torstai 22. tammikuuta 2009

Työvoimapulasta.

Internetissä ja ilmeisesti muutenkin, on esiintynyt ivallisia kirjoituksia, joissa väitetään, että ns. työvoimapula, josta vielä viime vuonna puhuttiin, olisi mielikuvituksen tuote. Tästä on käytetty todisteena sitä, että yritykset ovat irtisanoneet väkeä. Argumentti on vähän samanlainen kuin sanoisi, ettei amme voi olla täynnä, koska tulppa vuotaa.

En väitä, että työvoimapula olisi ongelma, ei se sitä ole. Väitän, että irtisanomisista ei seuraa, että työvoimapulaa ei ole.

Työttömyysaste oli noussut joulukuussa 0.1 prosenttiyksikköä, mikä tietenkin jokaisesta työttömäksi joutuneesta tuntuu uskomattomalta. Epäilen, että laskutavassa on jotain, mikä hämää ja että todellisuudessa työttömyys on noussut enemmän.

Työttömyyttä on monenlaista.

Rakenteellisesta työttömyydestä silloin, kun on kyse siitä, että talousjärjestelmässä työn kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa, eli tietynlaiselle työlle olisi kysyntää ja toisenlaiselle tarjontaa, mutta näitä ei saada sovitettua. Rakenteelliseen työttömyyteen lasketaan useimmiten myös sellainen työttömyys, joka johtuu sosiaaliturvan ja verojärjestelmän kannustinloukuista. Rakenteellinen työttömyys ei reagoi lyhyellä aikavälillä suhdanteisiin ja esimerkiksi työvoimapula voi olla raastava samaan aikaan kun rakenteellista työttömyyttä esiintyy runsaastikin.

Suhdanneluontoinen työttömyys puolestaan tarkoittaa työttömyyttä, joka johtuu työn kysynnän tilapäisestä heikkenemisestä. Esimerkiksi rakennusalalla esiintyy aika ajoin suuria määriä suhdanneluontoista työttömyyttä, koska rakentaminen reagoi herkästi suhdanteisiin.

Kitkatyöttömyys puolestaan tarkoittaa työmarkkinoiden hitaudesta johtuvaa työttömyyttä. Kun työsuhde päättyy, seuraava ei ala välittömästi tämän jälkeen. Kitkatyöttömyys voi vaihdella esimerkiksi maan sisäisen muuttoliikkeen vauhdin mukana. Kitkatyöttömyys nousee usein myös silloin kun suhdanteet vaihtelevat paljon.

Jos työvoimapula on "totta", suurin osa irtisanotuista löytää uuden työpaikan, mutta ei kuitenkaan välittömästi. Uuden työpaikan löytymisen voi ajatella satunnaisprosessina; osa löytää uuden työpaikan heti, lopuista osa viikon päästä, jne. Esimerkiksi niin, että joka viikko osuus p (jäljelläolevista) irtisanotuista saa uuden työpaikan. Tällä tavalla voidaan mallintaa (karkeasti) kitkatyöttömyyttä ja saadaan jokin odotusarvo sille, kuinka kauan annettu irtisanottu on työttömänä. Nopeasti laskien sain tästä odotusarvoksi 1/p viikkoa, mutta saatoin laskea väärin. (Kommentoikaa, jos tein, en viitsi tuplatarkastaa tähän hätään, ja se on kuitenkin epäolennaista)

Steady-state tilassa irtisanomisia ja uusia palkkaamisia tapahtuu yhtä paljon, eli työttömyys ei nouse eikä vähäne. Oletetaan, että olemme tällaisessa tilanteessa ja että meillä on työvoimapula. Tällöin kaikki työttömyys on joko rakenteellista tai kitkatyöttömyyttä. Sivuutetaan rakenteellinent työttömyys ja tutkitaan kitkatyöttömyyttä. Jos irtisanottuja on viikossa X ja näistä osuus p saa joka viikko uuden työpaikan, on kitkatyöttömyyden määrä X/p

Oletetaan nyt, että irtisanomisten tahti nousee Z yksilöllä viikossa, muttei kuitenkaan niin paljon, että työvoimapula hellittäisi (kaikki palkataan!). Kitkatyöttömyys nousee edelläannetun nojalla, koska jos p ei muutu, jokainen irtisanottu on (olettaen, että laskin oikein) 1/p viikkoa. Työttömyys nousee välittömästi Z:n verran ja siitä asteittain kohti uutta steady-state-tilaa, jossa kitkatyöttömyys on lopulta (X+Z)/p.

