torstai 2. heinäkuuta 2009

Velkakriisi: Miten Euroänkyrät haluavat tuhota Suomen.

Tarkastellaan yksinkertaista mallia julkisen talouden velkakriisistä. Oletuksena on, että meillä on korkokerroin R, jonka valtio maksaa velastaan (varsinaisen koron suuruus on r = R-1). Valtio tarvitsee lyhytaikaista velkaa määrän D, jonka lupaa maksaa kriisin jälkeen takaisin. Eli, valtion pitää ajaa talouttaan kriisin jälkeen ylijäämällä T, jonka suuruus on RD, jos halutaan, että korko ja pääoma maksetaan takaisin. Oletetaan, että taloudessa on "varaa" korottaa veroja ja leikata menoja jonkin määrä, jota ei tarkalleen tunneta; talouden tulevasta kehityksestä riippuu, paljonko ylijäämää kriisin jälkeen voi olla. T:llä on jakauma, ja oletamme, että jakauman muoto saadaan funktiosta F(x), joka antaa todennäköisyyden, että T on vähemmän kuin x.

Tällöin todennäköisyys sille, että valtio jättää velat maksamatta on &pi = F(RD).

Korko on kuitenkin endogeeninen, se riippuuu yhtäältä halusta lainata valtiolle ja toisaalta rahan tuotosta muissa yhteyksissä. Jos rahaa voi lainata riskivapaasti jollekin muulle hintaan R', niin R:n pitää kompensoida tämä riski sijoittajille. Oletetaan, että ihmiset ovat riskineutraaleja. Tämä ei ole olennaista; riskin karttaminen voidaan toki ottaa huomioon, mutta vain laskenta tulee monimutkaisemmaksi; voimme piilottaa kaikki sellaiset tekijät muuttujan F() muotoon.

Riskin kompensoimisesta seuraa, että riskitön tuotto R' on yhtä suuri kuin valtion velan tuotto, kun valtion konkurssin riski on otettu huomioon: R' = (1- &pi)R. Saamme sievennettyä yhtälöt muotoon: F(RD) = (R-R')/R.

(R-R')/R on R:n kasvava funktio: sen arvo on nolla, kun R = R' ja lähestyy ykköstä, kun R kasvaa. Se on myös konveksi, siis siinä ei ole harjanteita tai muutakaan sellaista. (Harjoitustehtävä: Piirtäkää kuvio).

Myös F(RD) on R:n mukaan kasvava funktio, koska mitä suurempi R on, sitä isompi summa lankeaa kriisin jälkeen maksettavaksi. Jakauman kertymäfunktio yleensä ole konveksi, vaan S-käyrä. Tasapainotiloja on useampia, mutta S-käyrän tapauksessa niitä on tyypillisesti kaksi, matalan koron (A) ja korkean koron (B) tasapainot, joista matalan koron tasapaino on stabiili ja korkean koron tasapaino epästabliili. Stabiili tasapaino on sellainen, pienet heilahdukset suuntaan tai toiseen sen ympärillä tuppaavat palautumaan tasapainotilanteeseen. Epästabiilissa taas varsinkin negatiiviset riskit divergoituvat. Pienikin paniikki epästabiilissa pisteessä ajaa valtion velan koron niin ylös, ettei valtio kykene rahoittamaan toimintaansa enää velalla laisinkaan, eikä siten suoriutumaan lyhytaikaisistakaan rahoitustarpeistaan.

Miten R' vaikuttaa tilanteeseen? Jos oletamme, että S-käyrä ei muutu R':n mukana, siis mahdollinen pääoman vaihtoehtoinen käyttötarkoitus ei muuta valtion mahdollisuuksia hankkia tuloja tulevaisuudessa, niin matalampi R' siirtää ensimmäistä, konveksia korkokäyrää vasemmalle. Tämä tarkoittaa, että tasapaino A ja B erkanevat kauemmas toisistaan. (Piirtäkää kuva; näin todellakin käy). Tällöin lainan koron heilahtelut pisteen A ympäristössä tuppaavat palautumaan, eikä päädytä paniikkeihin.

