lauantai 25. syyskuuta 2010

Transhumanismi ja minä.

Transhumanismi on kattokäsite, jonka alle voidaan laskea oikeastaan kaikki sellaiset progressiiviset pyrkimykset, joilla pyritään poistamaan ihmisyyden asettamia biologisia rajoitteita. Monessa suhteessa transhumanismi on - ehkä täysin ymmärrettävästikin - leimautunut lähinnä kaikenlaisten äärimmäisten utopististen projektien ajamiseksi. Tällainen ajattelu herättää pelkoa, ja sinänsä melko ansiokkaita ajatuksia muuten tuottanut Francis Fukuyama esitti, että transhumanismi on äärimmäisen vaarallista jo ideatasolla. Fukuyaman argumentin yksi keihäänkärki on, että jos ihmisyyden asettamia rajoitteita voidaan rikkoa yksilötasolla, tämä moninkertaistaa jo olemassaolevia eroja ihmisten kyvykkyyden ja tuottavuuden välillä, eräänlaisen matteus-vaikutuksen kautta.

Fukyaman ajatus on tässä suhteessa oikeastaan melko läheistä sukua Blank Slaten karikatyyrille. Fukuyaman argumentti on, että liberaali yhteiskuntamalli - klassisessa mielessä ymmärrettynä, jotta emme sotke nyt anglososialismia tms. tähän mukaan - perustuu syvällisellä tasolla siihen, että on tietty ihmisyyden kattokäsite, jonka kautta kohtelemme kaikkia yhteiskuntamme jäseniä tasapuolisesti. Jos tällaista käsitettä ei voi soveltaa, eli jos jotkut ovat "enemmän kuin ihmisiä", koko yhteiskunnan oikeutusmekanismi katoaa. Tämä on tietenkin näennäisargumentti, mutta sen näennäisyys ei ole täysin ilmeinen.

Sen näennäisyys voidaan kuitenkin tuoda esiin siinä, että me jo nyt hyväksymme, että ihmiset käyvät silmäleikkauksissa parantaakseen näköään. Hyväksymme sen, ettei umpilisäkkeen tulehdukseen tarvitse kuolla, vaan umpilisäke voidaan poistaa kirurgisesti. Me hyväksymme, että vammautuneille ihmisille - esimerkiksi haavoittuneille sotilaille - voidaan asentaa tekoraajoja menetettyjen tilalle. Me hyväksymme - ainakin osa meistä hyväksyy - keinohedelmöityksen niille, joilla on ehkä syystä tai toisesta vaikeuksia saada lapsia. Hyväksymme sukupuolen korjaamisen leikkauksella.

Kiteyttäen, hyväksymme ruumiin abstraktiorajojen ja ihmisyyden asettamien rajoitusten rikkomisen sellaisella perusteella, että pyrimme palauttamaan yksilön toimintakyvyn johonkin normiin. Pysähtykäämme kuitenkin hetkeksi miettimään tätä periaatetta. Likinäköisyyden tiedetään olevan vahvassa yhteydessä lukemisen määrään siten, että paljon lukevat ovat usein likinäköisiä. Taipumus tähän on geneettinen, ja on tilastollisesti (joskaan kausaalinen suhde on vähintään hatara) yhteydessä korkeampaan älykkyyteen jne. (1) Sivuutan kysymyksen muun problematiikan, mutta jos ajattelemme näin, niin mitä muuta silmälasit ja silmäleikkaukset ovat, kuin pyrkimyksiä rikkoa ihmisyyteen liittyvä biologinen rajoite, joka "määrää", että oppineisuuden hinta on likinäköisyys?

Samanlainen tarkastelu voidaan tehdä - ja itseasiassa argumentti usein esitetäänkin julkisuudessa - sellaisten lääkkeiden kohdalla, jotka korjaavat jotakin sinänsä inhimillistä puutetta, joka haittaa (tai jonka koetaan haittaavan) normaalia elämää. Ääriesimerkkinä (ja paljolti aivan syystäkin kritisoituna sellaisena) ylivilkkaiden lasten lääkitseminen Ritalinilla ja vastaavilla lääkkeillä. Muina esimerkkeinä toiminevat (väitetty; en ota kantaa paikkansapitävyyteen) masennuksen ylidiagnosointi ja -lääkintä, tai vaikkapa amerikkalaisten opiskelijoiden parissa yleistynyt taipumus käyttää stimulantteja opintomenestyksensä parantamiseen.

