maanantai 22. marraskuuta 2010

Sunnuntai.

Kävin eilen Magdalene-collegen kappelissa aamujumalanpalveluksessa, jossa kuoro lauloi Mozartin Coronation Mass Kv317 - en tiedä teoksen suomenkielistä nimeä, koska en tämäntyyppiseen musiikkin ole pahemmin perehtynyt. Kuoro oli vaikuttava - se oli pienehkö, ja koostui lähinnä nuorista pojista. En mennyt ehtoolliselle.

Menot muistuttivat jotenkin voimakkaasti siitä, miksi suhtaudun nuivasti uskontoon ilmiönä. Pystyin näkemään koko prosessin kaikki ne osat jotenkin täysin kirkkaina, miten tämäkin "eliö" on kulttuurievoluutiossa muodostunut. Musiikki on kuin suunniteltu synnyttämään voimakkaita tunteita. Kuorolaulun välissä toistetut rituaalit, polvistumiset, saarna, suitsukkeet ja taas lisää musiikkia. Pystyin lähes aistimaan ne vuosisatojen "perinteet", joita kulttuurievoluution kylmä, piittaamaton käsi on karsinut, jäljelle on jäänyt vain tämä koneisto, joka on ikäänkuin rakennettu tarttumaan nuoren ihmisen epävarmaan mieleen. Tässä me olimme, lauma apinoita oman aivokuoremme viruksen kourissa.

En käy kirkossa ja jumalanpalveluksissa juuri tämän takia. Koen voimakkaita 'uskonnollisia' tuntemuksia niissä, mutta kun ne kokemukset "vääriä", so. henkilökohtainen pyhyyden kokemukseni on irvokas ja irrallinen siinä ympäristössä. Olen kokenut näin lapsesta asti. Annoin suostutella itseni mukaan lupauksilla, että kuoro on kuulemisen arvoinen - sitä se todellakin oli. Saarnaajana toimi Baltimorelainen baptistipastori, jolla oli äänessä aito Martin Luther King-vibraatto. Saarna oli mitä mainioin, hän selitti että usko (faith) on kuin hammasharja, jokaisella on syytä olla ikioma, ja sitä on syytä käyttää säännöllisesti. Lisäksi toimituksen jälkeen saimme ilmaisen lounaan, joka oli herkullinen.

Minusta nämä kirkonmenot ovat ihan jees, mutta niiden pitäisi kyllä olla tiukasti K-18.

Jälkeenpäin tutkailimme Christ Church-collegea (se "Harry Potter"-college, ei ollut ihmeellinen) ja kävelimme Port Meadow:n halki. Paluumatkalla oli jo pimeää, ja takaisinpäästyäni huomasin, että kenkäni olivat lehmänulosteessa. Onneksi ne ovat varrelliset vaelluskengät, vedenpitävää jakkihärännahkaa.

18 kommenttia:

Markku kirjoitti...

En käy kirkossa ja jumalanpalveluksissa juuri tämän takia. Koen voimakkaita 'uskonnollisia' tuntemuksia niissä, mutta kun ne kokemukset "vääriä", so. henkilökohtainen pyhyyden kokemukseni on irvokas ja irrallinen siinä ympäristössä.

Sinä olet radikaali ääriluterilainen. Niin radikaali, ettet usko edes Jumalaan.

Tiedemies kirjoitti...

Markku, jotenkin noin.

MariaK kirjoitti...

Itselleni uskonnottomien ateistien ajatusmaailmassa vaikeinta on aina ollut ymmärtää sellaista (mielestäni irrationaalista) uskonnollisten vaikutteiden ja menojen pelkoa, jota etenkin jyrkimpien vapaa-ajattelijoiden uskonnon kulttuuristenkin ilmentymien torjuminen edustaa. Ilmeisesti pelätään, että lapset voitaisiin jotenkin aivopestä uskovaisiksi ihan vaan vaikkapa viattomia virsiä veisaamalla ihan kuin kyseessä olisivat jotkut mahtavat maagiset taikaloitsut. Eihän se oma sisäinen vakaumus kuitenkaan niin pienestä horju edes lapsilla.

