maanantai 4. heinäkuuta 2011

Vietimme viikonloppuna vanhemman pojan syntymäpäiväkutsuja. Varsinainen syntymäpäivä on vasta tällä viikolla, mutta esikoulukaverit oli kutsuttu. Lomasesongin vuoksi suurin osa jätti tulematta, joten vieraita oli vain neljä. Hauskaa oli silti. Piñatan mätkimisen jälkeen tuli hiki, mutta ongelma ratkesi avaamalla lahjat, ja sieltä löytynyt vesipyssy viilensi porukkaa mukavasti. Trampoliinin turvaverkko hajotti vesisuihkun sopivasti, joten trampoliinista tuli eräänlainen suihkukoppi, jota sitten käytti yksi lapsi ulkopuolelta vesipyssyllä.

Luin viikonloppuna toisenkin Enqvistin kirjan, Kosmoksen hahmo. Enqvistissä on jotain hassua. Luulen, että hänen käsityksensä uskonnosta on melko lähellä omaani. Hän yhtäältä käyttää varmaan joka kolmannen kappaleen kirjasta sen korostamiseen, miten kosmologia todellakaan ei viittaa mihinkään teismiin, vaan päinvastoin. Toisaalta hän sitten korostaa, miten asia ei kiinnosta häntä ollenkaan ja kuinka hän asettautuu koko kysymyksen ulkopuolelle. No, en voi häntä toisaalta kaksilla korteilla pelaamisesta syyttää, koska hän korostaa myös, että on rehellisempää "tunnustaa väriä", minkä hän tekee ja lyttää agnostikkojen kaltaiset sykofantit aivan samaan tapaan kuin minäkin olen yleensä tehnyt.

Tein myös päätöksen, tosin ehdollisen sellaisen. Totesin, että rahakysymys on kynnyskysymys Spore-keikalleni, joten joudun anomaan sitä varten hieman ulkopuolista rahoitusta. Jos saan rahoituksen, lähden, jos en saa, en lähde. Lasten koulut pitää maksaa ja vuokrat ovat kalliita. Lapsille keikka on todennäköisesti vain hyväksi. Vanhempi poika puhuu englantia jo sujuvasti, ja nuoremmalle harjoituksesta ei ole ainakaan haittaa.

7 kommenttia:

MariaK kirjoitti...

Enqvistissä on jotain hassua. Luulen, että hänen käsityksensä uskonnosta on melko lähellä omaani. Hän yhtäältä käyttää varmaan joka kolmannen kappaleen kirjasta sen korostamiseen, miten kosmologia todellakaan ei viittaa mihinkään teismiin, vaan päinvastoin. Toisaalta hän sitten korostaa, miten asia ei kiinnosta häntä ollenkaan ja kuinka hän asettautuu koko kysymyksen ulkopuolelle. No, en voi häntä toisaalta kaksilla korteilla pelaamisesta syyttää, koska hän korostaa myös, että on rehellisempää "tunnustaa väriä", minkä hän tekee ja lyttää agnostikkojen kaltaiset sykofantit aivan samaan tapaan kuin minäkin olen yleensä tehnyt.

Kuulostaa suunnilleen yhtä järkevältä kuin se, että ihminen, jota ei yksinkertaisesti kiinnosta politiikka, päättäisi julistautua anarkistiksi ihan vain siksi, että olisi ihan hitihatia olla ottamatta kantaa asiaan, johon ei ole perehtynyt ja jota ei oikein ymmärrä. En mitenkään paheksu, koska onhan tuolla hupsuudella oma viihdearvonsa ja jos siitä joku kärsii, niin kyseinen henkilö itse, kun joutuu keskustelemaan mielestään epäkiinnostavasta asiasta.

Tiedemies kirjoitti...

Annan tässä ehkä vähän väärän kuvan Enqvististä. Hän joutuu kosmologina ottamaan jonkun verran kantaa asiaan "virkansa puolesta", ja tekee niin lähinnä evidentialismia vastaan. Hän toteaa jotenkin niin, ettei ole ateisti, koskei yksinkertaisesti pidä uskonnollisia kysymyksiä relevantteina, muttei myöskään agnostikko, koska pitää agnostismia jonkinlaisena aidallakeikkumisena.

Itse olen jotenkin samoilla linjoilla, mutta minulla ei varsinaisesti ole mitään ongelmaa kutsua itseäni ateistiksi, vaikka "uskonnoton" olisi tietysti parempi määre. En ole kiinnostunut kysymyksen sisällön ruotimisesta, lähinnä poliittisesta ja tietoteoreettisista riskeistä, joita voi liittyä uskonnolliseen käsitykseen.

(Kirjoitan "riskeistä" enkä "ongelmista", koska on selvää, ettei se kaikille ole ongelma, mutta joillekin on)

MariaK kirjoitti...

Tiedemies: Annan tässä ehkä vähän väärän kuvan Enqvististä. Hän joutuu kosmologina ottamaan jonkun verran kantaa asiaan "virkansa puolesta", ja tekee niin lähinnä evidentialismia vastaan. Hän toteaa jotenkin niin, ettei ole ateisti, koskei yksinkertaisesti pidä uskonnollisia kysymyksiä relevantteina, muttei myöskään agnostikko, koska pitää agnostismia jonkinlaisena aidallakeikkumisena.

