maanantai 26. lokakuuta 2009

Paluu Matkalta.

Palasin lauantaina iltapäivällä. Kärsin koko matkan ajan keuhkoputkentulehduksesta, mistä sain varmistuksen työterveyslääkäriltä eilen. Joudun syömään antibioottia kahdesti päivässä. Lääkäri ei eritellyt, onko kysessä bakteeriperäisen keuhkokuumeen ennaltaehkäisyä vai epäilikö hän tosissaan bakteeriperäistä bronkiittia. Olo kuitenkin hieman parani eilen ja tänään, mutta maha meni sekaisin. En lähtenyt arvailemaan lääkärin päätöstä sen kummemmin, ihmetytti lähinnä se, että amoksisiliiniä kai yleensä annostellaan s. pneumoniaen tappamiseen kolmesti päivässä ja s. pyrogenesin tappamiseen kahdesti päivässä. Tietääkseni lääkäri ei epäillyt tulirokkoa tai angiinaa.

Edellin viestini kirvoitti kritiikkiä, osin aiheesta. Luotan, etteivät lukijani tulkitse minua yleensä kirjaimellisesti tai kuvittele, että kaikessa (tai edes suurimmassa osassa) kirjoituksessani pyrin täsmälliseen ilmaisuun. Jos kirjoitan "vihreät eivät kannata demokratiaa", niin oletan kirjoittajieni ymmärtävän tämän tarkoittavan sitä, että vihreillä on ohjelmassaan tai heidän edustajiensa näkemyksissä on ilmaistu, jotain sellaista mitä pidän ongelmallisena demokratiassa.

Esimerkiksi IPR-kysymyksessä monet tiukemman valvonnan vaatimukset ovat sinällään uhka demokratiassa tärkeille mekanismeille, kuten vapaalle ajatusten ja ideoiden vaihdolle. Tämä on kuitenkin vähäistä, jos jo se tapa, jolla tällaisia lakeja ajetaan, on perustuslain vastainen, kuten voidaan väittää esimerkiksi pahamaineisen Lex Nokian osalta. Tästä kohtaa vihreät tietysti väistävät vastuun vedoten ikivanhaan argumenttiin "tottelimme vain käskyjä" tai "noudatimme sopimuksia".

Vihreiden nerokkain - ja se on todella minusta nerokas ja oli yksi syy siihen, miksi niin pitkään kannatin puoluetta ja puolustin sitä jopa silloin kun puolueen de facto linja oli arvojeni vastainen - ominaisuus on eksplisiittisen ryhmäkurin puute. Se on kuitenkin kaksiteräinen miekka, ja jos sitä käyttää argumenttina, täytyy mielestäni kohdata kaikki sen loogiset seuraukset. Jos "omatunnon kysymyksisssä" - kuten IPR-laeissa, vaikka sitten esimerkkinä Lex Karpela - äänet jakautuvat melko tasan, niin puolueella ei silloin ole mitään selkeää linjaa. Sensijaan samaa ei voi käyttää kahdesti: Jos puolue liki yksimielisesti äänesti Lex Nokian puolesta, niin silloin puolueen linja on de facto se, että Lex Nokia oli laki, jonka puolue halusi tai ainakin jota se ei pitänyt erityisen pahana.

Oma happamuuteni ja sanamuotojeni negatiivisuus ei kuitenkaan löydy suoraan substanssin tasolta, vaan henkilökohtaisesta kokemuksesta. Kannatin puoluetta kauan, mutta mielipiteeni olivat vääriä. En vastusta ydinvoimaa. Kannatan kaikkien ihmisten täysin samanlaisia oikeuksia ihmisinä, mutta en minkään ryhmien oikeuksia ryhminä. Vähemmistöjen ja ryhmien "tarpeet" tai "kohtelu" ovat legitiimejä huolenaiheita, olen itsekin huolissani näistä asioista, mutta vain niiltä osin kuin näiden ryhmien jäsenten oikeudet kansalaisina ja ihmisinä toteutuvat. Kun pettyy johonkin asiaan, ilmiöön tms. sitä arvioi yleensä jälkikäteen negatiivisemmin kuin jos ei olisi koskaan omannut mitään odotuksia. Myönnän tekeväni näin.

26 kommenttia:

Miikael kirjoitti...