Näissä erilaisissa "post-humaaneissa" esimerkeissä on nähtävissä selviä yhteyksiä, ja ei ole mitenkään provokatiivista sanoa, että ne ovat jonkinlaisella kaltevalla pinnalla. Suurin osa ihmisistä kuitenkin asettaa rajan johonkin; transhumanistiksi voitaneen karakterisoida niitä, jotka joko eivät aseta sitä lainkaan, tai asettavat sen kauas esimerkiksi nykyisestä lainsäädännöstä. Esimerkiksi useimpien oikeasti toimivien stimulanttien napsiminen opiskelumenestyksen parantamiseksi, on Suomessa peräti laitonta.

En itse ole varsinaisesti transhumanisti, koska suhtaudun luontaisesti ennakkoluuloisesti tällaisiin projekteihin, erityisesti silloin, kun ne tapahtuvat ns. tieteellisen kontekstin ulkopuolella, erilaisten puoskarien, helppoheikkien, hurmoshenkisten julistajien jne. ehdoilla. Sensijaan olen transhumanisti siinä merkityksessä, että mielestäni erilaisia keinoja rikkoa "ihmisyyden rajat" tulee tutkia huolella, eikä niihin tule suhtautua lähtökohtaisesti tabuina tai asioina, joita "ei saa" tutkia jostakin hämärästä eettisestä syystä.

Uusi tieto ja uudet teknologiat ovat aina herättäneet ihmisissä pelkoja. Tämä on tietysti täysin luonnollista, mutta luonnollisuus ei ole oikeutus sille, että näille peloille pitäisi antaa valta. Ihmiset ovat heikkoja, menevät suhteellisen herkästi rikki, ja ihmisillä on tavattoman paljon rajoituksia siinä, mihin he kykenevät. Jos näitä rajoja voidaan työntää tuonnemmas, on ainakin syytä selvittää tämän kustannukset. Asenne, joka torjuu tällaisen tiedon tavoittelun, on, paradoksaalista kyllä, epäinhimillinen, sillä ihmisyyteen kuuluu myös pyrkimys parempaan. Tällainen väittämä tulkitaan usein tarkoitushakuisesti pyrkimyksenä kohti jotakin tiettyä utopistista kapeaa tavoitetta, hinnalla millä hyvänsä, mutta kuten niin usein erilaisten jarrumiesten puheissa, se perustuu (täysin tahalliseen) väärinymmärrykseen.

(1) Älykkyyden ja likinäköisyyden yhteys voi selittyä täysin sillä, että älykkäämmät ihmiset tuppaavat lukemaan enemmän ja juuri lukeminen altistaa likinäköisyydelle.

14 kommenttia:

Panu kirjoitti...

Muistanpa täällä taannoin, että eräs kaveri hermostui silminnähden, kun otin puheeksi Nikolai Berdjajevin (kai se oli hän?) idean kristinuskosta transhumanismina. Berdjajevin idea oli jotakuinkin, että teknologian kehittyessä kristinuskon paratiisi voidaan toteuttaa transhumanistisin teknologioin, ja että Jumalan olemassaolosta riippumatta kristinusko voisi toimia transhumanistisen tulevaisuuden moraalisena ohjenuorana ja innoittajana. Berdjajevin aikana sanaa "transhumanisti" ei vielä tunnettu, mutta oletan, että hänen ideaansa olisi kuulunut vaikkapa munkkikuntia, jotka pelastavat menneisyyden ihmisiä kuoleman kielistä antaakseen heille uuden eksistenssin transhumanististen virtuaalitodellisuuksien - "taivaan" tai "paratiisin" asukkaina.

Panu kirjoitti...

Fukuyaman huoli lienee viime kädessä siinä, että transhumanistinen kyborgi on viime kädessä eri laji kuin vaniljaihminen ja että kyborgilla on olemuksellisesti erilaiset intressit kuin vaniljaihmisellä. Tämä johtaa sitten väistämättä tuhoamissotaan. Muistaakseni Ken MacLeod on kehitellyt ideaa jossain scifiromaanissaan.

Tiedemies kirjoitti...

