torstai 25. elokuuta 2011

Seuraava juna.

Sain eilen kaksi kirjaa postissa, Uri Alonin An Introduction to Systems Biology ja Klipp et al. Systems Biology. Asia on paljolti uutta, vaikka itse matikka onkin tuttua. Näiden leipominen on tietysti vanha juttu, mutta pointtini on lukea hommat läpi että saan ensin yleiskäsityksen alasta ja sitten kammata SBML-repositoryja, jos löytyisi sopiva mallinnosluokka, jota pystyy murjomaan klassisemman pään (probabilistisilla) mallintarkastusalgoritmeilla. Siis jotain, joka operationalisoituu C/DTMC:ksi tai MDP:ksi, tai mielellään näiden kompositioksi, koska kompositionaaliset abstraktiot on helpompi redusoida.

Eilisen kokemuksen perusteella ALCAR toimii jonkin verran, olen aavistuksen verran fokusoituneempi kuin normaalisti. Sain eilen myös lievän päänsäryn, mutta sekin voi olla pelkkä yhteensattuma. Heräsin aamuyöstä neljän maissa, mitä minulle ei yleensä kyllä tapahdu. Näissä yhdessä on kuitenkin jo sen verran yhteensattumia, että voisin väittää että lisäravinne on todennäköisesti näiden taustalla. Placebon vaikutus voi olla merkittävä, joten en sano mitään vielä.

Eilinen juttu Maamme-laulun vihapuhepiirteistä nauratti minua ensin, mutta erään keskustelun myötä päädyin vähän googlettamaan tämän vihapuhedosentin tekemisiä, ja selvisi, että tämä henkilö on saanut akatemialta useita satoja tuhansia tällaisten sontatutkimusten tekemiseen. Jonkun verran keitti myös se, että tällä dosentilla on tasan yksi (1) kansainvälinen julkaisu jossain konferenssissa. Heräsi kysymys, mitä yhteiskunnallista tarkoitusta lopultakin palvelee se, että tällaista tutkimusta rahoitetaan?

En kiistä yleisesti ns. pehmeiden aiheipiirien tutkimista ja relevanssia. Olennaista pitäisi kuitenkin olla lähinnä se, onko relevanssi jotenkin laajempi kuin pari kaveria jotka keskenään hymistelevät jutuille. En ajattele, että tutkimuksen pitäisi tapahtua jotenkin pelkästään sovellukset mielessä, mutta tutkimuksen pitäisi tuottaa tietoa, joka on mielekästä jollekin muullekin kuin sille, joka tutkii.

Näillä "tutkijoilla" ei ole halua tai mielenkiintoa - ja uskallan väittää, useimmiten ei myöskään kykyä - omaksua sellaisia metodeja ja kohdentaa tutkimustaan niin, että se voisi paljastaa jotain sellaista, mikä ei olisi jo etukäteen päätetty poliittisen katsontakannan mukaan. Naistutkimus esimerkiksi perustuu lähtöoletukselle, että naista sorretaan ja että suomalainen kulttuuri on täynnä rasismia ja sovinismia, jotka tutkimus vain paljastaa. Tämä tapahtuu sitten niin, että luetaan tekstejä ja sitten etsitään ilmaisuja, jotka voidaan esittää esimerkeiksi tästä. Se ei ole tiedonhankintaa, vaan jotain muuta. Sen nimittäminen "tieteeksi" tai edes "tutkimukseksi" on lähinnä vitsi. Huono, mauton, peräti loukkaava vitsi.

Rahaa on rajallisesti, ja se raha, jota julkinen sektori käyttää tutkimukseen, on aina jostain pois. Esimerkiksi syöpien hoitoon (vuodeosastohoito + lääkkeet + avohoito) vuonna 2004 noin 400 miljoonaa euroa. (en löytänyt tuoreempaa lukua) Emme voi tietää syövän hoitoon laitetun marginaalisen euron vaikutusta, mutta jos nyt oletetaan, että näiden nollatutkimusten 100 000 euroa laitetaan syöpäseulontoihin, niin mitä sillä saadaan? Hiha-arvioni sanoisi, että vajaa tuhat seulontakäyntiä. Kohdentamalla tämä sopiviin ihmisryhmiin, eli niihin, jotka nyt jäävät seulomatta, mutta joiden marginaalinen todennäköisyys sairastua hengenvaaralliseen syöpään on suurin, saadaan takuulla enemmän aikaan kuin ottamalla keskimääräinen ihminen. Tällä hetkellä populaatiossa noin 0.4 prosenttia sairastuu syöpään vuosittain. Näistä yli puolet paranee. Hiha-arvion perusteella siis panostamalla nämä rahat syöpäseulontoihin voitaisiin pelastaa kaksi ihmishenkeä vuodessa.