Keuhkoputkentulehduksen hoitaminen antibiootilla ei ole järkevää. Valitettavasti se on kuitenkin Suomessa varsin yleistä, syyllisiä löytynee sekä antibioottia vaativista potilaista, että lääkärikunnasta.

ks.
http://www.kaypahoito.fi/kh/kaypahoito?suositus=hoi06010#s7

Mikko kirjoitti...

Kun pettyy johonkin asiaan, ilmiöön tms. sitä arvioi yleensä jälkikäteen negatiivisemmin kuin jos ei olisi koskaan omannut mitään odotuksia. Myönnän tekeväni näin.

Näinhän minullekin kävi. Oletin Vihreiden olevan parempia kuin muut, eivätkä ne olleet.

Tommi Uschanov kirjoitti...

Kun pettyy johonkin asiaan, ilmiöön tms. sitä arvioi yleensä jälkikäteen negatiivisemmin kuin jos ei olisi koskaan omannut mitään odotuksia.

Tietysti. Mutta kyse on siitä, että olet pettynyt johonkin, jota sinulle ei todellisuudessa ole koskaan luvattukaan muuta kuin omasta mielestäsi.

Näytät ajattelevan, että ihmisten pitäisi älytä oma-aloitteisesti paitsi ajatella itse asioista niin kuin sinä, myös asioiden keskinäisestä tärkeysjärjestyksestä ja ajallisesta kiireellisyysjärjestyksestä niin kuin sinä - ja jopa siitä, miten asiat kuuluvat toistensa kanssa yhteen ja sulkevat toisiaan loogisesti pois, niin kuin sinä.

Tämä ajattelutapa on suuruudenhullu tavalla, joka on kummallisessa epäsuhdassa sen kanssa, miten realistinen ja rationaalinen ja maanläheinen on se ajattelutapa, jota yleensä sovellat. Kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti ensinnäkään pidä poliittisesti kiireellisimpinä samoja asioita kuin sinä tai minä, vaikka he olisivatkin niistä poliittisesti samaa mieltä kuin sinä tai minä. Ja toiseksi kaikki ihmiset, joilla on tietty poliittinen kanta, josta meidän mielestämme seuraa tietty toinen kanta, eivät valmiiksi kykene meidän omaan tapaamme näkemään tätä seuraussuhdetta ilman että se näytetään heille.

Sinulle se, että joku edustaa samaa liberalistista yhteiskuntakäsitystä kuin sinä, mutta ei silti vastusta nykyistä tekijänoikeusjärjestelmää, voi johtua ainoastaan siitä, että hän on jotenkin älyllisesti tai eettisesti turmeltunut - jonkinlainen moraalinen kehitysvammainen. Kun sen sijaan kyse voi olla jopa niin yksinkertaisesta asiasta, että hän ei ymmärrä, millainen suhtautuminen tekijänoikeusjärjestelmään seuraa hänen yhteiskuntakäsityksestään, ennen kuin sen seuraaminen osoitetaan hänelle erikseen argumentoiden. Ja se, että tämä täytyy osoittaa erikseen, voi johtua taas esim. siitä, että koko tekijänoikeusasia ei ole hänelle henkilökohtaisesti yksityishenkilönä yhtä lailla kiinnostuksen keskipisteessä kuin se sinulle on.

Voin itse todistaa, että ihmisiä on mahdollista puhumalla käännyttää nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän kannattajista sen vastustajiksi - ja nimenomaan argumentoimalla, että sen vastustus seuraa enemmän tai vähemmän luontevasti tietyistä kannoista, joita kyseinen käännytettävä ihminen kannattaa jo nyt. Kun on itse nähnyt, miten ihminen, josta vähemmän kuin kenestäkään muusta olisi ennalta uskonut, että hänet saisi taivutettua puolelleen - esimerkiksi kuusikymppinen demarinainen, jonka koko ulkoinen olemus ja puhetapa oikein huutavat Kukkahattutätiä isolla Koolla - siirtyy vastustamaan Lex Karpelaa ja lapsipornosuodatusta, kun hänelle vain lyödään argumentit eteen, on silloin hyvin vaikea ajatella asioista samalla tavalla kuin sinä.