Minusta olisi rajoittavaa joutua varomaan vääriä vaikutteita. Miksi kulttuurielämyksen kokeminen tai jopa tunteiden tunteminen jonkin uskonnollisen taideteoksen äärellä ei olisi sallittua, jos ei usko jumaliin? Jotenkin hämärästi pystyn ymmärtämään sellaista uskovaa, joka pelkää ankaran jumalansa jotenkin rankaisevan epäjumalanpalveluksesta, mutta mitä pelättävää uskonnottomalla ateistilla on? Vahingossa ja tahtomattaan huomaakin alkaneensa uskoa, jos ei ole varuillaan ja antautuu väärien uskonnollisten kokemusten vietäväksi?

IDA kirjoitti...

Samat harrastukset!

Meillä oli kongolaisten seurakuntalaisten laulua ehtoollisen jälkeen. Todella hienoa. Melkein sama liturgia varmaan kuitenkin.

Ja tässä sen taas näkee: liberaaleille mokuttajille kuninkaallinen poikakuoro ja meille konservatiiveille maanläheisempää meininkiä ;)

Tiedemies kirjoitti...

Minä kyllä näkisin mieluusti uskonnon symbolien tms. kulttuurissa näkyvien piirteiden pikku hiljaa häviävän. Kirkot ovat hienoja rakennuksia ja pidän niistä samaan tapaan kuin linnoista.

Oikeastaan olisi hyvä, jos kirkoista tulisi lopulta samanlaisia muistomerkkejä kuin linnoista. En minä kaipaa feodaaliherroja yhtään sen enempää meitä hallitsemaan kuin taikauskoista oppijärjestelmää.

Minulla ei ole ainakaan mitään "pelättävää" kirkonmenoissa. Tunnen oloni epämukavaksi, koska koen jatkuvasti, että meneillään on kyyninen indoktrinaatio, joka on tarkoitettu lapsille ja lapsenmielisille. En toki koe, että se minuun mitenkään tarttuu. Pidän sitä touhua vain äärimmäisen typeränä.

Musiikki oli, ja usein on, kuitenkin hienoa. Jo yksin sen takia tuota pientä epämukavuutta kestää.

MariaK kirjoitti...

Jos ei itse haluaisi osallistua, koska kokee olonsa syystä tai toisesta epämukavaksi, ei tietenkään tarvitse - enkä pelkästään sitä tietenkään pidä hysteerisen pelon osoituksena. Jos sen sijaan haluaisi kieltää lapsilta ja mielellään hävittää koko kulttuurista ne epämukaviksi ja typeriksi kokemansa piirteet, on mielestäni kyse samantapaisesta ilmiöstä kuin väkivaltaisia tietokonepelejä vastustavien kukkahattutätien tai fantasian nuorisoa turmelevasta vaikutuksesta vaahtoavan fanatiikon kohdalla. Mikä muu sellaista selittäisi kuin pelko?

Jonkinlainen äärimmäinen kyynisyys, joka ylianalysoi ja näkee silkkaa kyynistä indoktrinaatiota siellä, missä muut kokevat harmitonta viihdettä, ylevää taidetta tai pyhää, vaikuttaa muuten korreloivan ateismin kanssa. En nyt perusta tätä havaintoihini sinusta vaan yleisemmin - luin esimerkiksi kesällä Stephen Law:n blogia, jossa hän analysoi Raamatunpätkiä samaan tyyliin (tässä kohtaa yritetään vedota tunteisiini näin ja kun nämä tunteisiin vetoavat jutut ohittaa, niin varsinaista sisältöä ei enää jää jäljelle) ja vastapuolen verratessa niitä runouteen, tyyppi totesi, ettei hän tosiaan runoistakaan pahemmin perusta.

