keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Joulu ja evankeliumi.


Toinen rintama, jolla taisteluväsymys on vienyt jo itseltäni terän on uskonto. En tietenkään ole sitä mieltä, etteikö jouluevankeliumia voisi esittää koulujen joulujuhlissa. En vastusta sitä, että kristillisiä joulukertomuksia esitetään jouluna, koska ne ovat osa perinnettä. Aivan samaan tapaan, en vastusta virpomista ja lasten noidiksi pukeutumista pääsiäisenä, ne ovat perinteitä, joiden kuoleminen olisi sääli.

Otan ensin sivujuonteen valaistakseni tätä problematiikkaa toisella tavalla. Olen useaman kerran nähnyt joidenkin tahojen esittävän, että koska islamilaisessa maailmassa suhtaudutaan nuivasti kristinuskon harjoittamiseen ja esimerkiksi kirkkojen rakentamiseen, on "kristillisen maailman" vastavuoroisesti kiellettävä islamin harjoittaminen. Huomautan heti alkuun, että tämä kysymys liittyy vain hyvin epäsuorasti uskonnon yhteiskunnalliseen relevanssiin; paine uskonnollisen sisällön karsimisesta ei Suomessa pääsääntöisesti tule mistään maahanmuuttajista, vaan ensisijaisesti uskonnottomilta vanhemmilta. Otan tämän esimerkiksi vastavuoroisuudesta, joka mielestäni hiertää pahasti.

Vastavuoroisuus on mielekkäällä tavalla kytkettävissä vain sellaisiin toimijoihin, joilla on tosiasiallinen mahdollisuus vaikuttaa toimintaan, jonka suhteen vastavuoroisuus on voimassa. Esimerkiksi minä ja naapurini voimme vastavuoroisesti lainata toisillemme työkaluja ja jos naapuri kieltäytyy lainaamasta työkalujaan, minä kieltäydyn lainaamasta omiani. Jos taas menen lähikauppaan, ja kassanhoitaja kieltäytyy (kauppiaan ohjeesta) myymästä minulle keskiolutta, ei ole mitään mielekästä "vastavuoroisuuden" periaatetta, jonka puitteissa kieltäisin kassanhoitajalta jotakin. Tämän on tarkoitus nyt vain virittää ajattelua huomaamaan, milloin vastavuoroisuutta on mielekästä vaatia ja edellyttää.

Palaan nyt asiaan, eli uskonnonopetukseen ja juhlien uskonnolliseen sisältöön. Jos juhlalla on sekä uskonnollista että "pakanallista", siis uskonnosta jollakin tavoin riippumatonta sisältöä, kristityt pyrkivät aivan luonnollisista syistä korostamaan tätä uskonnollista puolta. Joulun kohdalla ei korosteta, että lahjanannon ja perheruokailun perinne on roomalaisten saturnaliasta tai että joulukuusi (kuten myös yulen suomenkielinen nimi) on germaanisesta keskitalven juhlasta, vaan kristityt korostavat juhlistavansa Jeesuksen syntymää. Tässä ei tietenkään ole mitään vikaa. Aivan kuten ei ole mitään vikaa siinä, että kristityt haluavat pääsiäsisen aikaan korostaa ristiinnaulitsemista ja ylösnousemusta, eivätkä kevätpäiväntasauksen jälkeistä täysikuuta tai noitasapattia. Kaikkein puhdasoppisimmat pyrkivät lisäksi paheksumaan, jopa kieltämään, pakanallisia sisältöjä; esimerkiksi puritaanit pyrkivät aikanaan kieltämään kaikki sellaiset juhlat ja juhlimisen muodot, joille ei löydy raamatullista perustetta.

Useimmissa perheissä on käytössä erilaisia pakanallisia joulun symboleita, kuten olkipukkeja tai joulukuusia. Näiden pakanallista (siis merkityksessä ei-kristillistä) alkuperää vähätellään ja usein se sivuutetaan täysin. Valitettavasti ei ole osoitettavissa mitään vastavuoroisuuden periaatetta, jonka nojalla tätä alkuperää käsittelevää sisältöä olisi mielekästä vaatia kouluihin kristillisen sisällön rinnalle. Kristityt ovat pitäneet huolen aikanaan, että perinteiden merkitys on pitkälti unohtunut. Uskonnottomien radikaaleimmat vaatimukset, kuten evankeliumin kieltäminen kouluista, voidaan oikeastaan nähdä tämän kehityksen jatkeena ja jonkinlaisen äärimmäisyyksiin viedyn puritaanisen protestanttisuuden ilmentymänä. Siinä vain on menty vielä yksi askel pidemmälle.

Uskonnollisen sisällön mukanaolo synnyttää kuitenkin erityisesti koulujen kohdalla vielä yhden kysymyksen, johon täytyy vastata, ja se on uskonnollisen sisällön merkityksen avaaminen. Usein jouluevankeliumi esitetään näytelmänä tai satuna, jossa Joosef ja Maria pysähtyvät majataloon, majoittuvat navettaan, lapsi syntyy, ja enkeli puhuu, ja sitten ehkä tulevat kolme tietäjää tuomaan lahjoja. Tässä kohtaamme kuitenkin ongelman: Pitäisikö tarinaa avata lapsille? Ensinnäkin, monet kristityt ovat sitä mieltä, että tarina on totta, siis jotain mikä on tapahtunut samaan tapaan kuin Ranskan vallankumous tai Leningradin piiritys. Ei-kristityt puolestaan ovat sitä mieltä, että tarina on vain tarina, eikä se tietenkään ole totta. Nämä käsitykset näyttävät päällisin puolin tasavertaisilta, ja näyttää siltä, että niiden esittäminen tasavertaisina olisi "oikea" tapa, mutta tämä kuitenkin rikkoo mielestäni sekä kristittyjen että uskonnottomien uskonnonvapautta.

Tämä on ongelma, jota en osaa ratkaista, ja jossa kaikenlainen vastavuoroisuus johtaa lopulta vain pahempiin ongelmiin. Ongelma ei mene pois sillä, että sille ei tee mitään; se on todellinen dilemma siinä mielessä, että yhtäältä uskonnonvapaus on merkittävä vapaus, ja siihen puuttuminen vaatii raskaat perusteet. Toisaalta todellisuuspohjainen näkemys sanoo, että ei homeopatiaakaan esitetä tasavertaisena koululääketieteen kanssa, ja tälle on hyvät syyt. Uskonnolliset tarinat eivät ole totta, ja me tiedämme sen. Jos koulu on järjestetty mielekkäällä tavalla, niin siellä ei saa valehdella lapsille, joten siellä ei voida myöskään opettaa epätosia asioita, kuten sitä, että jotain enkeleitä tai jumalia on olemassa. Toisaalta koulu ei voi rikkoa ihmisten perusoikeuksia.

