maanantai 17. elokuuta 2009

En lue enää uutisia.

Atominsärkijöitä lisää, sanoo Jykä. En protestoi, mutta perustelu on vähän outo. Ei kai valtio ydinvoimalupia pihtaa sähkön hinnan takia, vaan siksi että atomipönttöjen rakentaminen ja valvominen ovat tarkkaa puuhaa? Ja mitä ihmeen väliä sillä on, viedäänkö uraanisähköä ulkomaille vai ei? Ei siitä voi pommeja tehdä. Voimala on jotenkin turvallisempi - ainakin se tuntuu siltä - jos se on tällä puolella rajaa eikä idempänä. Ehkä ydinvoimaviennin kauhistelijat ajattelevat edelleen, neuvostoliitossavenäjällä ydinvoima rauhan vain on renki.

Nyt nurpeuden talven meillä muutti Aurinko Japanin kesäks ihanaksi.

Ilmeisesti äänestysryntäys ei ole se, mikä Talibanilla on mielessä Afganistanissa. En ole vielä oikein hahmottanut, että mitä amerikkalaiset - ja suomalaisetkin - siellä oikein tekevät. Eikun rehellisesti, mitä järkeä on edes tapella jotain Talibania vastaan, jos se hallitus, jota puolustetaan, säätää tällaisia lakeja? Ihanko oikeasti kukaan ei näe mitään ongelmaa siinä, että länsimaat syytävät rahaa ja ihmishenkiä tuollaisen hallinnon ylläpitämiseen? Siellä ei ole edes öljyä. Oopiumia vaan.

42 kommenttia:

Mikko kirjoitti...

Uskotko ihan oikeasti tuohon paskapuheeseen Afghanistanin sodan syistä? Vaikka jatkuvasti tulee päinvastaista dataa?

Öljyä ei ehkä ole, mutta öljyputki on.

Ja tietysti maailmassa on vaikka kuinka paljon maita, joissa ei ole "demokratiaa" eikä öljyäkään, eivätkän siellä ole jenkit eikä suomalaisetkaan.

Öljy selittää nämä sodat lähes täydellisesti. Ideologia on se millä sota myydään kansalle. Ei älykkäiden ihmisten pidä degeneroitua argumentoimaan poliitikkojen retoriikan kanssa.

Tiedemies kirjoitti...

No en usko oikeasti paskapuheeseen, mutta öljyselityksessä on muutama ongelma. Ensimmäisenä tulee mieleen, että Kaspianmeren reitti on ihan riittävä amerikkalaisille. Strategisesti ehkä Georgian tilanne on voinut vaikuttaa niin, että tällaisen henkireiän varaaminen on nykyään tarpeellisempi kuin se oli ehkä viisi vuotta sitten.

On kuitenkin selvää, että Afganistan sitoo voimavaroja paljon ja lisäksi Pakistan on todella romahtamisvaarassa. Sellaisen sopan selvittäminen ei vaikuta kannattavalta edes tuollaisia öljymääriä ajatellen. Jos Pakistanin tilanne heikkenee entisestään, niin silloin on ihan sama mitä Afganistanissa tapahtuu.

Tuossa kommentissani ihmettelen lähinnä
sitä, että Suomi on siellä jonkinlaisena ajopuuna ja että amerikkalaiset eivät jaksa enää edes pitää mitään kulissia yllä tämän demokratiahössötyksensä kanssa. Konservatiivien kohdalla ymmärtää vielä sen, että joku naisten äänioikeus tai muut sellaiset ovat pelkkää kommunismia, mutta Obaman hallinto alkaa kyllä tarvita jo paljon isompia silmänkääntötemppuja.

Minusta se, että poliitikot myyvät tällaiset projektit ideologisilla tms. syillä, on jonkinlainen ad hoc selitys ja lisäksi epämielenkiintoinen kuittaus, koska me kansalaisina tarkastelemme kuitenkin medianarratiivia ja siinä tuo "tarina" on, että demokratiaa siellä ollaan puolustamassa. Kiinnostavaa tässä ei siis ole se, mitä "oikeasti" on syynä, vaan se, miten se nyt saadaan myytyä eteenpäin.

Mikko kirjoitti...

Minusta se, että poliitikot myyvät tällaiset projektit ideologisilla tms. syillä, on jonkinlainen ad hoc selitys ja lisäksi epämielenkiintoinen kuittaus, koska me kansalaisina tarkastelemme kuitenkin medianarratiivia ja siinä tuo "tarina" on, että demokratiaa siellä ollaan puolustamassa. Kiinnostavaa tässä ei siis ole se, mitä "oikeasti" on syynä, vaan se, miten se nyt saadaan myytyä eteenpäin.

Minusta lähes kaiken yhteiskunnallisen keskustelun tarkoitus on nykyään kohdistaa kaikki kriittisten ihmisten energia asioiden molempien puolien loputtomaan jahkailuun. Vaikka osoitettaisiin täydellisen aukottomasti, että hommassa ei ole mitään järkeä, mitään ei kuitenkaan tapahdu.

Kun yhteiskunnallinen keskustelu on käyty loppuun, aina voidaan aloittaa alusta. Tämä muistuttaa erilaisia nettikeskusteluita, sykli on vain vähän hitaampi.

Siksi on sääli nähdä, kuinka järkevät ihmiset haaskaavat aikaansa jahdatakseen jäniksiä, jotka päästetty irti vain siksi että järkevät ihmiset eivät näkisi mitä oikeasti tapahtuu.

Evojeesus kirjoitti...

No kai se nykyhallinto on vähemmän jihadistis-terroristinen kuin jotkut vatipäätalibaanit?

Tiedemies kirjoitti...

No kai se nykyhallinto on vähemmän jihadistis-terroristinen kuin jotkut vatipäätalibaanit?

Vatipäätalibaanien väitetty jihadistismi-terrorismi rajoittui siihen, että maassa sai luvan kanssa lymyillä kaikenlaisia kalifaattientusiasteja ja antiamerikkalaisia puupäitä.

Siinä mielessä sodan vieminen Afganistanin maaperälle on "toiminut", että nyt pommeja räjäytellään siellä, eikä ajella lentokoneita pilvenpiirtäjiin.