Sinun ajattelutapasi, jossa ihmisten on itse älyttävä olla samaa mieltä kuin sinä - ja kun he eivät (tietenkään) ole valmiiksi samaa mieltä, vaivutaan täydelliseen lamaantuneeseen epätoivoon - näyttäytyy pelkkänä kiittämättömänä kiukutteluna, joka tuomitsee alimpaan helvettiin jo sen, että esimerkiksi minä olen alentunut keskustelemaan sellaisen turmeltuneen hirviön kanssa kuin Lex Karpelaa kannattava demarinainen. Se, että kyseinen hirviö on mahdollista saada lakkaamaan olemasta hirviö käymällä hänen kanssaan keskustelu, jossa käytetään normaaleja yhteiskuntafilosofisia argumentteja, on mahdollisuus, jolle aivojesi kategoriataulukossa ei näytä edes olevan ruutua. Tai ainakin se ruutu on lyijykynällä väritetty umpeen jo kauan ennen kuin olet alkanut pohtia koko tekijänoikeuskysymystä. Koska asiat eivät heti sinun kiinnostuttuasi niistä muuttuneet välittömästi täsmälleen sellaisiksi kuin haluat, ja yhtä nopeasti kuin haluat, millään yksittäisten ihmisten kanssa käydyillä keskusteluilla ei voi olla muka minkäänlaista moraalista tai poliittista arvoa. Jos olet sitä mieltä, että olen tehnyt turhaa työtä, kun olen käyttänyt satoja tunteja aikaani ja kymmeniä julkisia puheenvuoroja nykyisen tekijänoikeusjärjestelmän kritisoimiseen, ei pitäisi ihmetyttää, etten sen jälkeen heittäydy ymmärtäjäksesi ja lohduttajaksesi.

Tiedemies kirjoitti...

Lääkäri epäili bakteeria sillä perusteella, että yskä on jatkunut kolmatta viikkoa ja sitä edelsi lyhyt flunssa. Kuten sanoin, en tiedä, pelkäsikö lääkäri keuhkokuumeen iskevän.

Työterveyslääkärimme ei yleensä määräile antibiootteja turhaan.

Tommi Uschanov kirjoitti...

Tämä on kuitenkin vähäistä, jos jo se tapa, jolla tällaisia lakeja ajetaan, on perustuslain vastainen - -.

Ongelmahan nimenomaan ei ole, että "tapa, jolla tällaisia lakeja ajetaan, on perustuslain vastainen", vaan täsmälleen päinvastoin, että kyseinen tapa ei ole perustuslain vastainen. Suomen perustuslaki ei estä sellaisten lakien säätämistä kuin Lex Nokia, koska Suomessa lakien perustuslainmukaisuuden valvontaa ei ole uskottu riippumattomalle oikeuslaitokselle vaan eduskunnan perustuslakivaliokunnalle.

Jos Suomessa olisi erillinen perustuslakituomioistuin, kuten vaikkapa Yhdysvalloissa - missä korkeimmalla oikeudella paitsi on oikeus kumota lakeja perustuslain vastaisina, se ei käytännössä mitään muuta teekään kuin kumoaa niitä perustuslain vastaisina - asiat saattaisivat olla toisin paitsi Lex Nokian osalta, myös satojen tai jopa tuhansien muiden lakien ja asetusten suhteen, jotka eivät liity mitenkään mihinkään digitaalikysymyksiin. Siksi minusta on kummallista kehystää tämä ongelma jotenkin historiallisesti uudeksi ilmiöksi, joka on ensi kertaa noussut esiin Lex Nokian (tai lapsipornosuodatuslain, tai tekijänoikeuslain muutoksen) myötä. Ilmiö on todellisuudessa ollut olemassa koko Suomen itsenäisyyden ajan, vuoden 1919 hallitusmuodosta saakka. Sen esittäminen äskettäisenä on joko poliittista historiaa koskevan yleissivistyksen puutetta tai epärehellisyyttä.

Miikael kirjoitti...

Toki lääkärin päätösten arvostelu vaillinaisin tiedoin on typerää. Mutta yleisenä periaatteena noin.

Juha Kettunen kirjoitti...

Tilitys pettymyksestä kannattamaansa puolueeseen ja sen politiikkaan on hienoa luettavaa. Tähän kohtaan sopisi ällöttävä, Hollywood-elokuvista tuttu kliseelausahdus: "Olen ylpeä sinusta." Voin vain toivoa, että itsekin pystyn vastaavalla tavalla tarkistamaan maailmankuvaani ja mielipiteitäni, jos todistusaineisto missä tahansa minulle tärkeässä asiassa käy yhtä pysäyttäväksi.