H. kirjoitti...

"Pystyin näkemään koko prosessin kaikki ne osat jotenkin täysin kirkkaina, miten tämäkin "eliö" on kulttuurievoluutiossa muodostunut. Musiikki on kuin suunniteltu synnyttämään voimakkaita tunteita. Kuorolaulun välissä toistetut rituaalit, polvistumiset, saarna, suitsukkeet ja taas lisää musiikkia."

Eikö tämä päde kaikkeen? Esim. konsertit, elokuvat ja urheilutapahtumat ovat täynnä vakiintuneita ja kaavamaisia konventioita, rituaaleja ja tehokeinoja, ja ne on suunniteltu tuottamaan asiaankuuluvia elämyksiä ja täyttämään yleisön odotukset.

Eihän se, että jumalanpalvelukset on vastaavalla tavalla optimoitu tyydyttämään uskovaisten tarpeita, ole siis mikään vika.

Ja sehän on vain hienoa, jos niihin pääsee kiinni ulkopuolisenakin. Kokemusmaailma laajenee. Jos kaikilla on kyky kokea pyhää, niin miksi jättää hyödyntämättä niiden instituutioiden palveluja, jotka ovat erikoistuneet stimuloimaan juuri uskonnollisiin kokemuksiin liittyviä aivoalueita?

Ilmiön - oli kyse sitten musiikista, uskonnosta tai rakkaudesta - alkuperän ja toiminnan ymmärtämisen ja selittämisen ei pitäisi estää nauttimasta siitä ja heittäytymästä mukaan.

Tiedemies kirjoitti...

Jostain syystä väkivaltapeleissäkin on ikärajat. En ole vastustanut ikärajojen asettamista peleille, jos kohta en pidä mielekkäänä, että laki niitä kovin tiukasti säätelee. Itse noudatan omien lasteni kohdalla suosituksia, eli en anna 6-vuotiaan pojan pelata peliä, tai katsoa elokuvaa joka on k-11.

Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaisi tätä. Uskonasioissa on jostain syystä toisin. Kirkko on muuten ainoa paikka Suomessa, jossa alkoholia saa antaa alaikäiselle. Tätä rikosta katsotaan läpi sormien jatkuvasti. Enkä tarkoita tällä nyt sitä, että minusta tähän pitäisi puuttua, huomautanpahan vaan, että asia on näin.

En minä "ylianalysoi" mitään, minun maailmankuvani on se, mikä se on. Se, että minun näkemykseni kirkonmenoista on se mikä se on, ei mitenkään eroa siitä, että jonkun mielestä rock-musiikki on saatanasta. Minun mielestäni kirkonmenot ovat kyynistä indoktrinaatiota. Olkoonkin, että niiden sisältö on selvästi hyväntahtoisempi kuin vaikka Saudien virallisessa opetusohjelmassa. Sisällöllinen ero ei tee lopulta niiden päämäärästä, eli indoktrinaatiopyrkimyksestä, mitenkään erilaista.

Itse pidän kyllä kirkonmenoja harmittomana viihteenä, jos sitä harrastavat aikuiset.

MariaK kirjoitti...

H: Ilmiön - oli kyse sitten musiikista, uskonnosta tai rakkaudesta - alkuperän ja toiminnan ymmärtämisen ja selittämisen ei pitäisi estää nauttimasta siitä ja heittäytymästä mukaan.

Juuri näin.

Tiedemies: Jostain syystä väkivaltapeleissäkin on ikärajat.

Olisikohan se syy vaikka sellainen, että ne pelit olisivat pienille liian pelottavia tai että pelätään niiden pelien olevan haitaksi henkiselle kehitykselle. Kyse on siitä, onko vastaavalle pelolle aihetta, kun kyse on tavallisista kirkonmenoista. Jos uskonnollisten ilmiöiden kenttään perehtymätön haluaa K-18 leiman ihan kaikelle, missä esiintyy uskontoa, näen sellaisen samantapaisena ilmiönä kuin kukkisten "kaikki tietokonepelit ovat väkivaltaisia ja siksi haitallisia" -kohkaamiseen.