On tietenkin epäreilua laittaa nämä rinnakkain ja ikäänkuin vihjata, että näitä lukuja voisi verrata. Jälkimmäinen luku on lisäksi hatusta vedetty. Mutta tarkoitukseni on korostaa pointtia: julkinen raha on verottamisen jälkeen ikäänkuin koko populaation rahaa, ja sen jaosta päätetään poliittisesti. Se voitaisiin jättää verottamatta alunpitäenkin, eli yksinkertaisesti leikata näiltä huuhaadosenteilta joka ikinen verorahoista maksettu penni pois. Tämä olisi minulle aivan mieluinen ratkaisu. Mutta demokraattisessa yhteiskunnassa kerran verottajan taskuun saatu raha tupataan yleensä laittamaan johonkin populistiseen "hyvään kohteeseen".

Minua oikeastaan pelottaa kysyä, kuinka moni hyväksyy jonkun naistutkimuksen kaltaisen horoskooppeihin ja homeopatiaan verrattavissa olevan roskan rahoittamisen verorahoilla. Se pelottaa siksi, että ihan varmana sellaisiakin löytyy.

22 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Vihapuhetta!

Ongelma on se, että nämä tietyt filosofian alat käyttävät julkisuutta poliittisesti saadakseen rahaa itselleen. Tiedepolitiikkaa ei oikeastaan edes ole, joten resurssit jaetaan sen mukaan miten asioita digataan ja mikä oli muotia Berkeleyssä 10 vuotta sitten. Suomeen mahtuisi periaatteessa yksi - tai kaksi - todella tasokas yliopisto, mutta sellaista ei voi luoda, koska kaverit jäisivät ilman rahaa, se olisi epädemokraattista ja vaatisi keskittämään niin, että etusijalle olisi Suomelle merkityksellinen tutkimus.

Suosittelen muuten Summa Theologiaa. Luulen, että voisit "digata" aidosti sen tavasta esittää filosofiansa. Ainakin se on tuoreempi ja selkeästi luonnontiedemäisempi kuin nykyisin vallalla oleva ummehtunut roska. Toistankin tässä oman ehdotukseni, että humanistisille aloille opiskelevien olisi käytettävä ensimmäinen vuosi latinan opiskeluun ja osallistuttava Summa Theologian suomentamiseen. Sitä ei nimittäin ole vielä saatu tehtyä, vaikka Suomi pitää itseään paitsi tieteen, myös teologian suurvaltana ihan oikeasti ja tosissaan. :)

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä minä olen nähnyt Summan kirjastossa ja netistäkin löytyi todiste suomennoksesta.

Borgesin Väsyneen miehen utopia oli joitain vuosia sitten tietylle nettiin vihakirjoittaneelle porukalle definitiivinen teksti. Siinä tulevaisuuden ihminen oli lukenut monisatavuotisen elämänsä aikana vain muutaman kirjan. Ainoat fantasiaromaanit, joista hän oli pitänyt, olivat Summa theologica ja Gulliverin retket, joista jälkimmäisen hän uskoi perustuvan tositapahtumiin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei,

mielestäni kirjoituksestasi paistaa läpi teknisillä aloilla yleinen asenne, jonka mukaan humanistinen tutkimus ei kvantitatiivisuuden puutteen vuoksi ole relevanttia ja sisältää runsaasti huuhaatutkimusta ja politikointia.

Tämä stereotypia ei ole tuulesta temmattu, tiedän useita tutkijoita, joiden kyky tutkia asioita muutenkin kuin hermeneuttisesti/fenomenologisesti on surkeaa, ja tutkimuksissa sorrutaan vain etsimään vahvistusta omille ennakkoasenteille.

