lauantai 15. toukokuuta 2010

Kirjo.


Aloitin Valtaojan kolmannen kirjan, joka ensimmäisen kolmanneksen perusteella on trilogian heikoin. Valtaojalla on omintakeinen ja hieman epäsovinnainen tyyli, hersyvä, kuten joku sanoi. Minua suoraan sanoen tekstin lievä koprolalia hieman häiritsee. Mutta ehkä tämä rosoisuus tekee tekstistä sitä mitä se on; kuka minä olen kritisoimaan? No, yhdestä kardinaalimunauksesta voin huomauttaa, ja tästä täytyisi antaa keppiä kustannustoimittajalle: "Cogito, ergo sum" ei ollut Pascalin lanseeraama fraasi, vaan Descartesin.

Rosoisuudesta huolimatta Valtaojan sanoma - jos sitä sellaiseksi voi nimittää - on ennenkaikkea inspiroiva. Hän ei ota kantaa asioihin, joista ei voi sanoa mitään, mutta ei kuitenkaan tee taaskaan mitään diibadaaba-kompromisseja esimerkiksi tietoisuuskysymyksissä. Voin kommentoida enemmän vasta luettuani sen kokonaan. Mutta kokonaisuutena kaksi ensimmäistä kirjaa - ja toivottavasti myös tämä - tuovat etualalle jotain, mitä voisi nimittää tieteelliseksi maailmankuvaksi. En puhu tästä nyt kontrastina esimerkiksi uskonnoille tms., vaan kontrastina sille, että maailmankuvan rakennuspalikat ovat ideologiat, ennakkoluulot, ja epämääräiset fiilikset. Jos kontrastia uskonnolliselle ajattelulle pitää hakea, niin tämän kuvan diagrammi esittää olennaisen.

Maailmankaikkeudessa - ja jo omalla takapihallani - on niin paljon nähtävää, koettavaa, ja tutkittavaa, että yhden ihmisen elinikä ei riitä edes havaintoaineiston luetteloimiseen saati datan analysoimiseen ja teorianmuodostukseen. Tiede ei prosessina koskaan valmistu. Tämä saa jotkut ihmiset ajattelemaan, että on pakko olla jokin oikotie tms. Voin vain pudistaa päätäni pahoillani ja jatkaa omia juttujani.

7 kommenttia:

Matti kirjoitti...

Niiniluodon Ilkka, joka kirjoittaa filosofiksi hyviä kirjoja, erottelee hyödyllisesti maailmankuvan ja katsomuksen. Kuva pitää sisällään tiedollisen aineksen, ja voi siten olla tieteellinen. Katsomus pitää sisällään arvottavaa tavaraa, eikä voi siksi olla tieteellinen (ainoastaan yhteensopiva tunnettujen tosiasioiden kanssa). On eräs ideologian muoto sotkea oma maailmankatsomuksensa siihen mitä tiede kertoo. Mielestäni tällainen erottelu on aika hyvä, mutta nämä julkkisfyysikot eivät aina julkisuudessa eroa osaa tehdä, vaan omat arvottavat kannat paukutetaan "fysiikan auktoriteetilla". Tosin Enqvist näyttää tässä suhteessa käyneen tarkemmaksi.

IDA kirjoitti...

Tuo kaavio on kyllä luvalla sanoen niin lapsellinen, että se antaa tieteellisestä maailmankuvasta lähinnä sellaisen kuvan, että tieteellisen maailmankuvan omaavat ihmiset ovat onnistuneet luomaan ilokseen lähinnä mukahassun spagettihirviön ja muuten alati istuvat totisina kammioissaan pohtimassa maailmankuvaa.

Se ei tietenkään ole totta, mutta silti aina jaksaa ihmetyttää miten älykkäät ihmiset pystyvät moiseen.

Musta voisi - vastaavasti, koska toiset aloitti - tehdä jaon raa'asti niinkin, että uskovaiset kykenevät helposti ymmärtämään tieteen ja harjoittamaan sitä, mutta tieteellisen maailmankuvan omaavat eivät kykene ymmärtämään uskontoa ja harjoittamaan sitä.