Vastuullinen vanhemmuus tarkoittaisi tätä. Uskonasioissa on jostain syystä toisin.

Kyllä vastuulliset vanhemmat miettivät uskonasioissakin, mitä ja miten lapselle esitetään. Ei minulle pienenä annettu luettavaksi maailmanlopun kauhuja maaleilevia traktaatteja vaan valikoituja ja lapsen tasoon mukautettuja kertomuksia eikä viety hihhulihihkujaisiin vaan kauneimpiin joululauluihin.

. Kirkko on muuten ainoa paikka Suomessa, jossa alkoholia saa antaa alaikäiselle. Tätä rikosta katsotaan läpi sormien jatkuvasti.

Alkoholin antamista teini-ikäiselle katsotaan kyllä yhteiskunnassamme läpi sormien aika yleisesti - ainakin kaupungilla notkuvien kännisten teinien määrästä päätellen.

En minä "ylianalysoi" mitään, minun maailmankuvani on se, mikä se on.

Jos mielestäsi maailmankuvani on se, mikä se on, koska minut on jotenkin indoktrinoitu - vaikken itse koe asiaa noin - niin kai minä saan olla sitä mieltä, että sinun maailmankuvasi johtuu kyynisestä ylianalysoinnista, vaikket itse tajuaisi sitä.

Se, että minun näkemykseni kirkonmenoista on se mikä se on, ei mitenkään eroa siitä, että jonkun mielestä rock-musiikki on saatanasta.

Ei niin. Molemmissa tapauksissa on kyse lähinnä huvittavasta, harmittomasta höpsötyksestä niin kauan kuin ihmisten oikeus kulttuurielämyksiin ei oikeasti ole uhattuna. Yhtään rock-konserttia ei tietääkseni ole viime aikoina peruttu "rock-musiikki on saatanasta" -hihhuleiden painostuksen vuoksi.

Tiedemies kirjoitti...

Indoktrinaation yksi ominaisuus on, että sen uhri ei sitä lopulta mitenkään koe negatiivisena.

En väitä, tietenkään, että olet "uhri", mutta tilastollisesti ajatellen on selvää, että uskonto leviää pääasiassa sillä, että lapset altistuvat sille, usein erityisesti äitiensä välityksellä.

On myös ilmeistä, että kirkonmenoissa on sellaisia komponentteja, joiden on tarkoitus synnyttää ja vahvistaa ihmisten tiettyjä luontaisia tuntemuksia, ja kanavoida niitä. Tämä ei tarvitse ylianalysointia.

MariaK kirjoitti...

En väitä, tietenkään, että olet "uhri", mutta tilastollisesti ajatellen on selvää, että uskonto leviää pääasiassa sillä, että lapset altistuvat sille, usein erityisesti äitiensä välityksellä.

Tilastollisesti ajatellen kieli leviää pääasiassa sillä, että lapset altistuvat sille, usein erityisesti äitiensä välityksellä. Voiko tästä päätellä, että 1) lapset on indoktrinoitu puhumaan tiettyä kieltä 2) olisi parempi, etteivät pienet lapset altistuisi millekään kielelle. Jollei, voiko vastaavaa päättelyä käyttää, kun kyse on uskonnosta.

On myös ilmeistä, että kirkonmenoissa on sellaisia komponentteja, joiden on tarkoitus synnyttää ja vahvistaa ihmisten tiettyjä luontaisia tuntemuksia, ja kanavoida niitä. Tämä ei tarvitse ylianalysointia.

Tottakai on - se nimittäin on ikään kuin tarkoituskin. Uskonnossa näet käsitellään ihmisen luontaisia taipumuksia ja tunteita. Niitä pyritään ihan tietoisesti - siis niin, että uskova yksilö itsekin tämän ymmärtää - kanavoimaan ja suuntaamaan kohti hyvää. Kyynistä ylianalysointia on nähdä tuo yksinomaan pahana asiana ja muut osallistujat jonain tahdottomina objekteina, jotka eivät itse tajua tuota.

