lauantai 6. marraskuuta 2010

Ruoka ja mieli II.

Söin kahtena päivänä perätysten lounaaksi fish'n'chipsejä. Rasva teki minut huonovointiseksi. Täkäläisittäin on tapana jättää perunat ilman massivista suolamäärää, ja jokainen voi lisätä itse haluamansa määrän. Pidän tätä kohteliaana ja hyvänä käytäntönä. Olen suoraan sanoen ärsyyntynyt siitä, miten suomalaisissa pikaruokapaikoissa ranskalaiset ovat aina valmiiksi jo hyvin suolaisia. Kärsin perinnöllisestä taipumuksesta korkeaan verenpaineeseen, joten pyrin välttämään suolaa. En esimerkiksi laita edes kaurapuuroon yleensä suolaa.

Eilen illalla olin nälkäinen ja liityin seurueeseen, joka lähti juhlistamaan erään espanjalaisen tutkijan saamaa työsopimusta Royal Oakiin. Tilasin hampurilaisen, joka tulee aina perunoiden kanssa. Tulin siitä itseasiassa hieman huonovointiseksi. Painelin nukkumaan jo yhdeksän aikoihin illalla. Olen tänään ollut huomattavasti väsyneempi ja flegmaattisempi kuin torstaina. Ruoka on tietenkin vain yksi muuttuja, mutta olen alkanut vakuuttua siitä, että se on yksi tärkeimmistä.

En vieläkään saanut "Blank Slatea" luettua loppuun, koska olen joutunut käyttämään tavattoman paljon aikaa tutkimuksen kannalta olennaisten artikkelien lukemiseen. Olen yrittänyt pitää tahtina, että luen yhden merkityksellisen artikkelin päivässä, mutta todellisuudessa olen saanut luettua noin kolme artikkelia viikossa. Tämä on liian hidasta, koska todella kovat tyypit lukevat kaksi tai kolme päivässä. Suurin ongelmani on, että jos luen yhden artikkelin, saan jo kesken lukemisen aivan liikaa ideoita siitä, miten sitä ja tätä ja tuota voisi tehdä toisin tai parantaa, enkä kykene ylläpitämään keskittymistäni.

Olen huomannut, että kirja [Blank Slate] vahvistaa ennakkoluulojani, enkä koskaan ole pitänyt tunteesta. Se vahvistaa ennakkoluulojani siitä, että gender-feminismi, kulttuuriantropologia, ja niin edespäin, ovat lopulta kaikki pelkkiä kusetuksia. Jumituin viime viikolla surrealistiseen keskusteluun Åttå-mainoksesta. En lähde ruotimaan keskustelun sisältöä tarkemmin, mutta minulle jäi mielikuva, että typerille karikatyyreille ei saa nauraa, koska maailmassa tapahtuu kaikenlaista kurjaa ja stereotyypeille nauraminen on kalteva pinta kaikkiin kuviteltavissaoleviin hirmutekoihin.

En usko, toisin kuin ns. konservatiivit usein, että tällaisen hölmöilyn ja sekoilun taustalla olisi joku kummallinen halu "kontrolloida" tai jonkinlainen puoliksi suunniteltu projekti, jolla yhteiskuntaa ajetaan tiettyyn suuntaan. Sensijaan uskon - koska olen seurannut näiden oppien ympärillä olevaa keskustelua - että kyse on yksinkertaisesti pätemisen tarpeesta. Meillä on joukko teorioita, jotka on kehitetty ilmiöiden ja ihmisten toiminnan selittämiseen, mutta ne eivät oikeasti toimi. Niitä opiskelleet ihmiset ovat käyttäneet paljon aikaa ja vaivaa näiden teorioiden opettelemiseen, ja he ovat oppineet tulkitsemaan maailmaa niiden kautta. Kyse on jostain samankaltaisesta kuin geosentrisen ja heliosentrisen taivaanmekaniikan erojen ymmärtämisestä tai evoluutioteorian perusperiaatteiden hyväksymisestä. Kuhn oli täysin oikeassa siinä suhteessa, että merkittävät ajattelutavat eivät leviä niin, että joku tulee ja esittää paremmat argumentit ja ihmiset ymmärtävät mistä on kyse, vaan niin, että vanha ajattelutapa jää pois muodista ja sen edustajat kuolevat pois.

