ollut keskustella tieteenfilosofiasta, vaikka nämä käsitteiden tarkastelu väistämättä pitäisi sisällään myös tieteenfilosofisia ideoita.

Koska en ole tieteenfilosofiaa syvällisesti harrastanut, en usko, että minulla on sinun ja TM:n keskusteluihin mitään mielekästä lisättävää, vaikka olen seurannut niitä kiinnostuneena.

Tämä on sumutusta. Koska olet täysin eri mieltä johtopäätöksistä, olet väistämättä myös eri mieltä asioista jotka noihin johtopäätöksiin johtavat.

Pahoittelen, tarkoitukseni ei ollut sumuttaa, vaan kyse oli huolimattomuudestani.

Viittasin siihen, että olen samaa mieltä teidän kanssa siitä, että huonoa tutkimusta ei tule rahoittaa. Tämä on tietenkin typerää, koska kaikki ovat asiasta samaa mieltä. Lisäksi viittasin siihen, että myös minun mielestäni sukupuolentutkimuksessa tehdään tavalla tai toisella epäilyttävää tutkimusta.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ala on kehittynyt parempaan päin. Koska myös pidän sukupuolentutkimusta tarpeellisena osana yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimusta, olisi epätarkoituksenmukaista tuhota kaikki siellä tehty tutkimus ja edistys lopettamalla rahoitus kokonaan.

Selasin eilen kirjastossa paria edellistä Naistutkimus – Kvinnoforskning –lehteä. Silmäilin artikkelien ja keskustelupuheenvuorojen tms. johdannot ja tutkimuskysymykset läpi. Näistä jutuista en tunnistanut sitä naistutkimusta, jota te olette täällä syyttäneet. Tutkimusaiheet vaikuttivat ainakin minusta ihan relevanteilta ja metodit kysymyksenasetteluihin nähden päteviltä.

Jotenkin epäilen, että ette ikinä menisi avaamaan kyseisin aviisin kansia. Mikäli kuitenkin tekisitte sen ja edelleen esittäisitte samaa kritiikkiä kuin nyt antaen joitain valideja perusteluja sille, miksi tuo tutkimus on sontaa, pitäisin näkemyksiänne perusteltuina. Nyt kritiikkinne vaikuttaa osin ennakkoluuloihin perustuvalta. Btw. mistä lähteistä olette muodostaneet käsityksenne naistutkimuksesta? Tietenkään en pakota, enkä voi pakottaa teitä muuttamaan käsityksiänne tai ajattelemaan asiaa uudestaan.

Ainakin TM:n viesteistä käy selväksi, että kyse on myös siitä, että vaikka tutkimus olisi objektiivista tai muuten tieteellisesti pätevää – mitä se ei TM:n mielestä tietenkään ole –, se palvelee vain tiettyä ryhmää – siis naistutkijoita tms.

No, tämä keskustelu alkaa olla kyllä jo loppuun käyty.

Mikko kirjoitti...

Tämä keskustelu on minulle hieman epämiellyttävä.

Epäilemättä. Tosiasioiden kohtaaminen silmästä silmään, omien motiivien ja oman pääkopan todellinen penkominen tuntuu aina epämiellyttävältä. Mutta se on välttämätöntä jos pyrkii oikeasti kohti totuutta. Harva pyrkii.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että ala on kehittynyt parempaan päin. Koska myös pidän sukupuolentutkimusta tarpeellisena osana yhteiskunnan ja kulttuurin tutkimusta, olisi epätarkoituksenmukaista tuhota kaikki siellä tehty tutkimus ja edistys lopettamalla rahoitus kokonaan.

Niin, tämä on se villakoiran ydin. Voit kyllä sanoa jotain sen suuntaista, ettei huonoa tutkimusta pidä tukea, kuten yllä teit, mutta kuitenkin aina lopuksi nollaat kaiken sen toteamalla jotain tämänsuuntaista.

Jotenkin epäilen, että ette ikinä menisi avaamaan kyseisin aviisin kansia.

Tapanani ei ole mollata sellaista jota en tunne. Olen selannut läpi joitakin naistutkimuksen alaisia väitöskirjoja. Jos linkität johonkin omasta mielestäsi hyvään naistutkimuspaperiin joka on julkisesti verkossa saatavilla, voin huvikseni kyllä katsoa sen läpi ja kertoa, löytyykö siitä mielestäni jotain vikaa. En kyllä tiedä miksi, kuka tahansa järkevä ihminen tajuaa heti mikä niissä on vikana, joten en tajua mitä kuvittelet tuolla voittavasi.