Mikko kirjoitti...

On muuten hauskaa, että Tommin kommentit ovat täsmälleen samanlaisia kuin Tiedemiehen kommentit olivat minun kirjoituksiini joskus aikoinaan.

Tiedemies kommentoi silloin, kuinka epänormaalin suuret odotukset minulla oli ollut Vihreitä kohtaan, ja kuinka Vihreä on samanlainen puolue kuin muutkin. Ja hieman myöhemmin Tiedemies koki pettyneensä.

Olin itsekin ennen pettymistäni samanlainen, kuvittelin pitäväni Vihreitä ihan tavallisena puolueena muiden puolueiden joukossa.

Ihmiset ovat niin hauskoja kun kykenevät huijaamaan itseään niin totaalisesti.

Tommi Uschanov kirjoitti...

Oikea keskinäinen aikajärjestys puolueeseen pettymiselle ja puolueen kannattamiselle on se, että pettyy puolueeseen ensin ja alkaa kannattaa puoluetta vasta sitten.

Itse petyin vihreisiin ja heidän mielestäni korruptoituneisiin ja opportunistisiin linjauksiinsa vuoden 2003 eduskuntavaalien aikoihin niin pahasti, että vannoin, etten ikinä enää äänestä heitä jos vain mitään muita järkeviä vaihtoehtoja on tarjolla. Mutta kas kummaa, poliittinen ajatteluni kehittyi ja jo muutaman vuoden päästä omassa henkilökohtaisessa poliittisessa kiireellisyysjärjestyksessäni olivat kärjessä aivan muut asiat kuin vielä vähän aikaa sitten. Ja nykyään olen, mitään tietoista linjausta asian suhteen tekemättä, muuttunut äänestyskäyttäytymisessäni aina vain vihreämmäksi ja vihreämmäksi niin, että kohta alan oletusarvoisesti äänestää vihreitä aina kun heitä vain on ehdolla.

Eikä tämä vihreiden korruptoituneisuuden ja opportunistisuuden tuntu ole tällä välin mihinkään hävinnyt. Sen suhteellinen painoarvo ei vain ole yhtä suuri kuin ennen, koska koen vihreitä äänestämällä voivani parhaiten edistää poliittisia tavoitteitani - vaikka ne tavoitteet sitten edistyisivät kuinka vähän tahansa, mitä tahansa muuta puoluetta äänestämällä ne edistyisivät vielä vähemmän.

Matti kirjoitti...

Ajattelin joskus, että pitäisi ensin liittyä x puolueeseen, että voi sitten erota siitä ikäänkuin äksämpänä kuin äks itse. Onneksi ajattelin ajoissa toisin. Jos argumenteilla ja retoriikalla voi yleensä vaikuttaa, sen voi tehdä alunperinkin sitoutumattomana, ja siis tavallaan indifferenttinä sille, kuka taho on äksin. Sen jälkeen ei ole niin väliä pitääkö äänestyskäyttäytymisensä julkisena vai ei. Itse äänestän vihreitä pienimmän ennustetun haitan periaattella, koska tietyissä itselleni keskeisissä asioissa muiden puolueiden aktuaalinen historiallinen käyttäytyminen (contra mitä joku sanoo) on ala-arvoista.

Mikko kirjoitti...

Tommi: Pettymiskokemuksesi ei ole kyllä kauhean uskottava kun katsoo miten vittuilet Tiedemiehelle. Epäilen, että puhut eri kokoisesta pettymyksestä. Muuten olisit alun perin kirjoittanut varsin eri tavalla.

Tiedemies kirjoitti...

Mikko: Itse en koe Tommin kommenttia mitenkään erityisen loukkaavana. Hänellä on erilainen näkökulma ja hän puolustaa - kuten minäkin vielä puoli vuotta sitten - sitä poliittista entiteettiä, jonka kokee vähiten huonoksi.

En minäkään mitään tavattoman idealisoitua kuvaa Vihreistä ennen elätellyt. On totta, että pettymykseni johtui enemmän epärealistisista odotuksistani kuin mistään todellisesta ilmiöstä, mutta tämä on totta useimmista pettymyksistä.