Silti kirjoituksestasi saa sen käsityksen, että tämä olisi jotenkin koko humanistista tutkimusta koskettava ongelma, ja siihen suunnattua rahaa pitäisi kohdentaa "hyödyllisemmin".

Painotan, että politikointia tapahtuu hyvin paljon myös kovissa tieteissä erityisesti yrityskytkösten ja poliittisen kohdentamisen muodossa. Huomattavasti humanistista sadan tonnin hömppätohtoria suurempi ongelma on se, että tutkimusteollisuus painottuu liikaa välittömien hyötyjen uuttamiseen ja nopeasti tuotteistettavien asioiden tutkimiseen. Perustutkimus on jätetty hyvin pahaan jamaan, ja tuntuu että sitä on koko ajan ajettu yhä huonompaan tilaan. Teknisellä tutkimuspuolella on myös todella suuri määrä biasoituneita nollatutkimuksia, joiden jääviydestä (esim rahoitus, agenda) on vaikea päästä selvyyteen. Niitä tutkimuksia jotka eivät mielytä rahoittajaa jätetään julkaisematta.

Lisäksi yksi erittäin tärkeä puoli tässä koko asiassa on se, että kovat tieteet eivät perustu vain jonkinlaiselle matemaattiselle "absoluuttisen totuuden" kivijalalle, vaan pohjimmiltaan meidän aisteihimme ja intuitioomme. Ilkka Niiniluodon Johdatus Tieteenfilosofiaan kertoo äärimmäisen seikkaperäisesti siitä, kuinka kovatkin tieteet pohjautuvat "pehmeälle pohjalle", jonka perusteet ovat edelleen vahvan väittelyn alaisia.

Kyseisessä kirjassa sivutaan myös erittäin hyvin tieteen politiikkaa ja tutkimusinstituutioita, jotka koskettavat sekä humanistista- että kovaa tiedettä.

Itse olen sitä mieltä, että esimerkiksi Helsingin Yliopistossa oleva teologian laitos on aivan uskomatonta roskaa, sillä se on täynnä apologeetikkoja, jotka "tutkivat" kristinuskoa puolueelliselta kannalta kritiikittömästi. Uskontotieteen laitoksella taas uskontoja tutkitaan kriittisesti ulkopuolisen silmin historiallisesta näkökulmasta.

Anonyymi kirjoitti...

Pahoittelut floodaamisesta, mutta jatkan vielä edellisen viestin perään kommentilla naistutkimuksesta. Luulen, että tietosi siitä ovat vanhentuneet, sillä naistutkimuksen poliittisesta painolastista ollaan suurelta osin onneksi päästy eroon. Itse en lainkaan arvosta sitä, miten Humboldtilaista yliopistoa on käytetty poliittisesti hyväksi viime vuosisadan loppupuoliskolla.

Aine on muutettu sukupuolentutkimukseksi juuri siksi, että aiheeseen on otettu neutraalimpi ja analyyttisempi kanta. "Sukupuolentutkimus keskittyy sukupuolten ja seksuaalisuuksien kulttuurisia merkityksiä koskevaan teoretisointiin sekä sukupuolittumisen ja sukupuolittamisen prosesseja ja seurauksia koskeviin analyyseihin."

Tällainen tutkimus on oikein toteutettuna erittäin arvokasta. Moni humanistisen alan hyvin tehty tutkimustyö antaa sellaista arvokasta tietoa poliittiseen päätöksentekoon, joka pidemmällä tähtäimellä vahvistaa myös kovien tieteiden asemaa ja koko yhteiskunnan tieteellisen tiedon ja tutkimuksen arvostusta.

Evojeesus kirjoitti...

Pirasetaamia kannattaa myös kokeilla, sitä myydään ilman reseptiä monessa EU:n sisäisessä webbikaupassa (esim. DocSimon) joten importoinnissa ei pitäisi olla mitään ongelmaa.

IDA kirjoitti...

"Kyllä minä olen nähnyt Summan kirjastossa ja netistäkin löytyi todiste suomennoksesta."