Markkinaehtoisuus ratkaisisi tämän: vanhemmat laittaisivat lapsensa kouluun, jossa opetetaan sellaisia käsityksiä uskonnosta, jotka heidän mielestään lapsille soveltuvat. Peruskoulua ei kuitenkaan ole järjestetty Suomessa näin, joten ongelma on olemassa, eikä tätä ratkaisua ole ainakaan lyhyellä aikavälillä saatavilla. Näinollen ymmärrän täysin vaatimukset karsia uskonnollinen sisältö juhlista. Hyväksyn jopa ne jossain määrin, mutta en silti näe tarvetta pitää asiasta meteliä.

35 kommenttia:

Juha Kettunen kirjoitti...

Ajatus julkisrahoitteisesta koulusta, jossa tasan saman oppisisällön pitäisi sopia tasan kaikille, on tietysti mahdoton heterogeenisessä yhteiskunnassa. Niinpä vuodesta toiseen koulujen päättäjät tallaavat paskaan pähkäillessään, mitä joulujuhlissa tulisi esittää ja mitä ei, mikä loukkaisi ihmisiä mahdollisimman vähän ja niin edelleen. Naurettavaa pelleilyä. Valtiollinen monopoli peruskoulutuksessa on kuolleena syntynyt ajatus. Ala on vapautettava kilpailulle ja lasten koulutus jätettävä vanhempien päätettäväksi - ja rahoittamaksi - asiaksi.

Jaska Brown kirjoitti...

Hyvin kirjoitettu. Omasta puolestani näkisin asian siten, että jokaisella on tietysti oikeus tehdä omissa piireissään mitä vaan (jätetään rituaaliset ihmisuhrit ja muut olkipukit nyt askartelematta, jooko?), mutta yhteisissä tilaisuuksissa mennään enemmistön mukaan. Suomi on enemmistöltään kristillinen ja nimenomaan luterilainen maa, joten joulu- ym. juhlissa olevat uskonnolliset elementit luonnollisesti määräytyvät luterilaisen perinteen mukaisesti (tai jos enemmistö on ortodokseja, kuten vaikkapa Sevettijärvellä, niin sitten sen mukaan). Raja on siinä, että ketään ei tule pakottaa ottamaan aktiivisesti osaa seremonian uskonnolliseen osaan. Ei minulla ole mitään ongelmaa olla lasten joulujuhlissa, joissa lauletaan Enkeli taivaan tai luetaan uskontunnustus, kunhan minua ei uskonnottomana pakoteta suuta aukomaan. Jos koko juhla - tai selvästi valtaosa siitä - on uskonnollinen, kuten joulujumalanpalvelus, ei ketään tietenkään saa raahata sinne väkisin. Muunlaiseen juhlaan sisältyvät uskonnolliset osiot ovat toinen asia ja ne on meidän vähemmistöön kuuluvien suvaittava.

Tiedemies kirjoitti...

Minusta ei voi olettaa, että mennään "enemmistön" mukaan. Suomessa on tällä hetkellä joku 75 prosenttia väestöstä kuuluu ev.lut. kirkkoon. Lapsista noin 80 prosenttia tosin kastetaan, joten kirkkoon kuulumattomat ovat vähän aliedustettuina.

Enemmistöasema ei anna mitään sellaista oikeutta, johon voisi suoraan vedota. Enemmistö ei voi päättää tuosta vaan muutenkaan demokratiassa asioista, eikä joulujuhlien sisällöstä äänestetä, eikä varsinkaan voida päättää katsomalla kirkkoon kuuluvien osuutta. Voidaan tietenkin sopia esimerkiksi, että juhlan sisällöstä äänestetään, mikä olisi ehkä jotenkin demokraattista. Veikkaan, että "enemmistö päättää"-janttereille se tuskin kävisi kuitenkaan.

Karsastan partikulaarisia rajanvetoja, koska kyse on kulttuurista, joka on orgaaninen kokonaisuus. Sen paremmin kirkko, kristityt, konservatiivit kuin liberaalit ja ateistitkaan, eivät kykene "suunnittelemaan" mitään selkeitä rajanvetoja joihin muiden pitäisi vain sopeutua.

Jaco kirjoitti...

When the cashier refuses to give me a beer, I often refuse to give them money. Sometimes I even withhold my patronage. Of course, beer and money is not the same thing, but then neither is a hammer and a saw.

I do not wish to digress (too much), but not only are the Christian fictions not true, but they are continuously re-manufactured to fit a particular religious guild's world view. On the other hand, much of "history" is propaganda.

Kumitonttu kirjoitti...

Juha osui oikeaan; lasten kasvatus on vanhempien eikä yhteiskunnan asia.

Tämän on tarkoitus nyt vain virittää ajattelua huomaamaan, milloin vastavuoroisuutta on mielekästä vaatia ja edellyttää.

Yhteiskunnassa vastavuoroisuus ei toimi samalla tavalla kuin naapurisuhteessa. Sosialistinen ns. hyvinvointiyhteiskunta ei perustu vapaaehtoisuuteen kuten kahden naapurin suhde. Yhteiskunnassa on pakko maksaa veroja, ja se antaa oikeuden tehdä päätöksiä. Valitettavasti (tehokkaan taloudenpidon kannalta) päätökset tehdään kuitenkin äänioikeuden eikä veronmaksukyvyn mukaan. Tämä on nyt sitten yksi esimerkki toimimattomasta toimintatavasta.

Moraaliselta kannalta on toki väärin pakottaa ketään osallistumaan omien jumalten palvontaan. Jos kansasta enemmistö uskoo Jumalaan ja kustantaa valtion ylläpitämät koulut, kyllä he voivat päättää, että siellä sitten myös palvotaan Jumalaa. Toki se asettaa ateistien ja muiden uskontojen lapset hankalaan tilanteeseen, mutta se on tämän järjestelmän hinta. Kuten Juha sanoi, puretaan järjestelmä.

Panu kirjoitti...