Tämä malli ei välttämättä ole kovin hyvä. Sen dynamiikka on esimerkiksi aika puutteellinen. Jos katsotaan kuitenkin "oikeita" (so. hatusta vedettyjä) lukuja, leikitään, että kitkatyöttömyys oli ennen tasolla 20 000 ja että p = 5%. Tällöin irtisanomisia olisi ollut viikossa 1000 (ei varmasti ole totta). Leikitään, että irtisanomisten määrä nousee 500 viikossa. Tällöin kitkatyöttömyys nousee 10 000 yksilöllä. Malli tuntuu kieltämättä epärealistiselta.

Mutta se on epärealistinen väärään suuntaan. Irtisanomisten määrä on kasvanut nopeasti, mutta työttömyys ei ole kasvanut läheskään yhtä nopeasti. Edes kitkatyöttömyys ei ole kunnolla lisääntynyt, jos tilastot pitävät paikkaansa.

Tilastojen oikeellisuus nähdään toki täydessä mitassaan vasta joskus kesällä. Odotan mielenkiinnolla miten käy. Toivottavasti työttömyys ei nouse paljoa.

8 kommenttia:

Teemu kirjoitti...

Mihinkä noista ryhmistä kuuluu vastavalmistuneet jotka eivät ole vielä työllistyneet, kitkatyöttömiin? Tuo 20 000 tuntuu jotenkin pieneltä luvulta, veikkaisin että oikea luku on n. 2%työvoimasta eli jotain 50 000.

Mitä tulee työvoimapulaan, jos nyt jätetään saivartelu väliin, niin se tarkoittaa yksinkertaisesi työvoiman tarjonnan pienentymisestä johtuvaa palkkainflaatiota. Tämä ei ole yksiselitteisen paha asia, palkkojen ja sitä kautta yksityisen kulutuksen osuus BKT:stä Suomessa sietäkiin nousta, mutta voittopuolisesti kuitenkin ei toivottavaa.

Se mikä ns. yleisessä mielipiteessä hämmentää, on että kansa ostaa argumentin palkkamaltista, mutta ei ihan samoin perustein argumentoitua maaahanmuuttoa.

Tiedemies kirjoitti...

Hmmm. Mallihan on vain karkea väline sen ymmärtämiseen, että kitkatyöttömyys ilmiönä voi nostaa työttömyyttä kun työpaikkojen vaihtuvuus lisääntyy ja työvoimapula silti olla todellista.

Suomessahan palkkainflaatiota ei ole paljoa nähty, koska meillä AY-liike ja sen neuvottelukumppanit ovat "kohtuullisia". Palkkainflaatio on ongelma vain silloin, jos se johtaa inflaatiokierteeseen.

Suomalainen "tupomentaliteetti" (vaikka TUPO sinänsä onkin haudattu, sen perintö elää edelleen) on omiaan tuolle palkkamaltille silloinkin, kun asioista sovitaan liittokierroksilla.

Argumentti palkkamaltista ei ole täysin symmetrinen maahanmuuton kanssa. Palkkamaltti ei lisää jaettavaa kakkua, vaan on sopimus kakun jaosta omistajien eduksi (verrattuna palkkainflaatioon). Maahanmuutto ei kohdistu tasaisesti niin, että se laskisi palkkinflaation painetta siellä, missä se on korkein.

Päinvastoin, maahanmuutto työvoimapulan hoitokeinona toimiessaankin lähinnä lisäisi tuloeroja ja voisi joillain aloilla jopa kiihdyttää palkkainflaatiota. Olettaen, että sitä käytetään keskusjärjestötason palkkamaltin korvikkeena.

Tästä on käsittääkseni empiiristä näyttöä, joskin kai eniten USA:sta, missä ammattiliittojen rooli on monilla aloilla paljon heikompi kuin meillä. (Onhan siellä vahvojakin liittoja, mutta ei kokonaisuutena)

Teemu kirjoitti...

Joo, ymmärrän että malli oli esimerkki. Ihmettelin vain kitkatyöttömyyden pienuuttaa, vaikka luku sinänsä on epäolennainen.