Omalta kohdaltani kyse on paljolti myös siitä, että oma ajatteluni on muuttunut samalla, kun puolue on operationaalisena kokonaisuutena muuttunut, ja muutokset ovat olleet hyvin erisuuntaisia. Siinä missä omasta ajattelustani ovat yhä enenevässä määrin karsiutuneet tietynlaiset vasemmistolaiset piirteet, niitä on tullut vihreisiin koko ajan lisää. Eli siinä, missä Vihreät ovat muuttuneet liberaalimmasta vasemmistolaisemmaksi, oma maailmankuvani on muuttunut liberaalimmaksi.

Tommi on oikeassa siinä, että ajatteluni on suuruudenhullua, mutta ei siinä, että minulla olisi puutteellinen mielenteoria, so. että pitäisin eri mieltä olevia vain korruptoituneina tai muuten moraalisesti mätinä. Pidän joitain poliitikkoja ja vihreiden äänitorvia korruptoituneina, johtuen heidän vahvoista kytköksistään tekijänoikeuslobbyyn, osa - kuten vaikka nyt Meriläinen aikanaan - on ihan suoraan myöntänyt tekijänoikeuslobbauksen vaikutukset omaan äänestyskäyttäytymiseensä.

Arvostan edelleen esimerkiksi Soininvaaraa suuresti, ehkä tietyssä mielessä enemmän kuin ennen.

Minä en ole poliitikko tai poliittinen vaikuttaja, enkä oikeastaan edes minkäänlainen intellektuelli. Minusta tuntuu, että Tommi antaa sanoilleni ja mielipiteilleni suuremman painoarvon kuin ne ansaitsevat.

Kumitonttu kirjoitti...

Kaikkien janoisten ystävänä kysyn vaan, että onko täällä vielä jossain niitä Trippejä tarjolla?

Juha "F" Kettusella oli hyvä kommentti tuossa aiemmin.

Tiedemies kirjoitti...

Myönnän myös, että Mikon argumenteilla on ollut vaikutus ajatteluuni. Itse asetin kesän eurovaalien alla itselleni tavoitteet ja kriteerit niiden saavuttamisen arvioimiseksi.

Päätin äänestää Jyrki Kasvia, koska pidin hänen käsityksiään tietoyhteiskunnasta valistuneina. Luotin ikäänkuin siihen, että hän saa merkittävän äänisaaliin ja että tällä on jonkinlainen keskustelua herättävä vaikutus puolueessa.

Hän saikin kohtuullisesti ääniä, muistaakseni neljänneksi eniten, mutta silti hyvin marginaalisen määrän "pääehdokkaisiin" verrattuna. Määrä oli itselleni pettymys. Vaaleja seuranneiden viikkojen aikana puolueen julkisivun läpi ei tullut kuitenkaan yhtään mitään signaalia siitä, että Kasvin edustamat näkemykset olisivat puoleessa muuta kuin marginaalissa ja ajautumassa yhä syvemmälle siihen suuntaan.

Eivätkä edes Kasvin näkemykset kokonaisuutena olleet minusta mitenkään mieltäylentäviä.

On totta, että erityisesti IPR-asiassa olen suoraan sanoen trollannut, sekä omalla blogillani että Soininvaaran blogin keskustelussa. Se oli häpeällistä ja on valitettavaa, että se keskustelu ajoittui aikaan, jolloin pettymykseni puolueeseen oli suurimmillaan. Juuri tuolloin tulkitsin kaikki vihreiden suunnalta tulevan IPR-argumentaation osoituksena puolueen "yleisestä linjasta". Mitä se varmaan isolta osin lopulta onkin.

En ole mitenkään ylpeä kielenkäytöstäni, enkä argumenttieni tasosta tässä asiassa. Olen luonteeltani kiivas, ja sen tietävät kaikki lukijani. Tommin kritiikki on siksi ihan oikeaan osunutta.

Mutta substanssitasolla en pyörrä puheitani: Vihreät ovat puolueena ajautuneet monissa asioissa, erityisesti IPR-asiassa, feminismissä ja energiapolitiikassa hyvin kauas omista näkemyksistäni.

Markku kirjoitti...

Tuo Tommin ensimmäinen kommentti pätee aivan loistavasti erääseen toiseen kirjoittajaan, jonka häiriköintiä tämänkin blogin isännän on ollut tarve poistaa täältä kommenttiosastolta.

Tommi Uschanov kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tommi Uschanov kirjoitti...

Minusta tuntuu, että Tommi antaa sanoilleni ja mielipiteilleni suuremman painoarvon kuin ne ansaitsevat.