Jep. Tuo on ansiokasta, mutta noin 1/8 osa koko opuksesta. Vielä riittäisi ylioppilailla työtä.

Henry Laasanen kirjoitti...

Remolod: "Luulen, että tietosi [naistutkimuksesta] ovat vanhentuneet, sillä naistutkimuksen poliittisesta painolastista ollaan suurelta osin onneksi päästy eroon."

No jaa. Esim. Helsingin yliopiston sukupuolentutkimuksen opinto-opas 2010-2011 kertoo seuraavaa:

"Tutkimusalan lähtökohtana on kriittinen suhtautuminen patriarkaaliseen, heteroseksistiseen ja sukupuolten hierarkkista suhdetta ylläpitävään järjestykseen sekä perinteisiin sukupuolia ja seksuaalisuuksia muodostaviin normeihin."

Ainejärjestöä mainostetaan seuraavasti:

"Your local feminist conspiracy! Kaipaatko feminististä vertaistukea maailmanparannukseen? Vastakarva on olemassa sinua varten, hyvä sukupuolentutkimuksen opiskelusta kiinnostunut opiskelija."

Eli jos tahtoo harjoittaa sukupuolentutkimusta Suomessa, niin pitää sitoutua jo lähtökohtaisesti feministiseen ideologiaan, ajatukseen patriarkaatin ylivallasta ja olla kriittinen heteroseksuaalisuutta kohtaan.

Anonyymi kirjoitti...

Minustakin paljon rahaa haaskataan tutkimukseen, jota en itse tukisi.

Mutta mikä on se intellektuaalinen argumentti, jonka perusteella sanot että "naistutkimuksen kaltaista roskaa" ei pitäisi tutkia?

Eli millä perusteella pitäisi valita ne kohteet, joita saa tukea ja toisaalta ei? Se argumentti, jolla naistutkimus ja muu hörhöily "oikeutetaan" on, että koska kaikki tutkimus on väistämättä poliittista, eikä mitään tutkimusta voi kieltää vain siksi että se on poliittista koska muuten menetetään akateeminen vapaus.

Tuon argumenttiketjun taustalla kummittelee vielä se epäälyllinen konstruktio, joka esitetään usein muodossa "totuutta ei ole olemassa". Ajatus menee siten, että koska totuutta ei ole olemassa, tieteellä ei voi olla mitään tavoitetta jossa tavoitellaan "universaalia totuutta", joten kaikki tutkimus on täysin subjektiivista, eli jokainen ajattelee vain omaa etuaan, eli tekee tieteellä politiikkaa.

Koska itsekin olet kerta toisensa jälkeen tuota hokemaa toistanut, olet de facto siis älyllisesti oikeuttanut tämän nykyisen menon.

Sillä ei ole merkitystä, että tarkoitat tuolla lauseella varsin eri asiaa kuin nämä ihmiset. Koska heille tiede on nimenomaan poliittista, heidän osaltaan se myös on sitä, joten heidän kannaltaan ainoa asia jolla on merkitystä, tuetko heidän poliittista agendaansa vai et. Kun toistat samaa poliittista hokemaa, tuet poliittista agendaa.

On tietysti totta, ettei tiedettä voi koskaan täysin epäpolitisoida. Mutta jos siihen ei edes pyritä, se läpipolitisoituu täysin.

Tiedemies kirjoitti...

Koska itsekin olet kerta toisensa jälkeen tuota hokemaa toistanut, olet de facto siis älyllisesti oikeuttanut tämän nykyisen menon.

Höpöhöpö. Minä olen todennut, että "totuuden" sijaan tieteen tehtävä on tuottaa vääriä, mutta hyödyllisiä hypoteeseja, koska "totuutta" ei ole olemassa sanan sellaisessa merkityksessä kuin termiä "objektiivinen todellisuus" naivin realismin kontekstissa käytetään.

Se ei tietenkään ole sama asia kuin se, että höpöjuttuja ei olisi olemassa. Se, että nämä asiat sotketaan toisiinsa, ei ole minun vikani. Toisin kuin toistuvasti (jostain minulle täysin käsittämättömästä syystä) väität, tavoitteenani ei ole koskaan ollut näiden kahden käsityksen sekoittaminen, vaan nimenomaan erottaminen. Olen sen todennut vaikka kuinka monta kertaa aiemminkin.

