torstai 30. huhtikuuta 2009

Yhtä paljon on enemmän.



Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että SI-järjestelmästä tulisi luopua ja siirtyä Planckin yksiköihin. Ongelmana on tietenkin se, että iso osa Planckin yksiköistä on mielipuolisen pieniä. Esimerkiksi Planckin pituus on 1,6 × 10-35 metriä, joten 160 senttinen ihminen olisi 1035 pituusyksikön mittainen. SI-järjestelmässä standardoidut etuliitteet päättyvät yotta:aan, joka on 1024, joten vähintään niitä tarvittaisiin lisää.

(Planckin massa on yksi poikkeus, koska se on joten kuten ymmärrettävissä; sen suuruusluokka on mikrogrammaluokkaa (n. 21 mikrogrammaa) , ja Planckin massan suuruisia kappaleita on helposti havaittavissa valomikroskoopilla.)

Myös lämpötilojen mittaaminen olisi hankalaa, koska Planckin lämpötila on noin 1.4 × 1032 Kelviniä, joten
normaalitilanteessa liikuttaisiin niin lähellä absoluuttista nollapistettä, että tarvittaisiin etuliitteitä 10-32:lle.

Johdannaisyksiköistä mielenkiintoisia ovat Planckin liikemäärä ja Planckin impedanssi, jotka ovat suuruusluokaltaan arkipäiväisiä. Sensijaan Planckin teho on niin "absurdin" suuri; jo neljäsosa Planckin tehosta synnyttää teoriassa tapahtumahorisontin.

Planckin tilavuus on 4.22419 × 10–105 kuutiometriä. Jos oletamme, että havaittavan maailmankaikkeuden tilavuus on suuruusluokkaa 3×1080 kuutiometriä, Planckin tilavuuksia mahtuu maailmankaikkeuteen noin 7×10184.

Nämä luvut ovat "astronomisia", mutta ne ovat vielä suhteellisen pieniä kombinatoriikan mittakaavassa. Esimerkiksi 120! on suuruusluokaltaan 7×10198. Tämän vuoksi tutkin mieluummin kombinatoriikkaa kuin tähtiä. Kombinatoriset ongelmat ovat monipuolisempia kuin koko maailmankaikkeus.

Jaaha, tulipas nälkä.

1 kommentti:

Utumies kirjoitti...

No niin. Nyt on siis sun vuoro phasettaa pihalle.

Vain saksofoni jäi yksin nurkkaan soimaan.