Ainakin TM:n viesteistä käy selväksi, että kyse on myös siitä, että vaikka tutkimus olisi objektiivista tai muuten tieteellisesti pätevää – mitä se ei TM:n mielestä tietenkään ole –, se palvelee vain tiettyä ryhmää – siis naistutkijoita tms.

En voi tietysti puhua TM:n puolesta, mutta pitäisin tätä erittäin epätodennäköisenä. Minä ainakin olen aiemmin ollut jopa feministi, ja jos en väärin ymmärrä, myös TM. Ja kannatan yhä tasa-arvoa. Mutta jos tehdään tutkimusta jossa on lähtöoletuksena asenteellinen ajatus, että nainen on poikkeuksetta erehtymätön uhri ja mies patriarkaalinen sortaja, tulokset ovat paitsi todennäköisesti väärässä, myös poliittisesti motivoituneita, ja eivät edistä tasa-arvoa vaan aiheuttavat tasa-arvolle ja miesten ja naisten väliselle yhteiskuntarauhalle pahaa vahinkoa.

Tiedemies kirjoitti...

Mikko, jos nyt olen ihan rehellinen, käyttäväsi ilmaisut ovat aika grandiooseja. Se on eräällä tapaa hellyyttävää, mutta siinä on korkea riski, että uskottavuus menee.

Itse en välitä, koska tyyliseikat ovat sivuseikkoja.

Mitä tulee feminismeihin, niin on totta, että olen ollut joskus kallellaan erilaisiin nykyisin hörhöilynä pitämiini oppeihin. En homeopatiaan tms, mutta juuri sukupuolentutkimuksen tapaisiin juttuihin. Harrastelijana tietenkin.

Minulle jonkinlainen lopullinen niitti oli kun luin Jokisen "Panssaroitu maskuliinisuus: Mies, väkivalta ja kulttuuri", jota pidettiin todella arvossa kaikenlaisissa makkaratukkalehdissä ja prosyyreissä. Jostain syystä luin sen "vastakarvaan" niinkuin kulttuurintutkimuksen (toinen mihin jonkin verran perehdyin) metodologiaan kuuluu, ja tajusin että argumenttien taso on oikeasti täysin luokaton. Olkiukkoja ja vänkyrätulkintoja toisensa jälkeen, ja luotetaan siihen, että yksittäiset "mieskuvat" kirjallisuudesta tai sanamuodot sieltä täältä muodostavat kokonaisuuden.

Kun kerran on huomannut miten ne "teoriat" on rakennettu, ei enää kykene ottamaan niitä lainkaan vakavasti. Sen jälkeen kun olen jotain vähän yrittänyt lukea, sama tunne tulee aina uudestaa: Samaa sontaa.

Tiedemies kirjoitti...

Keskutelu meni muilta osin minusta kiville, mutta haluaisin palauttaa asialinjan yhdessä aspektissa. Nimittäin, Suomen akatemian arviointikriteereistä rahoitukselle sanotaan Akatemian sivuilla seuraavaa:

Tutkimushankkeesta riippuen arvioidaan tutkimuksen merkitys ja vaikuttavuus yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannalta. Lähtökohtana on, että rahoitettava hanke palvelee suomalaista tutkimusta, yhteiskuntaa tai kansainvälistä yhteistyötä.

Korkeaan tavoitetasoon ja uusiin avauksiin pyrkiviin tutkimushankkeisiin sisältyy aina myös epäonnistumisen riski, joka otetaan arvioinnissa huomioon. Tavoitteena on, riskeistä tietoisena, antaa mahdollisuus tieteellisiin läpimurtoihin sekä lisätä tutkimuksen ja tieteen uusiutumiskykyä.

Tomi kirjoitti...

Kiistelyssä naistutkimuksen rahoituksesta olisi yksinkertaisin ratkaisu lopettaa kaikki julkinen rahoitus kaikelta perustieteeltä
(soveltavaa toki kannataa rahoittaa).

Julkisesti rahoitettu tiede ei ole yhteiskunnan elinehto.
Voitaisiin käyttää nekin rahat muuhun.

Mikko kirjoitti...

Tiedemies: Mikko, jos nyt olen ihan rehellinen, käyttäväsi ilmaisut ovat aika grandiooseja. Se on eräällä tapaa hellyyttävää, mutta siinä on korkea riski, että uskottavuus menee.

Eiköhän uskottavuus ole tässä mennyt jo ajat sitten! Mutta kiitos silti!