Simo kirjoitti...

Niinkin hiljattain kuin 2009 Alice Cooperin keikka Tampere Areeenalla peruuntui Nokia Mission painostuksesta. En silti yhtään ihmettele, ettei paikan uskonnollinen omistaja halunnut seurakunnan kokoontumistiloissa esitettävän maailman suosituinta strippausbiisiä Poisonia.

Tiedemies kirjoitti...

Uskonto ei ole sinänsä minusta sellainen yleisen tason ilmiö, joka pitäisi "kieltää". Uskontojahan on monenlaisia.

Britanniassa käydään koko ajan rajanvetoa ja keskustelua siitä, onko hyväksyttävää, että täällä toimii Saudien rahoittamia lasten koraanikouluja. Näissä paikoissa käytetään oppikirjoja, joissa selitetään, että juutalaiset ovat apinoita, että vääräuskoiset tulee tappaa jne. Kyllä siinä on kyse uskonnollisesta indoktrinaatiosta, ja sitä koetetaan kitkeä.

Minusta on naivia kuvitella, että uskonto ilmiönä ei olisi altis tällaiselle, ihan riippumatta uskonnon oppisisällöstä. On totta, että oppisisältö ja kirjoitukset takuulla vaikuttavat siihen, kuinka helposti ja herkästi uskontoa tällaisiin projekteihin voidaan käyttää.

Minä pidän uskontoa yleisessä merkityksessä - lapsille opetettuna - voittopuolisesti nimenomaan kyynisenä, yleiselle ihmisarvolle vihamielisenä ilmiönä. Sen ei tarvitse ilmentyä sinänsä negatiivisella tavalla, ja olen pragmaattinen siinä mielessä, että on parempi, että uskontona on jokin harmittomampi.

Uskonto on ensisijaisesti kokoelma erilaisia yhteenliitettyjä asioita: siinä on maailmanselitystä, siinä on yhteisöllisyyttä, siinä on eettistä järjestelmää, se tuo lohtua suruun, jne. Oma uskonnonvastaisuuteni perustuu pitkälti siihen, että mielestäni uskonto on epätarkoituksenmukainen, so. ei ole mielekästä, että on yksi lusikkahaarukkajärjestelmä, jolla kaikki nämä funktiot toteutetaan. Ne on liitetty yhteen keinoilla, jotka vaativat rankkaa indoktrinaatiota lapsesta lähtien.

On virhe kuvitella, että tämä tarkoittaisi, että väheksyisin näitä merkityksiä, tai että ajattelisin että uskonto pitää tuosta noin vaan poistaa ja hävittää. Asiat eivät kehity sillä tavalla, eikä siitä saada mitään mielekästä aikaiseksi. Sensijaan pidän mielekkäänä, että lapsia ei altistettaisi tälle järjestelmälle, koska lapset kykenevät etsimään vastauksia itsenäisesti näihin kysymyksiin eri reittejä. Indoktrinaation perinne kahlitsee kulttuurin normaalia kehittymistä, koska se sitoo ihmiset tähän epätarkoituksenmukaiseen, huonosti yhteensopivaan järjestelmään.

MariaK kirjoitti...

Simo,

Esiintymispaikan omistamalla tosiaan saa valtaa, vaikka edustaisi kantoineen marginaalia. Tosin en minäkään vaadi, että vaikkapa vapaa-ajattelijoiden tiloissa pitäisi saada pitää körttiseuroja.

Vieläkö Alice Cooper muuten on hengissä ja keikkailee? Wanhoina hywinä aikoina kuuntelimme seiskaluokan käsityötunnilla Alicea villasukkien kutomisen taustalla ja hoilasimme mukana "Your lips are lemoned with POISON!" Kun uskontotunnilla vieraili pappi, pojat kysyivät, onko se syntiä, jos kuuntelee vaikka Alice Cooperia, kun jotkut olivat heille niin sanoneet. Papin mielestä ei ollut. Aamunavauksissa soi välillä rokki ja välillä hengellinen musa - sitä on vapaus.