Markkinaehtoisuus ratkaisisi tämän: vanhemmat laittaisivat lapsensa kouluun, jossa opetetaan sellaisia käsityksiä uskonnosta, jotka heidän mielestään lapsille soveltuvat.

Eli kouluun, jossa ei opeteta evoluzzjoniteoriaa, koska maailman on luonut Uqqapuqqa-Näbäbämbörö vuonna 4141 ennen kristusta jeesusta. Peruskoulu on just jetsulleen sitä varten, että siellä uqqapuqqa-näbäbämböröihin uskovat hellarien kakarat altistetaan evoluzzjoniteorialle. Jos siitä tulee ristivetoa aivokoppaan niin sen parempi. Juuri siitä ristivedosta se ajattelukyky syntyy. Elämä on kognitiivisia dissonansseja täynnä ja niiltähän ei penskoja todellakaan pidä yrittää varjella. Penskan pää on inputtia varten ja mitä enemmän sitä on ja mitä moninaisempaa, sen parempi.

Kumitonttu kirjoitti...

Penskan pää on inputtia varten ja mitä enemmän sitä on ja mitä moninaisempaa, sen parempi.

Osalle ihmisiä, kuten Panulle, tuntuu olevan elämäntehtävä päättää, millaisen maailmankuvan ne ihmiset, joilla on lapsia, saavat lapsilleen siirtää. Hullunkurisesti, siltä osin, kuin se maailmankuva ei vastaa Panun näkemystä, siirtämistä ei kuitenkaan sallita. Ainakaan ilman linnakeikkaa.

MariaK kirjoitti...

Uskonnonvapaus ei tarkoita sitä, että olisi vapaus olla kuulematta muita uskonkäsityksiä kuin omansa (tai vanhempien) ihan samoin kuin sananvapaus ei tarkoita sitä, että omille mielipiteilleen vastakkaisia näkemyksiä ei tarvitse sietää. Uskonnonvapaus ei tarkoita sitä, että on oikeus olla kuulematta ja näkemättä toisten uskonnollisuutta, vaikka jyrkimmät vapaa-ajattelijat näin haluaisivat tulkita.

Uskonnonvapaus tarkoittaa sitä, että on vapaus harjoittaa, julistaa ja opettaa uskontoa sekä vapaus kasvattaa lapsensa vakaumuksensa mukaan, mikä ei tarkoita lapsen pitämistä pullossa ja siinä harhaluulossa, että kaikki muut uskoisivat samoin kuin vanhemmat. Vastavuoroisuusperiaatteen mukaan eri uskontoihin uskovat ovat valmiit tämän oikeuden muille antamaan, koska haluavat sen itselleen. Ongelma on se, ettei uskonnottomilla ole mitään menetettävää, jos uskontojen näkymistä yhteiskunnassa tai niiden opettamista lapsille rajoitetaan, koska ei ole mitään, jota heiltä voisi vastavuoroisesti kieltää.

Kumitonttu kirjoitti...

Terävää pohdintaa Marialta, kiitos!

Blind kirjoitti...

Marian pohdinta oli terävää, mutta uskonnottomien ei pitäisi olla mikään ongelma. Veikkaanpa uskonnottomilta löytyvän uskovia suurempi kiinnostus yhteiskunnan toimivuuteen kokonaisuutena, koska heillä ei ole asiassa omaa lehmää ojassa.

Yhdysvaltojen esimerkistähän nähdään suoraan, että uskonnonopetuksen poistaminen kouluista vain johtaa uskonnon klikkiytymiseen, politisoitumiseen ja radikalisoitumiseen sekä lisää lasten kärsimyksiä lapsilla, jotka uskovat eri tavoin kuin vanhempansa.
Tämä ei ole kenenkään etu.

Uskonnoton, joka haluaa kieltää uskonnon ja uskomusten (ja etenkin Suomessa valtauskonnon yhteiskunnallisten ja kulttuuristen aspektien) varsin maltillisen ja valistuneen käsittelemisen koulussa, on typerys.
Jo se, että näitä asioita käsitellään uskomuksina eikä tosiasioina ja hyväksytään, ettei kaikki (luokallakaan) niihin usko ja ettei ketään pakoteta (koulun toimesta) uskonnollisiin menoihin tai omien uskomusten kieltämiseen, riittää nähdäkseni uskonnonvapauden toteutumiseen.

IDA kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
IDA kirjoitti...

Itse olen esittänyt tuon vastavuoroisuuden pari kertaa. Sillä ei siis tarkoiteta uskonnon harjoittamisen kieltämistä, vaan moskeijoiden rakentamisen kieltämistä. En todellakaan toivo, että täällä ruvetaan sortamaan muslimeja kaikilla niillä tavoilla joilla kristittyjä sorretaan islamilaisessa maailmassa vaan, että lainsäädäntö laitettaisiin tuossa suhteessa samalle tasolle islamin hyväksymisen täällä suhteen.

Itseäni asia kiinnostaa enemmän kristittyjen ihmisoikeuksien kannalta, kuin perinteiden säilyttämisen kannalta. Me voimme olla huolissamme ihmisoikeuksista jossain kaukaisemmissa maailmankolkassa tai olla olematta. Mutta mikäli mitään ei tehdä on, ainakin äänekäs, huolestumisemme aika turhaa ja parhaimmillaan/pahimmillaan vain sisäpolitiikkaa, jossa jostain ulkoisesta, itseä koskettamattomasta asiasta tehdään kiistakysymys, jolla päteä.

Eli: Tuo vastavuoroisuus olisi yksi mahdollinen keino yrittää vaikuttaa parantavasti kristittyjen ihmisoikeuksiin islamilaisessa maailmassa.

Länsi ja islamilainen maailmahan todellakin olisivat tasavertaisia kumppaneita, joilla olisi mahdollisuus vastavuoroisuuteen. En kyllä toisaalta todellakaan usko, että lännessä oltaisiin joidenkin Pakistanin kristittyjen ihmisoikeuksista niin kiinnostuneita.

IDA kirjoitti...

Mitä tuohon tarinan avaamiseen tulee, niin minusta sitä ei kannata tehdä kouluissa lapsille kumpaakaan suuntaan. Se voi aivan hyvin olla vain näytelmä.

Uskonnollisella puolella avaamista varten on olemassa kirkko ja uskonnottomalla puolella se tietenkin lasten kasvaessa avautuu itsestään. Tuskin nykymaailmassa, jos koskaan, kukaan on voinut elää kyseenalaistamatta kristinuskon totuutta.