Ennenpitkää ihmiskäsitys, jonka mukaan yksilön pään sisällä tapahtuva prosessointi on täysin irrelevanttia ja alisteista "kulttuurille", tulee jäämään historian lehdille jonkinlaisena geosentristä maailmankuvaa tai kreationismia vastaavana hölmönä työhypoteesina. Totuus ei pala tulessakaan, joten moraalipaniikki siitä, että postmoderni pööpöily tuhoaisi yhteiskunnan, on täysin epärelevanttia.

17 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

En usko, toisin kuin ns. konservatiivit usein, että tällaisen hölmöilyn ja sekoilun taustalla olisi joku kummallinen halu "kontrolloida" tai jonkinlainen puoliksi suunniteltu projekti, jolla yhteiskuntaa ajetaan tiettyyn suuntaan. Sensijaan uskon - koska olen seurannut näiden oppien ympärillä olevaa keskustelua - että kyse on yksinkertaisesti pätemisen tarpeesta.

Ehkä näin, mutta mitä eroa tai merkitystä sillä on, mistä kontrollihalu näille idiooteille syntyy? Käyttääkseni vertaustasi Maa- ja Aurinkokeskeisiin käsityksiin, nämä totalitaristit edustavat Maa-keskeistä näkemystä eivät pahuuttaan vaan siksi, että heidät on koulutettu siihen. En ymmärrä mitä merkitystä sillä on, mikä motivoi rajoittamaan toisten vapautta nauraa.

Unknown kirjoitti...

Olen vähän yrittänyt ymmärtää viime aikoina animismia ja laajemmin sanottuna primitiivisen ihmisen ajattelua. Sitä on vaikea ymmärtää, koska se tuntu järjettömältä. Aurinko nousee, koska maa kiertää aurinkoa (tai aurinko maata, miten sen nyt haluaa ottaa), ei siksi että ... niin, sitä juuri olen halunnut selvittä, että miksi siksi.

Aika monella antropologilla tuntuu olevan näkemys, jonka voi kuvailla vaikka sivilisoitumiskehityksen tai kehityspsykologian avulla. Primitiivisellä ihmisellä maailma ei hahmotu luokkiin ja kausaalisuhteisiin minkään järin rationaalisen periaatteen mukaan. Jänis voi olla esi-isä ja sen sellaista. Toki jänis voi olla saaliskin, jota pitää jahdata mahdollisimman tehokkaasti eli järkevästi. Suurin osa maailmasta on primitiiviselle ihmiselle hiukan samalla tavalla hahmoton ja välitön kuin pienelle lapselle. Kasvun tai sivilisoitumisen myötä ilmiöihin siten opitaan liittämään "järkeviä" merkityksiä.

Tämä käsitys on lähellä poststrukturalistista siinä, että se osoittaa, miten maailman hahmotus voi tapahtua jossain mielessä mielivaltaisesti (arbitraaristi), ja myös siinä mielessä, että ihminen ei välttämättä ajattele ympäristöä vaan ympäristö ajattelee meissä.

Jos tämän minusta uskottavalta kuulostavan sepustuksen hyväksyy, seuraavaksi tulee mieleen kysyä: mikä muutos ihmisen ajattelussa tapahtuu sivilisoitumisen yhteydessä?

Itsestään selvää kai on, että välittömyys ja hahmottomuus vähenee. Mielenkiintoisempaa onkin kysyä, korvautuuko aiempi hahmottomuus totuudella, kuten mielestäni naiivit tiedeuskovaiset aika ongelmattomasti tuntuvat kuvittelevan.

Posstrukturalismi oli yksi yritys vastata tähän kysymykseen kieltävästi: ei, sivilisoituminen, modernisaatio, valistus eivät merkitse pelkästään taikauskon korvautumista totuudella. Sen sijaan se korvautuu vallankäytön rakentamilla diskursseilla (vallankäyttö taas on ulkoista ja sisäistä jne).

Tämä näkökulma ei edes ole uusi. Tuhansia vuosia on tiedetty, että valta määrää mikä on totta, historia on voittajien historiaa ja niin pois päin. Uutta oli kai ennen kaikkea se, että tuo teoria sidottiin modernin loppumiseen ja lukuisten totuuksien esiinmarssiin. Postmodernismiin

Överiksihän homma toki meni. Ei kai täysjärkinen väitä, että pitää ymmärtää kaikki tieto diskursiiviseksi, vallasta syntyneeksi.

