Mielen köyhyys.

Yksinkertaisin retorinen tehokeino on kääntää vastustajan argumentti symmetrisesti päälaelleen. Yksinkertaisin se on siksi, että yksinkertaisimmilaan se on muotoa "se joka toista haukkuu on ite". Jostain syystä tällaisen argumentin käyttöä usein pidetään erityisen kekseliäänä tai nerokkaana.

Käytin tänään aurinkolaseja, sillä aurinko paistoi. En ihan tarkalleen ymmärrä, miksi pigmentin määrä tai nenän muoto olisi asia, josta pitää päättää kollektiivisesti. But hey, 's just me. Olen kait rasistimonikulturisti.

Toinen usein nerokkaana pidetty tehokeino on muuten se, että esitetään toisen väittäneen jotain mitä tämä ei tosiasiallisesti ole sanonut ja sitten nauretaan sille. Se on sofistikoituneisuudeltaan suunnilleen samaa tasoa kuin teleologis-evoluutiopsykologinen argumentti "isäskin oli kun sua teki".