Minusta taas tuntuu, että sinä itse annat niille vähäisemmän painoarvon kuin ne ansaitsevat. :hymiö:

Kun olen kertaalleen alkanut kunnioittaa ihmistä siinä määrin, että jään kuuntelemaan mitä hänellä on sanottavanaan - ja peräti odotan mielenkiinnolla, mitä uutta sanottavaa hänellä kulloinkin on - osa tätä kunnioitusta on tällöin se, että otan kaiken hänen sanomansa oletusarvoisesti at face value. Valitettavasti tästä kunnioituksesta ei voi kieltäytyä yksipuolisella ilmoituksella enää sen jälkeen, kun sen on kertaalleen onnistunut minulta saamaan.

Minusta tuntuu myös siltä, että paitsi että tulkitsen sinua tämän kuvaamani mekanismin kautta "vilpittömästi" väärin, on samalla tavalla mahdollista tulkita näitä äärimmäisyyksiin yltyviä sanomisiasi myös tarkoitushakuisesti, vilpillisesti väärin. Mikä mahtava lyömäase vihreille tarjoutuukaan kuittailuista, että vihreät "vihaavat demokratiaa" ja muusta vastaavasta! Tällainen retoriikan eskaloituminen - jota olen vihervasemmiston suhteen käsitellyt kirjassani - tulee potentiaalisesti tarjoamaan vihreille hyvin valoisan tulevaisuuden, koska se taipuu niin tuskattomasti kaikenlaisten "heh heh, taitaa olla ammukset lopussa kun pitää haukkumislinjalle siirtyä" -kommenttien käyttövoimaksi.

Palauttaakseni keskustelun siihen spesifiin poliittiseen kysymykseen, josta se sai alkunsa: Pelkään aidosti, että nykyisen IPR-järjestelmän vastustajien kimmastunut ja hampaisiin asti aseistautunut retoriikka kaiken maailman "mafioineen" ja "ryöväyksineen" tulee turvaamaan nykyiselle surkealle IPR-regiimille valoisan tulevaisuuden hyvin pitkäksi aikaa eteenpäin. Sama ilmiöhän oli kyseessä esimerkiksi silloin, kun kettutyttöjen retoriikka ja turkistarhaiskut onnistuivat herättämällään inholla turvaamaan suomalaisen turkistarhauksen tulevaisuuden jopa vuosikymmeniksi eteenpäin (esimerkki, jota Soininvaara on useasti käyttänyt).

Tommi: Pettymiskokemuksesi ei ole kyllä kauhean uskottava kun katsoo miten vittuilet Tiedemiehelle. Epäilen, että puhut eri kokoisesta pettymyksestä. Muuten olisit alun perin kirjoittanut varsin eri tavalla.

Kyse ei ole tästä. Koen vain, että vihreiden äänestäminen ja sitä kautta epäsuotuisten poliittisten päätösten välillinen mahdollistaminen on pienempi paha kuin se, että ajautuisin lapselliseen teininietzscheläisyyteen, joka tohkeissaan onnittelee itseään siitä, että "älyää" olla kuulumatta "laumaan", joka "säälittävässä" "tyhmyydessään" menee äänestämään puoluetta jonka kanssa ei ole kaikesta samaa mieltä.

Se, että olin tämän vuosikymmenen alkupuolella - vihreisiin pettymisen vuoksi - hetkellisesti taantumassa takaisin tähän poliittisen ajatteluni kehitysvaiheeseen, jossa olin viimeksi ollut ehkä joskus 16-vuotiaana, oli minulle näin retrospektiivisesti niin järkyttävä kokemus, että se rokotti minut ilmeisen pitkäaikaisesti kaikkia totaalisen systeemistä irtisanoutumisen ajatuksia vastaan. Niin kauhean dramaattisia ja sankarillisen kuuloisia kuin nämä ajatukset sitten ovatkin.

Antti-Juhani Kaijanaho kirjoitti...

Jos kirjoitan "vihreät eivät kannata demokratiaa", niin oletan kirjoittajieni ymmärtävän tämän tarkoittavan sitä, että vihreillä on ohjelmassaan tai heidän edustajiensa näkemyksissä on ilmaistu, jotain sellaista mitä pidän ongelmallisena demokratiassa.

Hyväksyn tämän siltä osin kun puhut ohjelmista. Sen sijaan yksittäisen edustajan mielipiteen yleistäminen koko poliittiselle liikkeelle on turhan paljon.

