keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Yo, Lou!


Eilen taisi olla talvipäivänseisaus, juhlallisemmin yule, siis joulun aito ja alkuperäinen muoto, jonka kristityt sitten kaappasivat messiaanisen tuomiopäivänlahkonsa käyttöön. Kuten viime vuonnakin, tänäkin vuonna juhlimme kyseistä juhlaa samanaikaisesti ympäröivän yhteiskunnan kanssa, emmekä sen oikealla paikallaan talvipäivänseisauksen aikaan.

Vanhemman pojan kohdalla Joulupukki-konstruktio on alkanut elää omanlaistaan, hieman erikoista elämää. Pojan päättelykyky riitti jo sen toteamiseen, ettei hammaskeijua - ilmeisesti tarhassa opittu myytti - todennäköisesti ole olemassa, sillä tämän pitäisi jotenkin tietää kaikista lapsista, milloin nämä menettävät hampaansa tai sitten tarkkailla joka yö, josko tyynyn alla olisi hammasta. Joulupukin kohdalla on jo päätelty, ettei voi olla olemassa yhtä ainoaa antropomorfista pukkia, joka kulkee joka paikassa, vaan että joulupukkiuden pitää olla paljon abstraktimpi käsite.

Muinoin tilastomatematiikkaa opiskellessani - opin sitä kunnolla vasta tuntiopettajana toimiessani - käytössäni oli legendaarisen Armo Pohjavirran Laaja matematiikka 4- pruju. Sen indeksistä löytyy hakusana "joulupukki". Uudemmassa prujussa sitä ei valitettavasti enää ole. Joulupukilla viitattiin parametrin "todelliseen" arvoon, kun tutkitaan estimaatin harhaisuutta; sitä ei ole olemassa, mutta hommat sujuvat sen avulla paremmin. Aivan samaan tapaan jouluun valmistautuminen sujuu lasten kanssa helpommin, kun voi muistuttaa Joulupukista aina silloin tällöin.

Lienee tarpeetonta laajentaa tätä argumentiksi sen kummemmin. Voimme valita, suhtaudummeko koko yhteiskuntaan ja sen ihmisiin kuin holhottaviin lapsiin, vai hyväksymmekö heidät itsenäisiksi ja ajattelukykyisiksi yksilöiksi. Mikä tahansa paternalistinen aate - sosialismi, konservatismi jne. - perustuu ensimmäiseen, itse kuitenkin preferoin jälkimmäistä.

Olen lintsannut tämän viikon töistä. Lupasin korjata tenttejä, mutten ole sitäkään juuri saanut tehtyä. Lasten kanssa aika kuluu niin tavattoman nopeasti.

9 kommenttia:

Kumitonttu kirjoitti...

Taloustieteilijä Nassim Taleb (nimi on kuin Loirin sketsistä) käyttää nimitystä Musta joutsen tilanteesta, jossa emme tiedä, ettemme tiedä. Koska kaikki näkemämme joutsenet ovat valkoisia, vedämme johtopäätöksen, että kaikki joutsenet ovat valkoisia. Oletuksemme on tietenkin ristiriidassa sen tosiasian kanssa, että Australiassa asuu mustia joutsenia. Vierailu toiselle mantereelle (kuvainnollisesti) saattaa romuttaa maailmankuvasi. Lapsilla sama tilanne on joulupukkien kanssa.

Donald Rumsfeld sanoi viisaasti vaikkakin mystisesti saman asian:
"there are known knowns; there are things we know we know. We also know there are known unknowns; that is to say we know there are things we do not know. But there are also unknown unknowns - the ones we don't know we don't know".

PS Iloista joulua, virkamies.

Tiedemies kirjoitti...

Touché, joskin olen virkamies enää kahdeksan päivää. Sitten muutun taas duunariksi.

Tiedemies kirjoitti...

Mustasta joutsenesta vielä, Talebin argumentti on minulle jossain määrin tuttu, vaikken itse kirjaa olekaan (vielä) lukenut.

Ajatellaan asiaa toisin: Pelaamme peliä, jossa annan sinun valita kahdesta kirjeestä. Pelin säännöt ovat, että olen ennen valintaa laittanut toiseen kirjekuoreen jonkin summan rahaa ja toiseen kaksinkertaisen määrän, eli X ja 2X.

Kuoren avattuasi saat päättää, vaihdatko kuoren vai et. Valitsit pienemmän kuoren 50/50 todennäköisyydellä. Sanotaan että kuoressa oli satanen.

