keskiviikko 4. elokuuta 2010

Sylttytehdas.

Ilmeisesti Vihreiden Rastimolla on hieman lähtenyt mopo käsistä piraattijahdissaan. Ainakin jos Paalijärven karakterisointi on todenperäinen. En tarkalleenottaen ymmärrä, mistä Paalijärveä muka voitaisiin epäillä, jos ymmärsin sanailun oikein.

Käsittääkseni hän ei muuta tehnyt kuin esitti linkin, Rastimon kommentin ko. linkin näkemiseen, ja oman kommenttinsa perään. Jos ymmärsin oikein, kommentti siis oli vain lause, jossa todettiin tilanteen olevan vakava ja äänestämisen tarpeellista.

Tiedämme jo, että Vihreissä demokratian- ja sananvapaudenvastainen linja on voimistunut viimeaikoina - mikä on ydinvoimakysymyksen ohella merkittävin syy sille, etten ko. puolueelle enää ilmaise tukeani - mutta tämä menee jo naurettavuuksiin. Rastimon käytös on tyyppiesimerkki suomalaisen paremmintietämisen kulttuurista, joka on, ikävä kyllä, viimeisten vuosikymmenien aikana muodostunut lähinnä keski-ikäisten naisten yksinoikeudeksi.

Kuvio on usein samanlainen. Puhuja - tässä tapauksessa Rastimo - ottaa itselleen suuret elkeet ja puhetavan, jossa on "auktoriteetti", tätimäisesti asettuen muiden yläpuolelle. Vastapuoli - jos se sattuu koostumaan etupäässä miehistä - ikäänkuin verbaalisesti kastroidaan, kyseenalaistamalla näiden mieheys, esittämällä heidät säälittävinä, äitimäisen torumisen ja julkisen nolaamisen kohteina. Tämä on sinänsä nerokas provokaatio, että se todella saa usein aikaan (yleensä tarkoitettuja) reaktioita ylilyönteinä: kiroilua, haistattelua jne. Koska Rastimo elokuvaohjaajana tuntee draaman lait, en voi olla uskomatta, etteivät erilaiset anonyymien kommentoijien mauttomat reaktiot olisi olleet juurikin hänen tarkoituksensa. Juuri niitä hän kalasteli.

Huomatkaa, että tämä ylimielinen suhtautuminen on todellakin täysin harkittua, ja haistattelu ja asiaton kommentointi toivottu reaktio. Siihen ei Rastimon ollutkaan tarpeen reagoida minkään poliisitutkinnan tms. avulla, koska ne vain vahvistavat tätä ylimielisen paremmintietämisen rooliin kuuluvaa "auktoriteettia".

Sensijaan havahtuminen siihen, että auktoriteetti saattaa sittenkin alkaa lipsua, johtaa paniikkiin ja raivoon. Hysteriaan, jos sallitte. Se on myös osa draaman lakeja. Äidin rooli murenee, äitiys lakkaa toimimasta, kun vastapuoli ei enää raivoakaan, vaan paljastaa pelin. Silloin tarvitaan paikalle isä, siis poliisi, joka edustaa tässä jonkinlaista aikuista miestä. Ei mitään pehmoa perheenisää, vaan tiukan perinteistä sota-ajan isyyttä: remmi esiin ja selkäsauna.

Valitettavaa tässä näytelmässä on ensisijaisesti se, että Rastimo käy peliin, ja ehkä voittaa henkilökohtaisesti jotain, mutta suurin häviäjä tässä ovat oikeasti vakavastiotettavat naiset. Tämä täteily on kuin suoraan viktoriaanisen ajan stereotypia siitä, miten vakavastiotettavan politiikan käy, jos naisten annetaan osallistua sen tekemiseen: hysteriaa, kirkumista ja lopulta miesten täytyy hoitaa asiat kuntoon. Todellisessa maailmassa se ei mene näin. Minusta Rastimolla ovat menneet draama ja todellinen elämä sekaisin.

9 kommenttia:

Tomi kirjoitti...

Vihreät on feministiseksi julistautunut naisten puolue. Mahdoton äänestää edes puolueen miehiä. No, tulipa tuossa parikymmentä vuotta heitä äänestettyä.

Syyksi en tarvitse mitään ydinvoimia tai ilmaisunvapauden vastustamisia. Seksistinen vihanlietsonta riittää.

Siksi toiseksi, yhteiskunta-analyysi ei voi osua kohdalleen, jos se perustuu feministisiin järjettömyyksiin. Otetaan vaikka ympäristöä haaskaava teollisuus. Sehän on miesten vika, koska sen pyörittäjistä suurin osa on miehiä. Hetkinen, eikö vika pikemmin ole naisissa, jotka naisen eurollaan ihmeenomaisesti kuluttavat 80 prossaa kaikesta? No, ei tietenkään.