Siitä ei kuitenkaan ole pelkoa, että ihmiskunta tyystin unohtaisi postrukturalistien sanoman. Pikemmin on niin, että tuo sanoma on arkipäiväistynyt siinä määrin, että sitä ei enää oikein havaitse. Yhteiskunnallinen diskurssi on aika yleinen käsite, jonka moni ymmärtää postrukturalistisen suuntaisesti poliittisessa kamppailussa syntyneeksi totuudeksi.

Anonyymi kirjoitti...

Loppujen lopuksihan homma kiteytyy hyvin yksinkertaiseen kysymykseen: saako enemmistö nauraa vähemmistölle, ja millä ehdoilla?

Itse olin intuitiivisesti tässä yhteydessä sitä mieltä, että homojen stereotypiat koetaan jo niin etäällä oleviksi todellisuudesta, ettei tällainen leppoisa irvailu haittaa. Mutta ilmeisesti näin ei sitten ole, vaan monet lukevat tällaista mainosta yksinkertaisesti aitona kuvauksena siitä, millainen homo 'on'. Ja kuvahan ei ole silloin lainkaan positiivinen. Sillä sitten nauretaan ihmisiä takaisin kaappiin ja kyykytetään julkihomoja.

Postrukturalismin ja muiden muotisanojen leipominen tähän soppaan mukaan ei oikeastaan tuo keskusteluun juurikaan lisäarvoa. Pitää vain valita - hyväksyykö vähemmistön kustannuksella tapahtuvan irvailun vai eikö hyväksy.

Karnevalisaatiossa on toki voimauttava puolensakin. Joku voi kääntää alistavan asetelman ylösalaisin viemällä steretypian omalla kohdallaan niin yli, ettei se oikeastaan vapauttaa toimimaan poikkeavilla tavoilla. Tämä kuitenkin vaatii kykyä laittaa itsensä kympillä peliin, eikä jokaisen tarvitse olla karismaattinen koomikko.

Itselleni tämä alistamisen hahmottaminen on vaikeaa siksi, että olen aina ollut enemmän tai vähemmän samanlainen kuin suurin osa porukasta.

Tiedemies kirjoitti...

Tietenkin on niin, että ihmisen "sivistys" on kulttuurin tuote ja kulttuuri, joka tässä meidän ympärillämme on, synnyttää nämä ajatusmallit. Me opimme abstraktiot kielenkäytössä ja sen sellaisessa. Sensijaan tämä käsitys on viety johonkin järjettömyyksiin asti kuvittelemalla, että jokainen pieni juttu - kuten se, että nauramme jollekin homovitsille - on tuomittava ja kitkettävä pois, ettei vaan kukaan kuvittele että toisia saa pilkata.

Tässä on kaksi juttua: ensimmäinen on se, että kyllä, nämä tyypit yrittävät kontrolloida kaikkea hullunlailla, koska heillä tämä juttu on joteknin verissä. Se pätemisentarve tulee siitä, että he kokevat että heillä on jotain tiedollista tai kulttuurista "pääomaa", joka pitää laittaa käyttöön yhteiskunnan hyväksi, ja tällä tavalla paljastamalla "vääryyksiä" heidän (tosiasiassa hukkaanheitetty) investointinsa näiden hahmotustapojen koulimisessa saa oikeutuksensa.

Tätä koulimista ei tosin enää yhtä voimallisesti harjoiteta. Muutos on ollut vähäinen, mutta pahin hölmöily on kyllä käsittääkseni jäänyt sivuun, verrattuna 90-luvun älyttömyyksiin.

Jyri Puhakaisen "Persoonan Kieltäjät" näytti jo omana aikanaan naurettavalta, sen naurettavuus ja typeryys on vain korostunut näiden vuosien aikana. Toki yhteiskunnassa on vielä kohtuullisen vaikuttavissa asemissa ihmisiä, joiden mielestä sentyyppinen argumentaatio ja ihmiskuva ovat "oivaltavia" tai "syvällisiä" tms.

