perjantai 8. lokakuuta 2010

Tähdet ja minä.


Otan varmaan jo kolmannen kerran tämän kappaleen taustamusiikiksi, mutta se johtuu vain siitä, että se on yksi parhaista kappaleista musiikin historiassa.

Aloitin koulun vuonna 1983. Vanhempani hankkivat minulle joskus samana vuonna "TOP"-tietosanakirjasarjan, painoksen numeroa tai vuosilukua en muista, mutta se oli kunnianhimoinen hanke. Olin myyty heti, kun avasin ensimmäisen kirjan paketista. Muistan vielä, miltä paperi ja painomuste tuoksuivat. Aloinkin lukea sitä heti kannesta kanteen; ensimmäiset osat, ns. teemaosat, käsittelivät eri teemoja. En enää muista tarkemmin, mutta ensimmäisen kirjan ensimmäinen osio käsitteli aurinkokuntaa ja tähtitiedettä.

Neljän kirjan teemojen joukossa oli biologiaa ja luonnonhistoriaa, kulttuuria, teknologiaa jne käsittelevät osiot. Lisäksi oli neljä varsinaista tietosanakirjaa, sanakirja, jossa oli ruotsin, englannin ja saksan sanakirjojen lisäksi sivistyssanakirja. Viimeisenä oli tietotekniikalle omistettu itsenäinen osio "TOP mikro" tms.

Ensimmäisen vuoden ajan luin kuitenkin lähes yksinomaan tähtitiedettä käsittelevää osaa. Opettelin luonnollisesti planeettojen nimet, symbolit, keskimääräiset kiertoajat, massat, etäisyydet auringosta, suurimpien kuiden määrät, etäisyydet jne. Ja osiossa käsiteltiin erilaisia hypoteeseja aurinkokunnan synnystä; mieleeni ei edes tullut pohtia mahdollisuutta, että joku olisi tarkoituksella luonut aurinkokunnan, oli aivan selvää, että selitys, jos sellainen on mahdollista konstruoida, löytyy luonnonilmiöistä. Evoluutio oli vaikeampi ymmärtää, koska luonnonvalinnan peruslähtökohtien yksinkertaisuuden hahmottaminen vaatii abstraktimpaa ajattelua kuin mihin pystyin sen ikäisenä.

En tarkalleenottaen muista, miksi intoni tähtitieteeseen hiipui; ehkä siihen ei edes ollut mitään erityisempää syytä, vaan se vain kävi niin. Silti se kipinä, jonka sain, ei koskaan oikeastaan sammunut täysin. Ehkä siksi innostun lapsenomaisesti nähdessäni uutisen, jonka mukaan jokin on häirinnyt sekä Jupiterin että Saturnuksen renkaita. Toki, kuten kaikki muutkin vähänkään asiasta kiinnostuneet, innostuin vielä enemmän kiviplaneetan löytymisestä, semminkin kun se saattaa olla elinkelpoinen lähes samassa merkityksessä kuin maapallokin. Mutta jokainen nörtti innostuu jälkimmäisestä. Tai siitä, että Asteroidista on otettu lähikuvia.

Joskus kirjoituksistani saa ehkä vääränlaisen kuvan siitä, millaiset asiat ovat tärkeitä. Nämä ovat oikeasti tärkeitä asioita. Kaikki muut älylliset puheenaiheet ovat lopulta epäolennaisia. On toki vielä tärkeämpiäkin asioita, kuten perhe, mutta ne ovat yksityisasioita. Näistä voisi tehdä jonkinlaisen hierarkian. Poliittiset kysymykset veroasteista, maahanmuutosta jne. jäisivät sinne pohjalle. Ihmisinä tehtävämme on tavoitella jotain suurempaa ja korkeampaa, tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä maailmankaikkeudesta. Viimekädessä se koituu myös koko yhteiskunnan parhaaksi.