Esität asian jälleen kerran ikäänkuin ihmisen olisi ihan pakko omaksua joko naivi realismi tai sitten joku postmoderni hömppäpömppä jossa kaikki väittämät ovat samanarvoisia. Tämä dikotomia on niin käsittämättömän tyhmä, että en edes viitsi kommentoida.

Mitä tulee yllä esitettyyn syytökseen, jonka mukaan olisin tekstissäni vaatinut jotain tiukan formaalia otetta tai pelkkää kvantitatiivista tutkimusta, tämähän on täysin tuulesta temmattu väite. Vastustan ainoastaan sitä, että "tieteellisellä" työllä on pelkkä poliittinen motiivi ja poliittiset premissit.

Sukupuolen tutkimus voi ihan hyvin olla relevanttia, voimme aivan hyvin olla kiinnostuneita esimerkiksi siitä, miten sukupuoliroolien toteutuminen eroaa eri tilanteissa, eri aikoina jne, koska tällä voi olla yleisempääkin mielenkiintoa. Esimerkiksi saatamme olla kiinnostuneita tästä siksi, että haluamme tehdä yhteistyötä ympäristössä, jossa tällaiset käytännöt ja tottumukset osataan huomioida. Joku yksittäinen taho voi tietysti olla kiinnostunut myös rikkomaan ja tekemään asiat toisin; on epäolennaista miksi tämä tieto on kiinnostavaa, olennaista on se, että sen pitäisi olla kiinnostavaa ja mielekästä edes periaatteessa jollekin muulle kuin sille poliittiselle sidosryhmälle tai poliittiselle liikkeelle, jonka lähtökohdista sitä tehdään. Vähintä mitä voisi vaati on, että tutkimusryhmät pitäisi ainakin isommissa projekteissa koostaa niin, että eri katsontakannat tulevat siinä edustetuiksi.

Tiedemies kirjoitti...

(Yllä siis tarkoitin "eri katsontakannoilla" sitä, että tutkimuksen ei pitäisi palvella pelkästään poliittista motiivia, vaan vähintään siinä pitäisi olla jokin yleisinhimillinen taso; tyypillisesti tämä on kai jokin määrällinen tai vertaileva laadullinen lähestyminen, mutta se voi olla jotain muutakin)

Se, mikä on "sontaa" on näissä tutkimuksissa mielestäni se, että ensin päätetään johtopäätös todeksi, ja sitten etsitään evidenssiä, ja tarpeen tullen muutetaan tulkintaa niin, että evidenssi sopii johtopäätökseen. Tämä on huonoa tutkimusta täysin riippumatta tutkimuksen tiedonintressistä.

IDA kirjoitti...

tavoitteenani ei ole koskaan ollut näiden kahden käsityksen sekoittaminen, vaan nimenomaan erottaminen.

Sama. Itse pidin koko nuoruusaikani - Kiinassa vasta 40-vuotias on aikuinen ;D - humanistisia tieteitä ihan täytenä huuhaahana. Sen jälkeen olen oppinut arvostamaan niitä, mutta nimenomaan fenomenologiana, metafysiikkana ja filosofiana yms.

Minusta on sääli, että nämä ihmisen ja elämän olemuksen ymmärrystä tavoittelevat "tieteet" sotketaan luonnontieteisiin ja loogisrationaaliseen - jos noin voi sanoa - päättelyyn. Niillä on oma suuri arvonsa. Vaikka en missään tapauksessa halua tunnustaa mitään NOMA - juttua, niin silti haluaisin, että tuo ero nähtäisiin selkeästi. Ei ole hyvä asia, jos luonnontieteiden metodinen puoli tunkeutuu humanistisiin tieteisiin, eikä ole hyvä asia, jos humanististen tieteiden "hulluus" tunkeutuu luonnontieteisiin.

Markku kirjoitti...

IDA:

Minusta on sääli, että nämä ihmisen ja elämän olemuksen ymmärrystä tavoittelevat "tieteet" sotketaan luonnontieteisiin ja loogisrationaaliseen - jos noin voi sanoa - päättelyyn.

