lauantai 10. huhtikuuta 2010

Kiitos 1985-1992.


90-luvun yksi merkittävimpiä artisteja oli tietysti Aphex Twin. Itse tutustuin hänen tuotantoonsa ensi kertaa joskus vuoden 1993 paikkeilla. 90-luvulla oli vielä mahdollista nousta "maailmanmaineeseen" keksimällä jotain uutta ja merkittävää musiikin saralla, mutta sittemmin kehitys on pysähtynyt. Näin on käynyt tietysti jokaisella vuosikymmellä niiden mielestä, jotka ovat kyseisellä vuosikymmenellä musiikkimakunsa muodostaneet.

R.D. James tietysti edustaa sellaista älyllistä hybristä, josta muutenkin pidän, ja olisi hurskastelua väittää, etteivät hänen tempauksensa ja asenteensa yleensäkään olisi vaikuttaneet nuoreen minuun. Eräällä tavalla hän on kaikkien tämän genren nörttien esikuva, ja jopa jonkinlainen myyttinen hahmo.

4 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Löytyipä hyvä kirjoitus Eero Paloheimolta.

Juha Kettunen kirjoitti...

Aphex Twin on kyllä tehnyt monet hyvät biisit. Puhumattakaan siitä, miten hyvin hänen pörinänsä sopii vaikkapa Darren Aronofskyn Piihin (1998).

Utumies kirjoitti...

Kolme-neljä vuotta sitten kävin hiihtoretkellä Suolijärven takamaastossa. Päivä oli sellainen täydellinen kevättalven sunnuntai, jolloin aurinko paistaa ja maisema on kornisti suomenlipun värinen, loputtoman puhdas ja kirkas.

Juuri ennen lähtöä kuuntelin nostatusmusiikkina Xtalin ja se jäi jotenkin soimaan talvista luontoa havistessa. Trippi oli sen verran voimakas, että nykyäänkin kyseistä kappaletta kuunnellessani tulee aina näitä hiihto-flashbackejä.

Aphex Twin augmentoi todellisuutta hyvin onnistuneesti.

Utumies kirjoitti...

Pahoittelemme juutuubin surkeaa äänenlaatua. Nyt tästä puuttuu nimenomaan se alkuperäinen kirkkaus.