Kun talouskriisi iski Suomeen 90-luvulla, riskikompensoitu markkamääräinen korko pompsahti. Syynä oli se, että jos markkoja halusi sijoittaa johonkin, täytyi markkamääräisen koron kompensoida devalvaatioriski. Riskitön korko - esimerkiksi USA:n valtion viiden vuoden velkakirja vuonna 1991 - oli ehkä matalahko, mutta jos sitä katsoi markkapäästä, niin devalvaatioriski teki dollarimääräisestä sijoituksesta erittäin kannattavan näköisen. Tällainen tilanne ajoi tasapainot A ja B vaarallisen lähelle toisiaan.

Nyt rahoitustarve on oletettavasti suurempi, mutta toisaalta, Euro valuuttana on poistanut säästäjiltä valuuttariskin; valtion velan ei tarvitse enää kompensoida sitä, että oman valuutan arvo sulaa alta pois. Eurosta luopuminen - jota eurokriitikot ovat tosissaan väläytelleet - ajaisi Suomen rahoituksellisesti samankaltaiseen tilanteeseen kuin 1991. Erona on se, että juuri nyt rahasta suurin osa on euromääräistä. Jos se yritettäisiin "kelata" pois ja siirtyä omaan valuuttaan, kaikki riskit hinnoiteltaisiin uudestaan devalvaatioriskin kanssa. Väitän, että siirtyisimme "turvallisesti" epästabiilin tasapainopisteen tuolle puolelle ja julkinen talous romahtaisi täysin.

8 kommenttia:

IDA kirjoitti...

Mahdollista, mutta Suomihan ei itse päätä asiaa. Mikäli Saksa palaisi markkaan, niin se olisi sitten siinä ja jotain pitäisi tehdä aika äkkinäisesti.

En osaa/viitsi/olen tollo tehdä mitään matemaattista kaavaa tähän, mutta väitän, että yhteisvaluuttaan siirtyminen itsessään oli virhe. Ei ole yksikielistä Eurooppaa, jossa työvoima liikkuisi yhtä sujuvasti, kuin jossain amerikoissa. Voisi esimerkiksi kysyä kuinka paljon saksalaisia on muuttanut Ranskaan ja päinvastoin?

Tiedemies kirjoitti...

En osaa/viitsi/olen tollo tehdä mitään matemaattista kaavaa tähän, mutta väitän, että yhteisvaluuttaan siirtyminen itsessään oli virhe.

Yhteisvaluuttaan siirtyminen oli parasta, mitä suomalaisille on tapahtunut vuoden 1952 jälkeen.

Ei ole yksikielistä Eurooppaa, jossa työvoima liikkuisi yhtä sujuvasti, kuin jossain amerikoissa. Voisi esimerkiksi kysyä kuinka paljon saksalaisia on muuttanut Ranskaan ja päinvastoin?

Ei tällä ole merkitystä. EU voi lisätä tai olla lisäämättä talouden dynamiikkaa muuttoliikkeen, pääoman, tavaran jne. kautta jokaisen suhteen erikseen.

Yhteisvaluutta poistaa kuitenkin koko alueelta valuuttariskin. Tällöin meillä, saksalaisilla, ranskalaisilla, italialaisilla jne. on kaikilla sama raha eikä meidän tarvitse murehtia, millä keinoin mainitut maat manipuloivat valuuttojaan, koska ne eivät sitä tee.

Devalvaation perään itkevät eivät ymmärrä, että devalvaatio, itseasiassa pelkästään devalvaation mahdollisuus tuhoaa hyvinvointia kotimaassa. Tottakai tiukan paikan tullen voidaan devalvoida ja saada omat kipot ja minkinnahkat kaupaksi kun ne muuttuvat "halvemmiksi", mutta se halpuus otetaan niiden pussista, jotka ovat velkaa ulkomaille. Lisäksi se, että devalvaatio on edes mahdollista, vähentää ihmisten haluja säästää kotimaahan sellaisessa muodossa, joka maksaa tuotot kotimaan rahassa. He vievät rahansa mieluummin muualle.