Valitsit pienemmän kuoren 0.5 todennäköisyydellä, joten todennäköisyys on 0.5 että toisessa kuoressa on 200 ja 0.5, että siinä on viisikymmpiä. Odotusarvo vaihtamiselle on siis .5*200 + .5*50 = 125.

Odotusarvo vaihtamiselle on aina 25% suurempi kuin se, mitä kirjekuoressa oli. Tämä on tietenkin paradoksi.

Tiedän, miten tämä paradoksi ratkeaa, mutta en halua sitä vielä avata. Psykologisesti kuplaan tms. liittyy nimittäin aina samankaltainen paradoksi.

Talebin "Musta joutsen" voidaan ajatella tapahtumana, joka paljastaa jakaumasta jotain, jota tietyssä mielessä osattiin odottaa, mutta josta toivottiin, ettei sitä ole olemassa tai ettei sitä tule vielä.

Markku kirjoitti...

Eikös Joulupukki ole esimerkki toimivasta abstraktista koneesta? Konkreettisemmin Joulupukki on paineaaltoluokka, johon kuuluvat paineaallot tärisytettyään lasten tärykalvoja saa heidät käyttäytymään rauhallisemmin kiireisten jouluvalmistelujen aikana.

Tiedemies kirjoitti...

Niin, siis joulupukki on toimiva ajatuskone, näin todellakin on. Viittasin yllä siihen tiettyjen tahojen viljelemään ajatukseen, että vastaavanlaiset abstraktit koneet, jotka perustuvat valehtelulle, olisivat jotenkin välttämättömiä aikuisista ihmisistä koostuvan yhteiskunnan pitämiseksi kasassa.

Abstrakteja koneita voi rakentaa ilman, että täytyy valehdella ihmisille.

tommi kirjoitti...

Olen vanhemmiten vakuuttunut siitä, etteivät lapset opi ajattelemaan ellei heitä huijaa.

Toinen on se, että on aivan sama mitä lapsille opetetaan koska sellaisen ihmisen, joka ei murrosiässä kyseenalaista ja arvioi itse järjellään jokaista uskomustaan, ajatuksilla ei ole mitään arvoa eikä merkitystä.

Voisi hyvin kuvitella, että mitä kierompia ja hämäävämpiä selityksiä voit esittää hammaskeijulle ja joulupukille, sitä analyyttisempi aivo lapselle kasvaa ja sitä parempi vastustuskyky esimerkiksi uskonnoille.

Nykyään kai lasten höntitystä ei pidetä suotavana. Siihen on kaksi syytä. Ensinnäkin se yhdistetään nolaamiseen, joka ei varmastikaan ole hyväksi. Höntittää voi myös nolaamatta. Toiseksi kasvatusammattilaiset eivät ole keskimäärin kovinkaan älykkäitä vaan pikemminkin äidillistä tyyppiä, jolloin he eivät tule ajatelleeksi tällaisia asioita.

Tiedemies kirjoitti...

Voisi hyvin kuvitella, että mitä kierompia ja hämäävämpiä selityksiä voit esittää hammaskeijulle ja joulupukille, sitä analyyttisempi aivo lapselle kasvaa ja sitä parempi vastustuskyky esimerkiksi uskonnoille.

Näin juuri. Esitän lapsille yleensä aina "vääriä" selityksiä eli ns. höpsöilyjä, kuten pojat niitä nimittävät, ja annan sitten heidän korjata ne tarkoituksenmukaisemmiksi. Kyse ei ole mitenkään erityisemmin tietoisesta kasvatusstrategiasta, vaan näin minutkin on kasvatettu.

Timo kirjoitti...

Paternalismissahan valehtelemisen eufemismina käytetään yleensä suojelua. Lapsia pidetään tietenkin aivan erityisen suojeltavina, mutta jotta lasteen kohdistuva suojeli toteutuisi varmemmin ja vilpittömämmässä hengessä, myös aikuisia tulee suojella...

Mutta voidaanko kuitenkaan väittää, että kaikki sellaiset neurootikot, jotka takertuvat viattoman lapsuuden fantasiaan eivätkä edes tunne muuta tapaa kapinoida kuin (perverssin) yrityksen varjella omaa viattomuuttaan, ovat paternalistisen aivopesun uhreja?


excto, quilit

Timo kirjoitti...

"lasteen" po. lapsiin
"suojeli" po. suojelu
Talvihorros, anteeksi.

Arvon keskustelijoille perheineen hauskanrauhallista juhlaa l. joulua!