perjantai 23. heinäkuuta 2010

L'hospital.

Vietin keskiviikon ja torstain välisen yön lastentautien osastolla vanhemman pojan kanssa. Vakavaa sairautta ei löytynyt, joten yhden yön seuranta ja tiputus riitti. Mystinen episodi alkoi korkealla kuumeella (korkein mitattu lämpö oli 39.9) ja päänsäryllä, jota seurasi sekavuus, kova vatsakipu ja muutaman tunnin kuluttua oksentaminen. Sekavuus meni ohi, kun kuume hieman laski, joten se saattoi olla puhtaasti kuumeen tuotos. Koska oli kohtuullisen kuuma päivä, poika oli kuumeinen ja oksentanut, eikä vatsakivun vuoksi tahtonut juoda, päädyttiin antamaan nestettä suoneen. Aamulla poika söi, ja kuume oli tiessään. Myös nuorempi sai korkean kuumeen, mutta ilman muita oireita, heti seuraavana päivänä, mutta se laski parissa tunnissa. En ihan heti keksi, mikä voisi olla syynä.

Toisena asiana, pohdinta siitä, milloin tutkijoiden pitäisi julkaista kaikki data, on vähän outoa. Siis, data on sen keränneen tutkijan takana, kunnes se julkistetaan. Periaatteessa julkaisukanava ja julkaisupolitiikka määrittävät sen, paljonko dataa pitää julkistaa. Ennen tutkimusten julkaisemista, datan keränneellä ei voi olla mitään suoranaista velvollisuutta julkistaa dataa. Datan pimittäminen voi olla pikkumaista, mutta toisaalta sen kerääminen on kallista ja jos tavoitteena on julkaisu, on vain ymmärrettävää, että datan haluaa ensin tutkia rauhassa. En oikeastaan ymmärrä, miten tästä voi olla erimielisyyttä.

Toisaalta, asia on kyllä mielenkiintoinen kannusteita ajatellen, koska datan kerääminen ja analysoiminen ovat monilta osin toisistaan riippumattomia. Tulosten kannalta voi olla hyväkin, että ne tehdään erikseen. Siksi on jotenkin typerää, että tiedeyhteisö tuntuu arvostavan vain lopulta julkaistuja papereita, ei datankeruuta. Jälkimmäinen on kuitenkin täysin välttämätön osa tutkimusta. Ja kun data on kerran kerätty, sen käyttäminen ei tuota kerääjälle kustannuksia, ellei sellaiseksi lasketa sitä, että kerääjä joutuu kilpailemaan julkaisemisessa.

Tämä kannustinongelma pitäisi ehdottomasti poistaa, ja alkaa lopultakin arvostaa pelkkää datan julkaisua. Siksi ehdotankin, että perustetaan raa'an datan julkaisemiseen omia vertaisarvioituja kanavia. Keruumenetelmät arvioidaan, ja linkit datapaketteihin julkaistaan. Näiden impactia tms. voidaan arvioida ihan samaan tapaan kuin muitakin. Lisäksi paketteja pitää voida täydentää, niistä voidaan luoda verkosto, jossa toisistaan riippumattomasti kerättyjä datapaketteja voi käyttää yhdessä. Meta-analyysien sijaan voitaisiin tällöin käydä suoraan dataan kiinni, joten ne taipuisivat paljon luotettavammin tilastollisen analyysin alla.

5 kommenttia:

Gc kirjoitti...

Olisikohan kyse tästä?:
Aamulehdestä

Tiedemies kirjoitti...

Joo, sitä epäilin, mutta niskajäykkyyttä ei ollut. Tavattoman korkea kuumekaan ei oikein istu kuvaan, päänsärky sensijaan kyllä sopii. Vein pojan päivystykseen juurikin sekavuuden takia, koska aivokalvontulehdusta pelkäsin.

Koska pelkäsin, että episodi olisi aiheuttanut vahinkoa, ratkottiin eilen yhtälöitä ja tavattiin englanninkielisiä sanoja, mutta kumpikin sujui hyvin, joten ainakaan mitään laaja-alaista aivovauriota ei tullut.

Gc kirjoitti...

No, ei tuo viruspohjainen tauti aiheuta aivovauriota aika lailla satavarmasti, sitä on minusta turha pelätä.

Otso kirjoitti...

Tuo datan vertaisarvioitu julkaisuidea alkoi viehättää. Jos pari suurta lehteä (sanotaan Science ja Nature) vaatisivat, että artikkeleissa saa perustaa tutkimusta vain vertaisarvioituun julkaistuun dataan, niin julkaisuun olisi heti vahvat intressit + niiden data-artikkelien impact factorit hyppäisivät korkeiksi.

Tietysti lehtien pitäisi samalla perustaa omat data-julkaisukanavat jotta olisi missä julkaista, mutta se nyt ei olisi ongelma.

Tiedemies kirjoitti...

Otso, jotain tuollaista. Datan laatuun kiinnitetään muutenkin mielestäni liian vähän huomiota. Datankeruussa on lisäksi paljon metodologista kehittämisen monella alalla. Ja kuten sanot, niiden impactit olisivat ihan eri luokkaa; jos joku epäilisi tällaisessa yhteydessä jonkun tahon tutkimuksia, niin a) datan ollessa julkinen, jokainen voisi tehdä omat tarkastuksensa ja b) esimerkiksi ilmastonmuutoskysymyksessä ongelmalliseksi nousseita metodeja (vuosirengastutkimukset jne) voisi sitten kritisoida erikseen.

On jotenkin surullista, että kysymyksestä on tullut tutkijoiden ja änkyröiden väännön välikappale, kun nyt jos asiaa lähdetään muokkaamaan toiseen suuntaan, nämä rettelöitsijät ikäänkuin voittavat. Toisaalta, tieteen itsekorjaavuuden parantamisen pitäisi olla kaikenlaisten poliittisten kysymysten yläpuolella.