Tavallaan konservatiivien - tai "konservatiivien" - pelko on jälkijunassa: pahin aika on juuri nyt, tai ehkä huippu saavutetaan muutaman vuoden sisällä. Sen jälkeen tämäntyyppiset ongelmat ovat korjaantumassa ihan luonnollista reittiä. Mitään radikaaleja puhdistuksia, joita nämä toisen puolen pööpöiljät peräänkuuluttavat, ei tarvita.

Paavo kirjoitti...

Muistelen että 2005 kun kävin Englannissa olisin lukenut että käytiin keskustelua siitä kiellettäisiinkö ranskalaisten suolaaminen. Että se jäisi asiakkaan vastuulle.

Ei tainnut toteutua se kielto, mutta siihen suuntaan on varmaan enemmän menty, koska ei tuo kovin ikiaikainen tapa Englannissakaan ole.

Mikko kirjoitti...

Olen joutunut korjaamaan aiempaa mielipidettäni, jossa suhtauduin erittäin negatiivisesti postmodernismiin. Olen nykyään ihan samaa mieltä kuin sinäkin. Sinänsä se on höpöä, mutta ei vaarallista, koska ihmiset lopulta kuitenkin päättävät asiat jotenkin muuten ja sitten vain perustelevat sen itselleen jotenkin.

Se on kuitenkin henkilön itsensä kannalta hankalaa, koska itsereflektio tarvitsee jonkun mekanismin jolla omia vääriä mielipiteitä voi korjata. Äärimmäinen postmodernismi tuntuu sisältävän metatason ajatuksia, jotka ehkäisevät tätä itsekorjaavuutta.

Tavallaan konservatiivien - tai "konservatiivien" - pelko on jälkijunassa: pahin aika on juuri nyt, tai ehkä huippu saavutetaan muutaman vuoden sisällä. Sen jälkeen tämäntyyppiset ongelmat ovat korjaantumassa ihan luonnollista reittiä. Mitään radikaaleja puhdistuksia, joita nämä toisen puolen pööpöiljät peräänkuuluttavat, ei tarvita.

On mahdollista, että juuri konservatismin pelko ja ylilyönnit synnyttivät konservatismin.

Antti kirjoitti...

Tuollaisesten mainosten kauhistelussa ei ole mitään tekemistä mainitsemiesi kulttuurintutkimusten suuntausten kanssa. Sen sijaan jostain kumman syystä erilaiset ihmisten onnistuvat joillain hämärillä ja kevyillä älyllisillä käännöksillä artikuloimaan poliittiset, moraaliset ja kulttuuriset tavoittensa kulttuurintutkimuksen termein. Mitään väistämätöntä yhteyttä näiden ihmisten ja kulttuuritutkimukse välillä ei kuitenkaan ole. Uskon tähän kuitenkin liittyvän sen, että monet akateemisesti ansioituneet kulttuurintutkijat ovat myös aktiivisia yhteiskunnallisia keskustelijoita ja heidän opetuksensa ja muun toiminnan kautta tuo kulttuurintutkimuksen sanavarasto välittyy myös lukuisille muille, jotka käyttävät sitä sitten moraaliseen hämmästelyyn ja kauhisteluun.

Minulle jäi vielä hieman epäselväksi, kumasta antropologien ja muiden harjoittamassa toiminnassa on kyse: pätemisen tarpeesta vai tietyn kohortin sisäistämästä väistämättä tuhoontuomitusta tavasta selittää maailmaa.

Yleisemmin kommentoiden: jostain syystä kulttuurintutkimusta pitävät surkeimpana ihmiset, jotka eivät ole siihen itse juuri mitenkään tutustuneet. Esimerkiksi nettikeskusteluissa huomaa hyvin usein, että keskustelijat ovat saaneet luonnontieteellisen koulutuksen ja lukeneet muutaman evoluutioon liittyvän populaariteoksen. Tämä huomio ei koske mitenkään erityisesti tätä blogia. Sitten nämä keskustelijat selittävät mitä erilaisimpia asioita tämän populaarin luonnontieteellisen ymmärryksen pohjalta ja täysin sivuuttavat sen itsestäänselvyyden, että ihminen on kulttuurinen ja sosiaalinen olento. Vaikka tälläistä kevyttä kulttuurintutkimuksen kritiikkiä esitetään, en ole kenenkään nähnyt esittävän, miten yhteiskuntaa, kulttuuria, politiikka jne. voisi tutkia, ymmärtää ja selittää paremmin kuin nykyisten yliopistossa opettettavien ja edelleen kehitettävien teorioiden avulla. Ilmeisesti nettikeskustelijat odottavat jotain kaiken mullistavaa evoluutiopsykologista kokonaisteoriaa, joka selittää kaiken ihmisen toiminnan ikiajoiksi.

