Yhtä paljon on enemmän.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että SI-järjestelmästä tulisi luopua ja siirtyä Planckin yksiköihin. Ongelmana on tietenkin se, että iso osa Planckin yksiköistä on mielipuolisen pieniä. Esimerkiksi Planckin pituus on 1,6 × 10^-35 metriä, joten 160 senttinen ihminen olisi 10³⁵ pituusyksikön mittainen. SI-järjestelmässä standardoidut etuliitteet päättyvät yotta:aan, joka on 10²⁴, joten vähintään niitä tarvittaisiin lisää.

(Planckin massa on yksi poikkeus, koska se on joten kuten ymmärrettävissä; sen suuruusluokka on mikrogrammaluokkaa (n. 21 mikrogrammaa) , ja Planckin massan suuruisia kappaleita on helposti havaittavissa valomikroskoopilla.)

Myös lämpötilojen mittaaminen olisi hankalaa, koska Planckin lämpötila on noin 1.4 × 10³² Kelviniä, joten
normaalitilanteessa liikuttaisiin niin lähellä absoluuttista nollapistettä, että tarvittaisiin etuliitteitä 10^-32:lle.

Johdannaisyksiköistä mielenkiintoisia ovat Planckin liikemäärä ja Planckin impedanssi, jotka ovat suuruusluokaltaan arkipäiväisiä. Sensijaan Planckin teho on niin "absurdin" suuri; jo neljäsosa Planckin tehosta synnyttää teoriassa tapahtumahorisontin.

Planckin tilavuus on 4.22419 × 10^–105 kuutiometriä. Jos oletamme, että havaittavan maailmankaikkeuden tilavuus on suuruusluokkaa 3×10⁸⁰ kuutiometriä, Planckin tilavuuksia mahtuu maailmankaikkeuteen noin 7×10¹⁸⁴.

Nämä luvut ovat "astronomisia", mutta ne ovat vielä suhteellisen pieniä kombinatoriikan mittakaavassa. Esimerkiksi 120! on suuruusluokaltaan 7×10¹⁹⁸. Tämän vuoksi tutkin mieluummin kombinatoriikkaa kuin tähtiä. Kombinatoriset ongelmat ovat monipuolisempia kuin koko maailmankaikkeus.

Jaaha, tulipas nälkä.