Mutta siitä työvoimapulasta, en ymmärrä tätä:

"Maahanmuutto ei kohdistu tasaisesti niin, että se laskisi palkkinflaation painetta siellä, missä se on korkein. Päinvastoin, maahanmuutto työvoimapulan hoitokeinona toimiessaankin lähinnä lisäisi tuloeroja ja voisi joillain aloilla jopa kiihdyttää palkkainflaatiota. Olettaen, että sitä käytetään keskusjärjestötason palkkamaltin korvikkeena."

Mistä nämä tuloerot nyt tähän tupsahtivat? Palkkamaltti on yleistä palkkatasoa laskeva järjestely, en nyt ihan heti ymmärrä mitä tekemistä sillä eri alojen palkkojen kanssa. Tupoissa on toki ainakin virallisesti yritetty pienentää palkkaeroja, toisaalta ns. tasa-arvoerät ovat olleet käytännössä hyvin pieniä. Ja tämä on eri asia kuin palkkamaltti.

Ajattelen yksinkertaisesti niin, että ikääntyminen laskee työikäisten määrää joka ceteris paribus laskee työvoiman määrää ja tämä nostaa nimellispalkkoja, eli lisää inflaatiota. Maahanmuuton lisääntyminen nostaa työikäisten määrää joka ceteris paribus laskee nimellispalkkoja.

Tiedemies kirjoitti...

Maahanmuutto työvoimapulan - ja siten palkkainflaation - lääkkeenä ei kohdistu kaikkiin aloihin, vaan vain joihinkin.

Ne alat, joiden työvoimapulaa maahanmuutto auttaa, eivät ole samoja, kuin ne, joiden työvoimapulaan vaikutetaan palkkamaltilla. Siksi argumentti ei ole tarkalleenottaen sama.

Ajattelen yksinkertaisesti niin, että ikääntyminen laskee työikäisten määrää joka ceteris paribus laskee työvoiman määrää ja tämä nostaa nimellispalkkoja, eli lisää inflaatiota. Maahanmuuton lisääntyminen nostaa työikäisten määrää joka ceteris paribus laskee nimellispalkkoja.

Tämä ei sinänsä ole virheellistä, mutta maahanmuutajien työllistyminen tapahtuu keskimäärin jonkin verran eri aloilla kuin kantaväestön työllistyminen.

Räikeimpänä esimerkkinä voi pitää vaikka USA:ta, missä latinomaahanmuuttajat työllistyvät voittopuolisesti sellaisiin työpaikkoihin, jotka eivä vaadi koulutusta. Tilastojen valossa (onnistunut) työn perässä tapahtuva maahanmuutto nostaa kantaväestön keskimääräistä palkkatasoa.

Teemu kirjoitti...

OK muuten, mutta rajoittuuko palkkamaltti joihinkin tiettyhin aloihin? Ei meillä minusta vientiteollisuudessa ole tyydytty pääsääntöisesti pienempiin palkan korotuksiin, vaan nimenomaan kaikkien palkkojen korotukset on pidetty pieninä jottei vientiteollisuuden palkkoja tarvitsisi nostaa (ns. kilpailukyky).

Tiedemies kirjoitti...

Pointti on, että jakauma on eri. Jos palkkamaltti on tasainen, so. painaa palkkoja kaikilla aloilla, maahanmuutto painaa palkkoja vain niillä aloilla, joille maahanmuuttajat työllistyvät.

Argumentit eivät ole samat. Mikroesimerkki: Taloudessa on siivoojia ja insinöörejä. Jos maahanmuuttajat ovat kaikki siivoojia, maahanmuutto painaa siivoojien palkkoja, muttei insinöörien.

Kalle kirjoitti...

On se 1/p viikkoa, keskimääräinen työttömyysaika, kun työllistymistodennäköisyys viikkoa kohden on p.

Tiedemies kirjoitti...

Jeps, on se. Tarkastin asian itsekin sittemmin kynällä ja paperilla.

Laskin myös kaavan sille, miten työttömyys kehittyy, jos f(k) on irtisanomisten määrä viikolla k, mutta siitä tuli vähän turhan kryptinen ja paperi on työpaikalla.

Jos dataa olisi, niin luulen, että tästä saisi järkevän tuloksenkin. Jos joku on perehtynyt työttömyyden taloustieteeseen, olisin kiinnostunut mahdollisista viitteistä. Itse en ole lukenut asiasta juuri mitään.