Lisäksi en voi kuin hämmästellä sitä käsittämätöntä jumalallista ylimielisyyttä, jolla Kumitonttu tuomitsee anonyymejä tai todennäköisemmin kuviteltuja ihmisiä idioteeiksi, aivan kuin hänellä itsellään olisi hallussa jotain alkuperäistä maailmanluomista koskevaa tietoa.

Tiedemies kirjoitti...

Tämä "alistus"-läppä on älytöntä, koska siitä pitävät eniten mölyä sellaiset ihmiset, jotka eivät puolustamiinsa ihmisryhmiin edes kuulu. Siis heterot yleensä loukkaantumassa homojen puolesta, valkoihoiset vähän tummempien puolesta, kristityt ja ateistit muslimien puolesta jne.

Tiedemies kirjoitti...

Ongelma ei tietenkään välttämättä ole näissä ihmistieteissä, vaan ainoastaan siinä, että niiden parissa toimivat nyt vaan ovat jonkinlaisia änkyräkommunistien henkisiä perillisiä. Tämä on täysin mahdollista.

En tiedä, oletko lukenut Blank Slatea. Minulle on väitetty, että se on olkiukkoja täynnä olevaa julistusta, mutta minä ainakin tunnistan sen diskurssin, josta siinä puhutaan. Olen vakuuttunut siitä, että ihmis- ja kulttuuritieteiden parissa on vallitseva paradigma, joka on virheellinen ja tuottaa poliittisesti ja sosiaalisesti epätarkoituksenmukaisia selityksiä ilmiöille.

Esimerkkinä on siis se, että oikeasti osa ihmisistä uskoo, että jos nauramme jollekin Åttå-frinkeron mainokselle, niin homojen pahoinpitelyt, syrjintä työhönotossa jne. lisääntyvät. Väitän, että tähän vaikuttaa se julistus, joka on paljolti peräisin näistä akateemisista positioista.

Korostan, että minä olen edelleen makkaratukka ja hippi siinä suhteessa, että minusta pahoinpitelyt, syrjintä, suoranaiset henkilöön solvaukset, jne. ovat edelleen täysin tuomittavia. En vain usko, että nämä läpät siitä, miten homovitsit ja -stereotypiat ovat kultuuriimme piilotettuja sortovälineitä. Ne ovat ihan samaa dadaa kuin feministien läppä siitä, että jos mies ostaa naiselle kukkia ja nainen suostuu seksiin, niin se on raiskaus, koska naisen "tahtotilaan" on vaikutettu.

Anonyymi kirjoitti...

En vain usko, että nämä läpät siitä, miten homovitsit ja -stereotypiat ovat kultuuriimme piilotettuja sortovälineitä.

Siksi onkin ehkä hyvä että olet matemaatikko etkä vaikkapa psykolougi X)

Vakavasti - nauramalla voi pistää ihmisen niin kyykkyn, ettei se sieltä nouse. Mutta tämä moraliisoinnista. Itse pidän itse asiassa aika paljonkin ihmisille nauramisesta. Kannattaa varoa, ettei tämä blogi siirry siihen kategoriaan.

Hyvää la-iltaa, meikkis menee nyt. Paanalle.

Tiedemies kirjoitti...

Utumies, läppä menee läppänä, mutta se lakkaa olemasta hauskaa kun aikuisten juttuja aletaan käyttämään leikkimiseen. Se, että syyttäjät ja virkamiehet jahtaavat jotain änkyröitä väärien mielipiteiden ja väärien leikkien takia on niinkuin soitettaisiin poliisit siksi että joku näytti hiekkalaatikolla kieltä.

