sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Pallo on pyöreä.

En ole koskaan erityisemmin perustanut urheilusta, enkä etenkään joukkueurheilusta, mutta yksi heikkous minulla on: jalkapallon MM-kisat. Olen katsonut näitä pelejä aina vuodesta 1982 asti, joskin niistä muistan vain vähän. Ensimmäiset todella seuraamani kisat olivat vuoden 1986 Mexicon kisat - Ne "Maradonan" kisat, jos niin haluatte. Niin monen pelaajan nimi ja habitus syöpyi hauraaseen mieleeni. Saunan jälkeen kesämökin tuvassa paistettiin makkaraa ja katsottiin mustavalkotelevisiosta illan matsia. Kannustin Ranskaa, tosin en muista miksi.

Katsoin jonkun matkaa Argentiinan peliä eilen. Maradona - nyt valmentajana - oli jotenkin edelleen huomion keskipisteenä. Selostaja heitti kaksi piikkiä "jumalan kädestä", kun tämä otti sivurajan ylittäneen pallon kiinni. Näissä kisoissa päätin hurrata Uruguayta, naapurin pojan innoittamana. Uruguaylla on muuten eniten maailmanmestaruuksia per capita, eikä ennätystä riko todennäköisesti mikään maa minun elinaikanani.

9 kommenttia:

Juho kirjoitti...

Pallo on soikea.
Itse olen jostain syystä viehättynyt jenkkifutiksesta. Siinä on jotain spartalaista, kun miehet rakentavat itsestään runnomisen kestäviä möhkäleitä. Tietysti pelin varsinainen kiinnostus löytyy temposta ja taktiikoista.

Tiedemies kirjoitti...

Jenkkifutiksessa on jotain sellaista raakalaismaisuutta, jota en oikein osaa arvostaa. Oikea futis on sentään herrasmiesten laji. Ainakin melkein.

Markku kirjoitti...

Jalkapallo on englantilaisten herrasmiesten peli. Teloja ojentaa telotulle kätensä ja nostaa tämän nurmelta ylös. Jääkiekon taas ovat kehittäneet kanadalaiset juntit, jotka hakkaavat toisiaan metrisillä haloilla eivätkä anteeksi pyytele.

tommi kirjoitti...

Jalkapallo on briteissä työväenluokan peli. Herrasmiehet pelaavat rugbyä sateessa ilman kummempia suojia ja palaavat pelistä ravassa ja mustelmilla.

Tiedemies kirjoitti...

Jenkkifutiksessa pelaajilla on ihme haarniskat ja kypärät, ja pelissä murjominen ja runnominen on jotenkin itsetarkoituksellista.

Rugbyssa sentään mennään ilman panssareita.

Juha Kettunen kirjoitti...

En muista vuosilukuja, mutta pienenä minäkin katsoin jalkapallon MM-kisoja televisiosta. Euroopassa, Etelä-Amerikassa ja jopa Afrikassa laji on niin suosittu, että MM-kisoissa on aina lyhyesti sanottuna jotain Suurta.

Itse kannatin Hollantia täsmälleen siksi, että heillä oli kaikkein siisteimmän väriset peliasut. Mieltymykseni oranssiin on säilynyt aikuisiälle; esim. huonekaluni ovat kaikki kirsikkaa, okraa tai oranssia.

Vieläkö Hollannilla on oranssit peliasut? Milloin heidän pelejään tulee televisiosta?

H-baari kirjoitti...

Jenkkifutiksessa on vähemmän tappeluita ja väkivaltaisuutta kuin jääkiekossa.

Juho kirjoitti...

Oikea futis on sentään herrasmiesten laji. Ainakin melkein.

Riippuu kai siitä, mitä kutsuu herrasmiesmäisyydeksi. En ole paljoa jalkapalloa seurannut, mutta kun muinoin katsoin muutaman pelin, niin se jatkuva näytteleminen alkoi ns. vituttaa.

Myös pelin tempo on liian hidas minun makuuni. Tai siis tapahtuuhan siinä koko ajan, mutta jotenkin vaan en osaa arvostaa sitä keskikentän pallottelua. Ehkä syvempi lajiin tutustuminen muuttaisi asiaa.

Mitä tulee runnomiseen jenkkifutiksessa, niin se ei tietenkään ole itsetarkoituksellista. Tarkoituksenahan ei ole rikkoa vastapelaajaa, vaan muuttaa hänen liikerataansa "suotuisammaksi". :)

Sääntöjä on muutettu viime aikoina terveempään suuntaan ja suojia paranneltu, mutta vammoja tulee toki edelleen paljon verrattuna muihin vastaaviin lajeihin.

Viimeisten 80 vuoden aikana on USA:ssa pelatuissa virallisissa peleissä kuollut 1700 pelaajaa. Luku kuulostaa suurelta, mutta pitää muistaa, että siinä on mukana myös college- ja high-school-pelit ja jenkeissä peliä pelataan suunnilleen joka kylässä. Mutta joo, jotain spartalaista siinä siis on.

GM kirjoitti...

Vuodesta 1986 alkaen olen katsonut niin monet MM-ottelut kuin mahdollista, ja aina olen kannustanut Brasiliaa. Tuona aikana he ovat voittaneet kaksi mestaruutta ja tulleet neljästi epäoikeudenmukaisesti karsituksi, etenkin -90 tappio umpisurkealle Argentiinalle hatuttaa hautaan saakka, ja suuresti vihaamani Ranska on tiputtanut brassit jo kolmesti.
Fudis vain on kiva laji seurata, kuten lätkäkin MM/Olympia tasolla. Saan kiksejä hyvistä 0-0 peleistäkin jos tiimeillä vain on yritystä tai jos peli perustuu toisen joukkuueen äärimmäiseen puolustukseen vs. äärimmäinen hyökkäys. Silloin kun kaksi kurinalaista joukkuetta pelaa vastakkaiin, on upeaa nähdä miten pelaajat ovat lähes kuin kuminauhoilla kiinni toisissaan: Kun yksi liikkuu niin kaikki liikkuvat taktiikan mukaisesti.

Tästä voisin jatkaa pidempääkin, mutta mieluiten oluttuopposen ja television ääressä.