11 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Jos olisit suuntautunut tähtitieteeseen, niin ainoa mahdollinen työpaikka olisi voinut olla Vatikaanin observatoriossa ;)

Noin se käy.

Pistä vaan hakemuksia sisään. Luen joka päivä kymmenen Ave Mariaa niiden puolesta. Jos saat se todistaa, että Jumala on olemassa, jos et niin, se todistaa, että et usko :D

Tiedemies kirjoitti...

Jotain tuollaista.

Luulen, että sitä teidän jumalaa ei löydy isollakaan kiikarilla, vaikka kuinka tihrustaa.

Tähtitieteilijäksi ryhtyminen olisi ollut niin tavattoman paljon coolimpaa kuin joku hiton tietojenkäpistely. Mutta tästä voi syyttää sitten taas sitä TOP:in lisäosaa...

Utumies kirjoitti...


Kosmossssssssssssssssssss
.

IDA kirjoitti...

Utumiehelle ja Tiedemiehelle täytyy sanoa, että joka päivä omistan teille kaksi dekadia ruusukosta. En tiedä auttaako se mitään, mutta on se ainakin jotain. Oli se olemassa tai ei - itse tiedän, että on - niin yritetty on kuitenkin.

Tiedemies kirjoitti...

Kiitos,
kuten sanotaan "every little bit helps". :)

Tiedemies kirjoitti...

Utumies: Kiitos linkistä; kappaleen olin joskus kuullut, luulen, mutta videota en ollut nähnyt. Loistava.

Utumies kirjoitti...

On.

Kiitän ruusukoista. Tuota virtauslajin taikapistettä uupuukin, säilön sen manakristalliin.

Siis mentalismia harrastan itse. Liekö tuo isäntä jonkin sortin olevaisuusloitsija.

Tiedemies kirjoitti...

Jep jep, mana kelpaa aina, vaikka sitten väritön.

MariaK kirjoitti...

Tiedemies: Luulen, että sitä teidän jumalaa ei löydy isollakaan kiikarilla, vaikka kuinka tihrustaa.

Jos jumala olisi valo kuten sanassa sanotaan, eikö se selittäisi, miksi toiset näkevän sen kaikessa, mutta toiset eivät sitä löydä, vaikka kuinka etsisivät maailman ääristä ja avaruudesta asti.

Juho kirjoitti...

Kiitos Utumiehelle mainiosta linkistä. Sen takaa löytyi ilahduttavasti perspektiiviä (kuten tietysti löytyy myös Tiedemiehen jutuista).

Mikko Sandt kirjoitti...

Oma kiinnostukseni tähtitiedettä kohtaan on liikkunut pitkälti samoilla linjoilla. Ala-asteen alkuaikoina isäni liitti minut Ursaan, mikä tietenkin tarkoitti Tähdet & Avaruus -lehden lukemista. (Kahmein myös kaiken mahdollisen kirjastoautosta löytyneen dinosaurus-aiheisen kirjallisuuden, mutta dinosaurusfiksaatio taitaa olla hieman yleisempää pentujen keskuudessa.) Aikaisin muisto suhtautumisestani uskontoon on ensimmäiseltä luokalta, kun kysyin kaveriltani, joka oli jehovantodistaja, että miksi ihmeessä hän uskoo Jumalaan (mihin toinen kaverini heti huomautti, että "ei tollasia saa kysyä").

Nämä ovat oikeasti tärkeitä asioita. Kaikki muut älylliset puheenaiheet ovat lopulta epäolennaisia.

Juuri näin. Koin jonkinlaisen uudelleenheräämisen tähtitiedettä kohtaan vuoden 2002 tienoilla, kun hommasin vähillä kesätyörahoillani kunnon alkeistason kaukoputken. Tämän jälkeen minulle on ollut selvää, että kunhan "asetun aloilleni", hommaan kunnon kaukoputken seuranta- ja tähtikuvauslaitteistoineen. Pidän tätä jonkinlaisena vakiona tulevaisuuttani koskevissa skenaarioissa.