Tarkoitatko eroa subjektiivisen kokemuksen ja ns. objektiivisten tosiasioiden tutkimisen välillä?Ihmiset voivat kertoa kokemuksistaan ja näitä kertomuksia voidaan vertailla keskenään. Tieteen erottaa mielestäni muusta toiminnasta se, että tieteessä yritetään muodostaa perusteltuja hypoteeseja ja koetella niitä etsimällä niitä vastaan puhuvia tosiasioita. Kestävät hypoteesit korotetaan teorioiksi.

Markku kirjoitti...

Ylläkuvaamani malli soveltuu kyllä vaikkapa historiantutkimukseenkin. Historiantutkijoilla voi olla ja usein onkin monia tunnettujen ja tunnustettujen tosiasioiden kanssa yhteensopivia tulkintoja. Uusi todistusaineisto voi sulkea niistä osan pois ja herättää lisäkysymyksiä.

Tiede eroaa tavallisesta arkijärjestä periaatteessa sillä tavalla, että siinä koetellaan järjestelmällisesti omia ja toisten uskomuksia.

Tiedemies kirjoitti...

Toki luonnontiede ja ihmistiede eroavat toisistaan jo siksi, että ihmistieteessä on aina läsnä sellainen taso, jossa ihmiset kokevat asioita subjektiivisesti. Tämä ei tietenkään tarkoita, että kaikki väittämät ovat sinänsä subjektiivisia, vaan että subjektiivisuus on aina läsnä jossain muodossa.

Ei tällainen ole vierasta omassa tutkimuksessanikaan, eikä sellainen ole myöskään loogisen päättelyn tavoittamattomissa sinänsä. Esimerkiksi meillä voi jokin ominaisuusluokka struktuureille, vaikka "punaisuus", joka on jotenkin sen kummemmin erittelemätön ominaisuus, joka struktuurista aina voidaan jotenkin laskea. Meillä on reduktiofunktio struktuureille, so. funktio, joka ottaa struktuurin S ja tuottaa struktuurin S', niin, että S' on S:n osastruktuuri, ja sellaisena "punainen" jos ja vain jos S on myös punainen (tai kvantitatiivisessa tapauksessa, sen punaisuus on sama kuin S:n)

Joskus funktio f valitaan funktioluokasta, joka on (ylinumeroituvasti) ääretön, rakentamalla S:stä ensin jokin osa, ja sitten käyttämällä tätä tietoa "hyvän" f:n valitsemiseen. Sitten rakennamme f(S) = S':n, mutta huomaamme, että jos laskisimmekin funktion parametrit S':n rakentamisen perusteella, saisimmekin toisen funktion f', ja f'(S) = S''. Tämä prosessi ei välttämättä pääty lainkaan, eikä funktioluokassa välttämättä edes ole mitään "parasta" funktiota f. Jokainen f on "subjektiivinen", ja riippuu siitä, mikä osa S:stä on satuttu rakentamaan.

Antti kirjoitti...

Tiedemies kirjoitti:
Naistutkimus esimerkiksi perustuu lähtöoletukselle, että naista sorretaan ja että suomalainen kulttuuri on täynnä rasismia ja sovinismia, jotka tutkimus vain paljastaa. Tämä tapahtuu sitten niin, että luetaan tekstejä ja sitten etsitään ilmaisuja, jotka voidaan esittää esimerkeiksi tästä. Se ei ole tiedonhankintaa, vaan jotain muuta. Sen nimittäminen "tieteeksi" tai edes "tutkimukseksi" on lähinnä vitsi. Huono, mauton, peräti loukkaava vitsi.

Henry Laasanen kirjoitti:
Eli jos tahtoo harjoittaa sukupuolentutkimusta Suomessa, niin pitää sitoutua jo lähtökohtaisesti feministiseen ideologiaan, ajatukseen patriarkaatin ylivallasta ja olla kriittinen heteroseksuaalisuutta kohtaan.

Olen remolodin kanssa samaa mieltä siitä, että TM:n käsitys nais- tai sukupuolentutkimuksesta on, jos ei nyt ehkä vanhentunut, ainakin yksipuolinen.