Enqvist ei siis itse kutsu itseään ateistiksi vaan on vain saanut sellaisen leiman muilta kommentointinsa perusteella. Lukemasi teoksen osalta voi hyvinkin olla kyse tuosta asiantuntijaroolista, mutta mielipidekirjoitus Hesariin lapsikasteen moraalittomuudesta tuskin sentään menee kategoriaan "kosmologi virkansa puolesta joutuu ottamaan kantaa".

Tiedemies kirjoitti...

Niin, Enqvist vastustaa yksityishenkilönä uskontoa, ja ilmeisesti voimakkaammin kuin minä. Itse en pidä lapsikastetta sinänsä moraalittomana, joskin pidän lasten uskonnollista indoktrinaatiota ja erityisesti lasten uskonnollisen "identiteetin" muokkaamista vähän kauheana asiana.

Poikani joutui taannoin kohtaamaan tällaisen asian, kun tarhan opettaja oli selittänyt, kuinka rukoilemalla voi pyytää Jumalalta asioita (en tiedä mitä uskontokuntaa opettaja edustaa, koska tarha itsessään on neutraali näissä asioissa) ja jos noudattaa Jumalan sääntöjä, niin saa sen, mitä pyytää.

Keskustelimme asiasta, ja kysyin pojalta, mitä hän luulee, miten se jumala oikein toimisi, voisiko sen nähdä tai jos sitä ei olisikaan olemassa, voisiko tätä jotenkin tarkastella. En tarjonnut omia johtopäätöksiäni, sanoin vain, että ihmisillä on erilaisia uskomuksia, ja joskus uskomukset koskevat asioita, joita ei voi mitenkään tietää, ja että sellaiset uskomukset eivät oikein kerro meille mitään sellaista, mitä voimme jotenkin luotettavasti muille kommunikoida.

Minusta ajatus, että lapsella pitäisi olla tuossa iässä joku identiteetti, esimerkiksi "kristitty" tai vaikka sitten "ateisti", on kyllä aika järkyttävä. Yhteiskuntamme on tässä suhteessa aika mätä, koska luulen (vaikken tiedä), että Enqvistin paheksunta tosiasiassa kohdistuu siihen, että lapset asemoidaan tällaisten rintamilinjojen jollekin puolelle, eikä niinkään kasteen rituaaliin.

Minutkin on kyllä kastettu ja konfirmoitu, jos se nyt ketään kiinnostaa.

Tiedemies kirjoitti...

Sellainen sananen vielä, että on jotenkin hupaisaa, että jotkut ovat nimittäneet tätä kuvailemaani kasvatuksellista lähtökohtaa aivopesuksi, eli koska haluan rohkaista lapsiani miettimään asioita kriittisesti ja vertailemaan erilaisia näkökohtia siihen, mikä voidaan todeksi edes jotenkin havaita, olen jonkinlainen hyperateistinen aivopesijä.

Tämä kuvaa minusta erittäin hyvin sitä, millaisessa kulttuurissa elämme. Sitä taustaa vasten en jaksa Enqvistin (sinänsä vähän teinix-ateistista) paheksuntaa tuomita.

MariaK kirjoitti...

Tiedemies: Poikani joutui taannoin kohtaamaan tällaisen asian, kun tarhan opettaja oli selittänyt, kuinka rukoilemalla voi pyytää Jumalalta asioita (en tiedä mitä uskontokuntaa opettaja edustaa, koska tarha itsessään on neutraali näissä asioissa) ja jos noudattaa Jumalan sääntöjä, niin saa sen, mitä pyytää.

Tarhan opettajan käsitys voi olla vähän naiivin perusluterilaisen tai sitten jonkun menestysteologian tai vastaavan edustajan. Lastentarhan- tai luokanopettajaksi helposti hakeutuu sellaisia uskovaisia, jotka kokevat kutsumusta ja ehkä haluavat kertoa toistenkin lapsille uskostaan. Keskustelisin asiasta aikuinen aikuiselle, koska kyseinen henkilö ei välttämättä ole tullut ajatelleeksi, mitä tuollaisesta opetuksesta voi pahimmillaan seurata. Lapsi, joka uskoo tuollaiseen opetukseen, voi nimittäin rukoilla, ettei joku läheinen (esim. mummo) kuolisi. Sitten kun se mummo kumminkin kuolee, lapsi voi kokea hirveää syyllisyyttä siitä, että hänen puutteellinen "Jumalan sääntöjen" noudattamisensa olisi jotenkin aiheuttanut sen (näin ei siis ole käynyt itselleni, koska minulle kerrottiin nimenomaan, ettei rukoilu toimi noin mekaanisesti). Harmittomassa tapauksessa lapsi rukoilee karkkipussia ja kun sitä ei ilmestykään, lapsi päättelee ihan itse, että koko juttu oli huijausta.

MariaK kirjoitti...

Tiedemies: Sellainen sananen vielä, että on jotenkin hupaisaa, että jotkut ovat nimittäneet tätä kuvailemaani kasvatuksellista lähtökohtaa aivopesuksi, eli koska haluan rohkaista lapsiani miettimään asioita kriittisesti ja vertailemaan erilaisia näkökohtia siihen, mikä voidaan todeksi edes jotenkin havaita, olen jonkinlainen hyperateistinen aivopesijä.

Aivopesusta puhutaan kasvatuksen yhteydessä nykyään ihan liian kevyesti. Vaikka kasvatus ei ole koskaan arvoneutraalia ja jokainen vanhempi tavallaan välittää lapselleen omaa maailmankatsomustaan, niin aika harva pyrkii pakottamaan lapsen omaksumaan oman vakaumuksensa kyseenalaisin keinoin.