Tiedemies kirjoitti...

Marian teksti on validi, mutta minusta kyllä myös Panun pointti on validi.

Meillä on sellainen kummallinen valuvika ajattelussamme ja yhteiskunnassamme, että käytännössä mikä tahansa joukko väittämiä saa välittömästi erityissuojelun, kun sen päälle lätkäistään "uskonto". Jopa siinä määrin, että tarkalleen samojen väittämien esittämistä paheksuttaisiin, ja osa on jopa kriminalisoitu silloin, kun ne esiintyvät uskonnollisen kontekstin ulkopuolella.

Minusta olisi jotenkin mielekästä, jos ei tarvittaisi erikseen mitään uskonnonvapautta, vaan sananvapaus, mitä ikinä se tarkoittaakin, olisi kaikille sama.

En vastusta uskonnon näkymistä yhteiskunnassa enkä kannata mitään kieltoja ja rajoituksia. Kuten yllä kirjoitin, markkinaehtoisuus ratkaisee asian niin, että lasten vanhemmat päättävät minkälaiseen kouluun lapsi menee. Panun kommentissa on kuitenkin sellainen erittäin tärkeä pointti, että "uskonnon" varjolla aivan selvästi valehdellaan lapsille ja erehdytetään näitä. Evoluution kiistäminen on tietysti vain yksi näkökohta tähän, eikä tämä rajoitu edes uskontoihin: Jotkut vanhemmat vastustavat (uskonnollisista tai muista syistä) esimerkiksi 'koululääketiedettä' (siis oikeaa lääketiedettä), pitääkö heillä olla oikeus evätä lapsiltaan hoito?

Järjestäytyneen yhteiskunnan yksi tärkein eettinen legitimaatio -- ja tässä sillä on sekä kristillinen, että kreikkalais-roomalaiseen kulttuuriin perustuva perinne -- on, että se suojelee heikompia yksilöitä vahvempien mielivallalta. Tätä legitimaatiota käytetään toisinaan toki väärin kaiken maailman kukkahattutätien väännellessä käsiään lasten vuoksi. Mutta peruslähtökohta on kuitenkin validi, koska lapset todella ovat lähtökohtaisesti heikoimmassa asemassa.

Panu kirjoitti...

Sillä ei siis tarkoiteta uskonnon harjoittamisen kieltämistä, vaan moskeijoiden rakentamisen kieltämistä. En todellakaan toivo, että täällä ruvetaan sortamaan muslimeja kaikilla niillä tavoilla joilla kristittyjä sorretaan islamilaisessa maailmassa vaan, että lainsäädäntö laitettaisiin tuossa suhteessa samalle tasolle islamin hyväksymisen täällä suhteen.

Tuontyyppinen vastavuoroisuus edellyttäisi sitä, että valtio on tai sen tulee olla tunnustuksellisesti kristillinen ja osallistua osapuolena uskontojen dialogiin ja/tai/eli niiden väliseen taisteluun.

Eli siis haluat (ainakin jossain mielessä ja jollain tasolla) teokraattista valtiota, samalla tavalla kuin monet islamilaiset valtiot ovat teokraattisia valtioita. Sen sijaan että yrität hivuttaa sitä sisään takakautta, esittämällä ylläolevan kaltaisia vaatimuksia, voisit myöntää avoimesti teokraattiset tavoitteesi.

Vaatimuksessasi on sama vika kuin viiteryhmäsi vaatimuksissa yleensäkin: sen implikaatiot ovat valtaisia valtiojärjestyksen laadun ja kansalaisoikeuksien (siis ihan kantaväestön kansalaisoikeuksien) kannalta. Vaatimuksesi toteuttaminen edellyttäisi käytännössä kumouksellisia muutoksia yhteiskuntajärjestykseemme.

Panu kirjoitti...

Osalle ihmisiä, kuten Panulle, tuntuu olevan elämäntehtävä päättää, millaisen maailmankuvan ne ihmiset, joilla on lapsia, saavat lapsilleen siirtää. Hullunkurisesti, siltä osin, kuin se maailmankuva ei vastaa Panun näkemystä, siirtämistä ei kuitenkaan sallita. Ainakaan ilman linnakeikkaa.

Eräät näkemykset tosiaan ovat periaatteessa niin sovittamattomia yhteiskuntajärjestyksemme kanssa, että niistä tulee seurata pamputusta ja linnakeikka. Varsinkin kun näiden näkemysten edustajat tyypillisesti ajavat niitä rikollisin keinoin.

Panu kirjoitti...

Tarkoitan siis, että myös kantaväestön edustajilta tulee edellyttää tiettyä integroitumista yhteiskuntajärjestelmäämme. Jollei integroiduta, niin sitten pamputetaan.

Kumitonttu kirjoitti...

Tarkoitan siis, että myös kantaväestön edustajilta tulee edellyttää tiettyä integroitumista yhteiskuntajärjestelmäämme. Jollei integroiduta, niin sitten pamputetaan.

Kun en lue Panun blogia, niin en tiedä tyylilajia, joten joudun esittämään suoran kysymyksen: Oletko ihan tosissasi, vai onko tuo silkkaa trollausta? Tuota asennetta nimittäin pidetään fasistisena (vasemmistolainen, autoritäärinen järjestelmä), ja siten olisit aatesuuntasi tyylipuhdas esimerkki.

Panu kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Panu kirjoitti...

Oletko ihan tosissasi, vai onko tuo silkkaa trollausta? Tuota asennetta nimittäin pidetään fasistisena (vasemmistolainen, autoritäärinen järjestelmä),

Tuo "fasismi on vasemmistolaista" osoittaa kyllä, ettei sinua kannata ollenkaan ottaa vakavasti. Eikä fasismi edes ole autoritaarinen järjestelmä, vaan ihan totalitaarinen. :D

ja siten olisit aatesuuntasi tyylipuhdas esimerkki.

Taidat olla lapsellinen? Sellainen poliittinen suunta, jonka tarkoitus on riistää ihmisiltä keskeisiä lain takaamia oikeuksia tai tehdä rikoksia, voidaan eräässä eurooppalaisessa demokraattisessa oikeusvaltiossa todellakin kieltää. Tai ainakin sitä ajavat järjestöt voidaan hajottaa ja kriminalisoida ja jäseniä rangaista rikolliseen yhdistykseen kuulumisesta.