Jos puolue liki yksimielisesti äänesti Lex Nokian puolesta, niin silloin puolueen linja on de facto se, että Lex Nokia oli laki, jonka puolue halusi tai ainakin jota se ei pitänyt erityisen pahana.

Eduskuntaryhmän ja puolueen linja on, että hallituksessa pysytään, jos ei jotain todella järisyttävää tule. Mitä ilmeisimmin Lex Nokia ei ollut tarpeeksi järisyttävää, se on totta – mutta ei ole loogisesti kestävää päätellä, että Lex Nokia olisi sen takia puolueen erityisesti kannattama. (Ei sillä, osa eduskuntaryhmästä näitätosiaan kannattaa.)

Ota vertailukohdaksi vaikkapa se, että puoolue ei lähde enää hallituksesta ydinvoimapäätösten takia. Ydinvoiman kohdalla puolue on saanut kirjattua hallitusohjelmaan luvan äänestää hallituksen rintamasta poikkeavalla tavalla, mutta kovin montaa tällaista "omantunnon kysymystä" ei hallituspuolue voi vaatia.

Ei sinänsä, olen pitkälti sinun kanssasi samaa mieltä siitä osasta vihreitä, joilla on näitä Vääriä Mielipiteitä. En vaan ole vielä itse menettänyt toivoani, enkä itse allekirjoita, että kyseessä olisi "vihreiden" mielipide.

Tiedemies kirjoitti...

Hyväksyn tämän siltä osin kun puhut ohjelmista. Sen sijaan yksittäisen edustajan mielipiteen yleistäminen koko poliittiselle liikkeelle on turhan paljon.

En ole Soininvaaraa lukuunottamatta nähnyt vakavaa pohdintaa vihreiden edustajilta siitä, pitäisikö tekijänoikeuksien jatkuvalle tiukentamiselle tehdä jotain. Suurin osa tuntuu pitävän tätä toivottavana.

Edellisessä linkitetty puheenvuoro on vain osa sitä. Sellaisia paikallistasolla toimivia vihreitä on paljon, jotka ovat tekijänoikeusasiassa "artistin asialla", ts. joiden mielestä tiukennukset, kaikkine älyttömyyksineen tyyliin taksien ja kampaajien teostomaksut, ovat vain positiivista kehitystä, koska ne parantavat artistien asemaa.

Tommin analyysi vihamielisen argumentaation ja ikävänpuoleisten ilmaisujen osalta lienee oikea: se on huono idea. Mutta asiallisuudella ei saavuteta mitään, kun iso joukko ohjelmoijia jne. leimataan näissä keskusteluissa "loisiksi" (Esim. open source-ohjelmoijia on haukuttu vihreiden taholta tällä sanalla).

Vetoaminen siihen, että kyseessä ei ole "puolueen linja" koska se ei ole ohjelmassa, on tyhjää. Miksi päinvastainen ei ole ohjelmassa? Koska merkittävä osa vihreistä, ihan puheenjohtajaa myöten, on tekijänoikeuslobbyn puolella.

Sinnemäki ja muutkin, lupailivat keskustelua tekijänoikeuksista ja puolueen linjasta, mutta eipä ole kuulunut. En usko, että kuuluu, koska puolue haluaa istua kahdella pallilla: pitää yhtäältä kiinni liberaalista kannattajajoukosta toivoen, että sumutus menee edelleen läpi ja samalla ajaa kulttuuriporukan linjaa.

Tommille vielä: tietenkään nämä asiat ja ilmiöt - perustuslakivaliokunnan tökeröt linjaukset jne. - eivät ole uusia. Se, mikä on uutta on, että tekniikka, jonka ympärillä tässä pyöritään.

Antti-Juhani Kaijanaho kirjoitti...

Vetoaminen siihen, että kyseessä ei ole "puolueen linja" koska se ei ole ohjelmassa, on tyhjää. Miksi päinvastainen ei ole ohjelmassa?

Päinvastainen ei ole ohjelmassa, koska sekään ei ole puolueen linja. (Muu mahdollinen syy olisi, että ei olla päästy niin pitkälle. Tämäkin on osittain totta.)

Tommi Uschanov kirjoitti...