Itse en pidä mitään spesifisiä utopioita kovin mielenkiintoisina, koska historian saatossa jokainen utopistinen projekti on aina osoittautunut joltain osin järjettömäksi. Ennemminkin "ihmisen osaa" voidaan parantaa pienin muutoksin vauhdilla, johon yhteiskunta kykenee sopeutumaan.

Jos teollinen vallankumous, vaikka se olikin hidas nykymittapuun mukaan, johti valtaviin yhteiskunnallisiin mullistuksiin. Fukuyaman pelko on siinä mielessä aiheellista, mutta mielestäni hänen kategorinen vastustuksensa on, paitsi väärä muuten, myös täysin irrelevantti.

Teknologian tuomaa muutosta ei ole oikeastaan koskaan onnistuttu pysäyttämään, joten ainoa mitä ihmiset voivat toivoa on miettiä miten sopeutua uusiin olosuhteisiin, ja vähentää haittoja.

Ajatus kristinuskosta tällaisen prosessin motivaattorina on vähän outo, koska ainakin nykyisin valtavirran kristittyjen ajatus on lähes diagonaalisesti vastakkainen transhumanismille. Liberaalimmat kristityt hyväksyvät - pitkin hampain - joitain nykypäivän "transhumaaneja" prosesseja, jos ne annetaan puhtaasti lääketieteellisin perusteluin, kuten vaikkapa lapsettomuuden hoito (tosin tietysti vain naimisissa oleville heteroille, mutta tämä on sivuseikka, koska vastustus ei ole universaalia eikä kategorista, vaikka katoliset vastustavatkin kaikkia lapsettomuushoitoja) Useimmat kristityt suhtautuvat esimerkiksi sukupuolenkorjauksiin negatiivisesti jne.

Tällä tavoittelen jotain sellaista, että kristityt kyllä enemmänkin jarruttavat mitään sellaista kehitystä kuin vauhdittavat sitä.

Kumitonttu kirjoitti...

Eihän sitä tulevaisuudesta tiedä muut kuin IPCC:n tutkijat, joten en ala arvailla niitä mahdollisuuksia, joita teknologia voi tarjota. Se on kuitenkin varmaa, jo nyt, että ihminen on niin monimutkainen kemiallinen eliö, että mitään helppoja, halpoja ja kestäviä tuollaiset apukeinot eivät koskaan tule olemaan. Jos kysyntää nimittäin riittää, hintakin on kova.

Eihän tuollaiset taittovirhekorjaukset kovin "moderneja" enää ole. Nykyisin tutkitaan jo näön palauttamista sokeaan silmään, ja siinä on jo onnistuttukin. Mielenkiintoinen sivuhuomio on, että silmälääkärit eivät itse ota taittovirheleikkauksia, mikä sekin kuvastaa hiukan asian eettisiä ulottuvuuksia.

Toinen merkittävä asia "transhumanismissa" on se, että nykyiset keinohedelmöitykset ovat tuottaneet arvaamattomia seurauksia. Jos luonnollista hedelmöittymistä ei tapahdu, soluissa on joku virhe. Kun tämä virhe ohitetaan pakottamalla munasolu hedelmöittymään, se ei tapahdu ilman seuraamuksia. Englannissa asuvilla pakistanilaisilla, joista siis 80% nai serkkunsa, on kolminkertainen riski saada vaikeasti vammainen lapsi. Tämä on myös "transhumanismin" keskeinen haaste, jota vielä ei edes tunneta koko syvyydessään.

Tiedemies kirjoitti...

Kumis, en ottanut noita näonpalautusleikkauksia ja implantteja, koska ne eivät kosketa useimpien elämää ainakaan tällä hetkellä, sensijaan suurella osalla kansasta on silmälasit.

Silmälääkäri sanoi, ettei ota taittovirhekorjausta, koska vanhalla iällä sitten vastaavasti likinäköinen pystyy lukemaan ilman lukulaseja, joten kun neljäkymmentä on ohitettu, ei leikkauksella voita oikeastaan mitään, tai hyvin vähän. Samasta syystä en itse ole korjauttanut näköäni (-2.5, tarkannäön alue on 40 sentin päässä, eli suunnilleen lukuetäisyydellä). Jos leikkauksella saataisiin lisäksi linssin elastisuus korjattua, niin asia olisi toinen.

Keinohedelmöityksiä tehdään usein (ei aina) luovutetuilla soluilla, jolloin luovuttaja on terve, eikä lapsi peri vanhemmilta sitä syytä, joka lapsettomuuden on aiheuttanut.