Suomen kaltainen pieni maa voi toki yksinään harjoittaa devalvaatiomerkantilismia, mutta sillä on kyllä vaurautta tuhoava vaikutus myös kotimaassa.

Markku kirjoitti...

Suomen kaltainen pieni maa voi toki yksinään harjoittaa devalvaatiomerkantilismia, mutta sillä on kyllä vaurautta tuhoava vaikutus myös kotimaassa.

Puheet Suomesta kalliin keskinkertaisuuden maana perustuvat varmaan ainakin osittain tuohon. Koska Suomessa aina devalvoitiin 1980-luvun lopulle asti kilpailukyvyn säilyttämiseksi, tuontitavarat olivat ja pysyivät kalliina. Vientitavaroiden jalostusarvo taas oli vähän niin ja näin, keskimääräiseltä kilohinnaltaan kai aika matala.

Markku kirjoitti...

Suomen kaltainen pieni maa voi toki yksinään harjoittaa devalvaatiomerkantilismia, mutta sillä on kyllä vaurautta tuhoava vaikutus myös kotimaassa.

Puheet Suomesta kalliin keskinkertaisuuden maana perustuvat varmaan ainakin osittain tuohon. Koska Suomessa aina devalvoitiin 1980-luvun lopulle asti kilpailukyvyn säilyttämiseksi, tuontitavarat olivat ja pysyivät kalliina. Vientitavaroiden jalostusarvo taas oli vähän niin ja näin, keskimääräiseltä kilohinnaltaan kai aika matala.

IDA kirjoitti...

Ei tällä ole merkitystä. EU voi lisätä tai olla lisäämättä talouden dynamiikkaa muuttoliikkeen, pääoman, tavaran jne. kautta jokaisen suhteen erikseen.

Pakko myöntää, että saatat olla oikeassa.

Itse ajattelin lähinnä niin, että mikäli jokainen, perinteinen valtio säätelisi itse täysin talouspolitiikkaansa se voisi luoda taloudellisesti toimivaa dynamiikkaa paremmin, kuin mikään keskusjohtoisuus. Toisaalta yhteisvaluutan ei tietenkään tarvitse johtaa suoraan keskusjohtoisuuteen.

Tony kirjoitti...

Kaikialla hehkutetaan miten julkinen talous romahtaisi ja sata salamaa iskisi tulta jos luopuisimme eurosta. Miksi euron ulkopuolelle jääneille maille kuten Ruotsille ei ole käynyt näin hassusti.

Tiedemies kirjoitti...

Ruotsissa työttömyys on ainakin toistaiseksi noussut nopeammin kuin Suomessa. Lisäksi Ruotsi ei vielä ainakaan ole joutunut velkakriisiin, toisin kuin Suomi 1990-luvulla.

Suomessahan ei juuri nyt ole mitään kovin akuuttia velkakriisiä, julkinen sektori velkaantuu toki kovaa vauhtia, mutta Eurosta johtuen velkaa saa kohtuullisen halvalla.

Julkinen talous todellakin romahtaisi välittömästi, jos vaikkapa eduskunta päättäisi luopua Eurosta. Tämä siksi, että aivan välittömästi sen jälkeen valtion olisi käytännössä mahdotonta uudellenrahoittaa mitään velkojaan.

Romahduksen uhka, korkojen nousu, lainahanojen kuivuminen, pankkien kriisiytyminen, kaikki tämä tulisi muutamassa tunnissa sen jälkeen, kun edes tällaisen hankkeen valmistelu tulisi julkiseksi.

Ruotsi ei ole euroalueella, joten siellä raha on jo lähtökohtaisesti hinnoiteltu oikein. Suomalaiset rahamarkkinat toimivat sillä edellytyksellä, että täällä on Euro.