Kumitonttu kirjoitti...

tieteellisen maailmankuvan omaavat eivät kykene ymmärtämään uskontoa ja harjoittamaan sitä

Tuo on hauska!

Juho kirjoitti...

IDA sanoi:
uskovaiset kykenevät helposti ymmärtämään tieteen ja harjoittamaan sitä

Ilman muuta, kunhan uskovainen vaan muistaa (maailmankatsomuksellisen vaaran uhatessa) omasta kaaviostaan kohdan "ignore contradicting evidence". Ainahan tieteellisillä havainnoilla voi leikkiä ajatusleikkejä ilman, että antaisi niille sen kummempaa todistusarvoa omassa ajattelussaan.

Panu kirjoitti...

tieteellisen maailmankuvan omaavat eivät kykene ymmärtämään uskontoa ja harjoittamaan sitä

Taas kerran pitää muistuttaa Berdjajevin scifivisiosta: siinä uskonnon koko pointtina oli se, että kristillistä pelastustarinaa kerrotaan eteenpäin hamaan singulariteettiin asti, jonka saavuttamisen jälkeen tekniikan ansiosta kaikkivoipa ihmiskunta keskittyy pelastamaan kaikki ennen singulariteettia eläneet sukupolvet teknisin keinoin simuloituun autuaiden taivaaseen. (Berdjajev ei toki tuntenut termiä "singulariteetti", mutta hänen pointtinsa oli tämä.) Jos on mahdollista yhdistää usko teknologiseen singulariteettiin ja tieteellinen maailmankuva, on täysin mahdollista myös yhdistää tieteelliseen maailmankuvaan ajatus teknologisen singulariteetin käyttämisestä meidän uskonnon visioiden toteuttamiseen sitten kun se singulariteetti saadaan. Tällöin uskonnollakin olisi se rooli, joka sillä oli ennen Darwin- ym. kiistoja, eli eettisenä ohjenuorana toimiminen ja elämän tarkoituksen määritteleminen, koska tieteestähän ei siihen ole,

IDA kirjoitti...

"Ilman muuta, kunhan uskovainen vaan muistaa (maailmankatsomuksellisen vaaran uhatessa) omasta kaaviostaan kohdan..."

Ainakaan itse en enää muista tuosta mitään sanomattomasta vuokaaviosta mitään ;)

Luulisin, että uskonnollinen maailmankatsomus ei kovin helposti kohtaa maailmankatsomuksellista vaaraa, koska siinä ei - toisin kuin kommarimeiningissä - kuvitella hallittavan maailmaa.

Tiedemies kirjoitti...

Itse en asettaisi uskonnollista ja tieteellistä ajattelua vastakkain, vaan noudatan NOMA:aa. Olen tästä huolimatta ateisti, eli uskon ettei ole olemassa mitään jumalia tms.

En antanut kuvaa noista kaavioista siksi, että argumentoisin uskonnollisuutta vastaan, vaan että ymmärrettäisiin mikä ero on uskonnollisella ja tieteellisellä ajattelulla. Ne voivat elää yhdessä ja rinnakain, kunhan niillä ei yritetä vastata samoihin kysymyksiin.

Jos uskonnollisista lähtökohdista yrittää vastata kysymyksiin, joihin voi tieteen avulla paneutua, esimerkiksi maapallon muotoon, ihmisen evoluutiohistoriaan tms. paleontologiaan, tähtitieteeseen jne., niin vastaukset ovat väistämättä vääriä. Ne ovat väistämättä vääriä, koska mikään ei ole tarkalleen niin tai näin (nuorta Wittgensteinia mukaellen) tai ole olematta, vaan väittämät tarkentuvat ja niitä täytyy lopulta vaihtaa, jotta kokonaiskuva saadaan ehyeksi. Uskonnoissa ei ole tähän mitään selkeää mekanismia, vaan sen puitteissa aina tapellaan.





P.s. Lauantaina puutarha-Buddhaltani putosi pää, ja liimasin sen takaisin. Erään tuttavaperheen vajaa 2-vuotias poika yritti syöttää sille sittemmin leipää.