Wikipedian uusin luku on 1,247 kuolleita liittouman joukoille. Siviilitappioista terrori-iskuissa ja liittouman ilmaiskuissa yms. on vaikka mitä lukuja esitetty, pikaisesti googlettamalla mediaani on jossain muutamisssa kymmenissä tuhansissa.

Näistä, jälleen kerran, lähteestä riippuen ja suolan kanssa, yli puolet on siis liittouman aiheuttamia.

Siellä on siis pyörii hitaanlainen lihamylly, jossa tapetaan länsimaisia nuoria miehiä muutamia viikossa ja siinä sivussa noin kymmenkertainen määrä paikallisia siviilejä.

Tarkastelen tätä ihan PR-juttuna, eli millä tällainen oikein on onnistuttu myymään jonain demokratian puolustamisena tms., semminkin kun naiset on kaikessa hiljaisuudessa edelleen pakotettu nyrkin ja hellan väliin (ja kaapuun) ja entistä tiukemmin?

Motiivit, joilla poliitikot pistävät sinne nuorta miestä lihoiksi, vaihtelevat maittain. Isot pelaajat varmaan ovat kiinnostuneita öljyputkesta, mutta mitä suomalaiset siellä tekevät? Juuri tuossa mainostettiin, että joukkojen poisvetäminen olisi "vapaamatkustusta", mutta vapaamatkustusta mihin? Mitä Suomi siitä oikein hyötyy? Tuskin halvempaa bensaa.

Mikko kirjoitti...

Hallitus on lastattu jenkki-fanboyllä, jotka haluavat leikkiä isojen poikien kanssa eli päästä Natoon. Naton tehtävä on taas turvata Jenkeille halpa öljy.

Ton kirjoitti...

Käsitteekseni Suomi on osallistunut aktiivisesti rauhanturvaoperaatiohin saadakseen joukoille edes jonkinlaista kokemusta tositilanteista. Vapaaehtoisia kuitenkin riittää enemmän kuin on lähtijöille paikkoja.

Markku kirjoitti...

Konservatiivien kohdalla ymmärtää vielä sen, että joku naisten äänioikeus tai muut sellaiset ovat pelkkää kommunismia, mutta Obaman hallinto alkaa kyllä tarvita jo paljon isompia silmänkääntötemppuja.


Tuollainen puhe amerikkalaisista konservatiiveista ei ole muuta kuin amerikkalaisen vasemmiston retoriikkaa, jolla se yrittää painostaa republikaaneja puolustuskannalle ja tekemään vielä enemmän myönnytyksiä vasemmalle. Faktahan on nimittäin se, että konservatiivit ovat kaikkialla länsimaissa siirtyneet koko puoluekentän mukana kohti vasenta varsinkin erilaisissa uusvasemmiston vähemmistöjensuosimishankkeissa.

Ei kai nyt kukaan ihan tosissaan usko, että missään länsimaassa eikä varsinkaan Yhdysvalloissa ole ainuttakaan (kotoperäistä) vakavasti otettavaa poliittista liikettä, joka ajaisi naisten äänioikeuden peruuttamista. Vähemmistöjen ja muiden "sorrettujen" ryhmien, kuten naisten, suosiminen jatkuu melko lailla riippumatta ovatko vallassa demokraatit vai republikaanit.

Tommi Uschanov kirjoitti...

Ja tietysti maailmassa on vaikka kuinka paljon maita, joissa ei ole "demokratiaa" eikä öljyäkään, eivätkän siellä ole jenkit eikä suomalaisetkaan.

Aivoton Nato-intoilu vituttaa minuakin, mutta öljykortilla on kyllä aika hitonkin vaikeaa uskottavasti selittää esimerkiksi Naton vuosikymmenen takaista interventiota Jugoslavian sotaan. Lähimmät öljyputket taitavat kulkea jossain Ukrainan kaakkoisosassa yli 500 kilometrin päässä.

Faktahan on nimittäin se, että konservatiivit ovat kaikkialla länsimaissa siirtyneet koko puoluekentän mukana kohti vasenta varsinkin erilaisissa uusvasemmiston vähemmistöjensuosimishankkeissa.

Ei "varsinkin" niissä vaan yksinomaan niissä. Koko muutaman viime vuosikymmenen merkittävin tekijä länsimaisessa politiikassa on se, miten talouspolitiikka on lähtenyt liikkumaan täsmälleen päinvastaiseen suuntaan kuin muu politiikka. Sukupolven takaiseen mittapuuhun verrattuna koko puoluekenttä on yhteiskuntapoliittisesti vasemmistoradikaalia, mutta talouspoliittisesti puolestaan oikeistoradikaalia.

Ei kai nyt kukaan ihan tosissaan usko, että missään länsimaassa eikä varsinkaan Yhdysvalloissa ole ainuttakaan (kotoperäistä) vakavasti otettavaa poliittista liikettä, joka ajaisi naisten äänioikeuden peruuttamista.

No siitä en tiedä, mutta Yhdysvalloissa on kyllä esim. sellainen varsin näkyvä ja vakiintunut järjestö kuin Eagle Forum - naisjärjestö, jonka tavoitteena on parhaansa mukaan edistää naisten miehiin verrattuna alempiarvoista ja alistettua asemaa. Tai siis sitä, mikä suomalaisella mittapuulla on naisten alempiarvoista ja alistettua asemaa, sellaista, jonka vastustaminen on kaikille yhtä itsestäänselvää kokoomuslaisista vasemmistoliittolaisiin.

Erityisen raivokkaan vihan kohteena Eagle Forumilla on ns. Equal Rights Amendment eli se, että sukupuolten tasa-arvo kirjattaisiin Yhdysvaltain perustuslakiin. Voidaanko Suomeen kuvitella poliittista liikettä, jonka tavoitteena olisi Suomen perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuspykälän kumoaminen?

Juho kirjoitti...

TM: "On kuitenkin selvää, että Afganistan sitoo voimavaroja paljon ja lisäksi Pakistan on todella romahtamisvaarassa. Sellaisen sopan selvittäminen ei vaikuta kannattavalta edes tuollaisia öljymääriä ajatellen."