Leikki on hauskaa ja hauskanpito kivaa niinkauan kun se tehdään pilke silmäkulmassa, mutta nämä tyypit ovat tosisssaan ja käyttävät oikeuslaitosta ja lainsäädäntökoneistoa oman mielikuvitusleikkinsä implementoimiseen. Noilla tyypeillä on karannut mopo käsistä, täytyy ottaa lelut pois, jos ei niillä osata leikkiä.

Antti kirjoitti...

Blank Slatea en ole lukenut, mutta toki olen kirjasta useita kertoja lukenut ja kuullut, viimeksi sosiologisen ajattelun kehitystä käsittelevällä luentosarjalla pari viikkoa sitten. Sen voisi lukea, mikäli on aikaa.

Blank Slate -tyyppinen kritiikki osuu sellaiseen kulttuuri- tai yhteiskuntatieteellisen teoriaan, jossa oletetaan ihmisen toiminnan perustuvan vain tiedollisille, kommunikoitaville tai muulla tavoin ymmärrettäville luokituksille, tarinoille, arvoille, normeille jne. Monet teoriat eivät kuitenkaan oleta toiminnan rakentuvan tällä tavoin, jotkut teoriat eivät edes suoraan tarkastele toimintaa, jolloin nämä kysymykset eivät ole keskeisiä, enkä usko, että esimerkiksi kirjallisuuden tutkimukselle – kulttuurin tutkimusta sekin – Blank Slate on millään tavalla huomion arvoinen teos. Vain osa yhteskunta- tai kultuuritieteiden tutkimusongelmista on sellaisia, että ihmiset synnynnäisten taipumusten huomiointi on oleellista.

Puolestani olen vakuuttunut, että ihmis- ja kulttuuritieteissä ei ole yhtenäistä paradigmaa – minkä takia tällainen yleinen kirjoittelu niistä on melko hankalaa, ellei mahdotonta – ja että pahin jälkistrukturalistinen, postmoderni tai dekonstruktionistinen muoti – mistä niistä nyt kulloinkin onkaan puhe – jäi 1990-luvulle, kuten joku aiemmin kirjoittikin. Toivon, että minusta ei välity nalkuttavaa kuvaa, sillä asia on tärkeä. Ihmis- ja kulttuuritieteitä kuitenkin kritisoidaan usein epämääräisiellä yleisellä tasolla sellaisesta, mitä näiden alojen tutkijat eivät itsekään välttämättä hyväksy.

Oletan, että mainistemasi akateeminen positio viittaa humanistiseen ja yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Tämä on tietenkin ainoa akateeminen positio, josta tuollaisen kritiikiä odotetaan. Näiden alojen tutkijat ovat äänessä mediassa, kun esim. homovitseistä kirjoitellaan, koska heillä oletetaan olevan kulttuurin ja yhteiskunnan tutkijoina aiheesta jotain sanottavaa. Mediassa on lisäksi tavallista antaa tilaa kovimmille ja jyrkimmille äänille.

Siksi kääntäisinkin kritiikkisi kärjen ainakin osittain akatemiasta mediaan. Esimerkiksi HS-raati antaa tilaa monille melko häröille tyypeille, jotka toki ovat yhteiskunnan ja kulttuurin tutkijoita mutta jotka puhuvat tuolla palstalla vain omasta puolestaan, toisinaan turmellen erilaisia teorioita julistaessaan henkilökohtaista kantaansa.

Tiedemies kirjoitti...

Antti on mielestäni kyllä pitkälti oikeassa. Oikeastaan näkyvin osa tätä ilmiötä ovat näkyvillä paikoilla keikkuvat tyypit, jotka ovat saaneet koulutuksensa 70-, 80-, ja 90-luvuilla, ja ovat altistuneet tälle moskalle, mutta eivät varsinaisesti ole asiantuntijoita.

Siis siten, että on tehty pari kurssia naistutkimusta ja sosiologian johdanto, niin että "tiedetään" että korkokengät ja ripsiväri ovat miesten keksimä keino alistaa naista, "tiedetään", että geenit eivät vaikuta ihmiseen mitenkään, että sukupuoli on "pelkkä konstruktio", että aivoilla ei ole mitään tekemistä ajattelun kanssa, että kaikki väkivaltainen käytös on opittua jne jne.

