keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Aamupäivä etukenossa.

Pyrkimys syvällisyyteen on ominaista yleensä nuorille ihmisille. Sillä on jotain tekemistä kognition kehittymisen kanssa. Oivalluksen kokemus on yleensä syvällisyyttä tavoittelevalle luonteeltaan liki mystinen.

Relevanssi - tässä nyt siinä merkityksessä kuin mittausten yhteydessä tarkoitetaan - on yleisestiottaen ristiriidassa syvällisyyden kanssa, sitä voidaan jopa pitää jossain määrin syvällisyyden vastakohtana. Tämä pätee kaikessa kielenkäytössä, mutta on usein ikäänkuin piilossa jonkinlaisen konventionaalisen ja ilmeisen tulkinnan alla. Esimerkiksi kun matemaattisesta tuloksesta sanotaan, että se on syvällinen, tarkoitetaan yleensä, että se on vaikeasti todistettavissa, usein verraten ilmeinen, ja sillä on hyvin vähän sovellettavia seurauksia. Syvällisiä tuloksia pidetään usein kuitenkin tärkeinä, ja niiden löytäjiä ja muotoilijoita nerokkaina.

Vastaavasti relevanttien väittämien esittäminen ja tutkiminen - likipitäen kontekstista riippumatta - nähdään usein jopa joutavanpäiväisenä. Tällaista ajattelun tilaa ja ympäristöä voisi nimittää epistemologiseksi porvarillisuudeksi. Vanhavasemmistolainen ja erityisesti hyvin konkreettisella tasolla työväenluokkainen marxilaissävytteinen ajattelu sisälsi aikanaan ajatuksen relevanssin kohottamisesta syvällisyyden yläpuolelle. Vaikka en ole poliittisesti vasemmistolainen sanan oikein missään muussa, kuin siinä merkityksessä että en kannata rotuhygieniaa, teokratiaa, naisten alistamista ja luonnon tuhoamista, niin pidän ajattelun relevanssia tärkeämpänä kuin syvällisyyttä.

11 kommenttia:

Otso kirjoitti...

Aika syvällinen oivallus!

Italialaisten hullujen marxistien diskurssissa tuota eroa kuvataan transendentin ja immanentin käsitteillä. Siis niin, että transendenttiä on oikeudenmukaisuus, mutta immanenttia se, että tuntipalkka nousee 10snt. Ei tarvinne sanoa, kummalla näistä on väliä.

Hauskasti tuo trans/imm-erottelu taas on peäräisin Simone de Beauvoirilta, jolle transendetti oli tavoiteltavaa, ja naiset pakotettu immanenttiin kotitöiden maailmaan. De Beauvoir oli porvarillinen feministi, joten tuo oikeisto-vasemmistojaottelu tavallaan toimii. Toki nykyaikainen porvarillislähtöinen kulttuurivasemmisto on raskaasti transendetin puolella myös.

ps. Ymmärrys on mystinen kokemus, en tiedä miten muuten sitä oikein voisi kuvata. Mutat modernin maailman edistys perustuu siihen, että yhä enemmän asdioita voi tehdä ymmärtämättä mitä on tekemässä. Se on tavallaan sääli, mutta aina voi paeta luddiitiksi jonnekkin tieteen eturintamaan.

Tiedemies kirjoitti...

Tässä nähdään taas sivistymättömyyteni filosofian ja muun pikkusormikulttuurin suhteen. Täytynee jatkossa pitää suunsa kiinni asioista, joista ei mitään tiedä.

Markku kirjoitti...

Se on tavallaan sääli, mutta aina voi paeta luddiitiksi jonnekkin tieteen eturintamaan.

Hienosti sanottu. Juuri noinhan se on. Ei niitä korpimaita enää tältä pallolta juuri muualta löydy.

Otso kirjoitti...

Ei ainakin munin nähdäkseni kannata. Jaottelusi on on ainakin ymmärrettävämpi, ja ehkä tavallaan oivaltavampikin kuin Negrin/tms (en ihan muista kenen niistä italoista juttuja tämä oli).