Jenkit ovat päättäneet jo aikoja sitten, että sotaa kannattaa käydä vaikkei ihan selvää motiivia olisikaan. Sodankäynti on sinällään riittävä motiivi, kun omistaa sellaisen sotakoneiston. Sotimisella ja talouden globalisoitumisella lienee myös jonkinlaista synergiaa, joskaan ei ihan siinä tasa-arvoistumismielessä, mikä joskus liitetään globalisaatioon.

Luin tästä hiljattain ihan fiksun oloista juttua Ellen Meiksins Woodin kirjasta Pääoman imperiumi.

Markku kirjoitti...

Sukupolven takaiseen mittapuuhun verrattuna koko puoluekenttä on yhteiskuntapoliittisesti vasemmistoradikaalia, mutta talouspoliittisesti puolestaan oikeistoradikaalia.

Olet oikeassa. Talouspolitiikassa on siirrytty oikealle mutta yhteiskuntapolitiikassa vasemmalle.

Mitä tulee siihen Eagle Forumiin, niin sanoisin, että USA:sta on helppoa kaivaa esille aivan minkätahansalaisia poliittisia ryhmiä tahansa. Se on väkiluvultaan Suomea 60 kertaa suurempi maa, jossa ei ole konsensusperinnettä.

Tiedemies kirjoitti...

Olet oikeassa. Talouspolitiikassa on siirrytty oikealle mutta yhteiskuntapolitiikassa vasemmalle.

Tjaa, miten sen nyt ottaa. Tämä riippuu aika paljon mittaustavasta.

On totta, että suoran intervention (pääomakontrollit, hintasäännöstely, kilpailun rajoitukset jne.) määrä on taloudessa vähentynyt. Jos tätä pidetään oikeistolaistumisena, niin silloin näin on käynyt.

http://www.stat.fi/til/vermak/2008/vermak_2008_2009-07-09_tau_002_fi.html

Toisaalta, tulonsiirtojen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2008 21,4 prosenttia, kun se 1975 oli 15,7 prosenttia.

Nettoveroaste (siis verot - tulonsiirrot) on pysynyt stabiilina, tulonsiirrot ovat eläneet suhdanteiden mukana, mutta jos 1990-luvun lama siivotaan pois, tulonsiirtojen määrä on pysytellyt jotakuinkin viidenneksessä BKT:sta.

On tietysti makuasia, pitääkö tulonsiirtoja vai interventionismia "enemmän" vasemmistolaisena. Molemmat ovat vasemmiston työkalupakkiin kuuluneet, mutta minusta Tommin karakterisointi ei oikein saa tukea noista tilastoista.

Minusta näyttää pikemminkin siltä, että retoriikka on muuttunut talouspuolella oikeistolaisemmaksi, mutta itse politiikka ei paljoakaan. Se, mikä on ehkä muuttunut, on suhtautuminen työelämän säännöstelyyn. Nyt säännöstelyä pyritään purkamaan, kun sitä ennen pyrittiin lähinnä lisäämään. Jos kuitenkin katsotaan maltillisemman vasemmiston tavoitteita, niin ne on työelämän osalta pitkälti saavutettu.

Sensijaan yhteiskuntapoliittisesti tavoitteet ovat monilta osin saavuttamatta. Naisten oikeuksien kohdalla toki näin on, mutta Suomi on esimerkiksi edelleen "teokratia", eivätkä sosialidemokraatit enää edes yritä muuttaa tätä.

Väitän siis, että asia on itseasiassa enemmän päinvastoin.

Talouspoliittisesti olemme (sekä tulonsiirtojen että bruttoveroasteen osalta) enemmän vasemmalla kuin 1970-luvulla, joskin kehitys vasemmalle on kokolailla pysähtynyt. Toisaalta vasemmisto on luopunut monista yhteiskuntapoliittisista ohjelmistaan ja uskonnonopetus on edelleen koulujen ohjelmassa, eikä pyrkimyksiä kohti suoraa demokratiaa enää juuri esiinny.

Mikko kirjoitti...

Onko sulla Tiedemies jotain faktaa tuon teokratia-väitteen tueksi? Tai mitä edes tarkemmin ottaen tarkoitat? Minusta luterilaisesta uskonnosta ei ole jäljellä muuta kuin kuoret, tietenkin tietyssä mielessä vaikutuksia on mahdotonta kokonaan poistaa kulttuurista.

Tiedemies kirjoitti...

Kirjoitin "teokratian" lainausmerkkeihin tarkoittamaan sitä, että meillä on edelleen valtio-kirkkohybridi.

Meillä on esimerkiksi kirkkolaki, josta säätää eduskunta, ja kirkolla on oikeus osuuteen yhteisöverosta, jota maksavat kaikki. Näinollen kaikki yhteiskunnan tuottavat jäsenet on pakotettu rahoittamaan kirkon toimintaa uskontokunnasta riippumatta. Ev.lut. kirkon osuus on käsittääkseni vajaa sata miljoonaa euroa.

Ortodoksinen kirkko nauttii myös erityissuojelusta huolimatta sen vielä ev.lut.kirkkoa selkeämmin misogyynisestä ja homofobisesta asenteesta.

Tommi Uschanov kirjoitti...

Toisaalta, tulonsiirtojen osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2008 21,4 prosenttia, kun se 1975 oli 15,7 prosenttia.

Tämähän ei ole mikään ihme, kun huomataan, että esimerkiksi työttömyysaste oli vuonna 1975 noin yhden kolmasosan siitä mitä vuonna 2008. Työttömyyskorvauksia harvemmin maksetaan niille jotka ovat töissä.

Tulonsiirtojen BKT-osuudella ei voida tällä tavalla mitata hyvinvointivaltion aiheuttamaa hyvinvointivoittoa. Jos voitaisiin, niin Suomessa hyvinvointivaltion ylivoimaisesti vehreintä kukoistuskautta olisi tällöin ollut 90-luvun alun lama, kun tulonsiirtojen BKT-osuus suorastaan räjähti käsiin vain vuodessa parissa. Tulonsiirrot kasvoivat, vaikka yhteiskunnan kokonaishyvinvointi väheni - itse asiassa ne kasvoivat, koska se kokonaishyvinvointi väheni.

