maanantai 15. elokuuta 2011

Tropiikki kohotti tarjoustaan, ja nykyisellään näyttää siltä, että vaikka säätiörahaa ei tulisikaan, olisi meillä todennäköisesti varaa lähteä. Näissä on aina tietysti sellainen "riski", että takaisin ei sitten tullakaan ihan heti, kun on kerran päästy suuren maailman makuun. Tropiikki tuskin olisi mikään päätepiste tosin. Olen vielä kahden vaiheilla, mitä teen talolle jos projekti toteutuu. Ykkössuunnitelma on, että vuokraan sen vuodeksi tutuille, mutta tässäkin on riskinsä. Myyminen olisi vaihtoehto sekin, sillä alhaisten korkojen ansiosta tappiot jäisivät todennäköisesti aika pieniksi.

Moottorisahalla tosin en tekisi tropiikissa mitään. Sen kanssa jouduinkin jo pieniin vaikeuksiin, ja tänään täytyy viedä huoltoon. Kaikesta laadukkuudestaan huolimatta laite nimittäin alkoi vuotaa teräketjuöljyä niin, että laippa oli märkä ja alla oli lätäkkö, kun olin jättänyt säiliön puolilleen yöksi. Kuulemani huhun mukaan näissä on joissain kokoonpanovaiheissa laitettu jokin osa huonosti paikalleen, ja tärinän vaikutuksesta se sitten irtoaa. En selvitellyt asiaa sen paremmin, koska takuu on vielä voimassa.

Ennen opetuskauden alkua minun pitäisi väsätä kaksi rahahakemusta. Yksi Akatemialle (viimeinen mahdollisuuteni tässä kohtaa) kolmivuotiseen tutkijatohtoriuteen ja toinen säätiöille ulkomaankeikkaa varten. Kummassakin mahkut lienevät olemattomat, mutten viitsi siitä murehtia. Lohi on niin hyvä kala, että sitä kannattaa pyytää vaikkei saisikaan.

Sain vihdoin pakotettua itseni lukemaan Litium 6:n loppuun. Olen pettynyt, sillä vaikka tiesin, että kirja on dekkariformaattiin kirjoitettu ydinvoimanvastainen pamfletti, sitä ja sen kirjoittajaa on puffattu jonkinlaisina "tiede on kohdallaan" auktoriteetteinä, mutta kirja on täynnä asiavirheitä, jotka tekevät siitä tuskallisen. Virheet ovat vähäisiä verrattuna kaikenmaailman danbrowneihin, mutta anteeksiantamattomia siinä mielessä, että kirjoittajaa mainostetaan "tiedetoimittajana". Oma kokemukseni on jotain senkaltaista, että toimittajuus tekee ihmisestä henkisesti velton ja saa tämän tinkimään tosiasioista hyvän jutun vuoksi.

Isomäellä on tietenkin myös ideologinen agenda. Tätä hän ei peittele, mutta minusta kirjassa hurskastellaan. Esimerkiksi kirjoittaja toteaa, että litium-6:sta tritiumia hyötäviä fuusioreaktoreita ei pitäisi edes yrittää tutkia, saati rakentaa, koska prosessissa syntyy liikaa neutroneita. Tämä on kuraa. Litium 6:n fissiossa saadaan tritiumia ja alfahiukkasia -- ei suinkaan lisää neutroneja - ja tritiumin itsensä pääasiallinen hajoaminen on betahajoamista, jonka tuloksena syntyy Helium 3:a, ei suinkaan lisää neutroneita. Litium 7:ää fissiomalla syntyy ylimääräinen neutroni, mutta kukaan ei ole ehdottanut sen käyttämistä, ja reaktio on endoterminen, ja siten energiataloudellisesti huonompi.

Tritium-deuterium reaktiossa syntyy alfahiukkanen ja neutroni, mutta jos tätä käytetään litium 6-hyötöprosessissa, nettovaikutuksena ei ole yhtään ylimääräisiä neutroneja. Toki niitä aina karkaa jonkin verran, mutta Isomäen selittelyt "miljoona kertaa radioaktiivisemmasta" jätteestä ovat pelkkää pelottelua. ITERin yksi tutkimussuuntaus on nimenomaan sellaisten kuorimateriaalien kehittäminen, joilla tämä neutronivuo saadaan turvallisesti absorboitua.

5 kommenttia:

Juha Kettunen kirjoitti...

Mieti nyt tarkkaan. Toisessa vaakakupissa on kolea (pun intended) pesti päiväntasaajalla, toisessa moottorisahailu suomalaismetsässä. Ei tämä niin yksinkertainen asia eikä helppo päätös ole. Moottorisaha on sentään aina moottorisaha.

GM kirjoitti...

Tuu Ouluun töihin. Täällä on koodareille käyttöä ja paremmat liksat kuin Tampereella :)

pjt kirjoitti...

Ei muuta kuin reipasta mieltä ja matkaan vain. Harva noita maailmalle lähtöjä on katunut, vaikka olisikin tullut takaisin, piankin. Aina siitä jotain oppii, sekä itse että perhe.

Tiedemies kirjoitti...

Tässä on oikeastaan vain ja ainoastaan yksi parametri, joka vaikuttaa, ja se on raha. Raha on väline hengissäpysymiseen ja elämän tiettyihin muihin välttämättömyyksiin. Jos raha riittää asumiseen, ruokaan, lasten kouluihin, vaatteisiin, tietoliikennekuluihin (= puhelin+internet), ja terveydenhoitoon niin, että ei joudu menemään kovin syvälle omiin säästöihin esimerkiksi myymään talon ja elämään niillä rahoilla, niin lähdemme varmasti.

Jos taas ei, niin emme lähde. Näin yksinkertainen asia on.

Oulu kuulostaa ihan hyvältä sekin, kesällä tapasin yhden kolleegan sieltäpäin, ja yhteistä tutkimustakin voisi tehdä, mutta eksotiikka-arvo lienee vähäinen.

Ja Juha, se moottorisaha kyllä säilyy varastossa pari vuotta, ja metsäkin kasvaa sinä aikana uutta harvennusta varten, eli se on kuin rahaa laittaisi pankkiin.

Markku kirjoitti...

Oulussa on myös tuntuvasti halvemmat asuntojen neliöhinnat kuin Tampereella. Ikävä puoli on ilmasto. Kevät tulee Oulussa kolmisen viikkoa myöhemmin kuin Tampereella. Syksy taas on Oulussa pitkä ja pimeä. Pysyvä lumi tulee ihan yhtä myöhään kuin Tampereellekin. Talvi on hieman vähälumisempi. Kesä on muuten samanlainen paitsi, että helteet ovat harvinaisempia. Pohjois-Suomea kannattaa välttää, jos on yhtään taipumusta kaamosmasennukseen.