keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Hei kuu-ukko.

En perusta yleensä nostalgiasta. Kaiken lisäksi 1970-luku, vaikka silloin olenkin syntynyt, ei edusta minulle oikein mitään. Ensimmäiset selkeät muistoni esimerkiksi ovat vasta 1980-luvulta, ja selkeimmin omaksi vuosikymmenekseni olen aina kokenut 1990-luvun, aivan samaan tapaan kuin "60-lukulaiset" olivat pääsääntöisesti 1940-luvulla syntyneitä.

Lukiessani scifiä minulle tulee aina sellainen olo, että silloinkin kun tarinassa esiintyvä yhteiskunta ei ole millään lailla kollektivistinen tai sosialistinen, kirjoittaja yrittää silti propagoida sosialismia. Ehkä se johtuu siitä, että kaikesta huolimatta Neuvostoliiton avaruusohjelma oli niistä aina se coolimpi. Esimerkiksi Neuvostoliiton kuulento-ohjelma oli jotenkin ärtsympi, vaikka Apollo 11 onnistuikin ensin.

Amerikkalaiset brassailivat sittemmin laskeutumalla kuuhun vielä kokonaista viisi kertaa. Harrison Schmitt oli Apollo 17-lennolla mukana ollut geologi ja oli ainoa koskaan kuussa käynyt ihminen, jolla ei ollut sotilastaustaa. Muutenkin muista kuulennoista on kirjoitettu ja puhuttu paljon vähemmän, vaikka tieteellisesti ja teknisesti ne olivat paljon onnistuneempia ja mielenkiintoisempia.

ESA:lla on Aurora-ohjelma, jonka tavoitteena on miehitetty kuulento, mutta vasta vuodelle 2024, siis liki 15 vuoden päähän. 2010-luvulla ei matalaa kiertorataa lukuunottamatta miehitettyjä lentoja ole suunnitteilla.

Miehitetyt lennot ovat tietysti suurimmaksi osaksi ajan ja rahan haaskausta. Niiden tieteellinen anti on yleensä vähäisempi samalla rahalla: ihmisiä ei oikeasti tarvitse lähettää avaruuteen ja tutkimuslaitteistoa mahtuu lennolle vähemmän, koska ihminen on niin iso hengissäpitämiseen tarvitaan vielä paljon lisäkuormaa. Mutta niissä on jotain sellaista, sanoisinko nörttiä, mikä vetoaa minuun.

9 kommenttia:

Utumies kirjoitti...

Kieltämättä totalitaristisen avaruudenvalloituksen takana sykkivässä moderninpalvonnassa on jotain eeppistä. Voimakas teknologinen, kollektiivinen ruumis korkoittaa loputtomiin korkeuksiin lihaksikas varsi pullistellen, taustalla ikuinen kosmos.

Ei tälle vapaa maailma pärjää, ainakaan mielikuvissa. Joku Neil Armstrong on liian kevyt pomppiessaan kuun pinnalla. Pitää olla yksilöä isompaa.

Tiedemies kirjoitti...

Niin, siis neuvostokommunismi on esteettisesti mielenkiintoinen ja vetoava nimenomaan utopistisena narratiivina. Esimerkkeinä paitsi linkittämäsi kuorolaulu, myös Leninin poseeraukset.

Poliittisesti ja yhteiskunnallisesti mainittu oppi on tietenkin mätä ja ankea, mutta kollektiivisissa, ylevissä ja näyttävissä projekteissa on silti jotain, jonka vuoksi vapaan maailmankin ihmiset yleensä ovat valmiita maksamaan maltaita.

Apollo-ohjelmaa on kritisoitu jälkikäteen siitä, että se maksoi maltaita (n. $150 miljardia nykyrahassa), mutta se oli silti halvempi kuin Afganistanin sotaoperaatio on ollut, puhumattakaan Irakin sodasta, joka on tähän päivään mennessä maksanut n. viisinkertaisesti.

Karkeastiottaen voidaan sanoa, että jos Bush Jr. olisi ollut enemmän space man, ja käyttänyt vaikka puolet sotiin menneistä rahoista avaruusohjelmiin, niin amerikkalaisilla olisi jo pysyvää asutusta kuussa.

Markku kirjoitti...

Karkeastiottaen voidaan sanoa, että jos Bush Jr. olisi ollut enemmän space man, ja käyttänyt vaikka puolet sotiin menneistä rahoista avaruusohjelmiin, niin amerikkalaisilla olisi jo pysyvää asutusta kuussa.

Toisaalta Afganistaniin oli pakko mennä.

Tiedemies kirjoitti...

Afganistaniin oli "pakko" mennä 9/11 jälkeen, en ole eri mieltä. On surullista, ettei Bin Ladenia saatu kiinni, koska jos näin olisi käynyt vuoden 2002 loppuun mennessä, maailma olisi nyt toisennäköinen, todennäköisesti jonkin verran nykyistä vauraampi.

Se, että bin Ladenia ei saatu kiinni 9/11 jälkeen, oli nimittäin tavattoman iso isku USA:n arvovallalle ja neokonnat katsoivat että arvovalta pitää lunastaa jotenkin.