Hassua kyllä, tilastojen valossa, ainakin jos wikipediaan on uskomus, luovutetuilla siittiöillä aikaansaaduissa raskauksissa erilaiset ongelmat ovat merkittävästi harvinaisempia kuin ns. normimenetelmissä.

Utumies kirjoitti...

Hiukan kyllä tuo transrasva huolettaa.

Toisaalta aikuisen miehen kokoisessa simpanssissa on vain kaksi kiloa rasvaa siinä missä peruskokojampassa 14. Mikäs sen sanoo, ties vaikka nämä geenimuunnellut avaruusjalkaväen
kurhot
ovat silkkaa lihasta. Ja sydämiä sun muita tuplat. Ettei ensimmäisestä osumasta kaadu.

IDA kirjoitti...

Sensijaan olen transhumanisti siinä merkityksessä, että mielestäni erilaisia keinoja rikkoa "ihmisyyden rajat" tulee tutkia huolella, eikä niihin tule suhtautua lähtökohtaisesti tabuina tai asioina, joita "ei saa" tutkia jostakin hämärästä eettisestä syystä.

Minä ja tekolonkkani äänestetään tätä.

Asian tiimoilta ja muutenkin aika paljon lääkäreitä tavanneena olen oppinut luottamaan lääkäreihin näissä asioissa. Väittäisin, että he ovat ammattiryhmä, joilla ns. sivistyneistöstä on jalat parhaiten maan pinnalla ja jota kannattaisi enemmänkin konsultoida, kun lakeja säädetään.

Heillä on oikeasti kosketus huimiin visioihin, sekä karuun todellisuuteen.

Gc kirjoitti...

Todennäköisesti tälläiset transhumanismi jutut tulevat olemaan todellisuutta aikasintaan silloin, kun voidaan antaa jonkinlaista "älygeeniterapiaa". Itse olen pohtinut tätä hetkittäin ja oikeastaan kykyjen diversiteettiä pitäisi arvostaa nörttipiireissäkin nykyistä enemmän. Tietysti jotkut (lähinnä nuoret naiset) arvostavat juuri ryhmätyöskentely ja sosiaalisuus jne taitoja vähän liikaakiin. Tähän voisin lisätä vielä itse arvostamani strssinsitokyvyn. En haluaisia elää maailmassa jossa kaikki ovat asperger nörttejä. Kuitenkin todennäköisesti tälläisistä geeniterapioista hyötyvät eniten normaalit tai normalia himmeämmät toisin kuin Fukuyama ennustaa. Minäkin hyötyisin painonnostossa, jos minulla olisi Ison Arskan geenit, mutta Iso-Arska ei hyötyisi paljon muista kuin omista geeneistä.
Oma asiansa sitten on kuinka älykästä "wetware" voi olla. Olen kuullut väitteitä että ei tarvitsis olla paljon (en kuitenkaan tiedä kuinka paljon) ihmisen aivoja isommat suhteessa ihmisen kokoon niin aivojen lämmöntuotanto tulee jo liian suureksi. Wetwarehan ei kestä yli 42 celsiuksen lämpötiloja.

Panu kirjoitti...

Ajatus kristinuskosta tällaisen prosessin motivaattorina on vähän outo, koska ainakin nykyisin valtavirran kristittyjen ajatus on lähes diagonaalisesti vastakkainen transhumanismille.

Niinpä. Ennen vanhaan olikin sellainen käsite kuin kristitty filosofi. Nykyään kristityt filosofiat pakkaavat olemaan intellektuelleimmillaan ja fiksuimmillaankin jotain katolisen kirkon apologiaa. Berdjajevkin on lähinnä kuriositeetti, joka kiinnostaa ennen kaikkea venäjän ja Venäjän opiskelijoita.

Tiedemies kirjoitti...

GC, varmaan jossain villeimmissä visioissa ihminen voi halutessaan vaihtaa mielentilansa ryhmätyöhön kykenevästi asperger-nörtiksi.

IDA, olen jokseenkin samaa mieltä, lääkäreillä on yleensä melko tervejärkinen katsontakanta asioihin. Uutta ollaan valmiita kokeilemaan, jos mikään muu ei auta, tai jos evidenssi sitä puoltaa, mutta peruslähtökohta on, että ei rikota.

surreal kirjoitti...