Tommin analyysi vihamielisen argumentaation ja ikävänpuoleisten ilmaisujen osalta lienee oikea: se on huono idea. Mutta asiallisuudella ei saavuteta mitään, kun iso joukko ohjelmoijia jne. leimataan näissä keskusteluissa "loisiksi" (Esim. open source-ohjelmoijia on haukuttu vihreiden taholta tällä sanalla).

Silloin oikea strategia on - mielestäni - se, että käytetään näitä loisiksi haukkujia vastaan sitä samaa "heh, nyt taitaa asia-argumentit olla loppumassa" -korttia, jonka käyttämisen IPR-kritiikkiä vastaan pelkään enenevässä määrin olevan mahdollistumassa yhtä yliampuvan "tekijänoikeusmafia"- ym. retoriikan vuoksi.

Ja silloin tämän kortin käyttäminen kannattaa tietenkin tehdä asiallisesti ja rauhallisesti, ei louskuttavasti. Louskuttamiseen oikea reaktio ei ole suinkaan se, että louskutetaan samalla mitalla takaisin, vaan se, että pyritään keskustelua seuraavan yleisön mielikuvissa kehystämään louskuttaminen mahdollisimman eksklusiivisesti juuri vastapuolen ominaisuudeksi.

Mikko kirjoitti...

Tommi: Odotin sinulta oikeasti jotain tasokkaampaa argumentaatiota kuin eri mieltä olevien dissaamista teinitniitseläisiksi.

Mikko kirjoitti...

Tiedemies: Tuskin kannattaa pyydellä anteeksi vaiheita, jotka ovat täysin luontevia silloin kun pettyy johonkin hyvänä pitämäänsä asiaan. Kaikki mainitsemasi vaiheet ovat täysin luonnollisia osia tuollaista prosessia.

Tiedemies kirjoitti...

Mikko: Minusta Tommin argumentti ei ole huono. Minusta hän on oikeassa ja ainakin minä olen käyttäytynyt tässä asiassa kuin teininiitseilijä. Mikä on hämmentävää, koska ennen prosessia ajattelin esimerkiksi sinun argumenteistasi täsmälleen samalla tavalla.

Mikko kirjoitti...

Tiedemies: Niin, mutta kyse onkin siitä missä vaiheessa on teininiitseilijä. Minä ajattelen niin, että jokainen kuvittelee jokaisella hetkellä itsensä yksittäisajattelijaksi. Tuskin Tommikaan pitää itseään minään laumaihmisenä. Mutta emme ole koskaan yksittäisajattelijoita. Siksi se ei ole minusta kovin hyödyllinen haukkumanimitys.

Muuten, vaikka yllä mainitsetkin että argumenteillani on ollut vaikutusta mielipiteeseesi, niin itse olen kokenut sen hieman toisin. Tai siis minusta vaikutusta oli ainoastaan sillä periaatteella, että neuvoin sinua etsimään jonkun kiinteän rajan, oli se mitä tahansa, jonka yli käveleminen on viimeinen pisara.

Ihminen on hirveän sokea erilaisille eteneville prosesseille, ja niitä pystyy tekemään näkyviksi oikeastaan vain siten että tekee itselleen jatkuvasti tuollaisia mittareita.

Käytän samaa periaatetta laajasti parisuhteissa, ystävien kanssa, työssä jne. irtautuakseni pois tuhoisista prosesseista.

Mikko kirjoitti...

Tiedemies: Tajusin vasta nyt mitä ajoit takaa. Olet oikeassa.

Kiinnostavinta tässä on minusta se, että koen käyneeni itse läpi saman prosessin ja myös käyttäneeni joskus samoja argumentteja kuin Tommi. Eli kuvittelin käyneeni läpi prosessin jota en ollut käynyt.

Ilmeisesti tuo argumentaatio on yleistettävissä niin, että sisäryhmästä erkanemista yrittäville esitetään ensin että itse on ensin käyty läpi sama erkanemisprosessi, ja jos yhä erkanemisprosessi etenee, seuraavassa vaiheessa erkanevia nimitetään aina teininiitseiksi, koska jokainen tietystä sisäryhmästä erkaneminen on tavallaan sama prosessi kuin mikä käydään läpi murrosiässä.

Täytyypä tutkia kotona Canettin Crowds and Poweria kun pääsen työreissulta kotiin. Siinä muistaakseni kuvataan tämä prosessi täsmällisesti, silloin aiemmin se vain meni minulta yli hilseen.