MariaK kirjoitti...

Tiedemies,

Toki uskontoa voidaan käyttää sekä hyvään että pahaan. Se on ymmärretty hyvin jo kaksituhatta vuotta sitten UT:n teksteistä päätellen. Voidaan puhua terveestä ja sairaasta uskonnollisuudesta. Yksi vahva perustelu uskonnon opetuksen puolesta on muuten se, että sen avulla lapsi oppii tunnistamaan terveen ja sairaan uskonnollisuuden ja varomaan jälkimmäistä. Ja ateisteillekin olisi hyötyä siitä, että oppisi kohdistamaan arvostelunsa siihen sairaaseen uskonnollisuuteen.

Kulttuuri rakentuu vanhan päälle, muttei lapsia tarvitse vaikutteilta suojella, jotta he aikuisina loisivat jotain uutta. Aikuistuessaan järkevä ja vapaa ihminen näet valitsee itse, mitä perinteitä haluaa pitää ja mistä luopua. Kulttuuri kehittyy, koska ihmislapsilla on taipumus kapinoida vanhempiaan vastaan.

Vuosituhansien kuluessa uskonnon kokonaispaketista on kehittynyt ja erkaantunut politiikka, juridiikka, tiede ja taide. Koulutus, sairaanhoito ja köyhistä huolehtiminen ovat siirtyneet uskonnollisilta instituutioilta pitkälti yhteiskunnan tehtäviksi. Eikä tämä ole mitenkään huono asia - sehän on vapauttanut keskittymään uskon ytimeen.

Tiedemies kirjoitti...

Uskonnosta ovat "irtautuneet" mainitut asiat, koska ihmiset ovat oivaltaneet pitkällisten prosessien kautta, että nuo asiat kannattaa hoitaa muuten kuin uskonnon sfäärissä.

Uskonto on perinteisesti ollut nimenomaan taikauskoa, ja oma käsitykseni on, että se on sitä edelleen pitkälti. Siitä on erotettu vaikka minkälaisia osia. Markun pointti ääriluterilaisuudesta on tavallaan juuri tässä pointtina.

Simo kirjoitti...

Maria,

Liisa Tynnytintekijä kävi tosiaan esiintymässä Oulussa. Menee selvästi synnin ja kristillisen hyvän käytöksen väliselle harmaalle alueelle.

MariaK kirjoitti...

Tiedemies:Uskonnosta ovat "irtautuneet" mainitut asiat, koska ihmiset ovat oivaltaneet pitkällisten prosessien kautta, että nuo asiat kannattaa hoitaa muuten kuin uskonnon sfäärissä.

Näkisin tuon kehityksen pikemminkin osana yleistä kohti entistä suurempaa erikoistumista vievää kehitystä, joka liittyy yhteiskunnan ja kulttuurin muuttumiseen monimutkaisemmaksi.

Uskonto on perinteisesti ollut nimenomaan taikauskoa, ja oma käsitykseni on, että se on sitä edelleen pitkälti. Siitä on erotettu vaikka minkälaisia osia.

Uskonnostahan on erotettu jopa tuo taikausko - nykyäänhän on kaikenlaista pseudotiedettä, vaihtoehtohoitoja, selvännäkijöitä ja ennustajia ihan uskontojen ulkopuolella, kun taas uskonnoissa kaikenlaisten ihmeiden merkitys on selvästi vähentynyt.

Simo: Menee selvästi synnin ja kristillisen hyvän käytöksen väliselle harmaalle alueelle.

Jos määritellään musta niin, että kaikki kristityt pitävät sitä syntinä, ja valkoinen niin, että kukaan kristitty ei pidä sitä syntinä, niin harmaalle alueelle mahtuu aika paljon kaikenlaista Alice Cooperin kuuntelemisesta uskonratkaisujen utelemiseen.