Järkevän analyysin sijaan Vihreässä langassa keskenkasvuiset feministit ihmettelevät, miksi vaikkapa Sika-Liisalla on vääriä mielipiteitä vaikka on nainen. Eihän niin pitäisi mennä teorian mukaan!

Teemu kirjoitti...

Selkeyden vuoksi ensialkuun että minustakin Rastimo on tässä asiassa idiootti. Muuten en voi sanoa tuntevani enkä ota kantaa.

Toiseksi:

Valitettavaa tässä näytelmässä on ensisijaisesti se, että Rastimo käy peliin, ja ehkä voittaa henkilökohtaisesti jotain, mutta suurin häviäjä tässä ovat oikeasti vakavastiotettavat naiset.

Minun liberalismiini ja miksei vaikka feminismiinkiin kyllä kuuluu että viiteryhmät eivät ole vastuussa yksittäisten jäsenien sanomisista tai tekemisistä. Miten vaikkapa suhtautumista Tarja Haloseen tulisi muutta johtuen Kaisa Rastimon käyttäytymisestä?


Kolmanneksi, IANAL, mutta olen aikoinaan ollut yhtenä vastaanottavana osapuolena kunnianloukkausjutussa, joka ei tosin koskaan mennyt oikeuteen ja on muutenkin pitkä ja surkuhupaisa juttu, mutta tuli tutustuttua silloin lainsäädäntöön. Juridisesti saattaa olla ihan oikeasti vaikea, en oikein usko että minä vain lainaisin on pätevä puolustus, tosin sen että lainaan henkilön omaa tekstiä pitäisi olla.

Kunnianloukkauslainsäädäntö on melkoinen matopurkki, enkä ihan aidosti tiedä mitä asialle pitäisi tehdä. Toisaalta netissä, varsinkin jos se rinnastettaan toimitettuun mediaan, seuraa helposti amerikkalaistyylistä litigointia, absurdeja tilanteita ja oikeusmurhia. Mutta toisaalta minun oikeustajuuni ei oikein mahdu sekään että yhtään mitään vastuuta missään tilanteessa sanomisista ei ole. Käytännössä varmaan jotenkin niin että tuomiokynnyksen pitäisi olla erittäin korkealla ja korkeammalla kuin esimerkiksi sanomalehdistössä.

Pointtina tuossa yllä että en näe sitä että poliisi tutkii asiaa minään virkavirheenä, poliisi valvoo olemassa olevia lakeja, ja sikäli kun niissä on vikaa se ei ole poliisin vika. Femakkopoliiseista höpöttäminen on lapsellista.

Teemu kirjoitti...

Ja tämä virke on niin holittomasti päin peetä että pakko korjata jälkikäteen:

Juridisesti asia saattaa olla ihan oikeasti vaikea, en oikein usko että minä vain lainasin on pätevä puolustus, tosin sen että lainaa loukatun henkilön omaa tekstiä pitäisi olla.

Tiedemies kirjoitti...

Juridisesti saattaa olla ihan oikeasti vaikea, en oikein usko että minä vain lainaisin on pätevä puolustus, tosin sen että lainaan henkilön omaa tekstiä pitäisi olla.

Laki on siinä mielessä sivuseikka, että jos laki mahdollistaa kunnianloukkaustuomion tilanteessa, jossa lainataan toisen omaa tekstiä ja kehotetaan ihmisiä ottamaan se huomioon äänestettäessä, lain hyväksikäyttäjä on todellinen nilviäinen. Tässä tapauksessa Rastimo on alittanut mielestäni kaikki hyvän käytöksen, asiallisen ja vakavastiotettavan poliittisen keskustelun ja hyvän maun standardit.

En vaadi kollektiivista vastuuta Vihreille, mutta Rastimo, Heli Järvinen, Vihreiden naisten tutkintapyynnöt, jne. Lista on jo niin pitkä, että minusta ei voida enää vedota yksittäistapauksiin.

En minä suhtaudu naisiin tämän takia lainkaan eri tavoin, enkä sellaista väittänytkään. Minusta on vain eriskummallista, että juuri Vihreiden joukossa näyttää naisilla lähteneen mopo käsistä aivan täysin. Olen pitkälti samaa mieltä Tomin kommentin kanssa, juuri vihreiden sisällähän naiset julistavat solidaarisuutta ja yhtenäisyyttä.

Sitä kakkua ei voi syödä ja säästää. Jos ollaan samaa porukkaa, niin ollaan sitä silloinkin, kun joku mokaa. Silloin se moka on kaikkien moka, jos yhdessä ei siihen puututa. Vihreiden sisällä kaikki naiset kompromettoituvat Rastimon, Järvisen ja erityisesti ViNan pööpöilyjen takia, koska eivät sanoudu irti näiden touhuista. Se on valitettavaa, koska jotkut eniten arvostamistani (nais)poliitikoista ovat vaikuttaneet vihreissä, Hautala etunenässä.