Kuten kirjoitin aiemmassa kommentissani, ongelma on käsitykseni mukaan pitkälti korjaantumassa (paitsi ehkä naistutkimuksen osalta), koska loppujen lopuksi evidenssi ja se, mikä oikeasti on totta, ratkaisee. Prosessi on hidas, mutta turha siitä on kauheasti harmistua, eli kannattaa keskittyä puuttumaan oireiden hoitoon.

Matti kirjoitti...

"Ennenpitkää ihmiskäsitys, jonka mukaan yksilön pään sisällä tapahtuva prosessointi on täysin irrelevanttia ja alisteista "kulttuurille","

Väitettä, että kulttuuri ajattelisi ihmisten puolesta ei varmaankaan ole koskaan esitetty vakavasti. Väite, jonka mukaan kierrossa olevat ideat, ajattelutavat ja uskomukset tulevat jostain, eli kulttuurista, eli jonkun henkilön informaatioympäristöstä, taas on tosi. Yhteiskuntatieteilijä selittää miksi joku toimi tietyllä tavalla selittämällä, että tietyt ideat olivat kierrossa ja "salientteja" hänelle.

Tiedemies kirjoitti...

Matti, ei ongelma ole se, jos tutkitaan kierrossa olevia ideoita jne, ja miten ne liikkuvat.

Ongelma on se, että tätä ajattelutapaa käytetään kaiken selittämiseen ja aivan järjettömien poliittisten toimenpiteiden perustelemiseen. Voimme ottaa aivan ääriesimerkkinä punakhmerit. Nykypäivän yhteiskunnassa näitä sosiaali-insinöörejä on yllin kyllin. Se olisi harmitonta, jos näillä periaatteilla ei oikeasti yritettäisi pistää ihmisiä telkien taakse siksi, että näillä on vääriä ajatuksia.

Mikko kirjoitti...

Väite, jonka mukaan kierrossa olevat ideat, ajattelutavat ja uskomukset tulevat jostain, eli kulttuurista, eli jonkun henkilön informaatioympäristöstä, taas on tosi. Yhteiskuntatieteilijä selittää miksi joku toimi tietyllä tavalla selittämällä, että tietyt ideat olivat kierrossa ja "salientteja" hänelle.

Ensimmäinen on tosi, mutta siitä ei väistämättä seuraa että kulttuuri vaikuttaa toimintaan. Voi olla, että kulttuuri vaikuttaa enemmän siihen miten toiminta perustellaan.

Yhteiskuntatieteissä näkee paljon sitä, että yhteys otetaan annettuna eikä sitä koskaan todisteta. Silti samalla yhteiskuntatieteissä kritisoidaan esim. taloustiedettä siitä, että se pohjautuu rationaalisen toimijan oletukselle.

Moderni empiirinen psykologia ja neurotieteet tuottavat jatkuvasti tutkimustuloksia, jotka kyseenalaistavat tuon yhteyden tekemisen.

Tiedemies kirjoitti...

En epäile, ettei kulttuuri vaikuta ihmisten tekemisiin. Takuulla vaikuttaa, on ilmeistä, että nuoret, jotka tulevat Amerikasta Suomeen opiskelemaan, juovat opiskelijabileissä enemmän kuin kotonaan, koska se on täällä tapana. Keskieurooppalaiset käyvät Suomessa käydessään saunassa, mitä he eivät kotonaan tee. On siis aivan täysin triviaalisti totta, että kulttuuri vaikuttaa tekemisiin.

Tämä ei kuitenkaan ollut kritiikkini kohteena, vaan jonkinlainen "piilomerkitysten" tai "salatun vallan" paradigma, jossa siis jostakin sanamuodosta tai ruumiineleestä pystytään päättelemään, miten kulttuurissa suhtaudutaan ihmisiin, ja mitä todellista toimintaa tästä seuraa.

Esimerkkinä siis se, että jos telkkarissa humoristinen camp-homo läikyttää maitoa rinnuksilleen, niin se on signaali, että joku skinhead-jengi käy pahoinpitelemässä pari homoa tai jos naispääministeristä näytetään valokuva, jossa vyötärön ja takamuksen kaareva muoto näkyy, niin jossain raiskataan pari naista ja naisten tuntipalkat laskevat muutamalla sentillä

Tämä on niin älytöntä, että minusta on jotenkin käsittämätöntä, että sellainen "keskustelukulttuuri" on edes päässyt syntymään.