maanantai 31. tammikuuta 2011

Mäki II.

Pelasin viikonloppuna ns. normiporukan kanssa Axis and Allies-lautapeliä. Olin Eurooppa-versiota kerran pelannut (ja voittanut). Vaikka koko maailman kattavan pelin perusmekaniikka on samankaltainen, strategisesti se on toisenlainen. Pelasin tällä(kin) kertaa natseilla - jostain syystä natsit on tehty näissä peleissä aina kaikista houkuttelevammiksi - mutta viiden pelaajan pelissä alkujäykkyydet venäyttivät pelin liian pitkäksi. Vajaan kuuden tunnin pelin jälkeen totesin olevani liian väsynyt jatkamaan, ja edellisen kierroksen gambiittini oli joka tapauksessa epäonnistunut, joten luovuin leikistä.

Sunnuntaina olin mäessä ensimmäistä kertaa hieman yli kahteenkymmeneen vuoteen. Otin alle ensimmäistä kertaa elämässäni lumilaudan, koska pojan meno on saanut sen näyttämään helpolta. Myös vaimo otti laudan, ja ensimmäisen minuutin aikana ilmeisesti mursi häntäluunsa. Oma backside oli myös kovilla, vaikkakin se alussa joutui koville lähinnä frontside käännöksissä, hehheh. Lumilaudan kanssa kokemus oli täysin toisenlainen kuin olin odottanut. Alku oli huomattavasti hankalampaa kuin olin olettanut, mutta toisaalta oppiminen tapahtui nopeammin kuin olin olettanut. Päivän lopuksi osasin jo laskea Sappeen alkeisrinteen alas kaatumatta, ja pysähtyä hallitusti alhaalla.

7 kommenttia:

Otso kirjoitti...

Jos laudalla laskee alas asti kaatumatta, laskee liian varovasti.

No, olen kyllä itsekin laskenut liian varovasti sen vähän, mitä olen viime vuosina laskenut. Järki kasvanut liiaksi, tai muistaa vanhat säryt liian hyvin, että viitsisi hienompia hyppyjä ruveta enää treenaamaan.

Evojeesus kirjoitti...

Voi ei, ass fracture on karmea asia!

Teit ihan oikean diagnoosin lautailusta, se on alkuvaikeuksien jälkeen selvästi helpompaa oppia kuin suksilla laskeminen koska vapausasteita on vähemmän ja koska leveä lauta toimii automaattisesti hyvin huonohkollakin lumella.

Tomi kirjoitti...

Näkemykseni lumilautailusta ja yleensäkkin laskettelusta on sama kuin Tahko Pihkalan, konevoimalla ylös ja painovoimalla alas, se ei ole urheilua.

Juha Kettunen kirjoitti...

War Game Rank 386. Ei oikein pelinimike vakuuta...

Millä tavalla jätit leikin kesken? Moinen on yleensä voittajan / hyvin pärjäävän kannalta todella epäkiitollista ja aiheuttaa helposti instant bannit. Ellette sitten yhdessä sopineet. Kuusi tuntia on toki paljon, mutta olen pelannut kahdeksankin tuntia putkeen, arki-iltana töitten jälkeen. Hyvä pelin kanssa ei se liian pitkältä tunnu.

Teemu kirjoitti...

Kettunen, Axis on sellainen strategia- ja seurapelin yhdistelmä, ja vielä joukkuepeli. Tarpeeksi miettimistä, loputtomia palavereita ja lopulta nopat ratkaisee, eli viihdettä. Aikaa vievää toki. On ihan sivistynyttä kääntää kuppi jos peli käytännössä on hävitty, mitään viime hetken come backejä on aika mahdoton siinä pelissä tehdä.

Tiedemies kirjoitti...

Herrasmiessopimuksella mentiin, eli keskustelimme hetken pelin jatkosta. Peli on viiden hengen peli, kaksi joukkuetta, kolme vastaan kaksi. Oli ennalta sovittu, että USA:n pelaaja luovuttaa oman joukkueensa Brittien kontrolliin tietyllä kellonlyömällä. Sovimme siinä samalla, että luovutan Saksan kontrollin joukkuetoverilleni, peli oli aika selvä, mutta muut halusivat pelata pelin loppuun vielä tutkiskellakseen pelimekaniikkaa.

Ei laskettelu varsinaista urheilua ole, mutta kyllä se fyysisesti raskasta on pidemmän päälle. Ja ennenkaikkea, se on hauskaa ulkoilua. Ei marjastaminen tai kalastaminenkaan ole urheilua, mutta ihmiset harrastavat sitä silti.

Tomi kirjoitti...

TM huumoriahan se minun kirjoittelu oli.
Olen itse sen verran lasketellut, että tiedän sen hyvin fyysiseksi hommaksi.

Ja hauskaa ajan vietettäkin se on.