Asianomaisessa maassa tätä pykälää on käytetty niin kommunisteja, äärioikeistolaisia, islamisteja kuin rikollisia moottoripyöräjengejäkin vastaan. Mahdollisesti myös erästä jäseniään riistävää uususkontoa, jonka nimeä en mainitse tässä. Kotitehtäväksi jätetään, mistä maasta on kyse. Vihjeeksi sen verran, että se on todellakin ollut vakaa länsimainen demokratia jo kuusi vuosikymmentä.

Kehottaisin sinua vakavasti omaksumaan valtavirtaiset määritelmät poliittisille käsitteille. Olet nimittäin niin pihalla, että meillä ei ole yhteistä käsite- ja arvopohjaa ollenkaan, ja voin ihan lonkalta sanoa tietäväni sinua aika paljon enemmän niin laeista kuin yhteiskunnan toiminnasta.

Kumitonttu kirjoitti...

Eikä fasismi edes ole autoritaarinen järjestelmä, vaan ihan totalitaarinen.

voin ihan lonkalta sanoa tietäväni sinua aika paljon enemmän


Epäilemättä. Voitko valaista mahdollisimman käytännönläheisin esimerkein, mitä eroa noilla (autoritäärinen ja totalitaarinen) on, niin osaan jatkossa käyttää niitä täsmällisemmin? Mielellään jopa niin, että kertoisit hiukan niiden taustoja, koska määritelmillähän on tapana muuttua ajan kuluessa.

IDA kirjoitti...

Tuontyyppinen vastavuoroisuus edellyttäisi sitä, että valtio on tai sen tulee olla tunnustuksellisesti kristillinen ja osallistua osapuolena uskontojen dialogiin ja/tai/eli niiden väliseen taisteluun.

Se olisi siis yksi mahdollinen keino parantaa ihmisoikeuksia islamilaisessa maailmassa. Poliittisilla vaatimuksilla, joilla ei takanaan mitään voimaa ei ole tapana toteutua. Jos vaaditaan ihmisoikeuksien parantamista, jotkut keinotkin pitäisi olla. Pitäisi tuota parempana kuin esimerkiksi nykyisiä länsimaiden käymiä sotia.

Ainoa keino se ei varmasti ole.

Eli siis haluat (ainakin jossain mielessä ja jollain tasolla) teokraattista valtiota, samalla tavalla kuin monet islamilaiset valtiot ovat teokraattisia valtioita. Sen sijaan että yrität hivuttaa sitä sisään takakautta, esittämällä ylläolevan kaltaisia vaatimuksia, voisit myöntää avoimesti teokraattiset tavoitteesi.

Olen kyllä aivan avoimesti esittänyt uskonnolliset näkemykseni, kuin myös niiden kehittymisen, joten voit unohtaa ihan kaikessa rauhassa poliittiset hivuttamiset.

En muuten todellakaan luule, että länsimaat lähtisivät ihan vain tuollaisen idean heittämisestä toteuttamaan sitä. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että kaikki haluaisivat parantaa ihmisoikeuksia, joten voi sitä varmasti ideoita heitellä.

Kirkolle ongelma on tietysti kipeä. Todennäköisesti kipeämpi kuin muslimien asema länsimaissa. Kirkko kuitenkin selkeästi esittää miten teokratia tulee, eikä se tule poliittisesti hivuttamalla ja hyvin suuri todennäköisyys on, että se ei tule vielä meidän aikanamme, joten huoli pois.

Panu kirjoitti...

Olen kyllä aivan avoimesti esittänyt uskonnolliset näkemykseni, kuin myös niiden kehittymisen, joten voit unohtaa ihan kaikessa rauhassa poliittiset hivuttamiset.

Minua eivät tippaakaan kiinnosta uskonnolliset näkemyksesi. Esittämäsi politiikka on mahdollinen ainoastaan silloin, kun valtio on tunnustuksellisesti kristillinen. Länsimaiset demokratiat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti sekulaareja. Jo esittämäsi politiikan toteuttaminen tekisi valtiosta de facto lähtökohtaisesti ei-sekulaarin, mikä merkitsisi vallankumouksellista muutosta.

Tässä ei nyt todellakaan ole kysymys muslimeista eikä heidän oikeuksistaan, vaan paljon suuremmista periaatekysymyksistä. Saman suuruisista kuin oli kysymys silloin, kun Itä-Euroopan maista toisen maailmansodan jälkeen tehtiin kommunistisia yksipuoluejärjestelmiä.

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

Uskontotiedon neutraali opetus on jotain aivan muuta kuin uskonnon harjoittaminen.

Uskonnolle rajojen osoittaminen ei ole uskonnonvastaisuutta. Uskontokunta ei voi väittää omistavansa kulttuuria vaikka on ennen saanut pakottaa ihmisiä rituaaleihin.

Joulu väitetään kulttuurijuhlaksi muta eihän se sitä aivan ole.

Onko joulu iloinen vain silloin kun sietää suomalaisittain rennosti ja ajattelematta uskonnollista kitchiä lauluissa ja ideaaliperheen palvonnassa, seimiasetelmissa?

Neitsyt äitinä perusäitejä suurempi idoli jonakin hauskana kuriositeettina ja naiskuvana?

Lapsena on ollut pakko osallistua perheen onnellisuusleikkiin ja roolipeliin, että edes joulun ajaksi perhe on esimerkillinen projekti ja edes juhlapyhien ajan onnelliseksi lahjottu ja jopa uskonnollinen kerran vuodessa papin iloksi, kirkolle kelpaava tiivis yksikkö kuin pyhä perhe seimessä.

Paitsi että nykyisinkin joulu on kiihkein perheväkivallan aika kun pitäisi olla onnellinen ja selvittämättömät asiat räjähtävät silmille onnen kaipuun tyhjyydessä. Eikä siitä sa naapureille puhua ettei pilaisi heidän jouluonneaan.

Ihmisten lapsuusmuisteloiden paisuteltu joulunostalgia on minusta hyvin karua ja surullista kuultavaa.

Ihmiset kykenevät pyyhkimään koko muun lapsuuden julmuuden ja emotionaalisen tyhjyyden kun edes on ollut jouluaika ja siihen psyykattu joulun odotus.

Onnellisuuden sinetti, joulu.

Koko lapsuus on voitu psyykata aina vain jouluun joka vuoden ajan. "Voi kuinka onnellinen meidän perheemme olikaan - jouluna.

