perjantai 21. toukokuuta 2010

Korkeampi tietoisuus


Vaikka bayesilainen todennäköisyyksien tulkinta on vaikuttanut epistemologisiin käsityksiini, en myönnä olevani puhdasverinen bayesilainen, vaan ennemminkin frekventisti, vaikka kavahdankin tällaisia suoraviivaisia luokitteluja. En kuitenkaan aio kirjoittaa nyt tästä, vaan tällainen karakterisointi saa toimia enemmänkin prologina varsinaiselle asialleni.

Yksi teema, jota käsittelen yleensä vain implisiittisesti, on ihmisen osa. Taloustiede, evoluutiopsykologia, tai mikä tahansa muu jäykänoloinen teoria luotaa tätä kummallista käsitepakettia aina jostakin hyvin kapeasta näkökulmasta. Koska käsittelynäkökulma on yleensä melko formaali, voisi sanoa jopa episteomologisesti konservatiivinen, tätä on tulkittu jotenkin niin, että ihmisenä olemisen ja ihmisyyden ns. pehmeämmät puolet ovat minulle jotekin vieraita tai että suhtaudun niihin vihamielisesti. Esimerkiksi on esitetty tulkinta, jonka mukaan väheksyisin ihmisten intuituitiota. Tämä tulkinta on ymmärrettävä, mutta valitettavan väärä; intuitio on keskeinen ihmisen osassa.

Intuition ongelma ei ole siinä, että se olisi virheellistä, huonoa tai käyttökelvotonta. Intuitio on usein sangen hyödyllinen väline erilaisissa yhteyksissä. Sen jäämiseen taka-alalle ja pois tarkastelun - tai oikeammin, pois selityksen - keskiöstä, on syynä se, että intuitio lakkaa olemasta intuitiota, jos se otetaan osaksi esitystä. Määritelmän nojalla intuitio on nimittäin sellaista "tietoa" (tieto voidaan ajatella tässä yhteydessä toimintaa ohjaavina ajatuskoneina), jota ei ole eksplisiittisesti esitetty. Jos intuition jokin sisältö esitetään jonkin formaalin teorian puitteissa, tämä ajatuskone tulee näkyviin ja lakkaa olemasta intuitiota.

Mystiikka voidaan tässä yhteydessä ymmärtää käsityksenä, jonka mukaan eksplisiittisen tiedon ja intuition välillä on aina pysyvä ja ylittämätön kuilu. Itse en ole mystikko, mutten myöskään ajattele, että intuitio on jotain huonompaa tai vähempiarvoista kuin eksplisiittisesti esitetty tieto, mutta se on vähemmän jalostettua samaan tapaan kuin puunrungot ovat vähemmän jalostettuja kuin paperi. Intuitiosta voidaan jalostaa ekpslisiittisen tiedon sijaan paljon muutakin, esimerkiksi erilaisia motorisia taitoja, mutta myös mystisiä kokemuksia.

Mystisellä kokemuksella tarkoitan tilaa, johon liittyy voimakas oivaltamisen tai tietämisen tunne, ja usein myös jonkinlainen euforinen tai transsinomainen tila. Tietoisuus toimii usein tällaisessa tilassa eri tavalla kuin formalisointia tehdessä. Matemaattisia struktuureja tai esimerkiksi erilaisia pelejä pohtiessani pyrin siirtymään sulavasti mystisen kokemuksen tilan ja eräänlaisen hyperformaalin keskittyneisyyden välillä. Tätä voi ajatella intuitio"lihaksen" harjoittamisena. Esimerkiksi erittäin vaikeiden, mutta sinänsä melko mekaanisten laskujen tekeminen, tai jonkin pelin tilanteiden läpikäyminen mielessä, vahvistaa intuitiota asiasta. Puhumattakaan siitä, että se tekee esimerkiksi erilaisten pelien pelaamisesta (mutta myös tutkimuksen tekemisestä) tavattoman nautinnollista.