Solidaarisuus on ihan hyvä juttu, mutta kun se tarkoittaa sitä, että "omien" annetaan käyttäytyä aivan järkyttävän typerästi ilman paheksuntaa, siitä tulee taakka.

Teemu kirjoitti...

Siitä että tuollainen valitusten tehtailu on ääliömäistä olen täysin samaa mieltä.

Tarkoitin tuolla viiteryhmällä naispoliitikoita, en vihreitä tai ViNaa.

En tiedä tapauksesta yhtään mitään, eikä nyt suoraan sanoen hirveästi kiinnosta mitä joku espoolainen kaupunginvaltuutettu horisee asioista joihin hänellä ei ole mitään valtaa. Näemmä Rastimo ei asetettu ehdolle vaaleissa joka kertoo jotain.

Tiedemies kirjoitti...

No joo, ehkä omassa tekstissäni oli vähän liian leveä pensseli. Ajattelin tosiaan Vihreissä vaikuttavia naisia, jotka tuntuvat puhuvan mitä sylki suuhun tuo tavan takaa ja pööpöilevän pahemman kerran vähän joka välissä.

Minusta kertoo jotain, että kun Drake poltti kannabista, puolue sanoutui yksi toisensa jälkeen irti koko tuohusta ja tuomitsi miehen alimpaan helvettiin. En sinänsä mitään suurempaa kiinnostusta tai mielenkiintoa tötsytteleviin ehdokkaisiin tunne, mutta minun omissa kirjoissani esimerkiksi höpötupakan sauhuttelu contra sukupuolittunut vihapropaganda ja sananvapaus/ipr-änkyröinti ovat ihan eri luokan rötöksiä.

Teemu kirjoitti...

No joo, tosin minulle se Draken touhuista irtisanoutuminen aiheutti myötähäpeää. Ryhdikkäämpää olisi minusta ollut todeta että kyseessä on ehdokkaan yksityisasia, eikä niillä ole mitään tekemistä puolueen linjan kanssa.

Puolueen virallinen kanta, en edellenkään ole ainakaan tietoisesti minkään puolueen jäsen mutta epäilen että minut on saatettu listata kepulaiseksi :-), on puolueohjelma. Vihreiden ohjelma löytyy osoitteesta, http://www.vihreat.fi/poliittinenohjelma En minä sukupuolipuolelta sieltä mitään tuomittavaa pikagreppauksella löydä paikkakiintiöitä lukuunottamatta, IPR-puolesta voisi kyllä mutista sanan jos toisenkin mutta sekin on verrattaen hyvä.

Henk. koht. minulla on muuten mennyt vähän usko siihen että noihin IPR-asioihin voi ylipäänsä vaikuttaa poliittisesti, ne on käytännössä virkamiesvallan alla ei niinkään siksi että poliitikot on pahoja vaan siksi että hyvin harva poliitikko ylipäänsä ymmärtää niistä tarpeeksi. Tämän takia on järkevä kuten Lessig, edesmennyt Junger, ja usein Kemppinen argumentoida yksinkertaisesti että koodia ja nettikirjoittelua koskee samat säännöt kuin painettua sanaa, ne vapaudet sentään ymmärretään ja ne on jo saavutettu. Jungerilla oli muuten mainio huomio IPR:stä, yleensä kun johonkin vaikeaan aiheeseen tutustuu se paljastuukin yksinkertaiseksi kun ymmärrys kasvaa, IPR:n kanssa on päinvastoin.

Sananvapaudesta tämä kuukauden takainen Kemppinen oli muuten harvinaisen hyvä http://kemppinen.blogspot.com/2010/07/helsingin-sanomat-ja-sananvapaus.html

Panu kirjoitti...

Tämä täteily on kuin suoraan viktoriaanisen ajan stereotypia siitä, miten vakavastiotettavan politiikan käy, jos naisten annetaan osallistua sen tekemiseen: hysteriaa, kirkumista ja lopulta miesten täytyy hoitaa asiat kuntoon.

Naisten äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden harharetki on siis saavuttanut loppunsa, ja vallansiirto miehille on vain ajan kysymys. Hähähähhätihää!

Touko Apajalahti kirjoitti...

Kommentoitakoon tähän vielä näin jo pidemmän ajan päästä, että Rastimo sai näköjään tarpeekseen Vihreistä: "Rastimo sanoo olevansa turhautunut vihreiden politiikkaan, joka suosii hakkerointia, mutta ei puolusta tekijänoikeuksia."

Ja Vihreiden puoluesihteeri kommentoi: "Huokaisin helpotuksesta kuullessani uutisen. Hänen kanssaan piti vääntää ihan joka asiasta"

Kun täällä on tunnuttu välillä ajattelevan, että Rastimo olisi ollut jotenkin Vihreiden valtavirtaa.