Talouspoliittisesti olemme (sekä tulonsiirtojen että bruttoveroasteen osalta) enemmän vasemmalla kuin 1970-luvulla, - -.

Tulonsiirrot ja bruttoveroaste eivät ole kaksi läheskään ainoaa relevanttia indikaattoria. Vähintään yhtä relevantti on esimerkiksi Gini-indeksi, josta et itse puhunut yhtään mitään, mutta johon vaikuttaminen on samalla tavalla talouspolitiikan vallassa oleva asia kuin muutkin. Käytettävissä olevien tulojen Gini-kerroin esimerkiksi täällä Helsingissä oli vuonna 1975 noin 0,19 mutta viime vuosina se on ollut yli 0,3. Tällä mittapuulla voimme täten leikkimielisesti laskea, että talouspolitiikan oikeistolaistumiskerroin omana elinaikanani on ollut noin 1,6.

Sillä, että tulonsiirrot tai niiden BKT-osuus pysyvät suunnilleen samoina, ei ole välttämättä ihan hirvittävästi väliä talouspolitiikan vasemmistolaisuutta tai oikeistolaisuutta arvioitaessa, jos nimenomaan se paljon suurempi osuus BKT:stä, joka ei kierrä tulonsiirtojen kautta, jakautuu kokonaan eri tavalla kuin ennen. Sen yhtä-vasemmalla-kuin-ennen-pysymisen tai peräti vasemmistolaistumisen, jota jollakin sektorilla on ehkä aivan aidosti tapahtunut, voi tehdä tyhjäksi jopa kokonaan oikeistolaistuminen, jota tapahtuu samaan aikaan muualla.

Jos kuitenkin katsotaan maltillisemman vasemmiston tavoitteita, niin ne on työelämän osalta pitkälti saavutettu.

Täystyöllisyys, joka koostuu enimmäkseen pysyvissä työsuhteissa tehdystä kokoaikatyöstä? En sanoisi ihan "pitkälti saavutetuksi" tavoitteeksi nyt kuitenkaan.

Tommi Uschanov kirjoitti...

Se on väkiluvultaan Suomea 60 kertaa suurempi maa, jossa ei ole konsensusperinnettä.

Tästä olen varsin jyrkästi eri mieltä. Vielä muutama vuosikymmen sitten USA:ssa oli täsmälleen yhtä vahva konsensusperinne kuin Euroopassa on tällä hetkellä. Mutta sen romuttivat nopeassa tahdissa 1) republikaanisen puolueen puoluekoneiston joutuminen äärioikeistolaisen reuhaaja-aineksen valtaamaksi (mikä alkoi Barry Goldwaterin presidenttiehdokkuudesta 1964) ja 2) se, että demokraattinen puolue menetti kepumaisen yksinvaltiutensa etelävaltioissa menemällä mustien kansalaisoikeustaistelun taakse (mikä alkoi liittovaltion kansalaisoikeuslain säätämisestä samoin vuonna 1964). Tämä prosessi muutti puolueiden keskinäisten kannatussuhteiden balanssia valtakunnan tasolla hyvin merkittävästi - samoin kuin myös kummankin puolueen ydinkannattajakunnan sosiaalista koostumusta.

Sosiaalipsykologi David Sears kirjoitti vielä vuonna 1965, kuinka "yleisesti ottaen kumpaakin Amerikan poliittista puoluetta pidetään kunnianarvoisana sen vastustajien toimesta" ja kuinka "Yhdysvalloissa hävinnyt oppositio hyväksyy yleensä enemmistön tahdon suhteellisen rauhallisesti ellei jopa täydellisen tyynesti. Yleisesti ottaen mielipide-eroissa ei näytä olevan sitä sovittamatonta, kuolemaan asti taistelevaa piirrettä, joka on usein läsnä puoluepoliittisessa keskustelussa muualla." Jo seuraavana vuonna tapahtuivat ensimmäiset yllä mainitsemieni kohtien 1 ja 2 jälkeiset vaalit, jotka siirsivät poliittista painopistettä toisaalta demokraateilta republikaaneille ja toisaalta maltillisilta republikaaneilta öyhöttäjärepublikaaneille. Sama kehitys sai sitten pääpiirteissään jatkua peräti neljäkymmentä vuotta, ennen kuin vuosien 2006 ja 2008 vaaleissa se alkoi vähitellen lähteä peruuntumaan.

Nykyään, kun tämä konsensusperinne on revitty maan poliittisesta kulttuurista juuriaan myöten pois, on vaikeaa välillä pitää mielessä, että asia on vielä historiallisesti hyvin äsken ollut tällä tavalla. Mutta se oli sillä tavalla.

Tiedemies kirjoitti...

Tommi on tietenkin oikeassa siinä, että myös minun mainitsemani tarkastelukehys on vain yksi mahdollisuus. Gini-kertoimen osalta tosiaan voidaan sanoa, että jakauma on muuttunut "oikeistolaisemmaksi".

Mitä tulee työsuhteiden pysyväisluonteisuuteen niin minulla ei juuri nyt ole antaa viitettä, mutta kävin asiasta viime keväänä mielenkiintoisen keskustelun serkkuni kanssa, joka itseasiassa oli tutkinut työsuhteiden kestoa Suomessa.

Hänen tuloksensa oli, että ns. pätkätöiden yleisyyden väitetty lisääntyminen ei saa tukea tilastoista. Pätkätöiden tekijät ovat sensijaan vaihtuneet. Kun ennen pätkätyötä teetettiin etupäässä teollisuudessa, niin nykyisin sitä teetetään palvelualoilla ja erityisesti julkisella puolella ja naisilla.

Rumasti sanoen pätkätöistä on tullut ongelma vasta, kun niihin ovat joutuneet keskiluokkaiset, koulutetut ja naiset, työväenluokkaisten miesten sijaan. Kun jälkimmäisen ryhmän suhteen vasemmiston tavoitteet ovat toteutuneet, niin vasemmiston kannattajakuntakin on muuttunut.