Sen lisäksi että luetaan sukupuolentutkimuksen laitoksen luonnehdintaa siellä tehtävän tutkimuksen lähtökohdista, voidaan tarkastella, mitä laitoksella tutkitaan. Alla on linkit laitoksen henkilökunnan sivuille, josta voi lukea lyhyet luonnehdinnat kunkin tutkijan tekemästä tutkimuksesta, sekä linkit kahteen laitoksen tutkimusprojektiin. Tutkimushankkeet vaikuttavat äkkisilmäyksellä tavalliselta kulttuurin, yhteiskunnan ja politiikan tutkimukselta. Yhdistävänä teemana näissä tutkimuksissa on tietenkin sukupuoli tai feministinen näkökulma.

http://www.helsinki.fi/sukupuolentutkimus/henkilokunta/index.html
http://www.coepolcon.fi/pphig/?c=pphig-a-research
http://www.helsinki.fi/kristiina-instituutti/tutkimus/luontojasukupuoli/

Näitä tutkimuksia voi mielestäni pitää tai olla pitämättä kelvottomina aivan samoilla kriteereillä kuin monia muita humanistisessa tai valtiotieteellisessä tiedekunnissa tehtäviä tutkimuksia. Mikäli tukijoiden omat kuvakset ovat paikkansa pitäviä, täytyy tulkitsijan olla erittäin pahantahtoinen, jos pitää TM:n kuvausta laitoksella tehtävästä tutkimuksesta paikkansa pitävänä.

Sitä puolestaan on vaikeampi arvioida, vartioidaanko sukupuolentutkimuksen laitoksella tutkijoiden maailmankatsomusta ja edellytetäänkö tutkijoilta jonkinlaista tunnustuksellisuutta, kuten Henri Laasanen syyttää. Ainakin voi todeta, että kukaan tutkijoista ei tutkimuksiensa kuvauksessa mainitse kertaakaan sanaa patriarkaatti tai heteroseksuaalinen ylivalta.

Tietenkin sukupuolentutkimuksen laitosta voidaan kritisoida, kritisoidaan ja tuleekin kritisoida siitä, että miesnäkökulma tai miestutkimus on lievästi sanoen aliedustettuna laitoksen tutkimuksissa. Tämä on kyllä laitoksen itsensäkin tiedossa, tai ainakin oli noin kolme vuotta sitten, kun osallistuin vielä tuolloin naistutkimuksen nimeä kantaneen oppiaineen johdantokurssille. Kurssilla esitellyistä empiirisistä tutkimuksista vain yksi koski miehiä. Sitä en osaa sanoa, tehdäänkö laitoksella mitään tilanteen korjaamiseksi.

Mitä tulee alkuperäiseen mielipidekirjoitukseen, josta tämä keskustelu sai alkunsa, voi todeta, että eilisessä Hesarissa oli historianopettajalta silmiinpistävän historiantajuton ja näköalaton mielipide otsikolla Laulujen sanat kertovat Suomen historiasta. Hän kirjoittaa: ”Siniristilippumme kertoo aivan oikein asian tolan: Suomen itsenäisyyden puolesta virtasi miehinen veri.”

Aivan kuin hän ei tajuaisi, että jokseenkin satunnaisista poliittisista ja kulttuurisista ym. syistä juuri tämä on ollut se tapa, jolla suomalaista kansallisaatetta ja -tunnetta on rakennettu. Aivan kuin laulua ei voitaisi uudelleen kirjoittaa tyyliin Suomen itsenäisyyden puolesta virtasi kotirintamalla uhrautuneiden naisten hiki.

IDA kirjoitti...

Markku:

Tarkoitatko eroa subjektiivisen kokemuksen ja ns. objektiivisten tosiasioiden tutkimisen välillä?

Tavallaan, mutta en täysin noinkaan. Itselleni humanistisissa, joita siis harrastin ihan harrastuspohjalta tieteissä oli häkellyttävää se, että metafyysisistä asioista voidaan yleensä sanoa jotain, joka liittyy siihen historiaan mitä niistä on aiemmin sanottu. Eli se, että niistä yleensäkään voisi muodostua joku näkemys josta voisi keskustella yleisellä tasolla.

LS kirjoitti...