Tällä on myös vakavia seuraamuksia: ihmiset eivät pysty analysoimaan elämänsä ongelmia, pakkomielteitä, suoritushulluutta, kelpaamattomuuden tunteita ja ahdistuksia kun oman lapsuutensa kokemuksista, aikuisten asenteista ja emotionaalisista ongelmista ei ole mitään realistista muistokuvaa - vain joulun elämää suuremman onnen ikonisen kuvan alta löytyviä hämmentäviä sirpaleita.

Uskonto tulisi olla vain ihmisen oma valinta, sillä se perustuu yliluonnollisiin käsityksiin, rituaaleihin ja magiaan.

Valtio ei voi edustaa uskontoa koska se ei voi vastata uskontojen yliluonnollisista päämääristä. Uskonnolliset laulut kouluissa eivät ole neutraaleja - ne ovat yhden kirkon kontrolloimia ja ohjaamia tuotantoja.

- pidempi kirjoitus:

http://finnsanity.blogspot.com/2010/12/uskontoneutraali-uskonto-joulu.html

Kumitonttu kirjoitti...

Yhteiskunnallisessa keskustelussa nojataan erilaisiin iskulauseisiin, joita vallassa olevan aatteen nimissä voi kutsua pakkosyötöksi tai aivopesuksi. Esimerkiksi kansallisosialismi nimettiin voittajien (Stalin) taholta "äärioikeistoksi". Inhimillistä on, että tavikset leimaantuvat valtaa pitäviin, koska ihmisen evoluutio suosii laumakäyttäytymistä.

Väitin Panu Höglundin kannattavan vasemmistolaista, autoritääristä aatetta, koska hänestä pamppujen pitää puhua niille suomalaisille, jotka kyseenalaistavat nykyisen poliittisen valtavirran eli punavihreän tasa-arvoon nojaavan aatteen. Höglundin mielestä nimesin tuon aatteen fasismiksi väärin perustein, koska fasismi on totalitarismia eikä autoritarismia - hänen määritelmänsä mukaan. Höglund totesi, että hän ymmärtää minua paremmin yhteiskunnalliset nimitykset.

Pyysin Höglundia täsmentämään, mikä erottaa totalitarismin ja autoritarismin. Höglund ei voinut siihen vastata älyllisesti rehellisesti. Wikipedian mukaan totalitarismi on autoritarismin muoto. Totalitarismiksi alettiin kutsua Mussolinin fasismia propaganda-tarkoituksessa vasta sodan jälkeen, koska Mussolini itse kutsui omaa näennäisideologiaansa nimellä totalitarismi.

Väitän, että Höglund ei voinut vastata kysymykseeni (ks. yllä) aatteiden erosta, koska hän olisi joutunut myöntämään, että hänen käyttämänsä termi "totalitarismi" on autoritäärisen liikkeen johtohahmon (Mussolini) antama nimi. Vähän sama, kuin kutsuimme Itä-Saksan diktatuuria Saksan Demokraattiseksi Tasavallaksi, joksi se nimesi itse itsensä. Vaikka se ei siis ollut demokraattinen eikä tasavalta.

Jo aiemmin Höglund on myöntänyt olevansa venäläisvastainen sosialisti (lue: "äärioikeistolainen"), joten mikään yllätys ei ollut, että hän vaatii muita käyttämään poliittisessa keskustelussa termejä, jotka hän on kopioinut ihailemiensa liikkeiden johtohahmoilta, kuten siis Mussolinilta.

IDA kirjoitti...


Minua eivät tippaakaan kiinnosta uskonnolliset näkemyksesi. Esittämäsi politiikka on mahdollinen ainoastaan silloin, kun valtio on tunnustuksellisesti kristillinen. Länsimaiset demokratiat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti sekulaareja. Jo esittämäsi politiikan toteuttaminen tekisi valtiosta de facto lähtökohtaisesti ei-sekulaarin, mikä merkitsisi vallankumouksellista muutosta
.


Ei välttämättä merkitsisi. Lännen valtioiden ei olisi mikään pakko muuttua tunnustuksellisiksi valtioiksi. Ne voisivat vaatia muita noudattamaan samanlaista ihmisoikeuspolitiikkaa kuin ne itse ja käyttää tuollaisia valikoivia painostuskeinoja aivan hyvin vaikka ne olisivat sekulaareja valtioita. Islamilaisen maailman valtiot eivät voi olla lännen tapaan sekulaareja, jos siellä sorretaan joitain uskonnollisia ryhmiä.

Kirkkojen rakennuskielto ei ole lähellekään pahimmasta päästä sortoa, mutta se on selkeä, lakiin kirjattu määräys siellä, joten moskeijoiden rakennuskielto olisi painostuskeinona tuollaista vastavuoroisuutta, josta oli puhe.

Se voisi olla myös ihan YK-tasolla tehty päätös: ei uusia moskeijoita islamilaisten valtioiden ulkopuolelle ennen kuin sekulaaria uskonnonvapautta noudatetaan siellä. Ja tässäkin voitaisiin myöntää Saudi-Arabialle tai muille heidän jotenkin pyhinä pitämiään alueita hallitseville valtioille erivapauksia. Ei ole mitään syytä miksi joku Mekka pitäisi avata ei-muslimeille.

Ja kuten todettu tuo olisi vain yksi mahdollinen keino.

Tiedemies kirjoitti...

Minusta Panu on kuitenkin sisällöllisesti oikeassa; on ihan selvää, että jos joku lahko alkaisi saarnata esikoisten uhraamista Ugga-Buggalle, niin tähän puututtaisiin sivistyneessä yhteiskunnassa, aivan samoin kuin puututtaisiin Ku Klux Klaanin uuteen nousuun tms. (KKK:n historia on muuten ihan mielenkiintoista luettavaa sinänsä)

Eli on ihan totta, että yhteiskunta yleisestiottaen vetää rajan sille, minkä sortin erimielisyyttä se sietää. Tämä ei rajoitu mihinkään punavihreyteen tms, kuten Kumis antaa ymmärtää, vaan ihan oikeasti on poliittisia liikkeitä, joita kielletään ja joiden toimintaan puututaan. Kun jotain poliittisia ääriliikkeitä lähdetään viemään äärimmäisyyksiin, joudutaan sumealle rajalle, jossa poliittinen liikehdintä muuttuu ihan tavalliseksi järjestäytyneeksi rikollisuudeksi.