Teollisuustyöntekijöiden sijaan vasemmistoa kannattavatkin nykyisin pitkälti julkisen sektorin naiset. (Tämä on rankka karikatyyri; todellisuus ei todennäköisesti ole tällainen, mutta suunta näyttäisi olevan)

Tommi Uschanov kirjoitti...

No siis, en toki ajatellutkaan, että pätkätyösuhteet olisivat merkittävästi lisääntyneet. (Kirjassanikin sanon itse asiassa päinvastaista heti esipuheessa sivulla 13, tosin epäsuorasti.) Mutta pointtinani olikin tässä, että ne eivät ole myöskään vähentyneet.

Tiedemies kirjoitti...

Häpeäkseni joudun tunnustamaan, etten vieläkään ole lukenut Tommin kirjaa. (Jos "kirjalla" viittaat siis siihen "mikä vasemmistoa vaivaa"-teokseen)

Tommi Uschanov kirjoitti...

Lue ihmeessä. Itse asiassa jo kirjan ollessa käsikirjoitusvaiheessa sain useammalta taholta sen muotoisia kommentteja, että "tämähän edustaa aika samanlaista lähestymistapaa kuin {ne ja ne bloggaajat joihin viitattiin aina eri termiä käyttäen mutta asiayhteydestä kävi selväksi että Tiedemies kuuluu niihin}". Myöntelin vuolaasti.

Mikko kirjoitti...

Kyllä se Tommin kirja minunkin mielestäni kannattaa Tiedemiehen lukea.

ankyrimato kirjoitti...

Tiedemies said "Jos kuitenkin katsotaan maltillisemman vasemmiston tavoitteita, niin ne on työelämän osalta pitkälti saavutettu."

Vasemmiston tavoitteena on perinteisesti ollut tasaisempi tulonjako (joka saavutetaan esim. veroprogressiolla). Vaikka ns. absoluuttinen köyhyys ja kurjuus olisi voitettu minimipalkoin ja sosiaalietuuksin, vasemmisto uskoo, ja ainakin osa tutkimuksista vahvistaa, että tasaisemman tulonjaon maissa elämä on onnellisempaa. Tuloerot ovat kasvaneet Suomessa vahvasti ja osin tämä liittyy pääomaverotuksen keventämiseen, joka tehtiin investointihalukkuuden lisäämiseksi. Mutta pointsi on, että kyllä Suomi on nykyään oikeistolaisempi kuin 70-luvulla. Elämäntapaliberaalit kysymykset ovat tietty eri juttu, mutta ne eivät muutenkaan ole olennaisesti vasemmistolaisia.

Jussi Halla-aho kirjoitti...

Itse en usko, että amerikkalaisten läsnäololla Afganistanissa on mitään erityistä "motiivia", öljyistä tai muutakaan. Sinne lähdettiin kostoretkelle, koska jotakuta oli WTC:n jälkeisessä ilmapiirissä välttämätöntä kurkuttaa. Oikeampi kohde olisi ehkä ollut Saudi-Arabia, mutta se ei käynyt muista syistä.

Näinä ahdistavina tekopyhyyden aikoina puhdasta retaliaatiota ei kuitenkaan pidetä hyveenä, vaan niille on keksittävä kivoja verukkeita kuten demokratia ja ihmisoikeudet, joita - kuten tunnettua - on hyvin vaikeaa viedä mihinkään.

Pitää ymmärtää, että Afganistanissa ongelma ei ole hallinto vaan väestö. Hallinto säätää punaniskaisia lakeja nuoleskellakseen äänestäjäkuntaa vaalien edellä. Amerikkalaiset ovat maalanneet itsensä nurkkaan. He ovat sitoutuneet tukemaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia, mutta Afganistanin kaltaisessa maassa nämä sulkevat toisensa pois. Sekulaaria järjestelmää voidaan siellä pitää yllä vain pommittamalla ahkerasti väestöä, joka haluaa talibania.

Suomalaiset lienevät mukana siksi, että sotilaat voivat testata uusia vimpaimia ja kokoustaa isojen poikien seurassa, sekä siksi, että Halonen odottaa epätoivoisesti kutsua valkoiseen taloon.

Edellä sanottu on vain analyysini, ei kritiikkiä. Mielestäni punaniskojen pommittaminen on aina hyvä ja iloinen asia. Demokratiahöpinät voitaisiin kuitenkin unohtaa, koska demokratiasta Afganistanissa hyötyvät vain talibanit.

Tiedemies kirjoitti...

En näe kauheasti arvoa punaniskojen tai turbaanipäiden pommittamisessa sinänsä. Ei niiden vuoristolaisten jukuripäiden päitä käännetä pommittamalla, joten pommittaminen on vain kiusantekoa, jolla ei oikeastaan saavuteta yhtään mitään.

Tai näemmä siitä jotkut saavat mielihyvää, mutta noin pääsääntöisesti. Lisäksi puhdas retaliaatio sinänsä ei saane kovin voimakasta tuomiota edes nykypäivänä, jos se edes kohdistuu jotenkin oikeaan osoitteeseen.

Kun Gaddafi rahoitti terrori-iskuja 80-luvulla, hänen palatsiaan pommitettiin. Mutta ei sentään pommitettu joka toista libyalaista vuohipaimenta, eikä siitä mitään iloa olisi ollutkaan.

Aivan samaan tapaan jos Osaman luolapiiloja pommitetaan kun Osama on rahoittanut terrori-iskuja, ei siitä mitään kauheaa porua nouse. Edes siitä ei noussut, että pommitettiin Sudanissa lääketehtaita, kun voitiin uskottavasti väittää, että siellä tehtiin - tai ainakin uskottiin tehtävän - aseita terroristeille.

Sensijaan kokonaisen maan ajaminen täyteen kaaokseen vuosien ajaksi on vähän outo "retaliaatio". Siinä mielessä olen Jussin kanssa samaa mieltä, etten rehellisesti usko että Afganistanissa ollaan oikeastaan mistään muusta syystä kuin että sinne ollaan menty ja ettei sieltä nyt oikein kehtaa poiskaan lähteä "kesken kaiken". Toisaalta, ei oikein ole tietoa, mitä tarkalleenottaen ne tavoitteet ovat.