Lähinnähän siis piikittelin siitä, kuinka tämä "insinöörien filosofiakerho" -tyylilaji (johon jatkuvasti itsekin sorrun) on oikeastaan nimenomaan juuri sitä mihin viittaat tuossa syvällisellä. Tässä me puhumme yleisluontoisista käsitteistä koittaen ymmärtää niiden niiden olemusta.

Yhtäkään mittaustulosta, tai edes verifioitavissa olevaa väittämää partikulaaristen "reaalimaailman" objektien ominaisuuksista on tälläisessä keskustelussa turha odottaa. Mutta sehän olisikin tylsää puhua moisista jokapäiväisyyksistä.

ps. kohta tänne paukahtaa joku filosofi kertomaan kuinka olen brutaalisti väärintulkinnut kaiken.

Juho kirjoitti...

Siitä olen samaa mieltä, että on olemassa "epistemologisia porvareita", jotka haluavat hakea metafyysisiä hurmostiloja keskittymällä tahallaan johonkin ihmeelliseen/vaikeaan, ja että heitä on ihan hyvä vähän paheksua tällaisilla jutuilla.

Mutta en osaa yhdistää heihin syvällisyyden käsitettä. Se kun sisältää muutakin kuin sen, mikä on vaikeaa ja epäkäytännöllistä. Syvälliset tulokset ovat välillä sellaisia, mutta myös relevantti löydös voi olla syvällinen, ja toisinaan juuri relevanssi tekee löydön syvälliseksi.

Ehkä meillä on erilainen mielikuva siitä, millaisia asioita sanotaan "syvällisiksi".

Ja olihan sinulla tuossa mukana avainsanat "yleisestiottaen" ja "voidaan jopa pitää jossain määrin", joten relevanssin ja syvällisyyden vastakkainasettelusi oli avoimesti utuisella pohjalla.

Tiedemies kirjoitti...

Vastakkainasettelu ei ole mitenkään itsestäänselvä. Mielestäni on paljon syvällisiä ja relevantteja tuloksia. Mieleeni tulee ainakin Goldbachin konjuktuuri (tai sen negaatio) taikka Riemannin hypoteesi, P=NP-kysymys, jne jne. Ne ovat syvällisiä - matemaattisessa mielessä - asioita joilla on paljon relevanssia.

Tarkoitin yllä kuitenkin syvällisyydellä jotain muuta. Jotain sellaista, jonka nuoret voivat todeta olevan "tosi diippiä". Englannin kielen sana "profound" on jotain tällaista.

Ja ehkä juuri yllä mainittu jako transendenttiin ja immanenttiin tavoittelee samaa.

Ero näkyy nuorissa "älyköissä" versus "amiksissa", jotka paheksuvat toisiaan. Jälkimmäisille on tärkeää tuunata autoja ja tehdä muuta konkreettista, relevanttia juttua, kun taas ne toiset nuoret kelaavat jotain muuta.

Itse olin nuorempana jonkinlainen väliinputoaja, koska lähinnä vaikka tein "relevantteja" juttuja, ne olivat yleensä luonteeltaan teoreettisia ja enemmän proof of concept juttuja kuin mitään sellaista, millä saisi naisia tai millä pääsisi paikasta toiseen. En nyt viitsi eksplikoida tarkemmin, etten anna kenellekään mitään huonoja vaikutteita. Kaikki ei ollut aivan 100% laillistakaan aina. Kuten mopojen virittelyt tms. (jota en itse tietenkään koskaan harrastanut)

Utumies kirjoitti...

Tiedemiehen alkuperäisen idean voi kääntää myös päälaelleen: nuorempana syvällisyyden kokemus oli helpommin tavoitettavissa.

Nyt totutun ja jähmettyneen maailmankuvan rajojen etsiminen on entistä vaikeampaa - hyvässä ja pahassa. Toisaalta softa ei enää bugita ristiriitatilateissa, mutta toisaalta sen maailmankuvan sujuva soljuminen kiemuraisemmassakin todellisuuskohdissa peittää näkyvistä sen, että kyseessä on edelleen pelkkä kuva. Vaikka sitten entistä huomattavasti monisyisempi ja realistisempi.

Totuus on tuolla ulkona. Pitäisi pystyä yhdistämään tuoreen mieleen avoimuus ja kalkkiksen kriittisyys.