Tämä on tosiasia, mutta tätä tosiasiaa käytetään tietenkin väärin. Sitä käytetään rassismin vastustamiseen, sitä käytetään piraatteja vastaan, ja viime kädessä Kumiksen retoriikassa sitä käytetään myös tätä ameebamaista "punavihreyttä" vastaan.

Pragmaattisesti ajateltuna, yhteiskunta koostuu lopulta vain ihmisistä, joten vaikka omaisi yleviä liberaaleja periaatteita, niin todellisessa yhteiskunnassa niiden suhteen on aina vähän niin tai näin.

Aivan samaan tapaan kuin Kumis ja kumppanit hyväksyvät sen, että vaikkapa rasismin ja homovastaisuuden suhteen yhteiskunnassa nyt vaan on paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat nuivasti neekereihin tai homostelijoihin, niin yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka nihkeilevät oikeistolaisten, uusliberaalien tai kristittyjen suhteen. Ja koska ihmiset muodostavat sen yhteiskunnan, niin ihmiset tekevät rajoja ja pamputtavat niitä, jotka niitä rajoja ylittävät. Me voimme tässä sivistyneesti esitellä omia mielipiteitämme siitä, missä raja on ja mitä sen yli mentäessä tapahtuu. Tosimaailmassa vallitsee sellainen tilanne kuin siellä nyt sattuu vallitsemaan.

Panu kirjoitti...

Aivan samaan tapaan kuin Kumis ja kumppanit hyväksyvät sen, että vaikkapa rasismin ja homovastaisuuden suhteen yhteiskunnassa nyt vaan on paljon ihmisiä, jotka suhtautuvat nuivasti neekereihin tai homostelijoihin, niin yhteiskunnassa on ihmisiä, jotka nihkeilevät oikeistolaisten, uusliberaalien tai kristittyjen suhteen.

Tämä on se, mikä näille kumiksille tuntuu olevan ylivoimaista ymmärtää. Heidän mielestään kurin ja järjestyksen vaatiminen sinänsä on oikeistolaisuutta, aivan kuten kiljupunkkareidenkin mielestä. Sitten kun joku joka vastustaa kumistelua porvarillis-liberaaleista lähtökohdista, kumiksilta leviää täysin kahvi pöydälle, koska he ovat psyykanneet itsensä kuvittelemaan, että vastapuolella on jotain epämääräisesti "suvaitsevaisia" kiljupunkkareita ja makkaratukkia, eikä esimerkiksi työssäkäyviä porvarillisia ihmisiä, joita nyt vain sattuu vituttamaan se, että kumistyyppinen äärioikeisto hilluu ja häiritsee ihmisiä, aivan kuten heitä vituttaa se, että jotkut kettutytöt hilluvat ja häiritsevät yhteiskunnassa.

Kurittaminen ja pamputtaminen suunnataan nykyoloissa periaatteessa niihin, jotka itse aktiivisesti häiritsevät toisia ja pyrkivät puuttumaan heidän elämäänsä. Eli siis esimerkiksi niihin, jotka esimerkiksi häiritsevät homoja ja neekereitä. Tietyntyyppinen asenteellinen oikeistolaisuus, jota mm. Kumis edustaa, ei kykene ymmärtämään tätä minään muuna kuin merkkinä jonkinlaisesta vasemmistolaisesta, kommunistisesta ym. solutuksesta.

Todellisuudessa taustalla on tietenkin liberalismi, ei mikään "kommunismi". Ennenvanhaisessa yhteiskunnassa, jota nämä kumiksetkin kaipailivat, yhteiskunnan kontrolliväkivalta kohdistettiin ennen kaikkea kunnon kansalaisen mallista poikkeaviin ja järjestysvalta tosiaan oli käytännössä oikeistolainen. Nykyään sitä vastoin yhteiskunnan kontrolliväkivalta kohdistuu yksinkertaisesti niihin, jotka aktiivisesti häiritsevät toisten elämää, vaikka häiritsemisen vaikuttimena sitten olisikin jalo isänmaallinen taistelu rotumme puhtauden puolesta tms. Tämä on kumistelijoiden mielestä periaatteessa hälyttävää, koska se tarkoittaa, että he voivat joutua pamputetuiksi siinä missä makkaratukatkin. Heidän mielestään näin ei saisi olla, koska poliisin kuuluu olla oikeistolainen ja oikeiston puolella.

Kumitonttu kirjoitti...

Hönö vaatii ensin:

Kehottaisin sinua vakavasti omaksumaan valtavirtaiset määritelmät

ja heti perään osoittaen täydellistä epäloogisuutta:

kumistyyppinen äärioikeisto

Kuules nyt Hönö; sinä olet itse aiemmin todennut olevasi venäläisvastainen vasemmistolainen. Se on ihan oikeasti poliittisessa kielenkäytössä nimetty äärioikeistolaisuudeksi. Tietysti se on ihan pöhköä, koska se ei ole oikeistolaisuutta, mutta syyttömiä me siihen olemme. Minä taas olen edustamasi "äärioikeistosta" yhtä kaukana kuin sinä liberalismista.

Hönö kirjoitti

Ennenvanhaisessa yhteiskunnassa, jota nämä kumiksetkin kaipailivat

myös tuon osoittaen sitä taitoa, jota lähes ihailen vasemmistolaisessa retoriikassa. Siis sitä, että asiat käännetään päälaelleen silmää räpäyttämättä. On ihan yleinen näkemys, että punavihreä hönöläinen ideologia edustaa kaipuuta menneeseen maailmaan, ns. romanttista sosialismia. Maailmaan, jossa professorit olivat yhteiskunnan arvostettuja tukipilareita. Minä olen enemmän kuin tyytyväinen nykyiseen moderniin maailmaan, jossa ihmisen arvo mitataan markkinoilla eikä Pääomassa.

Omalta osaltani en koe mielekkäänä jatkaa tällaista keskustelua, jossa Hönö ensin vaatii minua pysymään valtavirtaisissa määritelmissä, mutta lipeää itse niistä heti tilaisuuden tullen. Keskustelu on turkulaisittain sanottuna toispuolel jokkee.

Joulumieltä kuitenkin sekä kymiin, savoon, nääsvilleen että turkkuseen kaikille lukijoille. Tämä on modernin maailman parasta antia. Tämä netti.

Gc kirjoitti...

