maanantai 3. elokuuta 2009

Paluu arkeen.

Lomani päättyi tänään ja pojatkin menivät päiväkotiin. Olin kolme viikkoa lasten kanssa ja se oli mukavaa ja virkistävää. Viiden viikon tauon jälkeen ainakin vanhempi poika jo halusi tarhaan kavereita katsomaan, nuorempi sensijaan ei ollut yhtä innokas. Kirjoittaminen on lomalla liki mahdotonta kahdesta syystä. Teksti, jonka kirjoittamiseen työpaikalla kuluu noin viidestä kymmeneen minuuttia, vaatisi kotona tuplasti aikaa vaikka aikaa sinänsä olisikin. Lisäksi nuoremman pojan päiväuniaikoja lukuunottamatta kymmenen minuutin yhtenäinen keskeytyksetön aika koneella oli utopiaa. Iltaisin taas koko perhe oli koolla, joten en olisi edes periaatteessa halunnut istua alas kirjoittamaan. Kommentoin kyllä jonkin verran toisaalla, lähinnä lasten nukkumaanmenon jälkeen.

Leikkipuistoissa ja retkillä lapset ovat jo kuitenkin siinä määrin autonomisia yksiköitä, että sain ehkä hieman enemmän luettua vapaa-ajan kirjallisuutta kuin olisin saanut normaalisti töiden aikaan. Käyn yleensä noin kerran viikossa lasten kanssa kirjastossa. Tällä kertaa luin vain muutaman niteen. Paras oli Vingen "Taivaan Syvyydet", vaikka tunnenkin aika paljon epäluuloa sellaisia kirjoja kohtaan, joissa on yli 400 sivua. Tervaharjun suomennoksessa oli yli 750 sivua, englanninkielisessä kovakantisessa olisi ollut 606, luin suomennoksen, koska se oli saatavilla.

Kävimme luonnontieteellisessä museossa Helsingissä ja vastoin ennakko-odotuksiani nuorempi poika sai retken varsinaisesta annista paljon enemmän irti. Hän muisti apinoiden ja lintujen luurangot vielä viikkoja retken jälkeen, samoin sen, että kettu näytti aivan meidän koiraltamme. Junan liukumäki teki myös suuren vaikutuksen. Vanhempi poika oppi ajamaan polkupyörällä ilman apupyöriä.

Täysin sairauksitta ei lomakaan mennyt, nuoremmalla oli yhtenä päivänä loman alussa hieman kuumetta, tartunnan lähde oli suurella varmuudella tuttu lapsi, jota olimme olleet tapaamassa muutamaa päivää aiemmin. Vanhempi poika oli terve koko ajan. Kaikenkaikkiaan loma-aika oli selvästi terveempää kuin lasten tarhassa viettämä aika yleensä.

Lähden näillä näkymin yhdistetylle konferenssi- ja tutkijavierailumatkalle YK:n yliopistoon Macaolle lokakuun puolivälissä. Matkan suunniteltu kesto on liki kaksi viikkoa. Ensin ajattelin, että työtehoni on todennäköisesti suurempi, kun voin keskittyä 24/7 noin viikon ajan pelkkään tutkimustyöhön. Loman lopussa tulin ajatelleeksi, että ero lapsista on todennäköisesti todella raskas henkisesti.

1 kommentti:

Jukka kirjoitti...

Olin kaksi viikkoa työmatkalla kun lapset olivat vaille neljä. Olihan se ensin raskasta. Tai varsinkin ennen matkaa ajatus tuntui pahalta.

Homma meni plussan puolelle koska tytär, jolle isä oli ollut siihen saakka aika merkityksetön otus, huomasi että isä ei olekaan itsestään selvyys niin kuin sohva.