Minä olen ateisti, mutta mielestäni fiksuimpien id-filosofien argumenteissa todennäköisyydestä on vahvoja rationaalisia perusteita. Heille esitetyt vastaväitteet ovat usein olleet todella heikkoja, sikäli kun niitä on vaivauduttu esittämään.

Samoin mm. Christopher Cherniakin ja Stuart Kauffmanin ja muiden "itseorganisoitumisesta" (termit voivat vaihdella) kirjoittaneiden ei-uskovaisten argumentit ovat mielestäni huomion arvoisia.

Maapallolla on evoluutiossa voinut käydä (uskon itse, että on käynyt) sarja lukemattomia äärettömän epätodennäköisiä sattumia (myös evoluution mittakaavan näkökulmasta) joiden tuloksena tietoinen, kvalitatiivinen, älyllinen elämä on kehittynyt. Kuten Cherniak perustelee (mm. aivojen piuhottumisesta) on tämä erottamattomasti yhteydessä universumin lainalaisuuksiin, joka tarjoaa "oikoreittejä" joiden satunnainen löytyminen hiemankin poikkeavilla lähtöarvoilla olisi ollut mahdotonta muutoin lähes identtisessä universumissa.

Toki koko universumi on universumina (ominaisuuksien määrittämä X) äärettömän epätodennäköinen, jotta edes lähtökohdat kehitykselle yhdellä planeetalla miljoonista tai miljardeista ovat olleet mahdollisia.

Lee Smolin on spekulatiivisesti laskenut, että yksi universumi 1/10^229 mahdollistaisi elämän synnyn. Sekin voi hyvin olla alakanttiin.

Elämään, perimmäisiin eksistentialistisiin kysymyksiin "miksi me olemme täällä?", "miksi on jotain sen sijaan, että ei olisi mitään?" jne. liittyy ihmismielelle hyvin vaikeasti hahmotettava mysteerisyys, joka ei redusoidu mekanistiseen kaavioon big bang -> maapallo -> evoluutio -> ihminen.

Mielestäni tämä on se, jota kehittyneemmät id-filosofit pyrkivät argumentoimaan, hakien sille tukea spekulatiivisista matemaattisista todennäköisyyksien arvioinneista (esimerkiksi vaikkapa erilaisten proteenien määrästä, prokaryoottisen ja eukaryoottisen elämän synnystä, silmän evoluutiosta, kvalioiden evoluutiosta jne.).

Vihamielinen ja vähättelevä suhtautuminen heidän argumentointiinsa on epä-älyllistä. Koska paljon siitä argumentoinnista on validia, vaikka sen perimmäinen motivaatio on Raamatussa.

En usko, että rationaalinen maailmankuva menettäisi mitään, vaikka näitä todennäköisyyksiä käsiteltäisiin yleisemminkin, so. myös valtavirtaisemman tieteen piirissä. Entä sitten, jos päädytään arvioihin, että ihmisen kaltaisen elämän syntymiseksi tarvittaisiin mahdollisesti miljardeittain oman universumimme kaltaisia ja me olemme täällä todennäköisesti ainut kehittynyt tietoinen elämänmuoto?

En näe, että tämä olisi minkäänlainen myönnytys kreationismille. Heidän argumentointinsahan ymmärrettiin jo antiikin aikaan ongelmalliseksi loputtomaksi kehäpäättelyksi kun älyttiin kysyä "entä kuka loi Jumalan?".

Ihmiselle käsittämättömään viittaava tiedollinen ymmärrys ei viittaa mihinkään persoonalliseen Jumalaan, saati sellaisen entiteetin oppirakennelmiin.

Koko keskustelua, sikäli kun sitä voitaisiin käydä rakentavasti asiatasolla, käydään jonkinlaisena älyttömänä kuilun yli huuteluna.

En näe mitään syytä, miksi sitä kuilua ei voisi ylittää, pyrkiä puhumaan täysin asiallisesti todennäköisyyksistä, myöntää mahdollinen äärimmäisen epätodennäköisten sattumien mahdollisuus ja, jos perusteita, ottaa tämä huomioon myös kuvassamme evoluutiosta/luonnonvalinnasta. Jos näistä spekulatiivisista todennäköisyyksistä mainittaisiin vaikkapa lukion evoluutiokurssin yhteydessä, niin ei se tekisi juuri kenestäkään kreationistia. Ne syyt ovat kyllä pääosin ihan toisaalla.