Rahajärjestelmä ei tee mitään "ilmaiseksi". Suomi on ollut EMU:ssa jäsenyyden alusta, ja valuuttajärjestelmässä 1999 lähtien, eli kymmenen vuotta. Jos lähdetään siitä, että Eurojärjestelmä on mahdollistanut tuon 10 vuoden aikana tapahtuneesta talouskasvusta kolmanneksen, niin katsotaan:

Vuonna 1999 BKT oli 125 835 M€ (vuoden 2000 hinnoin) ja vuonna 2008 se oli 165 094M€. Eroa on siis liki 40 miljardia euroa. Ollaan varovaisia ja sanotaan, että tästä kasvusta 10 miljardia oli Euron ansiota.

10 miljardia vuodessa, se on pari tuhatta euroa per nuppi.

Inflaatio on eurojärjestelmän (siis 1999 alkaen( aikana ollut koko ajan alle neljän, ja kaikkina paitsi kahtena vuonna alle kolmen prosentin (2007 3,2 ja vuonna 2001 3,0 prosenttia). Vertailukohteena voisi ottaa vuodet 1976-1990, jolloin inflaatio ei kertaakaan ollut alle neljän prosentin ja vain kahtena vuonna alle kaksi prosenttia. Vahva markka ja noin.

Ihmiset valittavat, kuinka euro on nostanut hintoja. Näille ihmisille suosittelen lääkkeitä tai sähköshokkeja (vapaaehtoisesti tietenkin), sen verran harhaisilta jutuilta nuo kuulostavat.

Inflaatiokin on suora seuraus devalvaation uhasta ja pelkkä uhka riittää.

Devalvaatiomerkantilistit kuvittelevat, että kansantalous on koneisto, jonka tehtävänä on haalia ulkomaanvaluuttaa. Mitä sillä valuutalla muka tekee? Rahaa ei voi syödä, eikä siitä kauheasti mitään muutakaan iloa ole, jos sillä ei osta mitään. Sellainen politiikka tähtää vain siihen, että saadaan tehdä hurjasti töitä ulkomaailman hyväksi eikä saada juuri mitään tilalle.

Asuntovelallisten tilannettakin voi vähän verrata: Nyt euribor on siinä puolentoista prosentin tuntumassa. Laman alla sattuneen valuuttakriisin aikaan, helibor huiteli jossain 16 prosentin tietävissä. Siinähän makselee sitten. Tähänkin voi vastata, että tyhmä ottaa velkaa, mutta kansantalouden tai kansalaisten etua ei kyllä mitenkään palvele se, että aika-ajoin laitetaan pystyyn massiiviset omaisuudensiirrot puhtaasti nimellisistä (=valuuttakurssien heilahtelut) syistä. Ennustettavuus on kuitenkin "jossain määrin" yksilöiden etu.

Myönnän että minua ärsyttää, mutta valuuttanazzit nyt vaan ovat väärässä. Tämmöisillä asioilla leikkiminen ei tiennyt hyvää vuonna 1991, eikä se tietäisi hyvää nyt.

tommibrander kirjoitti...

Tämä mennee hieman sivuun aiheesta, mutta käsittääkseni matematiikassasi on pieni virhe. R kuvautuu (R-R')/R :ksi ei ole konveksi funktio.

Todistuksen idea: f(R') = 0. Toisaalta lim äärettömyydessä on yksi, joten on olemassa sellainen N > R', että f(N) on lähes yksi, eikä funktion arvo sen jälkeen laske lähes yhden alapuolelle. Erityisesti funktion arvo kohdassa N' = N + (N-R') = 2N - R' > N on lähes yksi. Jos funktio olisi konveksi, niin sen arvo kahden pisteen välissä olisi korkeintaan sen näissä pisteissä saavuttaman arvon keskiarvo: f(N) korkeintaan (f(R) + f(N'))/2 on noin puoli. Toisaalta f(N) on noin yksi, mikä on ristiriita. (Todistus valmiiksi korvaamalla noin tarpeeksi pienellä epsilonilla.)