En tiedä, ovatko neurotieteilijät tutkineet tätä, mutta esitän hypoteesin. Kun tutkija, ammattimainen shakin tms. pelin pelaaja tai jokin vastaava formaaleja systeemejä, jotka ovat liian laajoja kerralla tietoisesti hallittavaksi, paljon käsittelevä henkilö pohtii asiaan liittyvää ongelmaa, aivoissa aktivoituvat samantapaiset palkitsemismekanismit kuin esimerkiksi kuntosaliharjoittelussa.

12 kommenttia:

Utumies kirjoitti...

Testaan usein intuitiota. Kotiin pitää tulla kolmen oven kautta, kerrostalon portin, alaoven ja kotioven. Ensimmäiseen ja viimeiseen sopii sama avain, keskimmäiseen toinen. Sinällään avaimet ovat lähes identtisiä. Valikoin summautikassa avaimen joka ovella ja pyrin näppituntumalta päättämään, on ko se oikea. Tunnetutka osuu oikeaan noin puolessa tapauksista.

Ihmistenvälisessä kanssakäynnissä tämä piilotajunnan läpi siilautuvan jäsentymättömän informaatiovirran kokonaisvaltainen erittely toimii paremmin. Yleensä tuntosarvien antama mutu osuu oikeaan. Jos olisin hiukan erilainen luonteeltani, tätä sensibiliteettiä voisi kääyttää varmaankin manipulointiin.

Intuitiivinen päättely pelitilanteissa on ihan hauska juttu, mutta itselläni sen tuoma nautinto kait tulee enemmänkin esille hassuttelussa. On mukava tuottaa päättömiä assosiaatioketjuja, kana.

On ihan totta mitä sanot - että intuition mystifiointi on ihan höpöä. Mutta hei, mistä kukakin nyt sitten kiksinsä saa. Itselläni mystiikka kait tarkoittaa lähinnä tuntematonta ja jäsentymätöntä, jäsentelyn puutteen ja epävarmuuden positiivista tilaa. Mystiikka on ikään kuin sitä, että päävärkki saa levätä. Miellyttävää merkityksen ambivalenssia, monimielisyyttä. Tositilanteessa
kannattaa kuitenkin skarpata, ettei mene henkinen pelti ruttuun.

Kvak.

Tiedemies kirjoitti...

Tuuks pelaan ensi lauantaina?

Utumies kirjoitti...

Vastaan diskreetisti sähköpostitse. Mitä intuitiosi sanoo?

Tiedemies kirjoitti...

Intuitioni oli kylmä, mutta bayesilainen päättely kertoi oikean vastauksen.

Utumies kirjoitti...

Awesomeness! Sä olet niin Spock!

Tiedemies kirjoitti...

Määään...

Utumies kirjoitti...

Älä ala mulle tai tää rupee keskittyyn! Sitä paitsi mun isällä on paremmat loitsulistat kuin sun isällä!

Otso kirjoitti...

...en myöskään ajattele, että intuitio on jotain huonompaa tai vähempiarvoista kuin eksplisiittisesti esitetty tieto, mutta se on vähemmän jalostettua samaan tapaan kuin puunrungot ovat vähemmän jalostettuja kuin paperi.

Ajatus, että intuitio on vähemmän jalostettua, sisältää implisiittisesti oletuksen, että sitä tulisi jalostaa milloin mahdollista. Aivan samaan tapaan kuin jokainen paperi-insinööri uskoo ainakin intuitiivisesti, että puunrungoista on syytä tehdä paperia.

Tässä mielessä oikeastaan sanot nimenomaan, että intuitio on vähempiarvoista, koska mitä jalostaminen on jos ei arvon nostamista?

Eipä silti, kuvailusi on hyvä, ja noin itsekin näen asian. Vaikka eksplisiittinen tieto on jalostetumpaa ja "parempaa", intuitiolla on tärkeä osa, koska
1) On asioita, joista emme voi saada eksplisiittistä tietoatunnetuin menetelmin, mutta iontuitiolla saamme käyttökelpoista tietoa. Vaikkapa toisten ihmisten ajatukset tai tuleva käytös.
2) Cost of information. Tiedon jalostaminen vaatii työtä ja aikaa, s.o. maksaa, ja siitä saatu lisähyöty ei usein vastaa kustannuksia. Intuitio on nopeaa ja halpaa.