Ja niin lihamylly saa pyöriä vielä vuosikausia.

Jussi Halla-aho kirjoitti...

Aivan samaan tapaan jos Osaman luolapiiloja pommitetaan kun Osama on rahoittanut terrori-iskuja, ei siitä mitään kauheaa porua nouse. Edes siitä ei noussut, että pommitettiin Sudanissa lääketehtaita, kun voitiin uskottavasti väittää, että siellä tehtiin - tai ainakin uskottiin tehtävän - aseita terroristeille.

Eihän näissä ole kyse retaliaatiosta vaan sotatoimista, joilla on selkeä tavoite. Uskon, että tärkein vaikutin Afganistanin invaasiossa ei ollut pommittaa Osamaa vaan pommittaa jotakin.

Sensijaan kokonaisen maan ajaminen täyteen kaaokseen vuosien ajaksi on vähän outo "retaliaatio".

Kaaos tuskin oli amerikkalaisten tavoite. En usko sitäkään, että amerikkalaiset erityisesti yrittäisivät ampua vuohipaimenia. Karmeat oheisvahingot ovat väistämätön seuraus, kun toinen osapuoli pyrkii viimeiseen asti välttämään omia miestappioita ja toinen osapuoli ei kulje univormussa vaan vuohipaimeneksi naamioituneena.

Jukka kirjoitti...

Kuvittelisin että ääri-islamin valtaan nousu Afganistanissa ja Pakistanissa on sellainen peikko, että Obamakin haluaa voimistaa amerikkalaisten läsnäoloa maassa.

Kysymys kuuluu miksi talebanin valtaannousu on nin suuri peikko. En tiedä vastausta mutta asiaa voi spekuloida.

Ehkä ääri-islamilaisten hallitusten ekspansiiviset pyrkimykset ovat se ongelma, eikä afghanistanilaisten naisten ihmisoikeudet ? (Lähihistoriassa on kyllä ainakin pari esimerkkiä jossa tällainen ihmisoikeuksia polkeva hallitus on kaadettu ulkoisen sekaantumisen avulla - ilman että jenkit ovat olleet mukana projektissa millään lailla. Tansanian armeija kävi kaatamassa aikoinaan Ugandan hallituksen ja Vietnamin armeija Puna Khmerit. Mutta en jaksa uskoa että tässä on mistään humanitäärisestä operaattiosta nyt kysymys.)

Onhan tässä sekin näkökulma, että jos ääri-islamistit saavat vallan muutamassa maassa ja alkavat asiaansa sitten levittää Amsterdamin ja Lontoon ja New Yorkin kaduilla, niin koko kulttuurien välisen rauhanomaisen rinnakkaiselon (=monikultturismin) aate romahtaa ?

Jussi Halla-aho kirjoitti...

...jos ääri-islamistit saavat vallan muutamassa maassa ja alkavat asiaansa sitten levittää Amsterdamin ja Lontoon ja New Yorkin kaduilla, ...

Tämä taisi tapahtua jo.

Tiedemies kirjoitti...

Uskon, että tärkein vaikutin Afganistanin invaasiossa ei ollut pommittaa Osamaa vaan pommittaa jotakin.

Tottakai oli tarve pommittaa jotain, mutta kohteen valinta ei silti ollut mielivaltainen.

Vuoden 2001 syyskuun jälkimainingeissa esiintyi käsittääkseni USA:ssa julkisuudessa ihan vakavissaan tehtyjä ehdotuksia käyttää ydinasetta, ainoana ongelmana oli se, ettei oikein tiedetty mihin sellaista pitäisi käyttää.

Tällaiset tuntemukset selittävät sen, miksi hyökättiin, mutta eivät sitä, mihin hyökättiin. Taliban oletettavasti tuki Osamaa, joten se riitti syyksi kaataa hallinto.

Hallinnon kaatamisen väistämätön seuraus oli kaaos. Tämä oli aivan varmasti tiedossa jo paljon ennenkuin rytinä alkoi. Siksi on jotenkin höspöä sanoa, ettei kaaos ollut tavoite. Kyllä se oli tavoite siinä mielessä, että Talibanin kaataminen ja kaaos olivat yksi ja sama asia.

Tommi Uschanov kirjoitti...

Hallinnon kaatamisen väistämätön seuraus oli kaaos. Tämä oli aivan varmasti tiedossa jo paljon ennenkuin rytinä alkoi. Siksi on jotenkin höspöä sanoa, ettei kaaos ollut tavoite. Kyllä se oli tavoite siinä mielessä, että Talibanin kaataminen ja kaaos olivat yksi ja sama asia.

Kyseessä on tietenkin roomalaiskatolisesta moraalifilosofiasta tuttu kaksoisvaikutuksen periaate. Sitä ei vain moni tule huomanneeksi, koska täkäläisessä poliittisessa kulttuurissa siihen vetoaminen näin räikeästi ei ole korrektia. Mikä on sinänsä ehkä ilahduttavaakin, koska ns. höspöähän se on.

Tiedemies kirjoitti...

En tarkoittanut ihan sitä kaksoisvaikutuksen kannalta, vaan sitä, että OK, Talibanin kaataminen saattoi olla toivottavaa sinänsä, mutta kyllä se tiedettiin, että aika paljon muutakin tapahtuu, kun Taliban lähtee.

Kyseessä saattoi olla toiveajattelu tms virhearviointi, mutta jotain sen tilalle oli tulossa. Luulisin, että tällaisia arvioita tehdään aika paljon joidenkin isojen maiden strategisissa elimissä.

Jos ei tehdä, niin se on aika paljon pelottavampaa...

Tommi Uschanov kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Tommi Uschanov kirjoitti...

Kyseessä saattoi olla toiveajattelu tms virhearviointi,

Totta kai on. Se on se, mikä juuri maskeerataan säädyllisesti piiloon puhumalla kaksoisvaikutuspuhetta.