Tiedemies kirjoitti...

En muista tarkkaan, miten se juttu meni, mutta jotenkin näin:
Kun en tiennyt mitään zenistä, puut olivat vain puita ja kivet kiviä.

Kun sain tietää zenistä, puut eivät olleet enää vain puita, eivätkä kivet vain kiviä.

Nyt puut ovat taas vain puita ja kivet vain kiviä


Jos softa-analogiaa jatkaa, niin joskus teini-ikäisenä joku softa lähtee pyörimään ja se ei oikein ole yhteensopiva aivon kanssa. Ajan oloon siihen saa päivityksiä, ja yhteensopivuusongelmat helpottavat.

Syvällisyyden kokemukset tulevat jostain sellaisesta, että jonkun asian substanssi on niin laaja, ettei kaikkea näe ja koe kerralla. Jo verraten nuorena huomasin, että todellinen oivaltaminen tulee operationaalis-loogisten seurausten ymmärtämisestä.

Nuoruusikä saa aikaan oivalluksen ja syvällisyyden kokemuksia siksi, että hormonimyräkkä sumentaa järkea juuri sen verran ja poistaa ajatusten inhibitiota juuri sen verran, että intellektuaalinen lätäkkökin näyttää syvältä. En oikeastaan koe, että tämä nykyinen "lattea" ajatteluni olisi yhtään sen vähempää syvällistä. Varmaan jos minä_vm_1998 lukisin näitä tekstejä, niin kuvittelisin niitä todella syvällisiksi.

Hannu kirjoitti...

"Hauskasti tuo trans/imm-erottelu taas on peäräisin Simone de Beauvoirilta, jolle transendetti oli tavoiteltavaa, ja naiset pakotettu immanenttiin kotitöiden maailmaan."

Nuo termit tulee teologiasta. Oikeudenmukainen Jumala on transdenttinen mutta Jumalan läsnäolo on myös immanenttista ja tunnetaan esim. tilanteessa, jossa ihminen ruokkii nälkäistä, käy katsomassa sairasta, vaatettaa alastoman tai ottaa kodittoman asumaan.

Tuomas Akvinolainen aikoinaan selkeytti jakoa.

Hannu kirjoitti...

"Syvällisyyden kokemukset tulevat jostain sellaisesta, että jonkun asian substanssi on niin laaja, ettei kaikkea näe ja koe kerralla. Jo verraten nuorena huomasin, että todellinen oivaltaminen tulee operationaalis-loogisten seurausten ymmärtämisestä. "

Nuorempana sitä ajatteli ymmärtävänsä monet ilmiöt. Esim. talous tuntui nuorempana hyvin yksinkertaiselta ilmiöltä, jopa lattealta. Nykyisin näen talouden hyvin monimutkaisena, enkä usko että yksikään ihminen voi kuin pintaraapaista talouden eri mekanismien dynaamiset vaikutukset. Vaikka otetaan konkreettinen ja rajattu esimerkki kreikasta, niin on vaikea antaa kunnollista vastausta mitä tapahtuu jos muut EU-maat järjestävät lainatakuut sille ja aiheuttaako se moral hazard tilanteen laajemmin. Vaiko pitäisikö maan antaa tehdä hallittu konkurssi IMF:n avulla? Koko esimerkki on yksinkertainen jos sitä vertaa globaaliin talouteen, jossa teknologiat luovat ja tuhoavat toimialoja sellaista kyytiä, että kukaan ei pysy edes kärryllä.

Nuorempana oli mahdotonta saada mystinen kokemus taloutta opiskelemalla, mutta nykyisin viikottainen Economistin lukeminen on mystinen kokemus, jonka jälkeen tuntee/näkee kuinka omat teot ovat yhteydessä suurempaan kokonaisuuteen, mitä yksittäinen ihmisjärki ei kykene ymmärtämään. Puhumattakaan siitä, onko talouden evoluutio teleologinen prosessi?

Jukka kirjoitti...

Hyvä juttu.

Poistin muuten Kafkat hyllystäni kun lapset ovat jo sentään lukutaitoisia.
Lukekoot Travenia jos joskus yleensä alkavat mitään mun vanhoja kirjoja lukemaan.