Esimerkiksi erittäin vaikeiden, mutta sinänsä melko mekaanisten laskujen tekeminen, tai jonkin pelin tilanteiden läpikäyminen mielessä, vahvistaa intuitiota asiasta. Puhumattakaan siitä, että se tekee esimerkiksi erilaisten pelien pelaamisesta (mutta myös tutkimuksen tekemisestä) tavattoman nautinnollista.

Itse olen tavannut kuvata tätä mystisluonteista kokemusta ymmärtämiseksi. Intuitioni sanoo, että se on keskeisellä sijalla minkään asioiden onnistumisessa. Projekteissa pitää jonkun ymmärtää mitä ollaan tekemässä, muutoin ne tuskin onnistuvat kovin hyvin.

Tiedemies kirjoitti...

Ajatus, että intuitio on vähemmän jalostettua, sisältää implisiittisesti oletuksen, että sitä tulisi jalostaa milloin mahdollista. Aivan samaan tapaan kuin jokainen paperi-insinööri uskoo ainakin intuitiivisesti, että puunrungoista on syytä tehdä paperia.

Ei minun mielestäni. Meillä on paljon syitä olla jalostamatta intuitiota, ja mielestäni esittelin muutaman tässä tekstissä. Yksi on, että intuition käyttäminen on nautinnollista, koska se on eriytymättömämpää ja aktivoi erilaisia palkitsemismekanismeja aivoissa.

Puuanalogia on huono sikäli, että kun puusta tehdään tulitikkuja tai paperia, se lakkaa olemasta puu. Intuitio ei kuole siitä, että sitä jalostetaan, vaan se pikemminkin kasvaa. Tämä johtuu siitä, että intuitio on - tässä yhteydessä - se osa tietoa tai ymmärrystä, jota emme osaa (vielä) eksplisiittisesti esittää. Kun se esitetään eksplisiittisesti, rajat vain siirtyvät kauemmaksi ja se mistä emme ennen ymmärtäneet mitään, muuttuu intuitioksi.

Ihmisillä on tosin usein heikko kyky abstrahointiin, mikä tarkoittaa sitä, että kun intuitio tehdään eksplisiittisesti, aletaan usein uskoa, että yksi esitystapa on "totuus". Tämä tavallaan tappaa intuition, jos sitä ei osaa varoa. Olen syystä, jota en täysin ymmärrä, tavannut tätä hyvin paljon esimerkiksi lääkäreillä tms.

Kyky esittää periaatteessa sama intuitio usealla eri tavalla synnyttää lisää ymmärrystä abstraktiosta. Tavallaan korkein intuition jalostusaste ei olekaan suinkaan mikään yksittäinen tapa esittää se, vaan abstraktio, joka voidaan lopulta eksplikoida mielivaltaisen monella tavalla.

Tämä kommentti alkaa olla jo liian hurmoksellinen.

Mikko kirjoitti...

Ihmisillä on tosin usein heikko kyky abstrahointiin, mikä tarkoittaa sitä, että kun intuitio tehdään eksplisiittisesti, aletaan usein uskoa, että yksi esitystapa on "totuus".

Tuo abstraktioon rakastuminen tuntuu olevan myös riviarkkitehtien helmasynti. Kun sitten projektissa on kaksi arkkitehtia, joilla on eri näkemys oikeasta abstraktiosta, ollaan varsinaisessa pattitilanteessa.

Mutta sanoisin, ettei intuitiota voi "tehdä eksplisiittisesti", se vain tapahtuu. Ongelma taitaa taas olla se, ettei ymmärrä että kyse on vain siitä miten intuitiossa aiemmin opitut asiat loksahtavat jotenkin kohdalleen, ei mistään totuudesta.

Tiedemies kirjoitti...

Tarkoitan eksplisiittiseksi tekemisellä jotain kommunikaation soveltuvan formulloinnin tekemistä. Esimerkiksi formalisointia. Softapuolella voidaan ajatella, että koodaaja joutuu aina tietyssä mielessä tekemään intuitiostaan eksplisiittisen, koska hänen on pakko kertoa koneelle, mitä pitää tehdä.

Mikko kirjoitti...

Ongelma oli siis kirjoitusvirheessä, tarkoitit sanoa "tehdä ekspliittiseksi".