Esimerkiksi Irakin sodan kohdallahan sen älykkäämmänpuoleiset puolustajat eivät juuri muuta puhetapaa käyttäneetkään. Okei, ehkä Saddamilla ei ole joukkotuhoaseita, mutta onhan se nyt herra paratkoon Paha Ihminen(tm), mistä syystä joukkotuhoaseita on oikeus käyttää verukkeena ja esim. valehdella niistä YK:n turvallisuusneuvostolle. Korkeajännitysmäiset stereotyyppiset hyvä-paha-mielikuvat sekoittuivat oudolla tavalla mukareaalipoliittiseen puhetapaan, joka puolestaan koko ajan onnitteli itseään kylmästä laskelmoivuudestaan.

Mikä on aidosti todella pelottavaa, on se, että tällainen sekava ajattelutapa on ollut nousemassa maailmanpolitiikkaa koskevan keskustelun perusajattelutavaksi.

Mikko kirjoitti...

Mikä on aidosti todella pelottavaa, on se, että tällainen sekava ajattelutapa on ollut nousemassa maailmanpolitiikkaa koskevan keskustelun perusajattelutavaksi.

Eikö aidosti pelottavaa ole se, että se menee ihmisiin kuin häkä?

Panu kirjoitti...

mitä järkeä on edes tapella jotain Talibania vastaan, jos se hallitus, jota puolustetaan, säätää tällaisia lakeja?

No se järki on lähinnä se että maailmanjärjestys perustuu sellaiselle idealle, että jokaisella maapalalla on yksiselitteisesti jokin hallitus, jonka vastuualueeseen se kuuluu, siis idea on, että ylipäätään on jonkinlainen ns. valtio, teknillistä termiä käyttääksemme. Valtioiden kanssa on mahdollista neuvotella. Afganistanin ongelma ei ole se, että siellä sorretaan naisia juntti-islamilaiseen tyyliin, vaan se, että siellä ei ole valtiota, joka ylipäätään voisi kieltää naisten sorron. Jo se, että vaimon hakkaamiselle voidaan säätää viralliset säännöt, joita sitten myös noudatetaan, koska ne ovat laki, on näissä oloissa edistysaskel.

Ja Pakistanin ongelma on se, että siihen kuuluu luoteinen rajaprovinssi, jota asuttaa sama porukka kuin suurta osaa Afganistanista ja jonka mukana afganistanilaiset olot leviävät sinne. Sekä britit että heidän jälkeensä Pakistanin hallitus ovat ihan virallisesti myöntäneet, etteivät kykene kontrolloimaan tätä paimentolaisporukkaa. Pakistanin hallituksella ei ole rajaprovinssissa hallintoa, vaan ainoastaan heimoagentuurit, jotka koordinoivat asioita heimopäälliköiden kanssa (eli käytännössä sopivat lahjussummista).

Briteiltä on peritty myös toinen Pakistanin stabiliteettia horjuttava tekijä eli se, että tätä paimentolaisjengiä värvätään armeijaan. Nämä samat häiskät olivat yksi brittiläisen Intian virallisista sotilaskansoista, martial races, joita suosittiin sotilaina juuri siksi, että he olivat aikoinaan panneet kovapintaisesti kampoihin briteille. Seuraus on, että Pakistanin armeija on nykyisellään lähinnä Pakistanin-puoleisten afgaaniheimojen oma lafka.

Asiasta saa lisää tietoa lukemalla alkajaisiksi vaikka brittiläisen Intian virkamieskunnan oraalihistoriaakin muistiinmerkinneen Charles Allenin teoksen God's Terrorists - the Wahhabi Cult and the Hidden Roots of Modern Jihad. Allen on epätasainen kirjoittaja (hänen nuorta Kiplingiä käsittelevä teoksensa Kipling Sahib on paljon paremmin kirjoitettu), mutta hänellä on brittiläiseen Intiaan kiinnostava myötämielinen inside-perspektiivi.

Tommi Uschanov kirjoitti...

Eikö aidosti pelottavaa ole se, että se menee ihmisiin kuin häkä?

No ei siinä määrin, koska ulkopoliittinen päätöksenteko on nykyään niin irtautunutta ns. yleisestä mielipiteestä.

Tiedemies kirjoitti...

Afganistanin ongelma ei ole se, että siellä sorretaan naisia juntti-islamilaiseen tyyliin, vaan se, että siellä ei ole valtiota, joka ylipäätään voisi kieltää naisten sorron.

Panu on sinänsä varmasti oikeassa. Tilanne on tämä nyt, siis kohta kahdeksan (8) vuotta sen jälkeen kun Taliban-hallinto kaadettiin. Talibanhan oli Afganistanin "laillinen" hallitus ennen operaatio "Enduring Freedom":in aloittamista.

Tämä peruste on vähän ontto siinä mielessä, että vaikka kv-politiikassa operoidaan tällaisilla käsitteillä, ei mikään sinänsä estäisi esimerkiksi piirtämästä rajoja uusiksi. Näin ei tehdä, koska ihmiset jostain kummallisesta syystä liittävät "suvereeniuden" käsitteen niihin maarajoihin, joita kullakin valtiolla on.

Tai siis, ne syyt eivät ole mitenkään erityisen kummalliset, mutta minusta niiden pätevyyttä pitäisi voida arvioida tilannekohtaisesti.

YK:n peruskirjoihin jne. vetoaminen ontuisi vasta-argumenttina, koska niillä on pyyhitty takamusta jo oikeastaan vuodesta 1999 asti, ellei sitä aiemminkin.

Panu kirjoitti...

että pätkätyösuhteet olisivat merkittävästi lisääntyneet. (Kirjassanikin sanon itse asiassa päinvastaista heti esipuheessa sivulla 13, tosin epäsuorasti.) Mutta pointtinani olikin tässä, että ne eivät ole myöskään vähentyneet.

Pari vuotta sitten kirjoitin blogissani meidän perheemme kohtalosta eli siitä, että äitivainaa joutui viettämään koko ikänsä pätkätyösuhdekarusellissa sellaisessa yhteiskunnassa, jossa pätkätyö, erityisesti akateeminen pätkätyö, oli näkymätöntä ja tunnustamatonta ja jossa Työ, virallisessa ja vahvistetussa muodossaan ja siinä muodossa kuin se oli Työväenliikkeen erityisessä suojeluksessa, oli määritelmällisesti pitkäaikaista samalla paikkakunnalla saman työnantajan palveluksessa tapahtuvaa toimintaa.

