perjantai 28. marraskuuta 2008

Elä pidempään....

Raskaammat isotoopit voivat pidentää elinikää, referoi New Scientist. Tämä kuulostaa ihan retrolta scifi-tavaralta, mutta ilmeisesti tutkimus on ihan oikeasti julkaistu ja näyttöä on; ymmärtääkseni banaanikärpästen elinikää saatiin lisättyä 30 prosenttia. Ei muuta kuin kastelemaan kasvimaata raskaalla vedellä, juottamaan liha- ja siipikarjalle raskasta vettä ja rikastamaan kasvihuoneiden ilmaa 13C18O2-hiilidioksidilla.

3 kommenttia:

Panu kirjoitti...

Outoa. Minä olen aina luullut, että liian raskasvesipitoinen vesi voi olla vaarallista, koska elimistö ei osaa käyttää raskasta vettä ravinnoksi.

Joskus pikkukundina spekuloin ajatuksella, että tämä olisi jossain määrin tottumis- ja sopeutumiskysymys, ja ajattelin kirjoittaa scifitarinan, jossa jokin avaruuteen vuosituhansia sitten asettunut siirtokunta ei enää voisi juoda samaa vettä kuin muut ihmiset, koska sen planeetalla deuteriumpitoisuudet olisivat oleellisesti maapalloa korkeampia ja se olisi onnistunut sopeutumaan paikalliseen veteen.

Tiedemies kirjoitti...

Jos luet tarinan tarkkaan, niin raskasta vettä ei kannata juoda suoraan, koska raskas vesi muodostaa vääränlaisia yhdisteitä. Pienet määrät sitäkään eivät ole vaarallisia, vaan se on turvallista joihinkin parin prosentin pitoisuuksiin asti.

Hiilen ja hapen raskaampia (luonnossa esiintyviä ja stabiileja) isotooppeja sisältävät proteiinit yms. ovat ilmeisesti turvallisia. Ihan heti en kuitenkaan tuohon hommaan lähtisi ennen kuin selkeämpää näyttöä ko. isotooppien terveellisyydestä on saatavilla.

Tarinasi voisi olla oikeasti hyvä, siinä voisi olla vaikkapa sellainen ominaisuus, että nämä raskasta vettä juovat ihmiset eläisivät jotenkin erilaisen elämänkaaren, vaikkapa pysyisivät nuorina pitkään mutta äkkiä sairastuisivat johonkin outoon tautiin.

Panu kirjoitti...

Pienet määrät sitäkään eivät ole vaarallisia, vaan se on turvallista joihinkin parin prosentin pitoisuuksiin asti.

Näin olen minäkin ymmärtänyt asian ja arvellut että tuossa voisi mahdollisesti olla sopeutumis- ja säätövaraa ainakin jonkin verran, ainakin sukupolvien mittakaavassa. Siitä se tarinaideakin.