Irakin sotaankin olisi ollut paljon vähemmän intoa. En vieläkään oikein tiedä, miten Bushin hallinto onnistui silmänkääntötempussaan, jossa Saddamin naamalle liimattiin hetkeksi bin Ladenin kuva niin, että kansalaiset saatiin sodan taakse. Kai "massatuhoaseet"-kusetusta hokemalla jotenkin saatiin ihmiset ajattelemaan 9/11:tä.

Irakin sota on tähän päivään mennessä maksanut siis luokkaa 750 miljardia. Uskoisin, että avaruusohjelmien "takaisinotto", so. osuus rahasta, joka palaa takaisin veronmaksajille talousjärjestlmänkautta, on vähintään yhtä suurta kuin sotimisessa. Erilaiset tuotekehityksen spillover-vaikutuksetkin olisivat todennäköisesti samaa luokkaa kuin sotateollisuudella, todennäköisesti paremmat, koska Irakin sota ei ollut mitään kilpavarustelua, joten se ei synnyttänyt painetta kehittää uusia aseita, vaan rakentaa olemassaolevia enemmän.

Öljyn hinta olisi pysynyt todennäköisesti alhaisempana ja sitä olisi kulunut vähemmän.

Spillover-vaikutuksista vielä se, että jos kuuhun olisi rakennettu siirtokuntaa, esimerkiksi aurinkopaneeleiden teknologiaan, akkutekniikkaan jne. olisi panostettu enemmän. Näitä voi tietenkin vain arvailla.

Markku kirjoitti...

Erilaiset tuotekehityksen spillover-vaikutuksetkin olisivat todennäköisesti samaa luokkaa kuin sotateollisuudella, todennäköisesti paremmat, koska Irakin sota ei ollut mitään kilpavarustelua, joten se ei synnyttänyt painetta kehittää uusia aseita, vaan rakentaa olemassaolevia enemmän.

Kyllä se jonkin verran stimuloi kaupunkisodankäyntiin soveltuvien asiden kehittelyä. Lyhyen aikavälin projekteja ovat esimerkiksi erilaiset telaketjuilla liikkuvat robotit, joissa on kiinnitettyinä kameroita tai aseita. Pitkän aikavälin projekteihin kuuluu mm. British Aerospacen projekti, jossa kehitetään hyönteisen kokoisia lentäviä robotteja tiedustelutarkoituksiin.

Robobug goes to war

Robotic insects

Tiedemies kirjoitti...

Varmasti sodanäkäyntiin liittyy aina tuotekehitystä, jolla on muutakin kuin tappamiseen liittyvää käyttöä. En usko, että Irakin sodan aikaansaama tuotekehityksen lisäys olisi ollut kovin suurta verrattuna sotaan käytettyihin resursseihin.

Avaruusohjelmassa olisi jouduttu miettimään myös kaikenlaista lääketieteellisesti relevanttia. Esimerkiksi osteoporoosin ehkäisyyn liittyvät ratkaisut ovat tärkeä osa pitkien avaruuslentojen hallintaa. Lisäksi monien avaruusteknologiaan liittyvien ratkaisujen pitää yleensä olla energian ja materiaalin suhteen erittäin säästeliäitä.

On sodankäynnissäkin mielenkiintoisia ongelmia, joiden ratkaisemisella on paljon siviilikäyttöä, mutta sodankäynnissä tällaisia ratkaisuja halutaan usein myös pitää ainakin jossain määrin enemmän salassa, mikä rajoittaa spillover-hyötyjä.

Ihmettelen edelleen, miten vuoden 2010 maailmassa viitsitään käyttää tuhansia miljardeja sotimiseen ja pankkitukeen, kun voitaisiin tehdä kuuasemia, kehitellä nanokoneita, hyödyntää massiivista laskentatehoa lääketieteellisissä simulaatioissa jne, jotain oikeasti tärkeää ja hyödyllistä.

Hannu kirjoitti...

"Kyllä se jonkin verran stimuloi kaupunkisodankäyntiin soveltuvien asiden kehittelyä."

Irakin ja Afganistanin sodat tekivät taisteluroboteista todellisuutta. Vaikka Predatorit ja SWORDS robotit ovatkin kauko-ohjattavia, niin on niiden määrä kasvanut nopeasti.

"In 2004, the Defense Department had 162 robots in Iraq and Afghanistan; in 2007 there were more than 5,000, from a variety of vendors."

20-vuoden päästä nörtit ihailevat Bushia, koska hän loi robottiarmeijan.

NSP kirjoitti...

Irakin sodan rahat olisi voinut käyttää myös vaikka avaruuteen sijoitettavan aurinkovoiman rakentamiseen. Projekti olisi sekä näyttävä että jonkin verran hyödyllinen.

Tietysti sillä rahalla olisi saanut vielä enempi kun olisi rakentanut aurinkovoimaloita autiomaihin.

Tiedemies kirjoitti...

20-vuoden päästä nörtit ihailevat Bushia, koska hän loi robottiarmeijan.

Voi olla, mutta jos hän olisi rakentanut siirtokunnan kuuhun, häntä olisi ihailtu vielä enemmän. Irakin sotaan palaneilla rahoilla se olisi todennäköisesti onnistunut.