Pätkätyö on siis aina ollut olemassa, mutta ennen vanhaan se on ollut näkymätöntä ja nimetöntä. Jo se, että pätkätyöllä ylipäätään on nimi ja se on päässyt ns. työväenliikkeen esityslistalle, on merkittävä edistysaskel verrattuna entisiin aikoihin, koska työväenliike ei nyky-Suomessa kuitenkaan prekaarihihhuleimmassakaan muodossa ole mikään vastarintaliike, vaan etabloitunut vallankäyttäjä (mikä ei sinänsä tietenkään ole paha asia, jos siitä ollaan tietoisia eivätkä hihhulit innostu liikaa omasta vallankumous-vastarinta-propagandastaan).

Teemu kirjoitti...

Afganistanissa ei ole öljyä, mutta kun kolmannes maan BKT:stä tulee huumeista niin ei tarvitse ihmetellä mistä johtuu väkivalta. Eli ne tappiot voi kirjata huumeiden vastaisen sodan piikkiin.

Päivän ennustus, vielä tämän vuosikymmenen aikana jonkun merkittävän länsimaisen valtion päämies liittyy Economist-leiriin, syinä muiden ohessa Afganistan, Kolumbia, Meksiko, jne.

Gc kirjoitti...

Rebublikaanipuolue ei muuttunut 70-luvun jälkeen äärioikeistolaiseksi, jos äärioikeisto ymmärretään siksi mitä sillä yleensä tarkoitetaan, eikä siksi miten kommunististit alkoivat Suomessa tuota sanaa sodanjälkeen käyttää. Rebublikaanipuolueessa on suunnilleen 4 blokkia. Bisnesoikeisto, neoconit, paleokonservatiivit ja fundikset. Eri politiikan osa-alueilla eri ryhmittymien valtaosuudet vaihtuvat. Voimakkain on bisnesoikeisto, joka on tyypillisesti öljy ja teollisuuspohattojen hallussa. Demokraattien bisnesosasto taas on enemmänkin media ja pankkialanmoguleiden hallussa. Bisnesoikeistoin vallan kasvua ei voi pitää minään äärioikeistolaisuutena, sillä siitä puuttuu vaadittava autoritaarisuus, ellei sitten äärioikeistoa käytettä tyypilliseen tapaan haukkumasanana. Neoconit hallitsivat Bushin 1 kaudella ulkopolitiikkaa ja aloittivat sekä Afganistanin ja Irakin sodat. Oli selvää, että Afganistaniin oli reaalipoliittisesti pakko mennä, mutta Irakiin ei. On kyseenalaista onko Irakin sodasta hyötyä muuta kuin Israelille(jonka etua Neoconit voimakkaasti ajavat), jos sillekään ja "sotateollisuuskompleksille", mutta nämä kaksi klikkiä saavat kyllä saivat sodan syntymään. Neoconit ovat oikeastaan liberaaleja imperalisteja, vaikkeivat he sitä julkisesti myönnä ja historiasta ymmärtävät tietävät että briteissä imperialismi oli liberaali aate mm.Bertrand Russell oli joskus aikanaan imperalisti. Mitään konservatiivista neoconeissa, jonka juuret ovat antistalinitisessa trotskylaisuudessa, ei ole, mutta heillä on paljon mediavaltaa ja he ovat main street median hyväksymä rebublikaanien lahko.
Fundiksilla ei taas ole todellista valtaa, joten ei siitä sen enempää. Paleokonservatiiveilla on vähemmän valtaa kuin bisnesoikeistoilla ja neoconeilla (joiden valta on vähentynyt katastrofaalisten sotien vuoksi, mutta jotka nykyään yrittävät luikerrella ulos vastuusta). Paleokonservatiivit ajoivat mm. aikanaan voimakkasti vastikkeellista sosiaaliturvaa, joka on sittemmin toteutunut. Tämä porukka, jonka juuret ovat etelän sivistyskonservatismissa, vastustaa tyypillisesti Affirmative Actionia, laitonta siirtolaisuutta, ajaa sotilaallista isolationismia ja joitain suojatulleja suojellakseen Amerikan teollisuustyöpaikkkoja. Tämä on se porukka, jota Panu kahden edellä mainitun vuoksi kutsuu "äärioikeistoksi", vaikka tämä sana ehkä kuvaisi paremmin sotaisia Neoconeja. Mutta Neoconithan ovat rajat auki porukkaa, joten ei siitä sen enempää. Enivei, paleokonservatiiveilla ei ole ollut vuosikymmeniin valta-asemaa rebublikaanipuolueessa.

Tiedemies kirjoitti...

Minusta GC:n karakterisointi on vähän hämäävä. Siis, en ole varsinaisesti eri mieltä, mutta yksittäiset poliitikot eivät ole puhtaasti jotain noista, vaan suurin osa sekoittaa teemoja niin neoconnilta, "bisnesoikeistolta" kuin fundamentalisteiltakin. (Bush nuorempi nyt ainakin tuli mieleen).

Gc kirjoitti...

Totta, tietenkin tämä pätee vähemmän varsinaisiin pragmaattisiin politiikkoihin kuin ideologeihin.
Bush on kuitenkin ensisijassa bisnesoikeistolainen. Onhan on ollut öljy-yhtiön TJ. Fundisvaikutteita hän sai lopetettuaan ryyppäämisen ja ne kuuluvat enemmänkin hänen henkilökohtaiseen elämäänsä. Neoconeilta hän sai enemmän vaikutteita vasta WTC iskujen jälkeen, ja jos hänellä on yhtään järkeä hän katuu sitä nyt, sillä hänestä tuli sotien myötä ehkä USA:n historian vihatuin presidentti ja neoconit käänsivät hänelle selkänsä ja lisäksi yrittävät laittaa koko roskan pelkästään hänen syykseen.

Qönttä kirjoitti...

Graafi 2 on osoittavinaan, että tulonsiirrot USAssa lähestyvät hyvää vauhtia nk. sosialististen eurooppalaisten maiden tasoa.