Mikään tästä ei edellytä uskonnollisuutta, vaan keskustelua voitaisiin rakentavammin käydä yli rajalinjojen tieteen ihanteiden hengessä.

Se voisi myös avartaa monen julistavan fakki-ateistin maailmankuvaa.

surreal kirjoitti...

Hups, meni väärään ikkunaan. No ei se mitään.

surreal kirjoitti...

Puhutaan sitten aiheestakin. Olen lukenut Fukuyaman kirjan, mielestäni hänen huolensa on aiheellinen, kuten on mm. Bill Joynkin.

Kurzweil-henkiset pseudotieteelliset hörhöt eivät niinkään ole kiinnostavia, koska ketään ei olla lataamassa kovalevylle, mutta konkreettisia eettisiä kysymyksiä liittyy mm. erilaisiin realistisiin BMI-sovellutuksiin sekä mm. kemialliseen ja geneettiseen mielen dopingiin ja designer-vauvoihin. Vuosikymmenten ja vuosisatojen myötä tämä kehitys lähestyisi tietoista olentoa, joka olisi biologisesti etääntynyt nykyihmisestä useiden "parannusten" (vauhditetun evoluution) ja erilaisten realististen BMI-sovellutusten myötä.

On selvää, että koko ihmiskunta ei pystyisi näitä mahdollisuuksia hyödyntämään (vain vähemmistö), joten kahtiajaon vaara olisi hyvin mahdollinen, ja todellisuus voisi muistuttaa jonkinlaista X-Men-utopiaa/dystopiaa (oletan, että blogia lukevat nörtit ovat nähneet elokuvan tai lukeneet sarjakuvaa).

Eli tunnut argumentoivan nyt itse jonkinlaisten kaltevan pinnan olkiukkoa (tai karikatyyria) vastaan. Koska olemme sallineet ritalinin, leikkaukset ja antibiootit niin miksi emme sallisi myös x, y tai z.

Tieteen tutkimussuuntia on menestyksellä pystytty estämään. Sekään ei toki tarkoita, että tämä kehitys pystyttäisiin tai, että se olisi toivottavaa, mutta silti fatalistinen argumentti ei ole argumentti esimerkiksi Fukuyaman näkemyksiä vastaan. Se on lähinnä a priori sen toteamista, että koska x, y tai z ei voida pidemmän päälle estää, ei asiasta tule muodostaa eettistä kysymystä. Näinhän ei tietenkään ole.

Tiedemies kirjoitti...

surreal: Minä en usko tuollaisen kahtiajaon olevan oikeasti kovin relevantti uhkakuva, koska yleensä tällaiset prosessi ovat parantaneet köyhimpien ja heikoimpien asemaa.

Ongelma on ennemmin nykypäivänä siinä, että köyhin väestönosa elää jonkinlaisessa malthusilaisessa maailmassa, jossa väkimäärä pyrkii asettumaan nälänhädän rajoille. 60-luvun "vihreä vallankumous" vain siirsi rajat, eikä populaatio vain ole vielä puskenut näitä rajoja vasten.

Transhumanismi on tietysti hörhöilyä, mutta se pelaa merkityksillä ja teknologioilla, jotka ovat osaksi jo todellisuutta, ja jotka tulevat koko ajan todemmiksi. En itsekään toki usko mihinkään Kurzweilin ja kumppanien uploading skenaarioihin, ne ovat täysin epäuskottavia, mutta esimerkiksi aistien augmentointi, keskittymiskyvyn tms. parantaminen ja niin pois päin, voivat olla todellisuutta jo piankin.

Jos transhumanismi-nimitystä olisi käytetty 1930-luvulla, siihen olisi laskettu mm. syntyvyyden säännöstely lääkkeillä tms, mikä on nykyään täysin arkipäivää. Tietyt (krhöm) taantumukselliset voimat ovat vastuussa siitä, ettei tällainen "nykypäivän transhumanismi" ole lyönyt itseään läpi globaalisti. Eli Fukuyama katsoo minusta näitä ongelmia takaperin; ne mekanismit, jotka "transhumanismia" vastustavat, ovat juurikin niitä, jotka aiheuttavat ne ongelmat, jos transhumanistien haaveilema teknologia yleistyy!!