The Myth of Science as a Public Good (by Terence Kealey)

Jaska Brown kirjoitti...

Oletkos tuumaillut, että moni varmaan ajattelee omasta tutkimusalastasi samoin kuin sinä naistutkimuksesta? Itse asiassa varmaan vielä useampi. Kysehän on siitä, että ihmiset eivät arvosta sitä mitä eivät ymmärrä. Puolet ihmisistä on sitä mieltä, ettei millään ihme matikan x:illä ole mitään käytännön tarvetta. En minäkään ymmärrä tutkimuskielestäsi juuri mitään, siitä huolimatta että ymmärrän siitä varmasti enemmän kuin 98 % muista ihmisistä. Kun sukupuolentutkija sanoo, että lauluissa on vihapuhetta, sen ymmärtävät kaikki.

Muuten olet aivan oikeassa kyseisessä asiassa. Kirjoitin siitä itsekin ja odottelen juuri sensorin heräämistä, että saisin hyväksytty-leiman…

Tiedemies kirjoitti...

Oletkos tuumaillut, että moni varmaan ajattelee omasta tutkimusalastasi samoin kuin sinä naistutkimuksesta?

No, varmaan moni ajattelee, mutta jos joku kysyy tutkimusalastani, että mitä hyötyä siitä on, niin sanon, että se hyöty että avaruusraketit eivät räjähdä noustessaan, kuten Ariane 5:n ensimmäinen versio; jo ko. softavirheen löytäminen etukäteen olisi säästänyt 100 miljoonaa euroa, enemmän kuin tutkimusalaani on kumulatiivisesti käytetty Suomessa ikinä.

Puhumattakaan siitä, mitä muuta hyötyä tästä on; lista on lopulta niin pitkä, etten oikein edes tiedä mistä aloittaa.

Enkä edes sivua tiedollista aspektia; myönnän toki että tässä motivaationa itselläni on oma mielenkiintoni ja pelkästään "asia sinänsä" on kiinnostava melko pienelle porukalle. Mutta ainakin minä voin sanoa ihan rehellisesti, että alani hyödylliset tulokset säästävät luontoa ja parantavat tauteja.

Anonyymi kirjoitti...

Naistutkimuksessa ei tietenkään sinänsä ole mitään vikaa vaan siinä, että sitä vielä rahoitetaan verovaroista.

Nykyään ollaan käännekohdassa. Kaikki kulttuuri ja suurin osa tieteestä hoidetaan harrastajavoimin ja ammattilaiset katoavat heti kun tajutaan, että siinä säästyy aika paljon. Tämä voi koskea jossain määrin luonnontieteitä ja tekniikkaakin.

Ennustan, että kulttuuri ja tiede siirtyy hiljalleen eräänlaisen munkiston hommiksi. Yliopistot ja sellaiset katoavat mutta jokin osa porukasta downshiftaa elämänsä sellaiseksi, että voi käyttää aikaansa kiinnostavien asioiden tutkimiseen.

Nykymaailman yltäkylläisyydessä (joka on tietenkin täyttä kurjuutta entistä teknistyneemmän tulevaisuuden näkövinkkelistä) aika pitkälle pääsee jo asumalla pienessä asunnossa ja jättämällä lapset tekemättä. Nykyään on myös aika helppo löytää sopivia kavereita ja elää sosiaalisessa ympäristössä, missä ei tarvitse tuhlata penniäkään statusesineisiin eikä -tekoihin.

Tiedemies kirjoitti...

LS, allekirjoitan melkein kaiken, mitä videossa sanotaan.

Petteri kirjoitti...

Toistan varmaan vanhoja argumentteja, mutta:

Olennaista luonnotieteellisessä ja matemaattisessa tutkimuksessa on se, että ennakkoluuloja rikkova tulos on mielenkiintoinen uusia uria avaava teoriaitiö.

Naistutkimuksessa ja sen lähialoilla ennakko-odotuksia vastaamaton tulos on "tilastohäiriö".

Syy tähän on toki niin ilmiselvä, ettei sitä koskaan sanota ääneen: pehmeillä aloilla on niin heikko paradigma, että se mahdollistaa lässytyksen, hurskastelun ja muun kiukuttelun!