Itselläni on ristiriitaisia tunteita tästä asiasta. Mutta koulujen joulujuhlien tarkoitus ei ole levittää kristillistä sanomaa, vaan kyseessä on suomalaisen kulttuuriin vaaliminen, tavoite, josta on olemassa valtiomme johdon osalta aivan viralliset päätökset. Perustuslakikin saataa sanoa jotain tästä asiasta, en tiedä. Mutta erityisesti koulut eivät voi itse päätää järjestävätkö ne perinteisiä joulujuhlia vai eivät.

http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Katainen+tuohtui+joulujuhlakeskustelusta/1135262463023



Toisekseen suomella on valtionkirkko. Erityisesti Suomi ei ole virallisesti sekulaari maa.

Gc kirjoitti...

Tässä tuo linkki

Markku kirjoitti...

Gc:

Toisekseen suomella on valtionkirkko. Erityisesti Suomi ei ole virallisesti sekulaari maa.

Kansankirkoksi sitä kai sanotaan mutta yhteisöverotusoikeus tehnee tuosta termistä harhaanjohtavan.

Panu:

Länsimaiset demokratiat ovat kuitenkin lähtökohtaisesti sekulaareja. Jo esittämäsi politiikan toteuttaminen tekisi valtiosta de facto lähtökohtaisesti ei-sekulaarin, mikä merkitsisi vallankumouksellista muutosta.

Ensimmäinen uskonnovapauslaki tuli Suomessa voimaan vuonna 1922.

Vuoden 1919 perustuslaissa uskonnvapaudesta säädetään seuraavasti:


8 § Suomen kansalaisella on oikeus julkisesti ja yksityisesti harjoittaa uskontoa, mikäli lakia ja hyviä tapoja ei loukata, niin myös sen mukaan kuin siitä on erikseen säädetty, vapaus luopua siitä uskonnollisesta yhdyskunnasta, johon hän kuuluu, sekä vapaus liittyä toiseen uskontokuntaan.
9 §Suomen kansalaisen oikeudet ja velvollisuudet ovat riippumattomat siitä, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan hän kuuluu vai kuuluuko hän mihinkään sellaiseen yhdyskuntaan. Julkisiin virkoihin nähden ovat kuitenkin voimassa niistä säädetyt rajoitukset, kunnes lailla toisin säädetään.


Kuten huomaamme, uskonnovapaudessa oli melkoisia varauksia (en tiedä mihin asti perustuslaki on uskonnosta täsmälleen noin säätänyt). Esimerkiksi oikeus harjoittaa uskontoa yksityisesti ja julkisesti oli sallittua, mikäli ei rikottu lakeja ja hyviä tapoja. Teoriassa mikä hyvänsä uskonnonharjoittaminen voitiin tulkinta laittomaksi, jos tuomioistuin päätti, että se "rikkoo hyviä tapoja". Perustuslaki on Suomessa muutenkin täynnä varauksia tavallisissa laeissa annettuja poikkeuksia ja tarkennuksia varten.

GM kirjoitti...

Kuten Juha ensimmäisessä kommentissa kertoi, tätä keskustelua ei tarvitsi käydä jos ihmiset saisivat valita vapaasti ja kantaa seuraukset itse.

Vanhemmat voisivat laittaa lapsensa kristillisiä arvoja kunnioittavaan kouluun, Ugga-bugga kouluun, tai vaikka koraaniopistoon, tai jättää täysin vaille koulutusta. Asia ei kuulu yhdellekään viranomaiselle tai muulle henkilölle. Riitoja syntyy kun yritetään miellyttää kaikkia.

Uskonnonvapauden käsitteestä: Uskonnonvapauden tulee toki olla sallittua, ja sitä harjoitettakoon miten kukin haluaa, mutta tehköön sen omalla tontillaan tai maanomistajan tai kiinteistönhaltijan luvalla tai sitten jossain mediassa joka on valmis julkaisemaan tuuban. Koulujen tapauksessa vapaa markkinatalous huolehtisi siitä minkä sortin elämänkatsomusoppi vanhempien keskuudessa jotka laspsilleen koulua ovat valitsemassa (ja maksamassa) katsottaisiin opettamisen arvoiseksi.

Nämä asiat ovat oikeasti yksinkertaisia.

Panu kirjoitti...

Vanhemmat voisivat laittaa lapsensa kristillisiä arvoja kunnioittavaan kouluun, Ugga-bugga kouluun, tai vaikka koraaniopistoon, tai jättää täysin vaille koulutusta. Asia ei kuulu yhdellekään viranomaiselle tai muulle henkilölle.

Minusta on aina yhtä söpöä, että islamisaatiosta kauhuissaan olevat äärioikeistolaiset vaalivat tällaista modernin tieteellisen yhteiskunnan kannalta tuhoisaa haavetta jonkin abstraktin vapauskäsitteen nimissä. On se kommunistinen peruskoulu ihan kauhea kun se pakottaa muslimipojatkin suvaitsemaan ja rajoittaa heidän oikeuttaan valita vapaasti kiihkomuslimius.

Juha Kettunen kirjoitti...

Ensin Panu kritisoi ihmisten hätäistä lokerointia:

Tietyntyyppinen asenteellinen oikeistolaisuus, jota mm. Kumis edustaa, ei kykene ymmärtämään tätä minään muuna kuin merkkinä jonkinlaisesta vasemmistolaisesta, kommunistisesta ym. solutuksesta.

Ja vastaa sitten GM:n asialliseen kommenttiin näin:

Minusta on aina yhtä söpöä, että islamisaatiosta kauhuissaan olevat äärioikeistolaiset ...

Ällistyttävää. Panu, mitkä tekstikohdat minun tai GM:n kommenteista sopivat määritelmään "islamisaatiosta kauhuissaan olevat äärioikeistolaiset"?

Joskus mietin, miltä minusta tuntuisi, jos maailmani olisi sellainen, jossa joka ainoa mistä tahansa asiasta ikinä eri mieltä kanssani oleva ihminen olisi aina ja ikuisesti itse perkelettäkin hirveämpi nettinatsi ja aseistettu äärioikeistolainen, joiden miljoonapäinen robottilauma 24/7 jahtaisi minua pyssyjen kanssa ja vainoaisi minua netissä kaikin mahdollisin tavoin - Jussi Halla-ahon johtamana, tietenkin, sekä Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja poliisin avustamana, vai miten se oli?